Taiteesta sekaisin Keannen kanssa: luovasti Italiassa

Montefelton luonto pani pään pyörälle jopa Leonardo da Vinciltä, joten varaudu siihen, että keväiset unikko- ja kesäiset auringonkukkapellot, lämpimän Italian auringon valo, kukkulamaisemat, puhdas kotiruoka ja valloittavat viinit saavat sinut täyteen taiteen luomisen hurmioon. Rohkeasti mukaan luomaan Keannen kanssa luonnon helmaan, vaikka olisit kuinka ujo! Virpi-oppaanne häärää ja hyysää kanssanne: tässä porukassa on turvallista olla ja mennä. Positiivisessa ilmapiirissä. Ajankohta: 22-28 heinäkuuta.

Kiireisimmille lukijoille ohjelma tässä: https://italianvalleys.com/WorkshopsAndRetreats/taiteesta-sekaisin

Keanne on myös taitava kuvittaja;. Voit olla oma itsesi kanssamme!

Tutustumme myös paikallisiin ihmisiin, joten saatte suoran yhteyden italialaisten elämäntapaan ja rytmiin. Massaturismimeininki on täältä kaukana. Ja saa pysyäkin, jos minulta kysytte. Ja kyselkää ihmeessä mitä haluatte, Keanne ja minä olemme täällä sitä varten.

Alkuperäismaalaus on London National Galleryssä : Kristuksen kastajaiset by Piero della Francesca. Tuntemattomampi heppu, ah-niin väärin! Käymme ihailemassa taulun taustamaisemaa livenä, tein tästä lopputyöni Perho-liiketalousopistolle kansainvälisen matkanjohtajan tutkintoon. Kiitos myös Atte P. &Co-taiteellinen tukijoukkoni!

Olemme luoneet Italiaa rakastavina immeisinä sydämiemme pohjasta Keannen ja Anun kanssa ulkoilmassa tapahtuvan maalausLOMAviikon. Loma isoilla kirjaimilla, koska en ole vielä saanut tilaamiani lukulaseja ..ei, se oli vitsi. Siis LOMA, sillä tämä ei ole mikään suorittamisleiri, vaan taiteeellisen lomatunnelman pitää olla päällimmäisenä, alimmaisena ja kaikissa välikerroksissa. Kukin tekee sitten aivan oman fiiliksensä ja taitojensa mukaan.

Penna-ja Billi-kukkulat solmivat rauhan vuonna 1350, sodittuaan vuosisatoja. Kummankin kukkulan päällä oli linna n. 250 m etäisyydellä ja nahistelua riitti nyt niin rauhallisessa ympäristössä. Aikansa kutankin!

Paikallisoppaanne Virpi ei osaa itse maalata, vaikka rakastan taidetta sen kaikissa muodoissa, joten minä otan ainoan ”tumpelon” paikan mielelläni. Tranquilli, voitte olla aivan rauhassa ja rennosti. Haluamme luoda hyvän tunnelman, ja mikäs sen parempi paikka kuin Pennabilli. Kaikki asiat soljuvat hiljaisen kauniin Marecchiajoen tahtiin…tähtitaivaan alla, kaskaiden soittoa kuunnellessa ja tulikärpästen tanssia ihaillessa. Mamma mia..kaikki tulee olemaan niin ihanaa, että tulkaas nyt kuulkaa rohkeasti mukaan!

Bascion yli 800-vuotisella tornilla tapaamme paikallisen taitelija-Mattian, jonka kanssa teemme workshopin. Mattia on lempeän rento kaveri ja hänen talonsa on aivan tornin ”juurella”. Vastapäätä asuu muuten eremiittinunna Sveva, uskomattoman kiva ihminen hänkin! Virpi-oppaanne asuu tästä n. 2 km päässä. Mattia on jo aivan hössössään tulostanne, ja kirjoitteli minulle tyyliin ”en osaa Virpi suomea, autathan sitten kääntämään?Hankitaanko jotain purtavaa ja punaviintä heille? ”

Keannella on upea tyyli ja ote ihmisiin; saada heistä ulos juuri se, mikä tarvitaan ollaksesi tyytyväinen taiteen luomiseen. Vesipohjaiset materiaalit ja sekatekniikat, tämä on hauskaa luomista! Divertente! Voit olla aivan vasta-alkaja ja ottaa vaikkapa perheenjäsenesi tai ystäväsi mukaan. Keanne auttaa löytämään ikioman vahvuutesi.

