Meille suomalaisille luonto ja puhdas vesi ja ruoka ovat tärkeitä elementtejä sielun ja ruumiin terveydelle. Samat elementit löytyvät luonnonkauniista Montefeltrosta; taulu on erinäköinen vaikka pohjakangas on sama. Montefeltro ei ole hallinnollinen lääni, vaan historiallinen tuhat neliömetriä laaja maa-alue ulottuen kolmeen lääniin: Toscanaan, Emilia-Romagnaan, Marcheen sekä San Marinon tasavaltaan.
Koko Italia ei ole kaoottisen täynnä ihmisiä kuten usein voisi kuvitella. Juuri täältä Montefeltron harvaan asutulta alueelta löytyy tilaa hengittää puhdasta ilmaa suloisen auringon alla. Lataa akkujasi ja suo hermoillesi positiivinen nollaustila. Kulttuurijanoistenkaan ei tarvitse olla kurkku kuivana, näkemistä ja kokemista riittää yllin kyllin. Kari Grandi on ajatellut kaikkia janoisia!
Aloitin Montefeltron turismin systemaattisen edistämisen Suomeen yli kymmenen vuotta sitten ja tuntui siltä kuin seutumme olisi ollut harvaan vaalittu salaisuus…täällä ihmiset elävät vieläkin ymmärtämättä turismin merkitystä ja ovat aidosti iloisia tavatessaan ”ulkomaalaisia” vaikka kommunikointi ei läheskään aina suju englanniksi. Tämä ei kylläkään ole ongelma puolin eikä toisin!
Montefeltron fani Reijo Oras kuvaamassa ja vier. Saimi Hoyer on aina ollut Italia-fani.
Massat eivät tallaa metsiä, niittyjä eikä kukkukoilla kipua turistibussien jonoja. Luonto pysyy puhtaana ja jokien vedet kirkkaina, lukuisat lähteet ja purot takaavat Apenniinien vihreän kauneuden ja luonnon monimuotoisuuden.
Montefeltron kahden merkittävimmän jokien alkulähteet ovat käymisen arvoisia paikkoja. Marecchia-joki laskettelee 1300 metrin korkeudelta lahjoittaen Marecchia-laaksolle nimensä n. 70 km.n pituisen matkan Adrianmereen itään ja Tiber-joki (italiaksi Tevere) kiemurtelee 405 km:n pituisen matkan aina Rooman läpi länteen Tirreniamereen. Tiber on Italian kolmanneksi pisin joki.
Jos mielesi tekee pulahtaa kirkasvetisiin jokiin ja kahlata niiden upeaa kivipohjaa pitkin niin siitä vain! Pieniä vesiputouksia löytyy ”hartioita hierovine luonnonsuihkuineen” ja meren aallot eivät ole kaukana, noin 60 km:n päässä Pennabillin kunnasta itään.
Luonto on monimuotoista: luonnonpuisto Sasso Simone ja Simoncello upeine ”lättäpäisine kalkkikivineen” nousevat 1250 korkeudessa kuin kaksi jättiläistä euroopan laajimpiin kuuluvan tammiston keskellä. Toscana, Marche ja Emilia-Romagna ovat ylpeitä saadessaan jakaa yhden Euroopan suurimpiin kuuluvan yhtenäisen tammiston, jossa sydänkeskiajalla hääräsi Robin Hood-tyyppisiä rosvojoukkoja ja uhkarohkeakeimmatkaan eivät olisi panneet sinne jalkaansakaan; sudet raatelivat talvella kaikki itseään suuremmat ja pienemmät elävät nälkäänsä ja elämä tällä seudulla oli todella hengissä pysymisen taistelua.
Yli viiden sadan vuoden jälkeen tästä meiningistä ei ole tietoakaan tyynessä ja rauhallisessa luonnonkeitaassa. Voit kohdata kauniita valkoisia Toscanan Chianina rotu-lehmiä laitumella, löytää villisahramia, ihailla villiorkideoita ja muita harvinaisia kukkia, törmätä fossiileihin joita villisiat ovat kaivaneet sorkillaan ylös maasta tonkiessaan kasvien juuria, poimia sambuca- tai muita marjoja ja paikallisia sieniä. Vapaus vallitsee ja hallitsee.
Sasso Simone (Sasso= kivi) on suurempi sen kahdesta tasalakisesta kivenjärkäleestä, Simoncellon ollessa sen viereinen ”pikkuveli” 1220 metrin korkeudella. Simonen päälaella oli 1000-1400- luvuilla toimiva luostari. Molemmat kivet ajautuivat maankuoren muodostumisen aikaan Ligurian rannikolta savilautan päällä ja jämähtivät tähän kohtaan.
