Kurkkaa video ja tule erilaiseen ja turvalliseen keski-Italian luonnonmaisemaan nauttimaan puhekielen hauskasta viikosta 8-14.6. Täällä kieli laulaa ja oppimisen ilo on ylimmillään, kun parannamme italian kielen taitojamme rennossa seurassa, ulkosalla opiskellen. Kaikki hyvän ruoan, viinien, kulttuurin, shoppailun ja Virpin huolenpidon kera. Voit myös olla nollatasolta aloittava Italian fani.
Käymme katsomassa nähtävyyksiä ja majapaikkamme on Toscanan rajalla olevassa perinteisessä idyllisessä kivitalossa: rauha ympäröi, eivätkä hyttyset haittaa! Yksilöllinen ote opetuksessa ja jokainen huomioidaan oman tason mukaan. Vieni con noi! Tule mukaamme!
Kysy vapaasti lisää ja pyydä esite Altopoggion emännältä: [email protected]
Aamu alkaa Toscanan laaksonäkymin asuntojen pihalla- italiaksi !
Onnelliset tryffeleitä ja viinejä nuuhkimassa ja ostamassa kotiin tuotavaksi Suomeen. Cin-cin! Terveydeksi !
Kotijäätelö tehdään Cecilia-rouvan toimesta vain tuoreista raaka-aineista ! Maista pistaasi-tai suklaaenkelimakuja ja totea: ”mamma mia, che buono!”
Meille naisille iskee usein ”joukkohysteria” -varsinkin artisaanituotteiden kohdalla..eli kaikkien piti saada nahkalaukut tai nahkatakit! Edulliset hinnat, koska tämä ei ole massaturismiseutua.
Kirkon portailla levähdyshetki ennen pizza-illallista
Opiskelun ohessa saa samalla aurinkoa ja D-vitamiinia! Väriherneet tuoksuvat …
Lomaviikko kaikille heille, jotka ovat aina halunneet oppia puhumaan italiaa. Italian kauniissa maisemissa ja rennossa seurassa harjoitellen sanat jäävät luontevan helposti päähän. Tule mukaan, vaikka et osaisi vielä kunnolla alkeita. Kurssilaisten kommentti oli : ”Metodo Mattia on hauska ja toimii” eli Mattian omalla metodilla mennään…a presto!
Ajankohta: 5-10 heinäkuuta 2023. Nähdään Altopoggiossa. Info: [email protected]
Mattia-open sylissä Muffo-kisumme, joka on adoptoitu/pelastettu, ja hän olikin pieni maskottimme, un gattino molto vivace!
Suloinen Arja Ropo Tampereelta kertoo kurssikokemuksestaan: tässä Arjalta SUORAT SANAT, ystävät!
Tästä se ihana loma alkaa: Emilia-Romagnan ja Toscanan rajalla Altopoggion pihassa, Spilla-koira odottaa rapsutuksia. Pieni ryhmäkoko takaa yksilöllisemmän opetuksen.
Kulttuuria sopivasti höysteenä. Kuvassa Pennabillin 650 m korkeudella oleva kukkula, jolta avautuu Mona Lisan taustamaisema. Näe Leonardon silmin 500:n vuoden jälkeen sama luonto. Aaaah mikä järisyttävä kokemus.
Unohdettujen hedelmien puutarhassa Pennabillissä, loma-asunnoilta 12 km:n matkan päässä kokopäiväretkellä. Kävele Pennabillin runoilijan Tonino Guerran ideoiman hyvän onnen portin läpi niin loppuelämäsi pitäisikin sitten olla kohdallaan! Buona fortuna. Lykkyä tykö.
Cin cin eli Mattiakin vihdoin vapaalla. Herkullinen pizza-illallinen kauniissa VILLA AMARCORD-ravintolassa Spritz-aperitiivin alustamana. Kieli taas lauloi ja hymy oli herkässä joka iikalla, vai pitäiskö sanoa ”likalla”.
Toscanan puolella oli tammi, ja siinä olevassa keinussa halusimme keinua korkealle. Upea aloitus kotiravintola-illalliselle. Koskas olet viimeksi keinunut? Estot pois ja tehdään, mitä hetki tuo eteen. Ciao Kaisa!
Alberton työ on tarkkaa hommaa, taidekyniä tuli ostettua tuliaisiksikin ja italialainen oopperamusiikki soi taustalla. Mikä tunnelma!
Pausa caffè eli kahvitauko: Cappuccino ja espresso maistuvat aina ja hinta on 1.50 euroa. Niitä voi juoda useammakin päivässä menemättä vararikkoon..
Virpi järkkäsi yllärinä paikallisen tryffelinetsijän Lara-koiransa kanssa näyttämään, miten niitä käytännössä löydetään tryffeliravintolan metsästä .
Voi miten tuoksuva, tuore musta ”tartufo”, tryffeli. Niitä söimme sitten heti lounaalla samaisessa ravintolassa ja opimme paljon tästäkin herkusta. Lähiruokaa parhaimmillaan.
