Piikkipallo pataan; herkuttele helposti artisokalla

toukokuu tuo tullessaan ensimmäiset kevätkauden vihannekset. Ystävättäreni kantoi kasvimaaltaan San Marinosta tuliaisina ison laatikollisen vihanneksia ja sanoi: ”en kestä enää puhdistaa ja valmistaa näitä, ota sinä loput jos jaksat tehdä niistä jotain”. No ilman muuta! Grazie mille ja heti hommiin…

Aarrearkusta löytyi herneitä, samanlaisia kuin Suomessa ja aivan yhtä makeitakin. Härkäpapuja, fantastisen maukkaita nekin kun syö tuoreena eikä palko ole vielä nahistunut ja lurpsahtanut kun koiran kieli kuumalla säällä. Sokerina pohjalla ne carciofit (lausu: kartsofit) eli artisokat ja wau, minkä väriset liilat sellaiset! Ei tavallisia vihreitä, vaan tämä on top-lajike. Kts. kuva.

Latva-artisokka nautitaan yleensä keitettynä ja siitä käytetään terälehtien mehevät alaosat sekä kukkamykeröiden pohjat, sydän eli ”cuore”. Minä syön myös varret.

  1. Huuhdo artisokat kylmällä vedellä, jotta mahdolliset kasvimaalla olevat itikat ja multa lähtee pois.  Voit myös kastaa artisokat kylmässä vedessä, johon puristat vähän sitruunan mehua. Se auttaa värin säilymisessä. Ota reilusti pois uloimmat, kovat lehdet riipien niitä niin kauan kuin pääset pehmeämpiin lehtiin asti.
  2. Kuumenna vesi kiehuvaksi isossa kattilassa. Artisokilla pitää olla tilaa, niitä ei saa tunkea kattilaan. Kun vesi kiehuu, lisää suola ja sitruunaviipaleet. Kokeilin pilkkoa ne jo ennen keittämistä kahteen, sekin toimii. Ne eivät hajoa. Poistan jo tässä vaiheessa pistävät lehden päät (sen voi tehdä keittämisen jälkeenkin) sekä sisällä olevat ”karvat” eli ”barba”, parran kuten sanotaan italiaksi.
  3. Tipauta artisokat veteen kanta alaspäin.  Varmista, että artisokat ovat kokonaan veden peitossa tai ainakin kääntele niitä sitten välillä ja anna kiehua hiljalleen poreilevassa vedessä puolisen tuntia. Kokeile pohjasta kypsyysastetta: pohjan pitää pehmitä.
  4. Nosta artisokat (reikäkauhalla) kattilasta ja laita siivilään valumaan ylösalaisin vähäksi aikaa.
Luomusitruunaa kattilaan eli ”limone bio” kuten täällä sanotaan
Voit myös halkaista näinkin artisokan
Muista keittää runsaassa vedessä

Mite näitä käpypalloja sitten syödään?

Kesäresepti: tyhjennä palkojen sisällykset herneistä ja härkäpavuista. Laita pannuun oliiviöljyä ja valkosipulin kynsi. Anna öljyn maustua ja ota ”aglio” eli valkosipuli (lausu: aljo) pois ja lisää herneet ja pavut sekä tuoreita pilkottuja tomaatteja (datterini tai purkista hyvälaatuista tomaattimurskaa!) ja silppua tuoretta persiljaa. Laita mukaan myös jo erikseen keitetyt ja lohkotut artisokat (kts. ylläoleva kuva). Anna kiehua noin 20 min kattilan kannen alla hiljakseen…mausta suolalla ja syö tuoreen valkoisen tai tumman leivän päällä, tästä ei kasvimaan maut tule aidommaksi ja vitamiinit jäävät sinulle!

Italiassa muuten tyrkytetään aina persiljanvarsia, 1 porkkana ja 1 sellerinvarsi mukaan kaupan päälle, kun käyt vihannes&hedelmäkaupoissa tai torilla. Monesti joudun kieltäytymään kolmekin kertaa samana päivänä ”odoreista”, koska niitä on jo ihan tarpeeksi kassissani : ”no, grazie mille, sono a posto”. Ostosten päätteeksi myyjä kysyy melkeinpä aina: ”un pò di odori?” Haluatko vähän ”hajuja?”..ei teille haluta myydä mitään lisää, vaan tämä on lahja ”soffrittoa” eli esim. keitton tai kastikkeen alustamiseen. Näillä se usein alkaa…laita pannuun öljyä, sitten sipulia…ja sen jälkeen porkkana ja selleri jne. mitä haluattekaan ennen pääainesten (liha, tomaatti, tonnikala…jne) lisäämistä.

