Montefeltrossa ei patikoida sudenilmoilla eikä tarvitse kärsiä sudennälkää
Aurinko armas lämmittää säteillään jo huhtikuun lopulta niin suurella todennäköisyydellä, että se kruunaa lomaviikkosi tänne järjestetyillä liikunta-ja hyvinvointimatkoilla. Kysy vaikkapa Virpiltä esitteitä eri matkatoimistojen tänne järjestämistä patikka- ja hyvinvointimatkoista. Hyvää ruokaa ja juomaa, sopivaa reippailua ja sen ohessa kerron alueen historiasta aina nykypäivään teitä kiinnostavia asioita.
Tulkaahan kyselemään ja tallustelemaan iloiseen seuraamme, haistelemaan eri tuoksuja ja maistelemaan Montefeltron makuja ruokapöytään! Benvenuto nella culla del rinascimento, tervetuloa renessanssiajan kehtoon, vaikka täällä oli toki jo etruskiajallakin asutusta.
Ylhäällä Pyhän Silvestron vuorella, alhaalla St. Agatan kylä, josta lähtee kiva, reilut 7 km:n eli parin tunnin näköalarengasreitti lähivuorille, niityille ja kastanjametsiin
Muurahainenkin osaa seurata näitä kansallisia CAI patikkareittien värejä ; punavalkoiset kyltit opastavat aina ”jonnekin”. Katso vain reitin numero tai nimi ja seuraa sitä. Opas on oltava mukana, ne eivät ole joka kulmalla merkitty selvästi.
Keväällä sielu herää eloon luonnon rytmien mukaan. Et löydä ruuhkaa poluillasi, on turvallista mennä ja nauttia hyvästä seurasta, lämmöstä, mahtavista paikallisista ruoista ja viineistä ja nähdä uusia pieniä kyliä vihreiden kukkuloiden siimeksessä; niiden linnat ylpeästi muistuttamassa renessanssiajan historiasta. Jos täällä hääräsivät Da Vinci, Dante, Giotto ja muut kumppanit ”compagnia bella”, niin miksi et hyvillä mielin matkisi heitä samoille poluille?! Vieni, andiamo. Tule, mennään!
Reiteillä kannattaa olla mukana seudun hyvin tunteva opas, joka osaa italiaa ja tietää, miten toimia joka tilanteessa. Tämä ei ole turistiseutua. Odottamattomia esteitä voi tulla matkaan ja siinä sitä sitten ollaan… kun meidän naapuri päästää sonnin laitumelle, niin tiedämme sen jo etukäteen. Tai se setä, joka ei piittaa säännöistä, vaan pitää lammaskoiraa riehumassa pelloillaan, vaikka lampaita hänellä ei enää ole ollut pariin kymmeneen vuoteen. Italian eräoppaat ovat suorittaneet GAE eli Guida Ambientale Escursionistica-tutkinnon.
Kukas tästä on mennyt? Kauris vai villisika vai mutanttininja?
Niittyjä, kukkuloita, vuoria max 950 m korkeuteen kipuavilla lähireiteillä Altopoggiossa ja St. Agata Feltriassa, korkeuseroa n. 300-400 m. Alueella on paljon lähteitä ja vesi on raikasta. Sitä voi juoda ja täyttää sillä pullot.
Söpö nutturapää elää omaa elämäänsä hiljaa ja hitaasti, sitä ei haittaa sodat eikä kaiken maailman Omikromit…
Punkkeja ei täällä tarvitse pelätä, ne levittävät täällä erittäin harvoin Borrelioosia sanoi minulle ensiavun lääkäri, kun kipitin sinne Diego-poikani kanssa alkuaikoina kauhuissani poistattamaan punkkia hänen päästä. Nyt nappaan ne pihdeillä pois. Niitä ei ole pilvin pimein kuten Suomessa. Emme ole koskaan tarvinneet antibiootteja tai hoitoja niiden seurauksena. Hirvikärpäsiä ei ole, kuten ei hirviäkään…ja hyttyset eivät viihdy näin korkealla. Käärmeen bongaan ehkä kerran tai kaksi kesässä. Näette sitten omin silmin muita Italian villieläimiä ja flooraa…aahh! Ihania tuoksuvia kukkia! Villiorkideoita, liljakasveja jne…karhunvatukoita on kuin Suomessa vadelmia, reittien varsilla. Ne kypsyvät alkusyksystä.
