Montefeltron aurinko, harvaan asuttu seutu ja puhdas luonto mahdollistavat eriteemaiset ja -kestoiset leirikoulut aina toukokuulta lokakuulle asti. Italian kaunis sää kruunaa matkan. Urheilu/taide/historia/kieli&murteet ja ruokakulttuurit nivoutuvat kaikki somasti yhteen samalla lomalla. Luodaan yhdessä leiriviikko näköiseksenne!
Taidepainoitteisten ylä-asteiden ja lukioiden oppilaat ja opettajat ovat hurmioissaan päästessään näille seuduille joilla DaVinci, Dante Alighieri, Giotto, Piero della Francesca jne. renessanssiajan kuuluisimmat mestarit ovat käyskennelleet tallentaen ne teoksiinsa jälkipolvien katsottavaksi ja luettavaksi. Montefeltrosta saat piristävän kipinän vaalittavaksi aina seuraavaan Italian-matkaan asti.
Tuo koululaiset Apenniinivuorille ihailemaan mm. Monna Lisa -maalauksen taustamaisemaa sanoinkuvaamattoman kauniisiin laakso-ja kukkulamaisemiin niin kutsuille renessanssiajan ulkoilmaparvekkeille. Mikä sen innoittavampaa kuin saada hahmoitella omalle lehtiölle 500 vuoden jälkeen sama maisema Leonardo da Vincin silmin? Tämä mieleenpainuva kokemus saa ihon kananlihalle!
Leonardo da Vincin, Michelangelon, Raffaellon ja Piero della Francescan synnyinkodit ovat käymisen arvoisia paikkoja päiväretken merkeissä. Montefeltron alue oli renessanssiajalla koko Euroopan kehto, jossa taide, arkkitehtuuri, musiikki, maalaus, tiede jne. kehittyivät erityisesti herttua Federico da Montefeltron toimesta Urbinon hovissa. Tämä kaupunki on vähintään päiväretken arvoinen. Firenzeen hilppaisee parissa tunnissa, Veneziakaan ei ole mahdoton vaikka se onkin noin kolmen tunnin automatkan päässä.
Voit yhdistää leirikouluviikolle myös italian kielen opiskelua, paikallisten asukkaiden kanssa kommunikointia tai vierailla kuuluisissa taidekaupungeissa esim. Firenzessä, Urbinossa tai Ravennassa. Lähempänäkin tosin löytyy kokemista ja näkemistä taiteen parissa, alue on täynnä etruski-ja keskiaikaksia linnakyliä joiden taide ja historia on onneksi jäänyt koettavaksi niiden pieniin museoihin, linnoihin ja kirkkoihin.
Upea syysloman aika ja ruska näillä Apenniinivuorillamme Montefeltrossa vetää jopa vertoja Lapin ruskalle. Lämpötilat ovat vielä lokakuussakin noin 15 -20 asteen kieppeillä. Olemme harrastaneet akvarellimaalausta ryhmien kanssa lokakuun alussa ja muistan miten rouvat heittivät kenkänsäkin pois jaloista ja söimme picnic-lounaan maalausryhmämme kanssa yhdellä näistä nk.renessanssiajan parvekkeella ja sen amfiteatterilla istuen. Voi sitä riemua ja iloa!
Pennabillin kunnassamme on myös monia muita pieniä ”helmiä” joissa vierailla kuten esim. ”Unohdettujen hedelmien puutarha”, ”Museo Diocesium” eli kirkkotaiteen museo, taidekynien tekijän laboratorio jne.
Kankaat ovat luonnonkuitua kuten myös puuleimasimissa käytetyt väriaineet.