”SOFFRITTO”. Friggere-verbi on friteerata, helppo muistaa. Jos R -kirjain putoaa pois ja loppuun vaihtaa ”A”-kirjaimen niin sanasta tulee ”ullakko” eli ”SOFFITTA…”. Tuli vain mieleen…täysin pois kontekstista mutta näin kesän alussa ajatus voi lennellä kuin Altopoggion väriherneiden tuoksu ja saada pään pyörälle!

Altopoggion toukokuun tunnelmaa ja artisokkia ihaillen

Toinen helpompi resepti: syö ne sellaisenaan. Italiassa ei harrasteta paljon kastikkeita tai dippisooseja joten keitetyt artisokat vaan revitään suuhun lehti lehdeltä (voit laittaa suolaa keitinveteen antamaan makua) ja se niiden sydän on sitä maukkaimpaa kohtaa. Jos bongaat hentoisia artisokan karvoja, niin laita ne syrjään. En laittele majoneesidippikastikkeita tai sörsseleitä oheen, mutta niitähän voi kehitellä oman maun mukaan. Rakastan artisokan varsiakin. Leikkaan ne pyöreiksi rilloiksi ja napostelen nekin sellaisenaan, vaikka liharuoan lisukkeena tai salaatissa. Varsien pitää olla siis hyvin keitetty ja sopivan pehmeitä, ei mitään muusiasteisia.

Miksi et panisi pizzataikinaa alulle ja sen päälle lopuksi artisokkaa? Oliiviöljyssä EVO (Olio di Extra Vergine Oliva) säilötyt artisokan sydämet ovat Luisella-rouvan erikoisuus Toscanasta. Hän lisää siihen myös oreganoa tuomaan makua. Hänen tuotteitaan saa maistella myös Altopoggiossa.

Kolmas ihana resepti on artisokkien friteeraus; voit tarjota ne alkupalana vaikka kuplivan proseccon kera tai aterian yhteydessä. Ihana finger food tai miten haluat. Tässä on perusresepti; minä teen ne simppelisti roomalaisten tyyliin eli ”alla Romana”:

(kts. blogin alku puhdistamisesta), leikkaan 6-8 artisokkaa neljään osaan (tai useampaan osaan, pitkittäin, riiippuen artisokan koosta), upota ne n. 10 minuutiksi tuoreeseen munavelliin pehmenemään ja saamaan aromia (riko pari munaa, vatkaa haarukalla rikki ja lisää 30 g jauhoja, 2 teelusikallista oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria). Käytän luomuvehnäjauhoja KM0 (kilometri zero) eli suoraan peltojemme antimista; taatusti tuoretta ja ekoa, mutta jokainen laittaa haluamansa jauhot ja öljyn. Laatu kuitenkin maistuu lopputuloksessa, vaikka ne friteerataankin, muistakaa tämä kun valitsette öljyä jne.

Laita runsaasti esim. maapähkinäöljyä pannuun ja kun se on kuumaa, heittele artisokat (valuta hieman) kiehumaan ja kääntele kunnes pinta ruskistuu hieman…ja laita taas valumaan tai paperin päälle jotta suurin öljy lähtee pois. Ripaus suolaa päälle ja VOT!

Älä polta suuta (huom. lapsille…).

Kirjoita reseptit ylös ja jätä herkuttelulomastasi viesti vieraskirjaamme sen Karhunvatukka-asunnossa; näkymä Toscanan kukkuloille
carciofi alla giudia
Kuvassa alkuperäinen resepti ”Carciofi alla giudia” Roomasta by Simona Mirto

Tässä reseptissä artisokat friteerataan kokonaisina ja lopputuloksena on herkullinen syötävän kaunis ja maukas KUKKA. Lehdet avataan ensin friteeraamista eli niistä tulee erityisen rapeita, ”perunalastumaisia”. Artisokat pidetään hetki pakkasessa tai jääpalojen kanssa vedessä ennen paistamista.
Tämä resepti on todella vanha ja sai alkunsa Rooman juutalaiskortteleista.  Näitä tarjotaan vieläkin sikäläissä trattoria-ravintoloissa, terveellä ylpeydellä ja perinteitä kunnioittaen.

Laita sulkakynä suhisemaan….

