Kevät räjähtää aina yhtäkkiä Montefeltoon. Helmikuussa tänne 650:n metrin korkeudelle tupruttaa lunta vielä kerran, pari, mutta siitä päästään hetkessä eroon ja luonto puhkeaa vauhdilla kukkaan, purojen solinan tahtiin. Linnut rääkkyvät kurkkunsa kipeiksi ja me kaksijalkaiset saamme omat kurkkumme kipeiksi ensiauringon lämmössä, aamun plus viiden asteen kirpakan vuoristoilman ja melkein +20 astetta lähentelevien päivälämpötilojen vaihteluissa. Heilutaan takin ja t-paidan sekä shortsien välillä; ripustelen puiden oksille vaatekertojani, päähineitä ja hanskoja aina sen mukaan, missä tongin tai kuokin. Näin perhe löytääkin minut helposti, seuraten värikästä vaatejanaa.
Kissat makaavat auringossa lämmitellen ja Spilla-koiramme juoksentelee teeskennellen metsästyskoiraa; nuuhkien tärkeän näköisenä kauriiden ja villisikojen sorkanjälkiä, häntä pystyssä sojoittaen.
Innostun joka kevät laittamaan liian aikaisin kukkia ulos ja istuttamaan uusia kasveja, mutta luonnolleen ei voi mitään. Ai, miten ihanaa taas saada suunnitella minkä värisiä ja -laatuisia kukkia panee mihinkin ruukkuun ja maahan. Aivan kun edelliskeväästä olisi kulunut kymmenen vuotta.
Mehiläinen pörrää vieressä, sitruunaperhonen istuu voikukan päälle, sisilisko juoksee kivetystä pitkin samalla vauhdilla kuin olisi myöhästymässä Freccia rossa- luotijunasta, hymyilen jopa ensimmäiselle lutikalle, joka mönkii menojaan. Kaikilla on omat, tärkeät hommansa, menonsa ja aikataulunsa. Benvenuto la primavera! Kevät, tervetuloa!
Rahat soljuvat kukkarosta samaan tahtiin kuin viereinen Toscanan puolella oleva Torbellon puro…on aivan pakko taas uusia jotain puutarhakalusteita ja hankkia Altopoggion loma-asuntoihin joko astiastoa tai tekstiileja, patoja tai pannuja, uusia patjoja tai tyynyjä ja mitä nyt milloinkin osuu silmään ja voin taata, että OSUU silmääni. Mieheni Daniele siunailee, että ”taasko tarvitaan tuotakin, onko ihan pakko”? Miehet ovat suurimmaksi osaksi universaaleja kommenteissaan. Vain kieli on eri, mutta aatokset niin samat. Huh-heijaa, mutta kevät voittaa ja Virpin remonttivimma puskee vaikka Altopoggion kivien läpi.
Tänä keväänä OSUIN mielestäni myös naulankantaan pyytäessäni luottopuuseppäämme Ligiä tekemään uudet ulkopöydät Umbrian tammista. Hänellä oli jo valmiiksi satavuotisesta rungosta sahattu mahtavat puulevyt. Näitä ei hevillä tuuli vesi mukaanaan eikä vuodet hetkessä tuhoa. Ne kestävät hyvin kyllästettyinä ja lakattuina ikuisuuden ja Ligi leuhkoi vielä, että ”tällaisia ei enää edes oikein löydä mistään.”
Tiedän sen, joten kaupat oli sillä selvä, vähän alennusta kinuttuani. Siitäs saat, Amazon verkkokauppa, vaikka talvella tuleekin klikkailtua tilauksia kun ei kerkeä eikä kannata lähteä autolla kiertelemään Adrianmeren rannikolle asti isompiin marketteihin ja tuhlata bensaa, aikaa ja saastuttaa ilmaa. Eihän se ole edes niin ”ekoa” ajella ympäriinsä joka härvelin takia, mitä tarvitsee. Kuriiri tuo samalle alueelle moneen talouteen jokaisen paketit samana päivänä.
Ligi-puuseppämme vaimo joutuu piakkoin kalliiseen polvileikkaukseen ja halusin näinkin vähän avustaa heitä. Ligi on eläkkeellä ja asuu viereisessä kylässä, hän on nuoruudessaan ollut puuseppänä myös Sveitsissä ja kiertänyt työskentelemässä monissa paikoissa Italiassa. Ammattimies. Hänen poikansa auttelee ainakin metsässä puiden kaadossa.