Italian kielestä ja ruokakulttuurista kiinnostuneille on mahtava tilaisuus tulla opiskelemaan suoraan paikan päälle sillä paikalliset eivät hallitse vieläkään kunnolla mitään muuta kieltä kuin italiaa; tämä ei ole massaturmiseutua. Täällä oppii nopeasti puhumaan sujuvasti jopa murteita! Nessun´problema. Voin vannoa että tämä on hauskaa ja hyödyllistä. Ei mitään pelkkää kirjoista pänttäämistä tyyliin ”hauki on kala”. Voit pitää tukikohtana majoitusta Altopoggion loma-asunnoissa www.altopoggio.it joihin mahtuu max 13 henkeä tai isommille ryhmille löydämme sopivan hotellin tai haluamanne majoituksen.
Asunnoissamme voi myös kokata itse tai kokin avulla. Edullinen ja maukas luomu-kotiruoka hoituu catering-tyyliin jos ei halua aina syödä lähiravintoloissa. Ravintoloita löytyy aina Michelin-tähtiravintolasta pieniin idyllisiin keskiaikaisten kivitalojen osterioiden perinteiseen keittiöön. Autan mielelläni ohjelman luomisessa ja haaveidenne toteuttamisessa ryhmän koon ja tarpeiden mukaan.
Altopoggion puutarhassa on helppoa ja turvallista opetella Italian kulttuuria ja kieltä. Aluella ei ole läpiajoliikennettä ja maaseudun rento tunnelma innostaa iloiseen opiskeluun. Naapurin kukko kiekuu ”välitunnille”ja maistelemme erityyppisiä marjamehuja opiskelun lomassa.
Ruoassa on valinnan varaa koska olemme Italian merkittävimpien ruoka-ja viinikulttuureistaan tunnetuimpien läänien rajalla : Emilia-Romagna, Toscana ja Marche. Tämä on voittava kolmikko, keskellä Italian saapasta. Pieni Umbria on myös lähellä ja suosittelen myös sen tutkimista ”pöydässäkin”. Samana päivänä voi hilppaista vaikka nauttimaan aamupalaa yhdessä läänissä, lounasta toisessa ja illallistaa kolmannessa.
Maut ovat todella erilaisia; jokaisessa läänissä on omansa. Perinteitä kunnioitetaan ja pienet tuottajat ja perheyritykset pitävät kiinni paikallisista tuotteistaan ja niiden valmistamisen jatkuvuudesta. Näitä herkkuja ei löydy helposti suurista kauppaketjuista saati sitten ulkomailta, vientiä ajatellen. On tultava paikan päälle maistamaan ja kokemaan.
Järjestämme suoraan asuntoihin erityyppisiä kokkauskursseja: pastanteosta jälkiruokiin ja kaikka siltä väliltä, käymme paikallisten pientuottajien kokkikursseilla nähden koko ruokaketjun pelloilta lautaselle asti. Vierailemme pienissä traditionaalisissa myllyissä, karjatiloilla, hillojen jne. metsämarjoja ja muita luonnontuotteita valmistavan ja niitä myyvän Luisella-rouvan tilalla ja kotona sekä leipomossa, pizzeriassa ja jäätelöbaarissa nähden aidon italialaisen jäätelön valmistuksen. Tapaamme tryffeleitä työkseen etsivän herran koirineen ja hän kertoo ammatistaan ja maistamme tätä paikallista herkkua. Tällä seudulla kypsyy myös harvinainen luolajuusto keskiaikaisen linnakylän tarkkaan oljilla vuoratuissa kuopissa….ja tietysti se mahtavan makuinen lampaanjuusto eli pecorino. Pennabillin kunnassa on satumaisen hyvä pizzeria jonka omistaja Sandro näyttää sen teon aina mieluusti kiinnostuneille. Makuja on n. 50 joista valita…tai sitten syömme ”giropizzan” eli montaa erimakuista pizzasiivua nautittavaksi.
Painotus on aidossa maalaishenkisessä luonnonympäristössä, jossa ei ole pelkoa taudeista, saasteista tai varkaista. Suurkaupungit ovat kuin toisesta maailmasta täällä luonnon helmassa ja sen pienissä keskiaikaisissa kylissä jossa riittää koettavaa 360 astetta vuoden ympäri. Kauneimmat kuukaudet luonto tuo esiin ja lämmön aina huhtikun lopulta aivan lokakuulle asti!
