Pizzaiolo-Roberto häärää puu-uunin edessä työpaikallaan

Kotiravintolamme ”Il Mandriano” on Carpegnan vuoren juurella, vain varttitunnin ajomatkan päässä Altopoggion loma-asunnoilta.  Mandriano tarkoittaa italiaksi karjapaimenta, ”cowboy”. Pizzeria sijaitsee noin tuhannen metrin korkeudella, Pennabillin ja Carpegnan kääpiökuntien ja Emilia-Romagnan ja Marchen rajalla.

Tässä kohtaa karjalaumat aikoinaan lepäsivät matkallaan uusille laitumille, rouskutellen ruohoa. Karjapaimen maisteli lampaanmaidosta tehtyä juustopalaansa ja dippasi kuivaa leivänkannikkaansa kotona tehtyyn ”karseaan” punaviiniin. Ruokaperinteet ovat pysyneet kohdallaan jo vuosisatoja, keittiön makujen kehittyessä. Upea paikka muuten lähteä patikoimaankin tästä tammimetsiin ja vuorille. Näkymät ovat hulppeat ja reittejä löytyy joka makuun ja kuntoon. Mutta nyt syömispuoleen:

Suoraan puu-uunista pöytään. Uuniin näitä ihanuuksia mahtuu 9 kappaletta kerrallaan. Reunoilla kuuluu olla vähän ”mustaa” eli kärähtänyttä jauhoa, jonka voi helposti raapia pois

Kesävieraamme ovat erityisen onnellisia saadessaan maistaa aitoa italialaista pizzaa, suoraan uunista pöytään höyryn ja tuoksun unelmapyörteissä. Siinä meinaa itsekin pyörtyä. Hinta ei ole päätähuimaava eikä viinikään ”huippaa” ellei huikkaa sitä liikaa. Pizzojen hinnat alk.6 eur.

Pizzaiolo Roberto oli aluksi vähän ujo, koska kuvailin ja kyselin häneltä kaikenlaista pizzan teosta. Hän ei ole kuulemma tottunut tällaiseen huomioon

Päätimme eräänä pimeänä, kylmänä joulukuun iltana lähteä perheen kanssa pizzalle, koska allekirjoittanut ei jaksanut tehdä mitään mielekästä eikä mieltöntäkään ruokaa ja kaapitkin olivat aika surkean tyhjän näköiset. Soitin Il Mandrianoon: ”Pronto, pronto eli haloo haloo” ja varasin pöydän, vaikka arvasinkin, että täällä ei-massaturismialueella tarvitse pöytävarausta edes kesällä, saati sitten talvella. Hyvä kuitenkin aina rimpauttaa varmuuden vuoksi.

Joulukuun 8. päivän jälkeen Italiassa alkaa näkyä koristeltuja joulukuusia. 8.12 juhlitaan Immacolataa, vuodesta 1845. Tämä on uskonnollinen pyhäpäivä, liittyen Marian syntymään. Kuvassa Virpi : ” oli pakko hiplata näitä ihania koristeita.” Onneksi ravintola oli aivan tyhjä. Ruoka-aika on yleensä vasta 19.30 jälkeen seudullamme.

Iloinen omistajan vaimo kyseli, mihin aikaan tullaan. Ehdotin, että ”alle sette va bene?” Kyllä vaan, seitsemältä, jolloin pizzeria aukeaa ja uuni on lämmin. Se on hyvä heillekin ja tervetuloa vaan. Rouva jatkoi innoissaan puhetta sanoen, että voitte osallistua jalkapallon MM- kisojen arvontaan ruksaamalla ravintolan aulassa olevaan schedaan eli taulukkoon maan, jonka arvelette pääsevän jatkoon. Voittaja saa läheisen Carpegnan kuuluisan ilmakuivatun kinkun. Ihanaa. Porukka autoon ja köröttelemään 15 min ylämäkeen Passo Cantonieran pizzeriaan. Pois alta villisiat, mäyrät ja sudet! Me olemme teitä nälkäisempiä. Parkkeerasimme auton täysin tyhjälle parkkipaikalle. Simppeli ja siisti tavallinen vuoristoravintola on Sasso Simonen ja Simoncellon luonnonpuiston vieressä.

Poikani ruksasi heti kisakorttiin Marokko (Marocco) ja mieheni Ranska (Francia) . Minä vetäisin ensimmäisen maan nimen, jonka näin eli Sveitsin (Svizzera), koska en ikinä voita mitään enkä tietysti voittaisi nytkään tuolla arvauksella. Kisamoraalini oli alhainen, johtuen pizzanälästä. Meille ilmoitettiin, että ”varasimme teille pöydän tuosta lämpimän takan vierestä, ettei teille tule kylmä”. Italialaiset ovat yleensä vilukissoja. Näin saimme ihailla pellet-kamiinan tulta ja seinälle koristeeksi iskettyjä vanhoja puusuksia ja sauvoja, joita olin viimeksi nähnyt Kiikalassa, mummon ladossa.

