Tänä vuonna en päässyt tulemaan juuri pidettäville MATKA-messuille Helsinkiin markkinoimaan matkanjärjestäjien, matkatoimistojen ja yhteistyökumppaneidemme kanssa Montefeltron aluetta, kotiseutuani. Päätin kuitenkin, että annan messualennuksen -10% heille, jotka varaavat huhtikuuhun mennessä tämän vuoden lomansa Altopoggion loma-asuntoihin. Olemme auki vapusta lähtien aina lokakuulle. Kirjoita: [email protected] tai whatsappaa minulle +393331134190 (Virpi)
Esittelen tässä blogissa yhden kolmesta asunnosta, eli Väriherneen. Katso kuvausta tästä kuvine, hintoine ja videoineen : www.italianvalleys.com/alto-poggio
Uusia kivoja juttuja on tiedossa, sillä kukkulan toiselle puolelle on tulossa toinenkin upea lomapaikka uima-altaineen. Siitä lisää piakkoin, kunhan saamme sisäkuvia sisustamisen valmistuttua. Laita siis korvan taakse myös nimi ”Ca del Gufo” eli Pöllön talo; pöllöjähän täällä riittää. Aivan ”hulluna Italiaan” nimimerkillä olevia ihania ihmispöllöjä, sekä niitä lentäviä sellaisia. Molemmat ovat harmittomia ja tutustumisen arvoisia. Kurki välillä tästä: www.italianvalleys.com/ca-del-gufo niin näet uutisia naapureistamme, ystäväpariskunnasta Anu ja Tony Pelanderista. Meillä on kivat junailut turismin suhteen, joten pysykää kuulolla. Käydään vaikka yhdessä heitäkin moikkaamassa, kun tulette tännepäin.
Tässä huoneessa nukkuivat jo noin sata vuotta sitten sen ensimmäiset asukit eli lampaat, ja heidän nelisorkkaiset jälkeläisensä ainakin neljässä sukupolvessa….
Ostimme talon (rauniot lähinnä) vuonna 2004 ja silloin pihassa juoksentelivat enää villeinä kanat.
”Laske lampaita” jos ei uni meinaa tulla, vaikka kuulemma Altopoggiossa uni tulee hetkessä ja yöuni on laatu-unta! Tiedä häntä, olisiko punaviinillä osansa…vai huuhkajilla, tulikärpästen tanssilla tai Italian kauniilla tähtitaivaalla
Muistakaa mussukat, että varauksenne ei tarvitse olla kalenteriviikko eikä täysi viikko, tai se voi mennä yli viikon ja monenkin sellaisen. Vakkarivieraamme viihtyvät montakin viikkoa täällä, jos lomat sen sallivat ja seikkailevat sitten tästä keskeltä Italiaa kätevästi moneen suuntaan päiväreissuille, jos vastapäisen kukkulan tuijottaminen alkaa tylsistyttää. Voit jopa käydä Firenzessä asti päiväseltään jos haluat ja hermot kestävät. Firenzessä on porukkaa kesällä joka puolelta maailmaa ja ydinkesän viikkoja kannattaa välttää suurissa kaupungeissa, jollei pidä museojonoista, ruuhkista jne. kuumasta auringosta.
Kerroinko jo kymmenisen vuotta sitten täällä olleesta ensimmäisestä suomalaisesta meditointiporukasta, joka yksi jäsen istui hievahtamatta tuolissaan varhaisesta aamusta keskipäivään tuijottaen vastapäistä kukkulaa Väriherne-asuntonsa edessä pihalla.
