Kevättä rintaan Apenniineilla, luonto kutsuu nuuhkimaan ja kävelemään puhkeavan kauneuden keskellä: la PRIMAVERA!
Hyräilen ulkona kävellessäni Vivaldin ”Primaveraa”: la- lalla- lallalalaaa…tada-lalla-lallalalaa…ja Spilla nuuhkii innoissaan zigzag tyyliin joka kulmalla, ei kukkia kuten minä, vaan koloistaan ulos aurinkoon putkahtavia sisiliskoja. Niitä meillä on kahta tyyppiä: kermitinvihreä suurempi Jurassic-tyylinen ramarro, joka viheltää, jos vaara uhkaa ja se hiljainen normiruskea ”sissariliskolaji”, jota kissamme Charlie tykkää ikävä kyllä kurittaa.
Nostalgisia autiotaloja Altopoggion lähirinteellä. Tässäkin asui monta perhettä ja alakerrassa määki monta lammasta …
Luonnonpuiston esialueella on myös harvinaisia lilja-ja orkidealajikkeita; annetaan niiden kasvaa rauhassa, grazie!
Laventeli-asunnon edessä Laventelit tuoksuvat mutta eivät ole vielä kukassa, eivät myöskään Väriherneet
Viikunapuussa on jo miniviikunat. Ne ovat superkypsiä vuoristossa vasta heinä-elokuussa!
Halkaise musta viikuna (fico nero) käsin ja syö se ilman kuorta- sellaisenaan! Taivaallinen energiapommi.
Bellikset eli Margheritinat ovat tavallisia niittykukkia, kevään ensimmäisiä leskenlehtien jälkeen.
Pikkupäärynöitä tulossa….niitä voi myös säilöä rommissa ja antaa joululahjaksi
Metsän taideluomuksia; reittiämme kruunasi edera- eli muratti
Primula ja Viola, näitä ovat nyt metsät täynnä. Myös sinivuokkoja ja harvemmin valkovuokkoja löytyy seudumme metsistä.
Vanhat perinteiset viljalajit ovat nyt muotia ! Luomua ja vehnän pientuotantoa. Meillä Altopoggiossa on vain 3 hehtaaria peltoa. Traktoreilla meno näillä +15% jyrkkyyseroilla on taitoa vaativaa hommaa, vaikka ne olisikin tasapainoitettu. Taustalla oik. Sasso Simone ja Simoncellon lättäpääkivet ja luonnonpuisto, vastapäätä ”vaalean” pellon yläpuolella Altopoggio holiday apartments! Tammipainotteinen metsä on vielä ruskean värinen. Niiden lehdet putoavat kokonaan vasta tammi-helmikuussa. Tervetuloa lomailemaan!
Prugnolo on harvinainen ja rauhoitettu piikikäs villimarjapensas. Siitä tehty likööri on mahtavan maukasta.
Prugnolon (lausu: ”prunjolon”) marjat ovat suuren mustikan kokoisia. Sisällys hyytelömäistä ja erittäin hapan.
Villinarsissit jo ylikukkineet, enpä huomannut kun olivat piilossa metsässä. Diego pelästyttää downhill-maniallaan ja on kuokka ja lapio kädessä raivannut polkuja ryteikköön jo vuoden päivät. Terve harrastus videopelien vastapainoksi, eikö totta, vero?