Cosimo I de Medici rakennutti 1500-luvun puolessa välissä Sasso Simonen päälle ”Aurinkokaupungin”, vaakunassa on vieläkin nähtävänä kiveen hakattuna aurinko symbolisoimassa ”järjestystä, järkeä ja viisautta”. Tämä ideaalikaupunki sai kokea kovan lopun pienen jääkauden tullessa väliin ja tälle omistan oman blogin sillä se on sen arvoinen pala historiaa.
Toscanan Chianina-rotu ja ”huivi roikkuu kaulassa”
Terkkingpolut vievät aivan tämän kalkkikivijärkäleen päälle erimaastoisia reittejä pitkin; kärrypolku on niistä helpoin käveltäväksi sen 260 m korkean viivajyrkän kiviseinän vierestä, Laelta on 360 asteen näkymät. Yksi sen valtavista 500 vuotta vanhoista vesikaivoista on vielä toiminnassa. Vaaraa ei ole jos vain seuraa merkittyjä polkuja. Tänne tulevat myös koululaisryhmät retkille ja olen opastanut monesti reippaita suomalaisia ihailemaan sen maisemia, seinämän fossiileja ja osin kuun pintaa muistuttavaa maaperää. Tämä on yksi helmistä joita voitte kerätä Montefeltron muistoina nauhaanne!
Kuumaista maaperää muistuttava reitti ylös Sassolle. ” Kipua laulellessa ”Pieni nokipoika vaan..” ja maisemat ovat ikimuistoiset! Sopiva reitti huhtkuulta aina lokakuun loppuun kuivilla keleillä.
Kuka haluaa ”kurottaa kuuhun” ylös vuorille ei kapsahda katajaan (vaikka niitäkin alueelta löytyy), vaan voi valita vaikka Carpegnan vuoren metsäkävelyyn ja antaa silmien levätä katsellessa Marchen pienten tilkkutäkkiä muistuttavien peltojen kumpareista maisemaa tai unikkopeltoja.
Marco Pantani, kuuluisa italialainen kilpapyöräilijä Emilia-Romagnan läänistä, puhui asiaa todetessaan urheilutoimittajille: ” Carpegnan vuoristo riittää minulle harjoitteluuun”. Vuoristo sijaitsee Pennabillin rajalla ulottuen kolmeen lääniin: Emilia-Romagnaan, Toscanaan ja Marcheen. Apenniinit ovat tällä kohtaa 750-1000 metriä merenpinnan yläpuolella, juuri sopivan korkeat aerodynaamisestikin ajatellen. Jylhät ja vaativammat Pohjois-Italian Alpit eivät sovellu koko perheelle ja kaiken kuntoisille kuten ”armeliaammat Apenniinit”. Tämä on ihanteellinen vaikka aloittelijoillekin polkea tai kävellä sen satoja kilometrejä kattavia merkittyjä reittejä.
Italian Alppiseurat ovat merkinneet kymmenittäin polkuja (seuraa punavalkoisia kylttejä CAI) joista on varaa valita itselle sopivin reitti, suosittelen oppaan kera. Keskiverto-aika on reiteillä n. 3 -4 tuntia ja vaikeusasteita on erilaisia, pienimmistä tallaajista aina himo-urheilijoille.
Se joka taasen pitää enemmän tasaisella menosta, voi valita lukuisat niityt ja pellot ja niiden metsäpolut maisemakseen tutkien esim. villisahramia tai kumarrella vastaantuleville auringonkukille hymy suussa. Lintuja on bongata aivan riittämiin ja lapset huvittelevat yrittäessään saada kiinni tulikärpäsiä tai kaskaita. Näistä lomista tulee hyvä mieli!
Kiipeily-ja seikkailupuistosta aina downhill-pyöräilyyn, maastopyörillä ja kilpapyörillä voi mennä ylös ja tulla vapaasti alas sen eripohjaisia merkittyjä polkuja ja teitä. Kuumillakin kuukausilla tämä on ihanan viileä maasto kaksi-ja nelijalkaisille liikkua vapaasti. Et löydä koskaan ruuhkia, hiljaisuus humisee sen ikimetsissä ja näkymä on sydämeen painuva aina Pesaroon ja Marchen lääniin päin, taivaan eri sinet ja vuorijonot häämöttäen horisontissa. Taukopaikkoja löytyy missä syödä ulkona tai sisällä todella edullisesti paikallisia herkkuja ja nauttia talon viinejä ja aperitiivejä. Mitä muuta voisi toivoa?