Minun oli pakko panna koiramme asialle ystävällisesti nuuhkimaan häntä (tyyliin: kirjekyyhky ilman kirjettä), jotta sain rauhan sielulleni. Epäilin, että hän oli kuollut siihen paikkaan luonnon kauneuden edessä. Niin etevä hän olikin jo meditoinnissaan, että Spilla-koiramme piti oikein kunnolla nuoleskella hänen paljaita varpaita, ennen kuin näkyi pientä liikehdintää. Pyytelin kyllä anteeksi tietämättömyyttäni tässä asiassa, ja jätin heidät kaikki rauhaan loppuleirin ajaksi. Intia oli heidän seuraava kohteensa- Spilla luultavasti pilasi bisnekseni. Tämä ei toistu. Pyhästi anteeksi, scusateci.
Kerran brittinaapurimme, ystävämme Marecchiajoen toiselta puolelta, pyysi tulkkausapua ihan vain varmuuden vuoksi passinsa uusimiseen Rooman suurlähetystöön ja hurautimme sinne kolmessa tunnissa autolla. Apuani ei tarvittukaan, mutta eipä siinä kerennyt paljon muuta kun vetämään silmissä sulavat jäätelöt kuumassa elokuun auringossa Rooman keskustassa ja paineltiin äkkiä takaisin vuorillemme Altopoggion ihanan juuri sopivan lämpimään ilmastoon.
Yhteydet ovat hyvät eri ilmansuuntiin; olemmehan ihan Apenniinivuorien keskellä, Italian saappaan keskikohdassa. Rauhallista ja turvallista olla, emme lukitse oviamme edes yöllä. Vuoriston viileys ympäröi n. 630 m korkeudella. Meillä on helppo hengittää, tuulahdukset pyyhkivät laaksossa, teillä ei ole ruuhkaa ja on tilaa olla ja mennä. Rauha vallitsee. Se on arvokasta Italiassa.
Altopoggion ostamisvaiheessa tuli muuten eteen sitä sun tätä paperisotaa, vaikka luotettava maanmittaus-insinööritoimisto hoitikin asioita, grazie Dio, Luojan kiitos!
Puoli vuotta meni selvitellessä näin ensimmäistä kertaa Altopoggion historiassa tehtyä tonttijakoa ja tuli ilmi sellainenkin juttu, että osa tontistamme oli vielä läheisen Novafeltrian kaupungin sairaalan nimissä. Entisen heinäladon kohdalla oli ollut keuhkotautiparantola. Erittäin suosittu kuulemma, lähinnä sotien jälkeen. Jaahas. Tämä oli positiviinen juttu, eli ilma on erittäin hyvälaatuista vaikka mäntyjä ei näykään, ne eivät kuulu alkuperäspuustoomme. Hermot tosin meinasi mennä sitä juttua selvitellessä eri instansseissa, mutta kaikki asiat yleensä selviävät kun jaksaa odottaa (ja pysyä hengissä). Kiitos Vinicio ja Fulvio, luottomiehemme asiassa. Onneksi ei pitänyt rakentaa hermotautiparantolaa minulle. Notaarihan nämäkin asiat sitten lopuksi kuittaa ja ottaa niistä vastuun.
Montefeltron alueemme on ruuhkaton. Aina löytyy parkkipaikkojakin autollesi pienistä tuhatvuotisista linnakylistä, joissa vallitsee rauha, eikä turistimassoja pyöri ympärilläsi. Vieraile mielesi mukaan ja patikoi niityillä, metsissä ja vuorilla. Annan infoa, minne mennä mielenkiinnon kohteittesi mukaan ja missä syödä aitoa italialaista kotiruokaa, ei kalliita turistimössöjä.
Varaan mielelläni myös ravintoloita puolestanne. Useimmissa ravintoloissa ei puhuta englantia, mutta tämä ei ole mikään este, uskokaa pois. Ravintoloissa ei ole jonoa, paitsi sunnuntain lounasaikaa voi välttää, jos ei halua elää livenä italialaisperheiden yhteisen sunnuntailounaan riemua: mammat ja isovanhemmat jne. viedään usein sunnuntaisin syömään yhteiselle suvun viikottaiselle lounaalle ja volyymi voi silloin olla maksimissaan viinikarahvin tyhjentyessä ripeästi. Mamma mia!