Kevättä rintaan Apenniineilla, luonto kutsuu nuuhkimaan ja kävelemään puhkeavan kauneuden keskellä: la PRIMAVERA!

Hyräilen ulkona kävellessäni Vivaldin ”Primaveraa”: la- lalla- lallalalaaa…tada-lalla-lallalalaa…ja Spilla nuuhkii innoissaan zigzag tyyliin joka kulmalla, ei kukkia kuten minä, vaan koloistaan ulos aurinkoon putkahtavia sisiliskoja. Niitä meillä on kahta tyyppiä: kermitinvihreä suurempi Jurassic-tyylinen ramarro, joka viheltää, jos vaara uhkaa ja se hiljainen normiruskea ”sissariliskolaji”, jota kissamme Charlie tykkää ikävä kyllä kurittaa.

Nostalgisia autiotaloja Altopoggion lähirinteellä. Tässäkin asui monta perhettä ja alakerrassa määki monta lammasta …
Luonnonpuiston esialueella on myös harvinaisia lilja-ja orkidealajikkeita; annetaan niiden kasvaa rauhassa, grazie!
Laventeli-asunnon edessä Laventelit tuoksuvat mutta eivät ole vielä kukassa, eivät myöskään Väriherneet
Viikunapuussa on jo miniviikunat. Ne ovat superkypsiä vuoristossa vasta heinä-elokuussa!
Halkaise musta viikuna (fico nero) käsin ja syö se ilman kuorta- sellaisenaan! Taivaallinen energiapommi.
Bellikset eli Margheritinat ovat tavallisia niittykukkia, kevään ensimmäisiä leskenlehtien jälkeen.

Pikkupäärynöitä tulossa….niitä voi myös säilöä rommissa ja antaa joululahjaksi
Metsän taideluomuksia; reittiämme kruunasi edera- eli muratti
Primula ja Viola, näitä ovat nyt metsät täynnä. Myös sinivuokkoja ja harvemmin valkovuokkoja löytyy seudumme metsistä.
Voit bongata patikoidessasi vaarattoman lohikäärmeen pään….
Vanhat perinteiset viljalajit ovat nyt muotia ! Luomua ja vehnän pientuotantoa. Meillä Altopoggiossa on vain 3 hehtaaria peltoa.
Traktoreilla meno näillä +15% jyrkkyyseroilla on taitoa vaativaa hommaa, vaikka ne olisikin tasapainoitettu. Taustalla oik. Sasso Simone ja Simoncellon lättäpääkivet ja luonnonpuisto, vastapäätä ”vaalean” pellon yläpuolella Altopoggio holiday apartments! Tammipainotteinen metsä on vielä ruskean värinen. Niiden lehdet putoavat kokonaan vasta tammi-helmikuussa. Tervetuloa lomailemaan!
Prugnolo on harvinainen ja rauhoitettu piikikäs villimarjapensas. Siitä tehty likööri on mahtavan maukasta.
Prugnolon (lausu: ”prunjolon”) marjat ovat suuren mustikan kokoisia. Sisällys hyytelömäistä ja erittäin hapan.
Villinarsissit jo ylikukkineet, enpä huomannut kun olivat piilossa metsässä. Diego pelästyttää downhill-maniallaan ja on kuokka ja lapio kädessä raivannut polkuja ryteikköön jo vuoden päivät. Terve harrastus videopelien vastapainoksi, eikö totta, vero?

Manteli-, kirsikka- ja aprikoosipuut nyt kukassa

Altopoggion puutarhassa, 650 metrin korkeudella, putkahtaa hedelmäpuista ensimmäisenä kukkaan MANTELI, aloittaen kukinnan helmikuun lopulla ja se jatkuu aina maaliskuun lopulle. Istutin seitsemisen vuotta sitten ”La mandorla del diavolo” eli paholaisen mantelipuun. Nyt se on saavuttanut aurinkoisella etelärinteellä noin 5 metrin pituuden. Nimelle ei ole nàkyvää selitystä, sillä kukka on mitä kaunein ja mantelit ovat puolikovan kuoren sisällä kuin simpukan liha; pehmeän makeita. Käytän niitä ruoanlaitossa vaikka kanapadassa, makeissa piirakoissa tai matkaeväänä trekking-retkillä.