Ligi ei koskaan löydä mitään joten hänen vaimonsa tulee välillä mukaan ja sanoo ”tässä sulle se naula, mitä etsit”. Ligillä on hyvä sydän. Kahvitellaan työnteon lomassa ja tarjoan tekemääni suomalaista unelmatorttua ja hän kertoo ravintoloista, missä on ollut syömässä ja tanssimassa. ”Virpi, sinne mennään sitten sun perheen kanssa kun on aikaa..menù on aivan mahtava” jne. tulee litania kaikista alkupaloista (antipasto), alkuruoista (primo) ja pääruoasta (secondo) ja mikä oli dolce (jälkkäri) ja millaista oli talon viini ja kuinka isoja annokset olivat ja minkälainen tarjoilu, ja saiko vielä liköörit tai grapat lopuksi ruoansulatusta varten sekä oliko ruoka hintansa väärti. Hän muistaa kaikki, kuten kaikki italialaiset muistavat mitä ovat syöneet koko viikon aikana. Ruoka on tärkeä juttu.
Ligi ei ilmoittele, milloin tulee. Hän koputtaa oveen ja sanoo että ”nyt on työ valmis”. Välillä olen noussut pyjama päällä unenpöpperössä avaamaan. Yritä siinä sitten olla onnellisen näköinen ja kiitellä. Vinkkasinkin kerran hänelle, että kirjoita etukäteen milloin tulet, koska en ole aina kotosalla. Joskus hän sitten panee postauksieni alle Facebookissa viestin: ”missä olet? ” ja siitä pitää ymmärtää sitten loput.
Neuvoin hienovaraisesti, että tuo viesti ei ehkä ”kolahda eikä tavoita” minua heti kun en katsele niitä niin usein ja mitähän täkäläisetkin siitä tykkää…juorut lähtevät liikkeelle pienemmästäkin. Ai, kun nauratti! Selitin, että parempi olisi vaikka whatsappilla laittaa ihan suoraan minulle viesti että ”Oleko kotona silloin ja silloin”. Perille meni. Ainakin niin kauan kun hän sen muistaa. Ja muistaa, jos on vaimo muistuttamassa.
Ligi kertoi olleensa jossain vaiheessa myös hautauspuolella töissä eli kaivertamassa ja tekemässä upeita ruumisarkkuja pienessä pajassa Pesaron suunnalla, missä tehtiin kaikki käsityönä. Kuka ei nyt haluaisi lähteä viimeiselle reissulle puisella ”Ferrarilla”! Muutaman vuoden päästä hän heitti hanskat tiskiin, koska ihmiset hänen kotiseudullaan karttoivat häntä. Nauroin kippurassa, kun hän kertoi, että porukka lakosi salamana, kun hän käveli metrimitta kädessä kylillä (vähän kuin lääkäreillä on aina stetoskooppi kaulassa, mutta sillähän on taas vain vetovoimaa).
Taikausko on vielä hengissä seudullamme, ja puuseppä, joka tekee arkkuja ja kävelee mittanauha kädessä sinua kohti, on kuin manalasta tulleen saattajan haamu. Meni siinä pari sekuntia, ennen kuin ymmärsin, että tämä oli ollut hänelle todellinen ongelma. Arkut vaihtuivat sitten lennossa kauniisiin huonekaluihin, keittiökalusteisiin jne. Edelliseen viitaten, ihmisen muisti on onneksi suhteellisen lyhyt, joten nyt kaikki juttelevat taas Ligin kanssa yhtä iloisesti, kuin dementiasta toipuneet kanat konsanaan.
Tervetuloa asettelemaan viini-, kalja-tai karhunvatukkamehulasisi tähän pöydälle ja laskemaan sen vuosirenkaita. Ikävuotenne eivät ole mitään tähän tammeen verrattuna joten odotettavissa on nuorekas tunnelma. Sopivasti nautittu punaviini tuo ”tiedettävästi” lisää elinvuosia ja terveyttä, joten nähdään tässä Laventelin terassilla tai puutarhassa, missä on toinen Ligin pöytä odottamassa testaajiaan.
Kurki asunnoistamme: www.altopoggio.it tai pienryhmille suunnatuista teemalomista:
https://italianvalleys.com/WorkshopsAndRetreats