Meillä laiduntavat lehmät lampaat, aasit ja muut nelisorkkaiset vapaina pelloilla. Nämä heput ovat aina valmiita juttelemaan ja tulevat uteliaina katsomaan harvoja ohikulkijoita. Autoista ei ole haittaa, niitä ei usein näy. Välillä tulee kylän papparainen pikku- Fiatillaan vastaan matkallaan kylän baarista kortinpeluusta kotiin ja hän saattaa ajaa keskellä tietä mutta onneksi vauhti ei päätähuimaavaa ja ohi pääsee mukavasti. Traktorit eivät ole harvinaisia ja monet ihmettelevätkin miten ne eivät kellahda kyljelleen näin kukkulaisissa maastoissa. Tulkaahan tutustumaan näihin meidän traktoreihin ja miten ne on tasapainotettu.
Kuvassa olevasta Bascion tornista inspiroitui Dante Alighieri pysähtyessään täällä ja kirjoitti siitä Jumalaiseen näytelmäänsä. Myös Giotton käsi on jättänyt jälkensä seudulle. Tämän maiseman ikuisti myös Leonardo da Vinci Monna Lisa-maalaukseensa ja monet muut kuvataiteen mestarit.
Tule maalaamaan kaikessa rauhassa oma näkymä Leonardon silmin yli 500 vuoden jälkeen…
Isot ja pienet Johanna Oraksen mukana akvarelleilla luomassa!
Ensimmäiset liikennevalot kohtaan kotoani Altopoggiosta Pennabillistä lähtiessä vasta 30 km:n päässä itään-tai länteen päin mennessä. Ajo on stressitöntä Montefeltrossa. Ajelin kesällä auton ikkuna auki ja kauris meinasi loikata ylläolevasta rinteestä kuskin viereiselle istuimelle. Siinä olisi ollut monta sorkkaa ratissa, nauratti jälkeenpäin. Näin vaan kauriin teekupin kokoiset pelästyneet silmät ja sorkan joka hipaisi auton ikkunan reunaa kun se sai onneksi jyrkän rinteen maastosta hyvän otteen ja loikkasi takaisin turvaan.
Kerronpa sitten eläimet-blogissani villisikaperheestä joka köllötti keskellä tietä ja ei halunnut väistyä edestämme ollenkaan. Tai piikkisiasta joka alkoi ampumaan piikkejään sinne sun tänne hädissään. Tai itsemurhaa harkinneesta mustasta oravasta joka suihki salamana autoni pyörien välistä tammenterhojen hakuun. Naapurin erikokoinen koirakatras ja viiriäiset ovat oma lukunsa, kuten myös eriväriset maalaiskissat täällä kissoja rakastavassa Italiassa. Myös karja-eläimet saavat elää vapaasti Montefeltrossa.
Ystäväni Rossella ansaitsee oman blogijutun; hän pelastaa eläimiä rotuun ja kokoon katsomatta. Luulen että lahjoitan hänelle jouluksi ”ELÄINTARHA”-kyltin koska hänen eläinhulluus on vain iän myötä pahenemaan päin. Hevosesta lampaisiin, täysin kesytetystä villisiasta kaneihin ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä löytyy hänen tilaltaan ja kodistaan. Hänen kaatopaikalta pelastamansa vasikankokoinen kiltti koira ajoi kania takaa olohuoneessa ja perintölamppu meni tuusan nuuskaksi ja tämä oli ainut kerta jolloin kuulin Rossellan toruvan nelijalkaisiaan. Tulkaapa tutustumaan. Tämäkin on hyvinvointimatkailua. Mahdollisuus tutustua italialaisten koteihin ja elämään. Tällaisia kokemuksia ei massaturismipaikoista löydy. Näistä saa mukaan hyvät naurut vuosiksi ilmaisina matkamuistoina!
Canapa-kengät tuliaisiksi! 
Emanuelen leimasinkokoelma 1800-luvulta lähtien
Tule painamaan itse oma postikorttisi matkamuistona!
Toimin oppaana ja konsultoin loma-ohjelmien suunnitteluissa esim. ”Elä kuten italialaiset ja tutustu heidän arkipäivään, keskustele heidän kanssaan ja näe käsityöläisiä ammateissaan ja opi luomaan yhdessä”. Koteja ja pajoja meille avanneet ovat olleet mm. tekstiilipainaja jo neljännessä sukupolvessa, puuseppä, kitaranvalmistaja, taidekynien tekijä, viinitilat, metsän antimista herkkuja säilövä ja myyvä pientuottaja, Michelin-tähtiravintolan kokki, kotijäätelöä tekevä jäätelöbaarin omistaja, tryffeleitä ammatikseen etsivä herra tryffelikoirineen jne. Olemme luoneet ja syöneet yhdessä. Tästä saa aidon kuvan ja todellisen ”kulttuuriin ja arkipäivään sukeltamisen”-instan tai lehtien selaamisen sijasta. Käännän sujuvasti italia-suomi-englanti-linjoilla…
Otsikolla: ”Voi kun välillä sataisi!”