Italian vanhimmassa kokonaan puulavasteisessa teatterissa (v. 1605) on tunnelmaa ja voit käydä sen lavalla fiilistelemässä, vaikka lausuen tai laulaen. Meidän ryhmäpotretti. Che bello! Ihana Sant´Agata Feltrian kunta Montefeltron kauniissa vuoristomaisemassa ja ihanat tytöt: Ida, Kaisa, Jaana, Päivi, Arja, Varpu ja Tarja
ILO IRTI : kiljuimme ja taputimme käsiämme viimeisellä illallisella. Kaikki saivat kurssin lopuksi diplomit ! Kiitos ihanat osallistujat ja ope Mattia. Nähdään taas heinäkuussa eli 5-10.7. 2023, varaa nyt heti ainakin alustavasti oma paikkasi suoraan Virpiltä:[email protected] ja jos en vastaa parin päivän sisällä niin kirjoitapa tähän whatsappiini varmuuden vuoksi: +39 3331134190
laitan sinulle esitteen tulemaan ja odotan kysymyksiäsi…
Lokakuu on suurta juhlaa pienessä Talamellon kylässä Emilia-Romagnan maakunnassa. Sain läheiseltä kunnanjohtajalta kutsun tulla ”luolajuustokuopan korkkaamistilaisuuteen” eli kirjaimellisesti ilmatiiviin kannen alla nelisen kuukautta pari metriä syvässä maakuopassa muhineet lampaan-ja lehmänmaitojuustokiekot näkevät taas valon ja lopputulos on haisevan ihanan makuinen! Uskokaa pois. Formaggio di fossa. Fossa on kuoppa, formaggio on juusto.
Ohessa video, kuvassa naureskeleva mies (häntä nauratti, kun puhuin suomea..) on availlut luolajuustokuoppien kansia jo kohta 40 vuotta, siis aina kerran vuodessa, lokakuussa, kuvassa olevan Wanda-rouvan omistamassa talossa. Talon lattiassa on jo keskiajalta peräisin oleva kuoppa, jonka pohjalle ja seinille laitetaan ohran olkia, koska ne ovat niitä taipuisimpia. Juustokiekot vuorataan puuvilla-tai pellavaliinoilla (jälkimmäinen nykyisin liian kallis materiaali) ja ladotaan tiukkaan pinoon kuoppiin. Yksi painaa alta kilon. Kuopan pohjalle tehdään ”ritilän” tyyppinen alusta puusta, jotta kypsymisen aikana valunut rasva ei pilaa juustoja.
”Kultaharkot” siis kutistuvat näiden kesäkuukausien aikana. Kerrotaan, että viitisensataa vuotta sitten tämän herkun valmistus alkoi vahingossa: kovat nälkävuodet ja ainaiset sodat ja valloittajat panivat kyläläiset piiilottamaan ja varastoimaan ruoka-ja arvotavaroita olkkarin maton alle kaivettuihin maakuoppiin. Rauhan taas vallitessa ja kuoppien avaamisen yhteydessä sinne jäänyt maitohera oli muuntunut ambran väriseksi, ruskean keltaiseksi juustoksi. Tästä se lähti. Pahasta voi seurata siis aina jotain hyvääkin. Think positive.
Juustossa on voimakas maku
Monessa talossa on siis vain yksi kuoppa, ja pitää marssia aivan olohuoneeseen asti sitä näkemään. Talamellossa niitä on 7 ja olen nähnyt niistä kolme. Pirtsakka Wanda on restauroinut nyt muhkealla rahamäärällä koko synnyinkotinsa ja lopputulos on upea. Hän tarjoutui innoissaan näyttämään taloaan ja kävelimme kaikki huoneet läpi. Maisemat ikkunoista ovat vertaansa vailla: Marecchiajoen laakso avautuu renessanssimaisemineen harmaaluukkuisten ikkunoiden takaa. Ai mikä ihanuus! Che bello!
Yläkerran nykyisen olohuoneen lattiassa, vuosisatoja vanhan kivitakan vieressä on panssarilasi ja siitä näkymä sohvalta lököttäessä suoraan alas ”fossan” eli kuopan kanteen. Näin voi kätevästi pitää tilannetta silmällä. Kuopan kansi tosiaan laitetaan vielä sementillä umpeen, joten sitä ei helposti avata eivätkä hiiret pääse sinne riehumaan.
Talamellon kuoppa sinetöitynä ja päivämäärä sementtiin valetussa kannessa
Lampaat ja lehmät laiduntavat lähellä ja juustoa on tehty jo monessa sukupolvessa. Eläimet napostelevat kevätniityillä ja -pelloilla tuoretta ruohoa, yrttejä jne. ja juuri tästä toukokuisesta maidosta tulee sitten niin mahtavan makuista juustoa. Wanda kertoi tämän simppelin asian, ja juuri näinhän se talonpoikaisjärjelläkin ajateltuna on.
