Kuukausi: helmikuu 2023

Yllä video, josta saatte hieman kuvaa Montefeltron luonnosta, mutta mielestäni tästäkään ei saa sitä oikeaa kuvaa, sillä paikanpäällä on vielä kauniimpaa! Majoitusmahdollisuuksia on monia: hotelleista loma-asuntoihin ja maalaishuvilaan. Tuo oma pieni porukkasi tai isompikin, niin ehdotan sopivaa majoitusta.

Varteenotettava uutuus: kurkkaa ”Pöllon talo” tästä: /italianvalleys.com/ca-del-gufo

Montefelton luonto pani pään pyörälle jopa Leonardo da Vinciltä, joten varaudu siihen, että keväiset unikko- ja kesäiset auringonkukkapellot, lämpimän Italian auringon valo, kukkulamaisemat, puhdas kotiruoka ja valloittavat viinit saavat sinut täyteen taiteen luomisen hurmioon. Rohkeasti mukaan luomaan Keannen kanssa luonnon helmaan, vaikka olisit kuinka ujo! Virpi-oppaanne häärää ja hyysää kanssanne: tässä porukassa on turvallista olla ja mennä. Positiivisessa ilmapiirissä. Ajankohta: 22-28 heinäkuuta.

Kiireisimmille lukijoille ohjelma tässä: https://italianvalleys.com/WorkshopsAndRetreats/taiteesta-sekaisin

Tutustumme myös paikallisiin ihmisiin, joten saatte suoran yhteyden italialaisten elämäntapaan ja rytmiin. Massaturismimeininki on täältä kaukana. Ja saa pysyäkin, jos minulta kysytte. Ja kyselkää ihmeessä mitä haluatte, Keanne ja minä olemme täällä sitä varten.

Olemme luoneet Italiaa rakastavina immeisinä sydämiemme pohjasta Keannen ja Anun kanssa ulkoilmassa tapahtuvan maalausLOMAviikon. Loma isoilla kirjaimilla, koska en ole vielä saanut tilaamiani lukulaseja ..ei, se oli vitsi. Siis LOMA, sillä tämä ei ole mikään suorittamisleiri, vaan taiteeellisen lomatunnelman pitää olla päällimmäisenä, alimmaisena ja kaikissa välikerroksissa. Kukin tekee sitten aivan oman fiiliksensä ja taitojensa mukaan.

Paikallisoppaanne Virpi ei osaa itse maalata, vaikka rakastan taidetta sen kaikissa muodoissa, joten minä otan ainoan ”tumpelon” paikan mielelläni. Tranquilli, voitte olla aivan rauhassa ja rennosti. Haluamme luoda hyvän tunnelman, ja mikäs sen parempi paikka kuin Pennabilli. Kaikki asiat soljuvat hiljaisen kauniin Marecchiajoen tahtiin…tähtitaivaan alla, kaskaiden soittoa kuunnellessa ja tulikärpästen tanssia ihaillessa. Mamma mia..kaikki tulee olemaan niin ihanaa, että tulkaas nyt kuulkaa rohkeasti mukaan!

Keannella on upea tyyli ja ote ihmisiin; saada heistä ulos juuri se, mikä tarvitaan ollaksesi tyytyväinen taiteen luomiseen. Vesipohjaiset materiaalit ja sekatekniikat, tämä on hauskaa luomista! Divertente! Voit olla aivan vasta-alkaja ja ottaa vaikkapa perheenjäsenesi tai ystäväsi mukaan. Keanne auttaa löytämään ikioman vahvuutesi.

Virpi opettaa aina välillä teille puhekielen hyödyllisiä ilmaisuja italiaksi, joten näin tulee kielikin tutuksi. Romagnan murteella, vaikka? Alueellamme voi sinutella tuntemattomiakin ihmisiä. Teitittely ja sinuttelu riippuvat Italissa kovasti myös alueista. Joissain ammateissa teitittely on ehdoton: hammaslääkärini teitittelee minua vuosien jälkeen vieläkin, koska tämä kuuluu heidän ammattietiikkaan. Kouluissa teititellään yleisesti vieläkin opettajia. Emilia-Romagnan läänissämme on monesti sinuttelu ok, vaikka vanhemmalle henkilölle pitäisi jättää mahdollisuus kysyä, teititelläkö vai sinutella eli lause ”ci diamo del tu?” suomennettuna ”sinutellaanko?” Kerron tästä enemmän ja hauskoja tapauksiakin sitten paikan päällä, esim. kun hammaslääkärissä potilas loukkaantui kovasti, kun hammashoitaja teititteli häntä ja heille tuli tästä sanaharkka.