San Marinon pikkuvaltioon ajaa alta tunnissa sekä Adrianmeren rannikolle reilun tunnin verran. Jos Pisa kiinnostaa, niin sielläkin voi piipahtaa päiväseltään, olen tehnyt senkin. Näimme kaltevan tornin, jonka ystäväpariskuntamme halusi välttämättä ikuistaa kuvamuistona, söimme lounaan ja käppäilimme jopa hieman Italian saappaan länsirannalla katsellen meren kirkkaita laineita.
Suosittelisin näin 60 km säteellä monta muutakin paikkaa, joissa on upea käydä : San Leo (entinen Italian pääkaupunki), Sant´Agata Feltria (tuhatvuotinen satumainen kylä ja sen tryffelit), Talamello (Piero della Francescan maalauksissa ja luolajuustosta kuuluisa), Pennabilli (etruskiaikainen kylä, Mona Lisan taustamaisemassa ja sen kotijäätelöbaari vetää jalat altanne…), St. Arcangelo (upea vanha kukkulakylä ja shoppaus-ja ruokapaikkana), Verucchio (linnassa syntyi kuuluisa Malatestojen suvun hallitsija ja asutusta oli jo ennen etruskeja Villanoviana-ajalla), San Marinon tasavalta (käy ulkomailla, ulkomailla ollessasi), Urbino (renessanssiajan kehto ja lempparihallitsijani Federico da Montefeltron koti, nykyinen Galleria Nazionale), Sansepolcro (Toscanan tunnelmaa ja viinitilat), Anghiari (ei jaksa edes kirjoittaa..niin paljon sanottavaa tästäkin eli menkää katsomaan), Gabicce Maren uimarannat ja hyvä fritto misto di pesce eli friteeratut merenelävät ja kalaruoat, Gradara (käy nyyhkimässä kuultuasi Francescan ja Paolon rakkaustarina ja vieraile linnassa)…tässä vain osa.
Postipoika toi juuri tässä kirjoittaessani paketin, jonka sisältö paljastuu teille sen koko ihanuudessaan kun tulette, jos tykkäätte nimittäin riippumatossa lojumisesta. Tämä supermalli on heille, jotka haluavat vaikka nukahtaa siihen ja sulkea vetskarilla hyttysverkon prinssi/prinsessamaisesti päälleen. Hyttysiä ei näillä korkeuksilla ole kuin pari, kärpäsiä voi olla hetkittäin näin maaseudulla.
Tämä on deluxe-oleskelua; leijuen vihreän metsän siimeksessä, kuunnellen metsän ääniä ja niitä pöllöjen juttuja…aika pysähtyy ja hermot lepäävät. Millään muulla ei ole mitään väliä kuin lomatunnelmallasi. Ripustan tämän uutuuden mitä luultavimmin tryffelimetsikköömme, eli selkäsi alla voi olla maan alla tryffeleitä. Jos levättyäsi jaksat niitä vaikka etsiskellä niin PREGO, siitä vaan. Nimimerkillä: ”vain hyvävainuisille” ja parhaan tuloksen saavuttaa tietysti tryffelikoiran avulla.
TERVETULOA TÄMÄN KUVA MYÖTÄ, nelijalkaisistakin pitäville…pihallamme pyörii myös näitä. ”Emme tosin saa tulla sisään asuntoihin, meillä on oma koti”, sanoo Charlie-kissa.
Tsekkaa meillä järjestettäviä rentoja italian kielen alkeis-ja puhekielen herkullisen hauskoja lomaviikkoja, tai kysy liikunnallisista viikoista, joogaleireistä, kokkaus-kulinaariviikoista, ulkioilmamaalausviikoista tai mitä et löydä sivuiltamme www.italianvalleys.com niin ehdota minulle, ja organisoimme lomasi sen mukaan! Historia höystää nykypäivää, siitä ei Italiassa pääse ”eroon”! Onneksi.