Tuotanto on naturalmente, luonnollisesti, erittäin pieni, ja tässä kylässä luolajuustoa tehdään enää muutaman perheen voimin. Markkinoilla on myös monenmoista muutakin ”luolajuustoa”, jota tehdään enemmänkin sarjatuotantona ja monesti vuodessa, mutta maku ei valehtele. Siitä sen oikean luolajuuston tuntee; aromit ovat tallella ja kaikki kohdallaan. Kilohinta ei ole päätähuimaava, vaikka täkäläisittäin se on kallista: n. 29-39 eur. Hyvä säilyvyys.
Tikkaat ovat kuoppaan pääsyä varten jo hollilla
Vas. kuopan kannen sulkija ja avaaja; hän asuu vastapäisessä talossa, keskellä Wanda-sydämellinen juustohullu ja paikan omistaja ja Virpi, juuston mausta niin sekaisin että sekoili varmaan jotain juttuja videollakin, mutta koittakaa ymmärtää ja tulkaa paikan päälle niin käydään yhdessä tässä upeassa paikassa!
Marecchiajoen tuuli korkealla kukkulalla, vuosisatoja vanha talo ja sen ylpeä omistaja Wanda jatkaa sitkeästi luolajuuston teon perinnettä. Hän nauroi ja sanoi : ”olen jo vanha, ihan oikein tuo nimilaatta ovenpielessä: FOSSA DI WANDA eli Wandan kuoppa, kohta se kuoppa odottaa minuakin”…voi kamalaa! Lohdutin, että ikä on vaan pari numeroa. Hällä väliä. Talossa on hänen lääkärimiehelle omistettu kaunis yksityiskirjasto.
Wanda oli kutsunut paikalle myös läheisen ravintola/hotellialan koulun oppilaita juhlistamaan tätä tilaisuutta ja iloinen puheensorina täytti pienen huoneen. Wanda kertoi tästä perinteisestä ammatista ja kaikki esittivät innokkaasti kysymyksiä italialaiseen tyyliin ujostelematta ja juustoa maistellen.
Opettaja totesi, että he valmistavat siitä seuraavana päivänä koulussa risoton. Hetken aikaa minua tuijotettuaan samainen opettaja sanoi : ”oletko Virpi Altopoggiosta ? ”Maailma on täälläkin pieni, emme ole koskaan puhuneet, mutta hän tiesi minut ollessani aikoinaan kunnan valtuustossa Pennabillissä. Olemme melkein naapureita- aivan ”toispuol Marecchiajokkee” eli näen äitinsä talon pihaltamme www.altopoggio.it (kurkatkaa osoite, vuokraan täällä siis myös kauniita loma-asuntoja)
Hänen isänsä on kirjoittanut monia kirjoja seudun historiasta ja perinteistä. Upea kohtaaminen. Kyllä kuulkaa ihmiset kannattaa pistää päänsä ulos kotiovesta, aina oppii uutta ja tapahtuu jotain kivaa.
Tässä muutama resepti miten juustoa voi käyttää ja ottakaahan yhteyttä jos haluatte vaikka tilata sitä Suomeen.
Luolajustopassatellit (meidän perheen talven herkku, myös ravitseva sellainen)
Ingredienti per 6 persone: (kuudelle hengelle) 4 uova – 100 gr di Parmigiano Reggiano grattugiato 200 gr di Formaggio di Fossa Dop grattugiato – scorza di limone 150 gr di pane grattugiato – noce moscata grattugiata – 1/2 lt di brodo sale – pepe
4 munaa-100 g raastettua parmesaanijuustoa (ei mitään sekametelijuttua Saksasta vaan kunnon italialaista parmesaania) 200 g raastettua luolajuustoa-sitruunan kuori raastettuna-150 g kuivaa Toscanan valkoisen leivän tyyppistä leipää raastettuna-muskottipähkinää raastettuna-500 ml lihalientä (kunnollista, ei mitään kuutioplöröjä vaan itse kyllä keitän lihoista sen ainakin tähän reseptiin, maku on täysin eri)-suolaa-mustapippuria
Preparazione/valmistus: Tee ”kraateri”korppujauhoista ja rikkokaa munat sen keskelle. Lisää vähitellen haarukalla sekoittaen juustot ja mausteet ja hieman lihalientä. Leivo käsin suht tiiviiksi palloksi ja anna sen levätä parisen tuntia liinan alla. Sen voi kerran, kahdesti tänä aikana vielä ”väännellä ja käännellä” uudelleen, että ainekset varmaan sekoittuvat hyvin.
Laita kattilaan lihaliemi kiehumaan ja kun vesi kiehuu, purista passatellit suoraan kiehuvaan veteen reiällisestä käsipuristimesta.
Älä keitä liikaa, muuten ne menevät muusiksi. Keitto on valmista heti kun ne nousevat pintaan! 1-2 minuuttia riittää.
Toinen ihana resepti on perunagnocchien päälle laitettuna, kermaiseen kastikkeeseen raastettu luolajuusto. Antaa upean säväyksen! Provateci, kokeilkaa ystävät!
Punaviini kyytipoikana on mahtava yhdistelmä. Juustoa voi syödä ihan sellaisenaankin antipastona tai hiukopalana päivän mittaan. Buon appetito!