Majoitus on hurmaavassa Anun ja Tonin omistamassa http://www.cadelgufo.fi

1800-luvun perinteiseen tyyliin rakennetussa kivisessä maalaiskartanossa. Talo sijaitsee aivan Pennabillin etruskiaikaisen, renessanssityylin säilyttäneen n. 2700:n asukkaan kylän kupeessa. Allekirjoittanut on asunut ja työskennellyt turismin parissa Pennabillissä vakituisesti jo vuodesta 2010 joten juttua riittää historiasta, taiteesta ja kulttuurista aina nykypäivään ja voin kertoa tuoreimmat kylän juorutkin halutessanne! Täällä tiedetään suunnilleen jopa minkä tyyppistä leipää kukin perhe ostaa ja kenen tytär lähti Erasmusvaihtoon. Kaikki asiat hoituvat kun tunnemme toisemme, yritetään auttaa toisiamme ja itketään puolin ja toisin perheiden surut. Nel bene e nel male, hyvässä ja pahassa. Tuki on tarpeen pienissä kylissä ja niiden jatkuvassa poismuuttorumbassa.

Pennabilliläiset itse sanovat, että Cà del Gufon (suomeksi ”Pöllön talo”) talosta avautuva maisema on yksi koko seudun kauneimmista, BELLISSIMO! Aamulla voitte aukaista ikkunaluukut ja huokaista hymyillen ”aaahhh”. Voisiko päivä tämän paremmin alkaa…ja sitten valmiiseen ison salin aamiaispöytään vaikkapa espressokahville ja Silvia-kokkirouvan kotitekoisia herkkuja maistamaan. Kaikki paikallista luomu-ja lähituotantoa. Mainitsen, että jo kylpyhuoneiden värskaalasta tulee hyvä mieli : sitruunan keltaisesta laventelin lilaan jne.

Käymme myös Michelintähtiravintolassa; whatsappailin tässä juuri chef Riccardon vaimolle Claudialle kysellen, voisivatko he luoda menun Keannen ryhmällemme ja he toivottivat teidät sydämellisesti tervetulleiksi. Ma certo! Tottakai, oli vastaus. Traditionaalista keittiötä mutta modernia säväystä siihen luova Riccardo asuu vaimonsa ja lastensa kanssa lähellä ravintolaa, joka on heille kuin toinen koti ja ehkäpä suurin osa perheen elämää. Heinäkuussa on mahtavaa istua myös ulkona syömässä ja katsella kaunista laaksonäkymää. Päätämme sään mukaan, ollako sisällä vai ulkona aina aterioilla. Decidiamo noi! Me päätämme. LOMALLA on mukava tehdä iloisia ja helppoja päätöksiä, eikö totta? Vero?

Lopuksi kovin tavallinen kuva perheemme lempitrattoriasta, jonne menemme Keannen porukan kanssa. Kotona tehdyt tagliatellet villisikakastikkeen kera. Luomua ja lähiruokaa. Pannu isketään pöytään ja siitä voi jokainen ottaa haluamansa annoksen.

Ca´Barboni on luonnonpuiston esialueella korkealla kukkulalla. Täältä näkyvät vihreän samettisilta näyttävä Apenniinivuorijono. Niiden nimi on hassusti ”Kuun Alpit”, vaikka Alpit sijaitsevatkin Pohjois-Italiassa. Ruoka on niin täydellisen hyvää toscanalaista kotiruokaa ja sitä tulee syötyä vähän liikaakin. Viimeksi pyörimme kuin K-kaupan lihapullat (piilomainos, huom. Atte Paronen Aurinkolahden K-kaupasta, jonne kannattaa mennä tapaamaan kauppias ATTEA ja staff! Hyvä tyyppi ja Montefeltron ystävä, hän kertoo omat kokemuksensa jos haluatte referenssejä ) ulos ravintolan ovesta.

Ravintolan omistajarouva, kokki Lory asuu perheensä kanssa samassa paikassa kadun toisella puolella jo monessa sukupolvessa tällä kukkulalla kahden muun sukulaisperheen kanssa. Varhaisimmat kirkonkirjoista löydetyt asukit olivat Benediktiläismunkit n. 1000-luvulla, jotka rakensivat myös Abbazian eli luostarin tähän läheisyyteen.