”More” (lausu: ”moore”) eli karhunvatukoista saa energiaa ja vitamiinejä
Tähän voi laittaa eväsleivät, juomat ja ihailla maisemaa. Retket päättyvät aina hyvään ruokaan, ravintolaan, ulkoilmakioskille tai piazzojen baareihin. Kengät pois ja relax!
Paikallisia (isä ja poika) haahuilemassa kotimetsiensä risteyksessä ja korjaamassa kylttiä osoittamaan oikeaan suuntaan; se oli nimittäin käännetty väärään ilmansuuntaan. Il sentiero dei Lagoni on 7 -9 km:n pituinen mukava monipuolinen reitti, jonka varrella on myös muita reittivaihtoehtoja. Loppupäässä 950:n korkeudella on tasanne-Badia, missä on muutama talo ja kuulemma vertaansa vailla olevat peruna- ja mansikkamaat!
Il pungitopo ”hiiren pistäjä”, on rauhoitettu ja harvinainen. Ennen vanhaan sen oksia pidettiin ruokakaapissa makkaroiden ja juustojen päällä nippuina ja seppeleinä karkoittamaan hiiret. Lehden pää (itse asiassa se ei ole lehti vaan varren pää) on todella neulankova!
Maaseudulla sitä käytettiin myös talven päätteeksi tehokkaana harjana siivottaessa viimeiset tuhkat pois takasta. Se tunnettiin myös nimellä ”spazzacamino” eli nokipojan harjana. Nippu sidottiin pitkän varren päähän ja siitä vaan sutimaan piippuja! Kyllä sitä oltiin kekseliäitä ennen vanhaankin.
Jalat Emilia-Romagnan puolella, taustalla Sasso Simonen kuuluisa Aurinkokaupunki 1550-luvulta, ison lättäpäävuoren huipulla, jonne myös on mahtava vaellusreitti, sopii koko perheelle! Puisto ulottuu myös Marcheen ja Toscanaan sillä Montefeltron alue ulottuu moneen lääniin täällä keski-Italian vihreässä sydämessä
Metsässä on kiva viilentyä, jos sattuu kuuma päivä. Reitit valitaan aina myös sään ja sen mukaan, että ne olisivat ihanteellisia kulkijalleen. Joka porukalla on omat mieltymyksensä
Lagoni eli pikkulammet ja hieman vanha paatti, jolla joskus mentiin, mutta eipä onneksi enää. Sammakot kurnuttavat iloisesti.
Vuosisatoja vanhat kastanjat pudottelevat suurta herkkua oksiltaan lokakuussa kerääjien iloksi. Kastanjamarkkinat ovat syksyn kohokohta kuten myös tryfflifestarit St. Agatassa. ”Gentile” on TOP luokan kastanjalaji. Matkalla voimme tavata myös kastanjaviljelyksen hoitajan, joka kertoo innokkaasti ammatistaan ja oksittamisen saloista. Älkää pelästykö tätä veitsi kädessä touhuavaa miestä. Hän on täysin vaaraton ja hänen kastanjatarhastaan on paras näköala alas St. Agatan kylään.
Toukokuun heinähommat. Traktoreilla on kova homma kivuta noin 15% ylämäkeä ja kerätä heinät ja viljat pieniltä peltotilkuilta vuoristossa. Tässä Maiolon kunnasta näkymä St. Agataan (vas.) päin. Taustalla Nofaveltrian kaupunki ja Perticaran vuori, missä entinen sulfaattikaivos ja kiva kaivosmuseo vierailtavaksi. Sen ympäristössä on monia kauniita maisemareittejä.
Upea St. Agatan kylä on ”herran kukkarossa” Montefeltron keskellä. Yli tuhatvuotisessa kukkulakylässä on vielä rauhallinen elämänrytmi ja sen vaistoaa jo sitä ympäröivistä metsistä. Tule kokemaan!
Kysy esitteitä ja osoitteita matkanjärjestäjien hyvinvointimatkoista Montefeltron alueellemme! Lähdöt huhtikuun lopulta kesäkuulle sekä syyskuussa Finnairin suorilla kolmen tunnin lennoilla Bolognaan. Palaat akut latautuneina ja täynnä tarmoa talveen.
Klassinen ”tagliere” eli leikkelelautanen juustoista ja paikallisista lihoista alkupalana. Laakerinlehti ja rosmariini maustavat lihoja. Täällä lehmät, lampaat ja siat laiduntavat pienillä maatiloilla ulkosalla suurimman osan vuodesta. Cin-Cin, Kippis!
