Maailma muuttuu, mutta sananlaskut, uskomat ja enteet pysyvät, vai pitävätkö ne sittenkään enää paikkansa nopeasti muuttuvassa maailmassa? Luonto on yleensä niiden aiheena ja vertailukohteena. Nykymaailmamme ”luonnon oikut” ja kehityssuunta voivat mullistaa ja jopa kumota nämä enteet.

Jaan kanssanne keväisiä asuinseutuni sananlaskuja ja mietteitä Emilia-Romagnan ja Toscanan lääneistä. Bella la primavera! Kevät on kaunis!
Kyselin aiheesta naapurieni papparaisilta ja mummoilta, mitä he dementiansa keskeltä enää muistavatkaan- i proverbi di primavera. Ne ovat usein täysin kirjakielen ulottumattomissa, joten minulla oli täysi työ ymmärtää heidän paikallismurretta. Tenttaisin ja tavasin moneen kertaan sanojen merkitystä. Hallelujah murteet ja joka kylän oma ”paikalliskieli”!

Siinä siis hurahti espressokupponen poikineen (ja tyttöineen, tasa-arvoisuuden kunniaksi), kun rupateltiin. Kyytipoikana ciambella eli paikallinen ”lättänä” kuivakakku, niin hyvä ja helppo toteuttaa, myös pienibudjettisille, eli vanhan kansan malliin maaseudulla. Voihan olla, että tämä oli heidän strategia; saada Virpistä seuraa koko iltapäiväksi. Iäkkäät ovat fiksumpia, kuin mitä nuoret luulevat!
“Marzo Marzo pazzerello, vedi il sole prendi l’ombrello!”
Vapaasti käännettynä: “Maaliskuu hulluttelee; ota sateenvarjo esiin, kun näet auringon”.
Tämän kevään tilanne Altopoggio.it kotonamme on seuraava. Lunta on tullut harvinaisen pitkällä ajanjaksolla tänä keväänä, useaan otteeseen, eikä se sulanutkaan pois, vaan jämähti jäisenä maahan tehden tuhojaan puutarhoissa ja romahduttaen vanhoja kattoja. Kohta tulee kuukausi täyteen hurjien lämpötilavaihtelujen katkosilla.

Viime viikolla mantelipuumme puhkesi kukkaan päivälämpätilan ollessa +16 astetta ja juoksentelin bongaamieni sitruunaperhosen ja mehiläisen perässä videoiden niitä kännykälleni samalla, kun kiljuin perheelle : ”kesä on tullut, tulkaa ulos katsomaan”! Deletoin nämä videot, tulos oli surkea. Kuvassa omenapuumme viime vuoden maaliskuussa (alla), nyt se on lumivaipassa.

Yleensä 650:n metrin korkealla kukkulallemme tulee lunta parisen kertaa talvessa; ehkä joulu-tammikuussa kerran ja helmi-maaliskuussa hieman enemmän. Se sulaa parissa päivässä pois. Ehtii juuri sopivasti vetää puuvajasta vanhan punaisen Stiga-pulkan esiin, kaivaa toppahousut (jokavuotinen dilemma, en ikinä muista, mihin pussiin olen ne tunkenut koska niitä tarvitaan niin harvoin) ja etsiä sopivan pariset kulahtaneet toppahanskat esiin Diego-pojan katsellessa kärsimättömästi, milloin pääsisi ULOS, kun äiti säätää ja säätää! ”Mamma, fai presto che si scioglie la neve” – äkkiä nyt äiti, ennen kun se lumi sulaa!
Pieni ”coda dell´inverno” eli ”talven häntä”, kuten sanotaan tarkoittamaa viimeistä talven lunta jo kevään ollessa pitkällä, voi tulla maaliskuun lopulla tai jopa huhtikuussa. Tämän jälkeen pamahtaa täysi t-paitakeli päälle, seurauksena vähintään kurkkukipu. Aurinko lohduttaa ja nopeasti kukkaan puhkeavat niityt. Leskenlehdistä ja Belliksisitä heti kukkiviin ruusuihin. Ah! Välikausivaatteita ei ole enää tarvinnut vuosikausiin. Ilmastomme on muuttunut muutamassa vuodessa ja vuodenajat alkavat olla kesäpainotteisia. Turistin kannalta on ihanaa, kun lomalla ei sada vettä eli on nähtävä hyvätkin puolet, bisogna vedere i lati positivi!