Lisää paikan päällä….sydämellisesti tervetuloa ja katsokaa päiväkohtainen ohjelma, hinnat ja muut tiedot tästä linkistä:

https://italianvalleys.com/WorkshopsAndRetreats/taiteesta-sekaisin

ja kirjoittakaa minulle, Virpille jos ette löydä ohjelmaa tms. : [email protected]

Kukkulat vetävät vauhtimimmejä ja -poikia puoleensa; tai miksei myös vauhtimummoja. Voihan sitä toki mennä rauhallistakin tahtia näissä maisemissa. Ota vain sähköpyörä allesi, ja anna maisemien vilistä haluamasi tahtiin silmiesi edessä aivan kuin luontofilmi. Varokaa vain hiukkasen piikkisikoja, mäyriä ja Don Arialdo-pappia, joka on 90v. ja köröttää Fiatillaan keskellä tietä messun jälkeen, paluumatkallaan vanhainkotiin. Ja alatalon Birba-koiraa, joka tykkää löhötä keskellä tietä kotinsa edessä aurinkoa ottamassa. Hollantilainen pyörilijä-ystävämme kommentoi : ”that dog is suicidal”!

Järjestämme pyörät suoraan allesi loma-asunnoilta Altopoggiosta ja CadelGufosta : https://italianvalleys.com/where-to-stay. Pätevän paikallisoppaan kera.

Johan oli säpinää ja sutinaa, kun kahden ihanan lomaperheen pojat ja isät halusivat lähteä polkemaan lähikukkuloille. Äidit jäivät asunnoille maalaamaan maisemaa ja lukemaan. Meidän Diego lähti mukaan apu-oppaaksi. Spilla-koiramme olisi halunnut myös juosta mukaan, mutta kukaan ei kerennyt noteeraamaan Spillaa, ja hän löntysteli takaisin terassille nukkumaan.

Läheisen Frontinon kunnanjohtaja Andrea vuokraa siis sähköpyöriä liikkeessään Carpegnan keskustassa. Carpegnan vuoristo on kuuluisa paikka myös kilpapyöräilijöille; siellä harjoitteli väsymättömän voitokas Marco Pantani. ”Carpegna mi basta” sanoi Marco- tarkoittaen, että Carpegnan vuoristo riittää hänelle harjoitusleiriksi. Ei tarvitse lähteä sen kauemmaksi.

Olen tuntenut Andrean jo vuosikausia, aina yhteisistä seikkailuistamme turismin parissa, ollessani aikoinani Pennabillin kunnanvaltuustossa turismivastaavana. Andrea on superhyvä heppu ja luotettava ihminen. Eipä olekaan ihme, että hänet valitaan aina uudestaan ja uudestaan tämän Marchen pienimmän kunnan johtajaksi. Jämpti mies ja positiivinen luonne. Käykääpä moikkaamassa ja tutustumassa myös Frontinon kuntaan. Loma-asunnoilta sinne ajaa alta tunnissa.

Andrean pyynnöstä kokeilin ensimmäistä kertaa sähköpyörää vuosia sitten, kun kävin hänen luonaan kunnantalolla. Hän laittoi pyörän alleni huikaten: ” polkaise keskustan ympäri ja sano, mitä tykkäät näistä uusista menopeleistä”. Homma oli nopeasti tehty, sillä Frontinon keskustassa on suunnilleen vain yksi n.500 metriä pitkä katu ja hurautin sen turbo-boostilla hetkessä ”ees-taas”; eihän siinä hyvänen aika ehtinyt muita nappuloita painella kun eteenkin päin piti katsella. Siinä oli Frontinon lapsilla ihmettelemistä. He tuijottivat suut auki ja silmät pyöreinä kadun varrella, että kuka tuossa menee kuin tuuli, hame hulmuten. Oloni oli kuin Formula-kuskilla vähintäänkin, ja aloin ymmärtää Marco Pantanin rehkimisen motiiveja. Frontinossa on muuten muutama sata asukasta. Ei liikennevaloja tai ruuhkia. Koskaan. Missään.

Pojat kävivät myös upeassa Sasso Simone ja Simoncellon luonnonpuistossa. Tämä on historiallinen paikka ja maaperän monimuotoisuus vetää monenlaista retkeilijää ja tutkijaa puoleensa. Kuvassa Virpi, pienten Camillan ja Diegon kanssa kävelyllä noin 12 vuotta sitten.

Luonnon kauneus ympäröi ja olo on turvallinen Montefeltrossa. Tervetuloa! Kysy lisää Virpiltä ja tsekkaa vaikka osioista ”mitä puuhailla” sivuilta: https://italianvalleys.com/