Joogaan ja meditointiin alue on omiaan. Tule oman opettajan/Maitren kanssa tai ilman. Yoga, meditointi ja rauhoittuminen ovat sielulle mannaa. Seuduiltamme löytyy siihen monia paikkoja, koska täällä luonnopuiston esi-alueella ei ole moottoriliikennettä eikä melua ja koko Montefeltron lääni on harvaan asuttua ja luontopainotteista seutua. Tibetin-kellot rauhoittavat kiireiset ihmiset….luonto tulee luoksesi, ei tarvitse olla aina menossa, ei lomalla kukaan komenna suorittamaan eikä täyttämään päiviä vain ”hyödyllisillä” asioilla.
Pennabillin keskustasta 20 km ja Altopoggion asunnoilta 2 km päässä on S.Giannin kirkonkylä ja sen viereinen laakso on unelmapaikka jumppaan ja joogaan tms.
Anna itsellesi aikaa, älä tunne huonoa omaatuntoa pysähtyä. Vanha kansa sanoi että ”pysähtymiseen käytetyn ajan saat aina moninkerroin takaisin itsellesi”. Naapurimme koira tuli tervehtimään yhtä edistynyttä meditoijaa joka istui paikallaan tujottaen vastapäistä Toscanan vihreää kukkulaamme tuntikausia. Koira nuolaisi herraa poskelle tarkistaen oliko hän vielä elossa…oli toki, vaikka ei sittenkään liikahtanut. Mikä itsehilintä. Voi kun minäkin osaisin!
Safe by nature, sanon tänne tuleville ulkomaalaisille turisteille. Montefeltron harvaan asutulla seudulla ei ole ollut korona-viruksen kanssa taistelua ja olemme tästä kiitollisia. Naapurikunta Casteldelci voi ylpeillä todella nolla-tartunnoista koko kunnassa. Käyn sen kunnanjohtajan Fabianon kaupalla ostamassa herkullista paikallista pecorino-eli lampaanmaitojuustoa ja kinkkuja ja salameja. Hän voi myös järjestää suoraan kauppaan maistajaiset viineineen pienille ryhmille.
Hyinvointilomalla Montefeltrossa ruoka ja juoma ovat kuin kaksi pistettä ”ä”:n päällä. HYVÄÄ!! Kaikki on tuoretta, kontrolloitua ja hygienianormit täyttävää palvelua. Hinnat ovat todella reilut laatuun nähden koska alueella ei ole massaturismia. Se, mitä laitetaan suuhun on täällä tärkeää ja kunnia-asia ! Ei vaan hotkita ”jotain ja nopeasti” vaan harkitaan mitä syödään, milloin, missä ja jopa kenen kanssa. Lomailijat nauttivat saadessaa kokeilla erityyppisiä ruokia erinäköisissä ravintoloissa. Kolmen läänin rajalla olevassa Montefeltrossa on mistä valita. Vasta gamma eli monimuotoinen valinnanvara.
Hyvinvoinnista ja ruoasta kerron myös RUOKA-blogissani. Kaikki nivoutuvat yhteen: terve kotiruoka ravintoloissamme, luomu ja lähiruoka. Iloiset ja vapaat eläimet, iloiset tuottajat ja ruoan valmistajat ja onnelliset sen syöjät. Pienten lähiravintoloiden omilla kasvimailla viljellään päivän menuussa tarjotut raaka-aineet. Maku on naturalmente ”luonnollisesti” sen mukaista. Ja hinta ei ole kynnys, täällä ei ole tarvetta tarjota ”mitä sattuu ja kalliisti”. Paikalliset haluavat syödä hyvin ja hartaasti. Sunnuntai-lounas on tärkeä juttu, mukaan tulee koko perhe ja isovanhemmatkin jos kynnelle kykenevät. Ollaan yhdessä ja turistaan kuulumiset joita ei olla keretty kertoa viikon varrella.
Suomalaiset taitelijat tauolla. 
Ihmisten avoimuus, ystävällisyys, aitous maisemissa joiden arvon Leonardo da Vinci ymmärsi jo 500 vuotta sitten kävellessään täällä tutkien maaperää, sen morfologiaa ja ikuistaen sen Monna Lisan taustamaisemaan on jo sellainen käyntikortti Montefeltrolle että ”VOI POJAT JA TYTÖT” ! Odotan teitä ja ammennan ilolla tietojani, pikku kertomuksia ja historiaa joita vain täällä asuva ja sen yhteisöön napakasti sitoutunut osaa spontaanisti jakaa. Loma Montefeltrossa on hauska kokemus ja siitä jää hyvä mieli sieluihinne sopukoihin tuomaan positiivisuutta vaikka sitten talven ensimmäisessä räntäsateessa tallustaessanne, mielen jo halatessa uudestaan lämpöön ja aurinkoon.
Tervetuloa siis syötävän suloisen kauniiseen, avaraan ja sporttisen sopuisaan Montefeltroon!
