Talven kohokohta Apenniineilla on, kun saamme kaivaa heinäladosta vanhan punaisen muovipulkkamme esiin ainakin pariksi päiväksi. Sitten lumi yleensä sulaa pois. Lumiaura ei kerennyt Pennabillin keskustan hommista tulla avaamaan tietä Altopoggioon 17 km:n päähän hetimiten aamuseisemäksi, joten poikamme jäi kotiin koulusta. Tämä ei kuulemma haitannut häntä yhtään, no problem. Eikä meitäkään- tulihan sporttisen reipas päivä lumen parissa koko perheelle. Aste miinuksen puolella, lumiketjut laitoimme huomista varten renkaisiin. Pitäkää peukkuja!
Sininen on taivas, valkoinen on maa..ai tätä ihanuutta joka kestää vain hetken.
Altopoggio on 650 metrin korkeudella- auttaa saamaan hyvän lähtövauhdin. Mamma piilossa Diegon takana…
Da Vinciä tuntemattomampi, toskanalainen Piero della Francesca oli yksi 1400-luvun merkittävimmistä varhaisrenessanssiajan maalareista ja matemaatikoista. Hänen kuuluisimpien taulujen taustamaisemat ovat Montefeltrosta, ja niitä voi käydä tutkailemassa ja päivittelemässä niiden kauneutta nk. ”Renessanssiajan ulkoilmaparvekkeilla”. Tàstä alkaa viiden artikkelin sarja ”Piero della Francescan” renessanssiajan maisemista ja niiden ulkoilmaparvekkeista. Seuratkaa jokaviikkoista uutta artikkeliani kuvine ja videoineen aina eri taulun taustamaisemasta Montefeltrossa, grazie!
Marecchia-joki alla, Petrella Guidin kylässä aivan Pennabilliä vastapäätä on Kristuksen kastajaiset-maisema
Joka parvekkeella on infotaulu kertoen kyseisen maalauksen maisemasta ja sen nykypäivävänä nähtävissä olevista tai niihin viittaavista maanmerkeistä kuten vuorista, joista, linnoista jne. Infotaulussa olevat paikat ovat numeroitu samaisen maiseman ja ilmansuunnan edessä, jotta katsoja voisi havainnollistaa paremmin niiden olinpaikan.
Ah mikä löytö! Tämä on selkäpiitä karmivan kaunis kokemus ja sukellus historiaan Suurten Maalustaiteen Mestareiden silmien kautta. Oli aivan pakko kirjoittaa nämä sanat isolla kirjaimella, anteeksi Kielikello ja lukijani.
Olen nähnyt suomalaisten haaveilevat kasvojen ilmeet, kun vierailemme näissä uskomattoman hiljaisissa, luonnon keskellä olevissa idyllisissä pienissä tuhatvuotisissa kylissä. Niistä avautuvat näkymät jäävät suoraan sieluun matkamuistoina; näillä ei ole hintaa ”non ha prezzo” eikä niitä tarvitse ostaa.
Tässä aiheeseen alustava video, jotta pääsette tunnelmaan….ensi perjantaina blogi ensimmäisestä parvekkeesta ja Sansepolcrosta, Pieron synnyinkaupungista toskanassa.
Altopoggion asunnoilta parin kilometrin päässä on 1100-luvulta oleva Bascion Torni ja sen juurelta lähtee vaikka minkälaisia trekking-, pyörä- ja ratsastusreittejä eli ”Hippovie”. Lähdimme ex tempore matkaan ruokahalua kasvattaen lounasta ajatellen näin vuoden viimeisenä päivänä 31.12.2020.
Seuraa vain punavalkoisia kylttejä, ne ovat CAI -eli Club Alpino Italiano-yhdistyksen kartoittamia luotettavia reittejä.
Me emme siis seuranneet niitä ja putkahdimme ulos varmaankin villisikojen ja kauriiden tekemille poluille joten kävelimme nenä alhaalla olevalle Marecchiajoelle päin toivoen parasta ja vältellen karhunvatukoiden oksia jotka olisivat repineet toppatakkimme puhki.
Vihdoin näkyi talon katto alhaallamme jyrkässä rinteessä ja arvasin, että olimme ystäväni Nazaretinon kodin lähellä. Hän oli juuri tullut navetasta lehmiä lypsämästä ja katseli että ”kukas sieltä metsiköstä tupsahtaa pihaan uutena vuotena”…huusin että ”ciao, ci siamo un pò persi” selitellen että olimme lievästi menneet reitiltä ohi. Nazaretino nauroi ja pyysi tulla tervehtimään Elena-vaimoa, jota en ollut tavannut moneen kuukauteen. Elenalle siis toivotin hyvää uutta vuotta ja hän antoi ihania tuoreita kananmunia kotiin vietäväksi. Kaikki ovat täällä niin ihanan ystävällisiä.
NIISTÄ kananmunista teimme siis herkullisen tiramisùn uudeksi vuodeksi poikani Diegon kanssa. Tiramisùn teossa tärkein juttu on hyvän marscarponen ohella tuoreet kananmunat. Koristelu oli sivuseikka, sillä tähtäsimme vain hyvään makuun joten tässä sen kuva:
Tästä tiramisusta riitti koko perheelle ja jäi vielä seuraavaankin päivään.
Uuden vuoden jälkeinen aamu on aina aloitettava PANETTONE-pullakakulla ja tänä vuonna meillä oli todella traditionaalinen Muzzin päärynäsuklaa- panettone.
Panettone paketissaan ja tuubi gianduia-suklaata antamaan lisää kyytiä!
Ei voisi uusi vuosi alkaa paremmin, kuin herkuttelemalla. Kiitos Suomesta tulleiden pakettien, oli Fazerin sinistä ja Marianne-punavalkoista raitaa ja rakastamiani vihreitä kuulia. Kaikki oli aivan täydellistä hirvittävän kaloriseksi aamiaiseksi, jonka jälkeen mietin, että dieetti olisi aloitettava mitä pikimmiten. Heti siis kun kuntosali avaa ovensa Covid-jupakan jälkeen.
Se niistä Uuden Vuoden lupauksista.
Emme tänäkään vuonna räiskineet rakettien kanssa, koska mielestäni se on turhaa puuhaa ja saastuttaa luontoa sekä peloittaa eläimiä ja ihmisiä. Jätämme nuo hommat kaupunkeihin ja ihailimme sen sijaan tähtitaivasta ja pyöreää kuuta pilvettömällä taivaalla.
Viime kesäisen pelloiltamme ottamani kuvan kautta toivotan koko maailmalle parempaa uutta vuotta; rakkautta, terveyttä ja hyvää oloa ja toivon näkeväni teidät Montefeltron maisemissamme!