Alue on rikas linnoista, linnoituksista ja museoista jotka vain odottavat kävijäänsä. Pennabillin kunnassa on mm. todella kattava Mateureka-matematiikkamuseo, jota suosittelen lämpimästi koululaisryhmille ja kenelle vain matematiikasta kiinnostuneille.
Montefeltro ei ole massaturismialuetta joten ruuhkaa tai jonoja ei löydä etsimälläkään…ei autoteiltä, museoista eikä ravintoloista. Kauriit ja villieläimet ovat jokapäiväisiä seuralaisia. Oletko koskaan törmännyt kermitin-vihreään liskoon, Ramarroon, joka viheltää hermostuessaan ?! Altopoggiossa häärii myös koiramme Spilla joka heittäytyy heti selälleen maahan, tassut taivasta kohden anoen rapsutuksia…tai on kiireinen etsiessään esim. maahan pudonneita pähkinöitä puun alta piilottaen niitä kukkapurkkeihin tai mihin vain laiskana koirana niitä saisi helposti kätkettyä. Hänet löytää myös kävelemästä kissaystäviensä kanssa aamulenkillä tai kaivamassa kuukauden maan alla ollutta patonginpalaa ”aarteena” aamupalaksi. Kallis koiranruoka on aina Spillalle kakkossijalla! Argh.
Noin puolentoista tunnin bussimatkan päässä ovat rannikon vesipuistot ja kaupat, ostoskeskukset ja markkinapaikat ; näissä käynti on kaikille mieluisaa lomapuuhaa. Kesällä on pieniä kyläjuhlia jokaisessa kylässä aivan uskomattomin määrin. Jokaisella kylällä on se oma ”juttunsa” jota toistetaan vuosittain: sammakonkuljetuskisat kottikärryssä, kansainväliset katutaiteilijoiden festivaalit, sienifestivaalit jne.
Urheiluhenkisille Montefeltro on paratiisi. Altopoggion loma-asunnoilta lähtee lukemattomia merkittyjä polkuja erittyyppisiin maastoihin joita kävellä: kaiken ikäisille ja kaiken kuntoisille löytyy se OMA sopiva reitti.
Altopoggion maastopyörät valmiina lähtöön suoraan pihasta!
Täällä on turvallista ja rauhallista mennä, ei ole vaaroja eikä voroja . Luonnonpuiston alueella näkee sekä harvinaisia kasveja ja voi bongata eläinlajeja joita ei Suomessa noin äkkiseltään tapaa metsissä. Inhoan käärmeitä, niitä näkee ehkä yhden vuodessa, onneksi. Hyttysiä ei ole näissä korkeuksissa kuin kourallinen, mäkäriä tai hirvikärpäsiä ei täällä tunneta ja punkit ovat liki vaarattomia ja niitä on harvinaisen vähän. Kävelyn ohessa on mukava pysähtyä herkullisiin taukopaikkoihin virvokkeille tai syömään suolaista tai makeaa. Vesilähteitä on täällä monia, alueen ollessa vihreää ja täynnä lähteitä. Veden laatu on hyvä ja useasti näkee esim. pyöräilijöitä ”nenä lähellä hanaa ” kulauttamassa kurkkuunsa raikasta vettä vesipostista.
Marecchiajoen ylälaaksossa 
Presalino-vesiputous
Pienet vesiputoukset kaunistavat reittien varsia sekä 70 km pitkä Adrianmereen laskeva Marecchiajoki jonka uomaa pitkin voi kävellä sen pyöreiksi hioutuneilla kivillä…Lähellä on itään laskevan Marecchiajoen alkulähde n. 1300 m korkeudella ja myös Tiber-joki saa alkunsa täältä laskien Rooman läpi aina Tirrenia-mereen. Tämä kohta Apenniineja on tärkeä vedenjakajapaikka ja sen vihreät kukkulat ovat ilta-auringossa kuin samettia. Kukkuloita, laaksoja, niittyjä, kärrypolkuja, tammi, vuosisatoja vanhoja kastanja-ja sekametsiä, n. 1 km korkeudessa olevaa pensasmaista maisemaa, upeita valkoisia helttakaulaisia Toscanan Chianina-lehmiä laitumella ja unikkopeltoja kuten myös harvinaista sahramia, syklaameja, villiorkideoita jne. Mitään vaaroja ei ole.