Tästä ei ilmakuivattu kinkku kuulkaa parane!

Tervehdimme pizzaioloa eli pizzantekijä Robertoa, joka valmisteli pizzapohjia. Taikina on kohotettu lievito madre eli kunnon hiivajuurella (eikä jauheilla) parin päivän verran. Vatsaan ei taatusti tule turvotusta näitä pizzoja syödessä. Myös ilmakuivattu kinkku muhii 18 kk Carpegnan vuoren kuivattamossa eli yleensä näin pitkään kuivatettua kinkkua ei löydä pizzerioista. Aromit on tallella ja kinkku suorastaan sulaa kielen päälle. Ei tippaakaan sitkeyttä tai kumimaisuutta.
Juustot ovat herkullisia, tuoreesta mozzarellasta ja buffalomaidosta tehty juusto on todella aromikas. Tryffeliaikana paikalliset tryffelit raastetaan suoraan ”valkoisen” pizzan päälle eli ei kannata pyytää ”punaista” eli rossoa tomaattipohjaista pizzaa, se pilaa tryffelin hienostuneen aromin. Bianca o rossa, kysytään usein asiakkaalta tarkoittaen, haluatteko pizzapohjaan tomaattia vai ei.


Pizzojen lista on pitkä….siinä menee vähintään 10 minuuttia miettiessä, minkä valitsee. Kannattaa pyytää sillä aikaa tarjoilijalta suun kostuketta ja aivoja stimuloivaa lientä. Vino bianco/rosso  della casa, talon valko-tai punaviini on 3.50 eur varttilitra ja 5 eur puoli litraa. Taatusti hyvää. Vino frizzante on kuohuva viini. Sama pätee veteen, ”acqua frizzante” on vissyvesi ja ”naturale”normaali vesi. Täällä vesi on mahtavan hyvää myös suoraan hanasta, sillä Montefeltron seutu on täynnä lähteitä ja veden laatu on korkea.


No niin, valitsin siis Pizza Mandrianon ”Pizze speciali” eli erityispizzat-otsikon alta. Niissä on paikallisia aineksia enemmän ja hauskoja einesyhdistelmiä. ”Pizze classiche” ovat kaikkien tuntemia universaaleja klassikoita, esim. 4 stagioni tai tonnikala ja sipuli, tonno e cipolla jne. Makkarapizza on tehty aina lihakauppiaan kokomakkarasta. Jos haluatte Suomen nakkia muistuttavan pizzan, tilatkaa ”wurstel”(italialaiset lausuvat tämän kovin erilaisesti, suunnilleen ”vjuustel”).  Harvoin löytää ananas-kinkkupizzaa, sillä paikallisille tropiikki on suunnilleen avaruuden kaltainen, kaukainen käsite ja he eivät mielellään sekoita suolaista ja makeaa samaan pizzaan. Lähin makea pizzan päällä on näin äkkiä mietittynä ”maissi”. Sen löytää ”pizza messicana” eli meksikolaisesta papu-maissi-jne. pizzasta.

Pizza integrale on yleistynyt viime vuosina eli kokojyväjauhoista tehty pizza. Ihanaa. Jauhot ovat usein paikallisista pienistä kivimyllyistä ja sen tuntee maussa. Alueellamme ei ole intensiivistä viljelyä ja viime vuosina on palattu perinteisiin viljalajikkeisiin. Upea juttu. Peltojen pinta-alat ovat todella pieniä ja näin vuorilla niiden jyrkkyysasteistakin johtuen, viljely on haastavaa hommaa. 15% on Altopoggion lähelläkin liikennemerkissä varoituksena kun ajelee Ca´Romanon kylään. Tulkaahan katsomaan,  kun traktorit kyntävät peltoja niin näyttää välillä siltä, että ukko kohta lentää kopistaan ulos hurjassa ylämäessä.

Tervetuloa siis Paimenten kedolle….maistelemaan aitoja makuja. Tässä ravintolassa ei tarjota pelkästään pizzaa vaan menu´ on erittäin laaja, liha-ja pastaruoista aina kotitekoisiin jälkiruokiin. Pastan teossa ei muuten käytetä mitään koneita, vaan kaikki luodaan kaulimella. Käykää vaikka keittiön ovella katsomassa omin silmin.

Ilmakuivattu kinkku muhii 18 kk Carpegnan vuoren kuivattamossa eli yleensä näin kauan ei kuivatella kaupoissa myytäviä ilmakuivattuja kinkkuja. Makunystyrät huomaavat tämän heti! Onneksi Roberto on tehnyt urallaan niin tuhatpäin pizzoja, ettei kuolaa niiden päälle, vaan homma sujuu rutiinilla, vaikkakin sydämestä!