Italiassa erityisesti joulun aikaan syötävä makea ”torrone” on mantelin ehkä paras habitat, sanoisin. Myös mantelista tehdyt keksit, pienet mignon-leivonnaiset eli pasticcini tai mantelimaito ova herkullisia nauttia. Oletko kokeillut kotijäätelöä eli gelato alla mandorla? Sana lausutaan ”màndorla” eli aksentti ensimmäisen ”a”-kirjaimelle, grazie mille. Tullessani Italiaan 28 vuotta sitten tilasin ylpeänä gelateriassa tällaista jäätelöä ja muistan jätskiä minulle tehneen tytön yrittäneen tukahduttaa hymyään parhaansa mukaan siinä mantelijäätelöpalloa vääntäessään, koska aksenttini oli o-kirjaimella. Tällaiset pienet kömmähdykset jäävät mieleen kun on nuori ja epävarma, eikö totta?

Image result for Il mandorlo del diavolo. Size: 216 x 160. Source: www.giardinaggio.mobi
tästä puolikova kuori käsin avaamalla pois ja sisältä löytyy manteli, kuivata vaikka auringossa pari päivää

Mantelipuu voi kasvaa pikkuhiljaa jopa 30 metrin korkuiseksi ja elää n. 70 -80 vuotta, ihmisiän. Siitä saa silmän iloa, ruokaa ja varjoa. Tuholaiset eivät siihen myös hevillä iske, ehkä siksi tämä ”diavolo”-nimitys. Paikalliset lajikkeet, kuten tämä diavola, kestävät parhaiten. Mehiläiset pörräävät heti iloisina sen kukissa. Manteli on Kiinasta peräisin mutta Välimeren rannikolla elää yksi täältä alkuperäinen mantelilaji ja tämä tunnettiin jo Kreikassa 300 ennen ajanlaskumme alkua ja 100-luvulla (JAA) Roomassa. Tämän mantelin veivät espanjalaiset sitten Kaliforniaan, missä nykyään on maailman laajimmat suurviljelmät.

Sen suurtuottajia ovat nykyään USA, Kiina, Espanja ja Italia pienellä osuudella lähinnä etelä-Italiassa : Puglia, Sardegna, Calabria ja Basilicata. Aurinkoa ja kuivuutta ei näiltä seuduilta puutu.

Riittäsi kuin joka perheellä olisi vaikka parvekkeella ruukussa pieni mantelipuu…tämä olisi ihanteellista.

Tyypit erotellaan :

  • Prunus dulcis (mandorlo dolce) eli makeaan ja
  • Prunus amigdalus (mandorlo amaro) amaro-katkeran makuiseen manteliin

Hipiälle manteli on tärkeä ja sitä käytetään kosmetiikan teossa. Se suojaa ihoa, lisää sen kimmoisuutta ja ”tekee ryppyisestäkin siloisen”-voitaisiin sitä näin mainostaa !

Runsassatoinen aprikoosipuu ja kirsikka -sekä omenapuut ovat myös näin maaliskuussa kukassa. Toivotaan kunnon satoa että saisimme tehtyä talven hillot ja niitä saavat maistella myös meidän Altopoggion vieraat jos eivät satu tulemaan juuri hedelmien aikaan tänne lomalle. Tervetuloa tutkimaan pihamme flooraa.

51 kasvia taimitarhasta joulun alla

Emilia-Romagnan lääniltä tuli fantastisen vihreä joululahja yksityishenkilöille ja yhdistyksille otsikolla ”Istutetaan 4,5 miljoonaa puuta”. Saat noutaa taimitarhoista ilmaiseksi erilaisia kasvia, taimia ja puita ja istuttaa ne kotipihoille läänissämme eli Adrianmereltä aina Apenniinivuorille. Riitti kun lähetit sähköpostilla (eikä edes italialaisten rakastamaa puhelinta tarvittu) pyynnön listalla olevaan lähimpään taimitarhaan ja he antoivat sinulle luettelon saatavilla olevista kasveista johon ruksasit haluamasi taimet haettavaksi. Maksimi 100 kasvia per perhe. Jippii.

Video barbatelle-viinitaimista Altopoggiossa
Altopoggion tammi joulupuvussa

Puutarhan hoidosta innostuneena kävin tuumasta toimeen ja otin riemukkaasti pienestä Fiatistamme taka-istuimet pois, jotta olisin saanut tungettua sinne mahdollisimman monta uutta tulokasta taimitarhasta Altopoggion kolmen hehtaarin tontillemme. Tilaa on, tervetuloa ”viidakko”. Tähtäsin puoleen maksimimäärästä. Olin varautunut jopa avaamaan ikkunat jotta joku latva voisi sojoittaa hätätilanteessa ulos..

Aah, che bello. Tutkin innolla sopivimpia yksilöitä, ettei luonnon tasapaino järkkyisi, olemmehan Sasso Simone ja Simoncello-luonnonpuiston esi-alueella ja 650:n metrin korkeuskin rajoittaa intoa esim. hankkia palmuja, jotka taasen sopivat paremminkin ranta-oloihin. Maaperä on savista, sekin pitää ottaa huomioon. Unelmoin sypressikujasta, ne ovat niin klassista Toscanaa. Toisaalta, emme ole klassisessa Toscanassa joten maisemaa ei saisi mullistaa liikaa.

Fico d´incia eli Intian viikuna. Älä koske paljain käsin, on täynnä ”samettisia”piikkejä..

Lähdin matkaan vuorilta pysähtyen vain tankkaamaan metano-kaasua autoon ja pit-stopille herkulliseen baariin capuccinolle ja ”pastalle”, joka tällä alueella ei tarkoita pastaruokaa vaan leivosta. Onneksi vielä joulukuun lämpöinen ilma sallii kahvin nauttimisen ulkona, näin Covid-aikana tämä on tärkeää. Tunnin ajon jälkeen avautui rantamaisema ”Pino Marittimo” eli hattaran näköisine ihanine pinja-mäntyine- ja peltoineen, joilla aaltoili syksyllä istutettu vilja jo vihreänä valmistellen kasvuaan seuraavaan vuoteen ja kesäkuun ensimmäiseen sadonkorjuuseen. Pienet lumisateet eivät kuulemma haittaa sen kasvua.

Kasvihuoneet täynnä kukkia, tyhjiä ihmisistä

Romanttisesti Adrianmereä kohti madaltuvien kukkuloiden viiniköynnökset mutkittelivat kuin serpentiinit pienillä viinitiloilla kantaen viimeisiä oransseja lehtiään. Paikallinen San Giovese-rypäle saa aavistuksen meren suolaisuudesta punaviinin makuunsa näin rannikon läheisyydessä.

Loredana laskee tarkkana taimien lukumäärää

Loredana-myyjä oli apuni taimien bongaamisessa sillä läheskään kaikkea ei enää löytynytkään taimitarhasta. Che peccato, mikä harmi. Sypressit jäivät tällä kertaa hankkimatta mutta ei se mitään, löytyipä paljon muuta mukavaa. Onneksi taimien koko oli maksimissaan puolitoista metriä joten ne sopisivat mukavasti autooni. ”Haluatko tämän päärynäpuun?” kysyi Loredana…”Lo vuoi questo pero?”

Taimitarhan seimi, kanarianlinnut lauloivat taustalla…

Ihana koira juoksenteli kasvirivien välissä ja söi hedelmäpuista pudonneita herkkuja. Hän myös kantoi suussaan meille asiakkaille päärynöitä ja omenoita pudottaen ne jalkojemme viereen heiluttaen häntäänsä ja odottaen että innostuisimme ”nouda pallo”-leikkiin. No, tietysti innoistuimme. Naturalmente, tietysti!

Yli satavuotisia oliivipuita, palmuja, hedelmäpuita, ruusuja ja viiniköynnöksiä joista tuli kesän lämpö sydämeen. Joulusta ja Suomesta tuli tuulahdus katsoessani kauniita valkojoulukuusia, joulutähtiä ja syklaameja. Näistä tuli mieleen jokavuotinen Helsingin talvipuutarhassa käyntimme aina koko perheen voimin ennen joulua. Tuoksu tuntuu vieläkin nenässäni.

Viiniköynnöksiä tuli hamstrattua viittä eri lajeja ja viisi köynnöstä kutakin. Esim. ”Pagadebit”-rypäleestä tehdään mahtavan makuista kuivahkoa valkoviiniä Romagnan maakunnan pienessä Bertinoron kunnassa, joka on kuuluisa laatuviineistään. Pagadebit-rypäleen nimi tulee sanoista ”pagare i debiti” eli maksaa velat. Tämä rypäle on tunnettu runsaasta sadostaan jonka ansiosta viininviljelijä pystyi maksamaan ”velkansa” eli viininviljelykseen uponeet vuosittaiset kulut.

Pagadebit-pullon hinta on n. 6,50 eur
Bertinoron valkoinen Albana-rypäle melkein valmiina syyskuun sadonkorjuuseen

Myös Bertinoron perinteinen ja korkealaatuinen Albana-rypäle on valkosten ystäville upea makuelämys. Se sai Italian ensimmäisenä valkoviininä oikeudet DOCG -luokitukseen vuonna 1987 ja sitä viljellään vain Romagnan läänissä. Albana soveltuu erityisesti passito, makeiden viinien tekoon ja siitä sanotaan että se on ”punaviini naamioituna valkoviiniin” eli sen rakenne muistuttaa punaviinejä mutta sen pyöreys ja hienostuneisuus on valkoisten.

Bertinoron viinitiloille suuntautuvat monet kulinaarimatkamme; tervetuloa mukaan!

Gingkon lehti ja alla Gingko syksyisessä Firenzessä

Kasvien valinta jatkui…Frangola josta tehtiin ennen ruutia ja se sopii myös vatsan toiminnalle (apua!), Gingko-puun taimi saa Altopoggiossa kunniapaikan; Darwin luokitteli sen ”eläviin fossiileihin” sen ollessa n. 200 miljoonaa vuotta vanha laji. Se voi kasvaa n. 40-metriä korkeaksi puuksi.

En voinut vastustaa Siperian lehmusta, joka voi elää noin 150-vuotiaaksi sen luonnollisessa ympäristössään. Pidetään peukkuja! Ihana sahalehtinen Acero platanoides -vaahtera lähti myös mukaani kuten Quercus ilex L., 1753 (Linneus) vaikka meillä tammia kasvaakin go-go. Fusaggine kasvaa lehtimetsissämme, siitä tehty hiili kuuluu siis varhaisimpiin piirustusvälineisiimme! “Disegnare a Carboncino”, hiilipiirustustekniikka.

See the source image
Fusaggine kukasssa keväällä (marjat ovat myrkyllisiä), kukkaa kutsutaan ”papin hatuksi/hiipaksi”sen muodon takia. Korkeus kasvupaikasta riippuen 3-8 metrià

Alakylämme suloinen yli 80-kymppinen Renato alias ”hörökorva” (paikalliset ovat ristineet hänet näin positiiviseen sävyyn koska hän on aivan kuin Lumikki ja 7 kääpiö-sadusta) tulee toivoakseni avukseni päärynä- ja omenapuiden vartetukseen. Hän on tässä aivan TOP. Samoin kuin villisikojen metsästyksessä mutta se on toinen juttu eikä kuulu flooraan…

Image result for sanguinella
Sanguinellaa istutan parkkipaikalle rajaamaan ruohikko-alueen metsästä

Tamerice oli uhkarohkea valinta. Alkuperämaa Intia, viihtyy hiekkaisissa maastoissa mutta yritetään heittä hiekkaa ”kuoppaan” ja toivotaan parasta Altopoggiossa!

Image result for tamerice pianta

Lopulta olin valinnut Loredanan avulla taimet ja laskimme ne….cinquant´uno in tutto yhteensä 51. Sulloin hellävaraisesti kaikki autoon ja ne muuttivat uuteen kotiin vuorille Altopoggioon. In bocca al lupo eli lykkyä tykö uudelle floralle. Tervetuloa tutustumaan!

Tervetuloa kanssani viini-ja kulinaarimatkoille Emilia-Romagnaan, Toskanaan, Marcheen ja Umbriaan !

Nespola-syksyn viimeinen hedelmä

Apennineilla syksy vaihtuu marraskuussa pikkuhiljaa talveen ja Altopoggioon noin 7 vuotta sitten istuttamani Nespolo europeo-laijin hedelmäpuu on jo pudottanut lehtensä; on aika kerätä sen maukkaat hedelmät. Ne ovat täynnä vitamiineja ja hellivät erityisesti vatsaasi. Nappaa ne koriin tai puiseen laatikkoon kovina puusta ja laita viielään, pimeään paikkaan kunnes ne pehmiävät noin parissa-kolmessa viikossa. Jo roomalaiset kasvattivat näitä nykyään harvinaisia hedelmiä.

Altopoggion puutarhassa Pennabillissä Nespoloita keräämässä
Suomi-Italia joulumix Altopoggiossa! Kokeile Nespolaa korvapuustin täytteeksi lisäten tuorejuustolevitettä , kanelia ja vaahterasiirappia. Nami. Nespola tuo myös suolaiseen pirtsakan säväyksen esim. pecorino-juuston päällä alkupalana. Kokeile silaus pekonisiivun päälle, rullaa se ja paista pannulla. Herkullisia hetkiä kaikille!