Useissa paikoissa Montefeltrossa fossiilit ovat näkyvissä ja helposti löydettävissä. Geologiasta ja maamorfologiasta kiinnostuneille tämä on käymisen arvoinen paikka. Altopoggiossa on ollut esim. Utrichin yliopiston professoreita jotka käyskentelivät päivisin metsissä ja niityillä löytäen esim. roomalaisajan ruukun palasia jne. simpukka- ja liskoeläin fossiileja. Maaperä on monimuotoinen. Kolmeen lääniin ulottuva luonnonpuisto Sasso Simone ja Simoncello on ehdoton ykköspaikka käydä. Sen maisema on paikoittain kuin kävelisi kuun pinnalla. Maaperä vaihtelee tuhkan harmaasta ja mustasta oranssien ja punaisen eri sävyihin.
Illalla näkyy linnunrata ja miljoonat tähdet sekä planeetat. Kuka haluaa voi olla teltassa yötä Altopoggion pihassa ja ihailla tähtitaivasta tai keskikesän tuikkivia tulikärpäsiä.
Maastopyöriä ja sähköpyöriä voi vuokrata ja autan mielelläni sopivan löytämisessä kuten myös reittien valinnassa. Mainittakoon että Marco Pantani, kilpapyöräilyn moninkertainen maailmanmestari, harjoitteli täällä vuoristossa ja monet fanit haluavat seurata hänen reittejään. Hoidan oppaan mukaan.
Tenniksestä, uinnista, jooagasta, suunnistuksesta ja geokätköilystä sekä kiipeilystä kiinnostuneille löytyy sopivia paikkoja. Italialaiset ovat tunnetusti jalkapallohulluja joten hyvinhoidettuja kenttiä on joka kylässä ja urheiluseurojen kanssa on mukava järjestää yhteisiäkin kisoja tai harjoituksia. Suomi-Italia, forza!
Montefeltrossa vesi ei ole kaukana: kirkasvetinen, kaunis pyöreäkivipohjainen joki on n. 3 km kävelymatkan päässä Altopoggiostakin, aivan kylämme urheilukentän vieressä. Vihreänurminen jalkapallokenttää hoita kylätoimikunta jossa häärään jäsenenä. Olen järjestellyt esim. miekkailukursseja, rullaluistelukursseja jne. kesän jalkapalloturnaukset ovat kaikki paikalle tuova tapahtuma. Ne kestävät kuukauden ja illalla tanssitaan ja grillataan maukasta ruokaa kentän huviteltassa kylän rouvien ollessa kokkeina pastakattiloiden ääressä ja keskustellen mitä mausteita panna herkulliseen tomaattikastikkeeseen!
Uima-altaita löytyy muutamia puolen tunnin säteellä tai voi lasketella alas Adrianmeren hienohiekkaiselle rannalle reilun tunnin ajomatkan verran jos haluaa heittäytyä meren aaltoihin.
Historian lehdet havisevat joka askeleella joten koululaisille tämä on myös samalla historian aarrearkku. Veneziakaan ei ole mahdottoman kaukana: laitoimme helsinkiläisen taidepainotteisen ylä-asteen leirikoulumatka-ohjelmaan kouluvierailun Venezialaiseen lukioon sekä Pennabillin ylä-asteelle. Pennabillin koulumme ylä-aste ja lukio ottavat todella mielellään vastaan vierailevia ulkomaalaisia luokkia, tervetuloa ja benvenuto!