Virpi opettaa aina välillä teille puhekielen hyödyllisiä ilmaisuja italiaksi, joten näin tulee kielikin tutuksi. Romagnan murteella, vaikka? Alueellamme voi sinutella tuntemattomiakin ihmisiä. Teitittely ja sinuttelu riippuvat Italissa kovasti myös alueista. Joissain ammateissa teitittely on ehdoton: hammaslääkärini teitittelee minua vuosien jälkeen vieläkin, koska tämä kuuluu heidän ammattietiikkaan. Kouluissa teititellään yleisesti vieläkin opettajia. Emilia-Romagnan läänissämme on monesti sinuttelu ok, vaikka vanhemmalle henkilölle pitäisi jättää mahdollisuus kysyä, teititelläkö vai sinutella eli lause ”ci diamo del tu?” suomennettuna ”sinutellaanko?” Kerron tästä enemmän ja hauskoja tapauksiakin sitten paikan päällä, esim. kun hammaslääkärissä potilas loukkaantui kovasti, kun hammashoitaja teititteli häntä ja heille tuli tästä sanaharkka.

Majoitus on hurmaavassa Anun ja Tonin omistamassa http://www.cadelgufo.fi

1800-luvun perinteiseen tyyliin rakennetussa kivisessä maalaiskartanossa. Talo sijaitsee aivan Pennabillin etruskiaikaisen, renessanssityylin säilyttäneen n. 2700:n asukkaan kylän kupeessa. Allekirjoittanut on asunut ja työskennellyt turismin parissa Pennabillissä vakituisesti jo vuodesta 2010 joten juttua riittää historiasta, taiteesta ja kulttuurista aina nykypäivään ja voin kertoa tuoreimmat kylän juorutkin halutessanne! Täällä tiedetään suunnilleen jopa minkä tyyppistä leipää kukin perhe ostaa ja kenen tytär lähti Erasmusvaihtoon. Kaikki asiat hoituvat kun tunnemme toisemme, yritetään auttaa toisiamme ja itketään puolin ja toisin perheiden surut. Nel bene e nel male, hyvässä ja pahassa. Tuki on tarpeen pienissä kylissä ja niiden jatkuvassa poismuuttorumbassa.

Pennabillin keskiaikaiset kujat, niillä tallustelevat kissat ja Piero della Francescan maalauksen kopio ”Madonna del parto” . Pennabillissä on kuvattu monia filmejä. Federico Fellinin oikea käsi ja uskottu ystävä Tonino Guerra on Pennabillin kuuluisimpia henkilöitä (oli….nyt he molemmat tekevät käsikirjoituksia avaruudesta käsin). Minut oli kutsuttu teetä juomaan Toninon kanssa hänen kotiinsa, mutta se jäi sitten juomatta…

Pennabilliläiset itse sanovat, että Cà del Gufon (suomeksi ”Pöllön talo”) talosta avautuva maisema on yksi koko seudun kauneimmista, BELLISSIMO! Aamulla voitte aukaista ikkunaluukut ja huokaista hymyillen ”aaahhh”. Voisiko päivä tämän paremmin alkaa…ja sitten valmiiseen ison salin aamiaispöytään vaikkapa espressokahville ja Silvia-kokkirouvan kotitekoisia herkkuja maistamaan. Kaikki paikallista luomu-ja lähituotantoa. Mainitsen, että jo kylpyhuoneiden värskaalasta tulee hyvä mieli : sitruunan keltaisesta laventelin lilaan jne.

Nunnaluostari on edelleen toiminnassa Pennabillissä ja torilla myydään kukista paikallisiin elintarvikkeisiin

Käymme myös Michelintähtiravintolassa; whatsappailin tässä juuri chef Riccardon vaimolle Claudialle kysellen, voisivatko he luoda menun Keannen ryhmällemme ja he toivottivat teidät sydämellisesti tervetulleiksi. Ma certo! Tottakai, oli vastaus. Traditionaalista keittiötä mutta modernia säväystä siihen luova Riccardo asuu vaimonsa ja lastensa kanssa lähellä ravintolaa, joka on heille kuin toinen koti ja ehkäpä suurin osa perheen elämää. Heinäkuussa on mahtavaa istua myös ulkona syömässä ja katsella kaunista laaksonäkymää. Päätämme sään mukaan, ollako sisällä vai ulkona aina aterioilla. Decidiamo noi! Me päätämme. LOMALLA on mukava tehdä iloisia ja helppoja päätöksiä, eikö totta? Vero?

Näkymä Pennabillin nk. Renessanssiajan ulkoilmaparvekkeelta: Mona Lisan taustamaisemaa, Leonardo oli oikeassa (DiCaprio ehkä myös, vaikka hänelle ei kukaan ole vielä kertonutkaan tästä paikasta..hyss emme halua liikaa turisteja seudulle …)
St. Agata Feltria on kuuluisa tryffeli-ja kastanjametsistään ja käymme sen suloisessa 1600-luvun teatterissa ja nousemme puisia portaita pitkin sen lavallekin fiilistelemään: O sole miooooooo!
Rauman viiniseuran matka 2017 ja Chef Riccardo kaataa viiniä laseihin. Kiitos kuvasta ”tv:stä tuttu” Kari Korpi ja kiitos kun levititte sanaa Raumankin suuntaan Montefeltrosta! Tämä porukka on tullut monta kertaa maisemiimme.

Lopuksi kovin tavallinen kuva perheemme lempitrattoriasta, jonne menemme Keannen porukan kanssa. Kotona tehdyt tagliatellet villisikakastikkeen kera. Luomua ja lähiruokaa. Pannu isketään pöytään ja siitä voi jokainen ottaa haluamansa annoksen.

Ca´Barboni on luonnonpuiston esialueella korkealla kukkulalla. Täältä näkyvät vihreän samettisilta näyttävä Apenniinivuorijono. Niiden nimi on hassusti ”Kuun Alpit”, vaikka Alpit sijaitsevatkin Pohjois-Italiassa. Ruoka on niin täydellisen hyvää toscanalaista kotiruokaa ja sitä tulee syötyä vähän liikaakin. Viimeksi pyörimme kuin K-kaupan lihapullat (piilomainos, huom. Atte Paronen Aurinkolahden K-kaupasta, jonne kannattaa mennä tapaamaan kauppias ATTEA ja staff! Hyvä tyyppi ja Montefeltron ystävä, hän kertoo omat kokemuksensa jos haluatte referenssejä ) ulos ravintolan ovesta.

Ravintolan omistajarouva, kokki Lory asuu perheensä kanssa samassa paikassa kadun toisella puolella jo monessa sukupolvessa tällä kukkulalla kahden muun sukulaisperheen kanssa. Varhaisimmat kirkonkirjoista löydetyt asukit olivat Benediktiläismunkit n. 1000-luvulla, jotka rakensivat myös Abbazian eli luostarin tähän läheisyyteen.

Lisää paikan päällä….sydämellisesti tervetuloa ja katsokaa päiväkohtainen ohjelma, hinnat ja muut tiedot tästä linkistä:

https://italianvalleys.com/WorkshopsAndRetreats/taiteesta-sekaisin

ja kirjoittakaa minulle, Virpille jos ette löydä ohjelmaa tms. : [email protected]