Vauhdin huumaa Montefeltrossa

Kukkulat vetävät vauhtimimmejä ja -poikia puoleensa; tai miksei myös vauhtimummoja. Voihan sitä toki mennä rauhallistakin tahtia näissä maisemissa. Ota vain sähköpyörä allesi, ja anna maisemien vilistä haluamasi tahtiin silmiesi edessä aivan kuin luontofilmi. Varokaa vain hiukkasen piikkisikoja, mäyriä ja Don Arialdo-pappia, joka on 90v. ja köröttää Fiatillaan keskellä tietä messun jälkeen, paluumatkallaan vanhainkotiin. Ja alatalon Birba-koiraa, joka tykkää löhötä keskellä tietä kotinsa edessä aurinkoa ottamassa. Hollantilainen pyörilijä-ystävämme kommentoi : ”that dog is suicidal”!

Järjestämme pyörät suoraan allesi loma-asunnoilta Altopoggiosta ja CadelGufosta : https://italianvalleys.com/where-to-stay. Pätevän paikallisoppaan kera.

Montefeltro bike tuo pyörät isommallekin porukalle ja hinta ei ole päätähuimaava: pyöräilymaisemat sen sijaan ovat! Kissat luikkivat karkuun, kun pojat lähtivät suhisten ylämäkeen.
Andrea toi Carpegnan pyöräliikkeestään s-pyörät reippaille turisteillemme ja Virpi yrittää kääntää parhaan kykynsä mukaan pojille ohjeita.
Altopoggion parkkipaikalta lähti iloinen Suomi-jengi matkaan lämpimänä heinäkuisena iltapäivänä

Johan oli säpinää ja sutinaa, kun kahden ihanan lomaperheen pojat ja isät halusivat lähteä polkemaan lähikukkuloille. Äidit jäivät asunnoille maalaamaan maisemaa ja lukemaan. Meidän Diego lähti mukaan apu-oppaaksi. Spilla-koiramme olisi halunnut myös juosta mukaan, mutta kukaan ei kerennyt noteeraamaan Spillaa, ja hän löntysteli takaisin terassille nukkumaan.

Läheisen Frontinon kunnanjohtaja Andrea vuokraa siis sähköpyöriä liikkeessään Carpegnan keskustassa. Carpegnan vuoristo on kuuluisa paikka myös kilpapyöräilijöille; siellä harjoitteli väsymättömän voitokas Marco Pantani. ”Carpegna mi basta” sanoi Marco- tarkoittaen, että Carpegnan vuoristo riittää hänelle harjoitusleiriksi. Ei tarvitse lähteä sen kauemmaksi.

Kuuluisa Marco Pantani Carpegnan vuoristossa muistolaattoine- ja julisteineen #Questo è il cielo del Pirata”. Pirata (merirosvo) oli Marcon lempinimi. Tämä on Marcon taivas. 1415 m korkeudella. Nyt Marco on vielä ylempänä, pilvien päällä. Hän kuoli Riminillä, yksin hotellissa, ikävissä tunnelmissa. Italia kaipaa sinua!

Olen tuntenut Andrean jo vuosikausia, aina yhteisistä seikkailuistamme turismin parissa, ollessani aikoinani Pennabillin kunnanvaltuustossa turismivastaavana. Andrea on superhyvä heppu ja luotettava ihminen. Eipä olekaan ihme, että hänet valitaan aina uudestaan ja uudestaan tämän Marchen pienimmän kunnan johtajaksi. Jämpti mies ja positiivinen luonne. Käykääpä moikkaamassa ja tutustumassa myös Frontinon kuntaan. Loma-asunnoilta sinne ajaa alta tunnissa.

Frontinon pääkatu ja kaunis kellotorni, jonka mysteerin kerron teille, kun tulette. On puoliksi salaisuus, miten yhtenä kesäkuisena yönä sen kuuluisa muratti oli leikattu pois. Ette koskaan arvaa, kuka oli syyllinen. Andrea paljasti sen minulle.
Andrealla on myös kaksi pyöräilystä kiinnostunutta teinipoikaa ja hän on aina ollut pyöräilyhullu. Diegomme (oik.) on samaa lajia, vaikka enemmänkin downhill-sellainen. Hän painaa Fiskarsin (huom. ei mainostarkoitusta mutta ne on vain MAAILMAN PARHAAT VÄLINEET ) kuokka ja lapio kädessä pitkin metsiköitä ja kukkuloita ”siistien” polkuja pyörällä mentäviksi , muunnellen myös puutarhaamme, koska maasta muotoiltuja hyppyreitä tarvitaan tässä lajissa. Aikansa kutakin, joten annan hänen touhuta MELKEIN mielensä mukaan.

Andrean pyynnöstä kokeilin ensimmäistä kertaa sähköpyörää vuosia sitten, kun kävin hänen luonaan kunnantalolla. Hän laittoi pyörän alleni huikaten: ” polkaise keskustan ympäri ja sano, mitä tykkäät näistä uusista menopeleistä”. Homma oli nopeasti tehty, sillä Frontinon keskustassa on suunnilleen vain yksi n.500 metriä pitkä katu ja hurautin sen turbo-boostilla hetkessä ”ees-taas”; eihän siinä hyvänen aika ehtinyt muita nappuloita painella kun eteenkin päin piti katsella. Siinä oli Frontinon lapsilla ihmettelemistä. He tuijottivat suut auki ja silmät pyöreinä kadun varrella, että kuka tuossa menee kuin tuuli, hame hulmuten. Oloni oli kuin Formula-kuskilla vähintäänkin, ja aloin ymmärtää Marco Pantanin rehkimisen motiiveja. Frontinossa on muuten muutama sata asukasta. Ei liikennevaloja tai ruuhkia. Koskaan. Missään.

Vaihteiden ja jarrujen kokeilua ja tästä se kiva muutamatuntinen seikkailu alkaa. Voit itse päättää lenkin pituuden ja sopia oppaan kanssa, millaista reittiä pitkin haluaisit mennä ja minkä tyyppisessä maastossa. Nämä pojat muuten toivoivat myös ”off roadia” ja se toteutettiin. Andrea ja Diego tuntevat nämä seudut kuin omat taskunsa.
Vain luonto ja sinä: ”sää ja mää”. Niin romanttista! Sääkin on yleensä hyvä ja mää voi olla lähellä oleva Chianina-lehmä ääntelemässä. Maalaisromantiikkaa parhaimmillaan.
Kuun pintaa muistuttava maasto

Pojat kävivät myös upeassa Sasso Simone ja Simoncellon luonnonpuistossa. Tämä on historiallinen paikka ja maaperän monimuotoisuus vetää monenlaista retkeilijää ja tutkijaa puoleensa. Kuvassa Virpi, pienten Camillan ja Diegon kanssa kävelyllä noin 12 vuotta sitten.

Maioletton kukkula, 20 miljoonaa vuotta sitten se jämähti tähän. Tai aiemminkin.

Luonnon kauneus ympäröi ja olo on turvallinen Montefeltrossa. Tervetuloa! Kysy lisää Virpiltä ja tsekkaa vaikka osioista ”mitä puuhailla” sivuilta: https://italianvalleys.com/