Asumme keski-Italiassa. Pohjoisemmassa käristellään kuivuuden kynsissä tänä vuonna, kuten myös viime kesänä. Padot ovat tyhjinä, Alpeilla ei sada vettä, lunta, ”kissoista ja koirista” puhumattakaan ja Venezian karnevaalit olivat melko katastrofaaliset ainakin vesitakseille. Kanavissa olisi voinut paikoitellen kävellä Nordic walking-mutapainityyliin. Varteenotettava karnevaaliasu olisi tämäkin- suksisauvat kädessä ja kroppa mutapanssarissa. Täytyyikin muistaa ensi vuoden karnevaaliasua suunnitellessani tätä vaihtoehtoa.

Vanha kansa kysyi toivorikkaana maaliskuussa: ”A glia farem a bè l’acqua ad Merz? “Annetaanko hänelle juotavaksi maaliskuista vettä?” He olivat vakuuttuneita siitä, että jos onnistuttiin pääsemään hengissä maaliskuuhun asti kaikilta pöpöiltä, taudeilta ja ruoankin vielä riittäessä, selvittäisiin tämäkin vuosi hengissä räpiköiden. Nälänhätä oli usein kolkuttamassa oville Italiassakin. Miettikääpäs tätä…Covid19 tuli selville helmi-maaliskuussa. Cin-cin ja kippis, siis vesimalja maaliskuulle! Kaikki lähimpään puroon tai lähteeseen muki tai kristalliflute kädessä hörppimään hyvää onnea.

Sanottiin myös, että maaliskuun alussa äidit ottivat lapsiltaan pois pitkähihaiset aluspaidat, vaihtaen ne lyhythihaisiin. Naapuri muisteli, että noin 60 vuotta sitten hänen äitinsä sanoi: ”Marzo ogni piede va scalzo..” eli maaliskuussa kaikki kulkevat paljasjaloin ja kenellä ei ole kenkiä, tehkööt kylvöhommat paljain jaloin. Sanoisin, että maaliskuussa meilläpäin on ainakin vielä liian kylmä olla paljain jaloin, näin mukavuudenhaluisille nykyimmeisille.
Kevät tulee myöhemmin ja syksy myös…vuodenajat ovat siirtyneet eteenpäin. Syys-ja lokakuussa on vielä kovinkin kesäinen sää. Kouluthan alkavat syyskuun ensimmäisen viikon jälkeen ja shortseissa kuljetaan vielä koko syyskuun.
Historiaa kelatessa enemmänkin taaksepäin roomalaisten aikaan; silloin, kuin vuodessa oli vain 10 kuukautta. Ensimmäinen kuukausi oli maaliskuuu ja se oli omistettu sodan jumalalle, koska tämä toi tullessaan taas voittoisasti kauniin ilman ja kevään. ”Evviva la primavera,” eläköön kevät!

Lopetan tällaiseen hauskaan sananlaskuun ”la neve marzolina dura dalla sera alla mattina” eli maaliskuun lumi kestää vain aamusta iltaan. Tämäpä ei tänä vuonna pidä paikkansa, mutta maailma muuttuu ja pitää vain pysyä perässä, kukin omassa tahdissaan- kävellen, juosten tai etanan vauhtia. Jokainen päättää itse, decidi tu, ja pukeutuu sen mukaisesti.
Tervetuloa lomailemaan luonnonkauniiseen Montefeltroon, aurinkoon ja lämpöön!
Tsekkaa kivoja lomaviikkojamme italian kielen, hyvän ruoan, kulttuurin, urheilun tai maalauksen parissa tai samaisilta sivuilta ihania paikkoja Marecchiajoen varrella: