Anne-Marie -ystävämme hurautti autollaan Altopoggioon Romagnan rannikkokaupungista jokunen vuosi sitten näyttämään, miten tehdään aitoa Emilia-Romagnan piadinaleipää. Se tulee helpommin valmiiksi kuin pasta ja täyttää vatsan vaikkapa lounasleipänä. Tätä on kiva tehdä seurassakin, aikaa menee puolisen tuntia sen alustamisesta aina herkutteluhetkeen. Aineet: vesi, jauhot, oliiviöljy ja kuivahiiva. E basta! Siinä se!
Altopoggion Laventelin terassilla on tunnelmaa : makuja, tuoksuja ja pursuvaa iloa kauniissa maisemassa. Ruokailu on moniaistinen kokemus.
Helppo toteuttaa myös mökkioloissa, ei tarvitse uunia
Anne-Marie Rantala-Ragazzini (yllä olevan videon otsikon nimestä puuttuu erheellisesti ”e” eli Marie) on kirjoittanut selkeän ja kattavan kirjan ”Mamman Murkinoissa” vuonna 2006 sekä luonut lukuisia ruoka-ohjelmia Suomen tv-kanavilla. Tämä tyttö on monessa mukana.
Kirja ja sen kirjoittanut ”mamma” Anne-Marie oik.
Hän sanoo, että häärää aina keittiössä ”sono sempre in cucina” ja rakastaa toteuttaa vanhoja sekä kehitellä uusiakin reseptejä. Pisteenä ”i”:n päälle tulee sitten oma ja koko perheen naminami -ilo kotiruokaa syödessä. Hyviä vibe-väreitä Romagnasta teillekin ja reippaasti vaan kokeilemaan todella helpon Piadinan tekoa.
Syökää se heti lämpimänä, näin se on parhaimmillaan. Piada tai Piadina. Tilatkaa Romagnassa ”Una piadina, per favore!” Niitä saa vähän joka paikasta ja ne parhaat piadinoihin erikoistuneista piadina-kioskeista.
Kaupassa myydään jo valmiita paketteja esim. 5 piadinaleipää noin 2 euroa, jotka lämmitetään molemmin puolin pannussa. Lisää haluamasi täyte, esim. muutama siivu crudo-kinkkua. Lempparini on : marinoidut anjovikset, ruohosipuli ja rucolayrtti tai vain salaattia ja savukalaa (halstrattu muikku voisi olla mahtava Suomen vappuateriana). Riminin seudulla tarjotaan jopa fritto misto eli friteerattuja mereneläviä ja pikkukaloja piadinan sisällä. Älä pilaa tätä herkkua liioilla kastikkeilla…kyseessä ei ole kebab. Less is more-sääntö pätee tässäkin.
Alici sott´olio eli EVO (oli di oliva extravergine) tuovat ihanan säväyksen sellaisenaan piadinan täytteenä, ehkä muutama salaatin-lehti sekaan!
Ravintoloissa saat usein seudullamme piadaa ”non farcita” eli ilman täytettä, valmiiksi leikattuna pieniksi kolmiosiivuiksi pahimpaan nälkään menuuta lueskellessasi tai pääruokaa odottaessasi. Joskus tämä korvaa myös normaalin valkoisen leivän aterian ohessa.
Anne-Marie jarrutteli Altopoggioon tullessaan, jotta kauriin vasa pääsi turvallisesti tien yli. Tästä kohtaa on noin kuusi kurvia matkaa perille Altopoggion loma-asunnoille.
Tarvitset piadinan tekoon: 500 gr di farina 00 (hienoja vehnäjauhoa puoli kiloa) 220 gr di acqua (vettä) 80 ml di olio extravergine (neitsytoliiviöljyä) 10 gr di sale (hienoa suolaa) 10 gr di lievito istantaneo per torte salate (pikahiivaa)
Alusta taikina käsin, ei koneella. Siinä menee vain viitisen minuuttia. Kohota taikinaa n. 10 min.
Leikkaa taikinasta pieniä palloja (n. 400 g jauhoja tulee max 5 piadinaa) ja kauli ne noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi, ei liian ohuiksi lätyiksi
Laita yksitellen paistumaan (rauta) pannuun sitä mukaa kun kaulit, näin homma käy hetkessä eikä taikina kuivu. Laske n. 100 g jauhoja per henki
Pannulta puuhökötykseen viilentymään hetkeksi. Jos sellaista ei ole niin ei se haittaa! Anne-Marie toi omansa mukanaan, ei minullakaan sitä ole (tilanpuutteen vuoksi). Tällaisen voit nikkaroida perheen vappupuhdehommana itsekin tai tulla ostamaan Italian monilta toreilta…
Kuvassa tuorejuustoa ”squacquerone” jota voi ensin levittää piadinalle. Tämä vaikea nimi lausutaan suunnilleen ”skuakkerone” ja se on tyypillinen lehmänmaidosta tehty 4 päivää kypsytetty tuorejuusto, jota käytetään juuri Emilia-Romagnan maakunnassa piadinan täytteenä sen helppolevitteisyyden vuoksi. Maku on herkän mieto, hieman makeahko. Sen sijaan voidaan käyttää myös crescenza tai casatella-juustoa. Suomessa voitte levittää mitä tahansa mietoa tuorejuustoa makunne mukaan. Sopivat leikkeleet: salami, mortadella, crudoa jne. ja vaikkapa pari lehteä rucola-yrttiä tuomaan kevään vihreyttä! Marja-Liisa pitää lämpimästä savulohitäytteestä, hänen poikansa lykkää jopa paistettuja kananmunia piadaan ja Anne-Marie lohduttaa että ”pankaa mitä tahansa leikkeleitä vaan Suomesta saa sen sisälle”!
Puna-tai valkoviini, prosecco, kalja, vesi tai maito…valitkaa sopivat ruokajuomat makunne mukaan. Tässä kohtaa on hymy herkässä Marja-Liisalla (oik.) ja Virpillä: ”cin-cin” eli kippis ! Diego-raukkakin saatiin päiväunille taustalta kränäämästä, scusate ja anteeksi taustamelu. Taustalla Toscanan maisemat Laventeli-asunnon terassilta vuonna 2010.
Alkukesän kauneus Montefeltrossa lisää ruokahalua….hyvää ja turvallista vappua kaikille ja tervetuloa Altopoggiion tekemään piadinaa yhdessä ensi lomallasi. Kirjoita minulle: [email protected]
Hyräilen ulkona kävellessäni Vivaldin ”Primaveraa”: la- lalla- lallalalaaa…tada-lalla-lallalalaa…ja Spilla nuuhkii innoissaan zigzag tyyliin joka kulmalla, ei kukkia kuten minä, vaan koloistaan ulos aurinkoon putkahtavia sisiliskoja. Niitä meillä on kahta tyyppiä: kermitinvihreä suurempi Jurassic-tyylinen ramarro, joka viheltää, jos vaara uhkaa ja se hiljainen normiruskea ”sissariliskolaji”, jota kissamme Charlie tykkää ikävä kyllä kurittaa.
Nostalgisia autiotaloja Altopoggion lähirinteellä. Tässäkin asui monta perhettä ja alakerrassa määki monta lammasta …
Luonnonpuiston esialueella on myös harvinaisia lilja-ja orkidealajikkeita; annetaan niiden kasvaa rauhassa, grazie!
Laventeli-asunnon edessä Laventelit tuoksuvat mutta eivät ole vielä kukassa, eivät myöskään Väriherneet
Viikunapuussa on jo miniviikunat. Ne ovat superkypsiä vuoristossa vasta heinä-elokuussa!
Halkaise musta viikuna (fico nero) käsin ja syö se ilman kuorta- sellaisenaan! Taivaallinen energiapommi.
Bellikset eli Margheritinat ovat tavallisia niittykukkia, kevään ensimmäisiä leskenlehtien jälkeen.
Pikkupäärynöitä tulossa….niitä voi myös säilöä rommissa ja antaa joululahjaksi
Metsän taideluomuksia; reittiämme kruunasi edera- eli muratti
Primula ja Viola, näitä ovat nyt metsät täynnä. Myös sinivuokkoja ja harvemmin valkovuokkoja löytyy seudumme metsistä.
Vanhat perinteiset viljalajit ovat nyt muotia ! Luomua ja vehnän pientuotantoa. Meillä Altopoggiossa on vain 3 hehtaaria peltoa. Traktoreilla meno näillä +15% jyrkkyyseroilla on taitoa vaativaa hommaa, vaikka ne olisikin tasapainoitettu. Taustalla oik. Sasso Simone ja Simoncellon lättäpääkivet ja luonnonpuisto, vastapäätä ”vaalean” pellon yläpuolella Altopoggio holiday apartments! Tammipainotteinen metsä on vielä ruskean värinen. Niiden lehdet putoavat kokonaan vasta tammi-helmikuussa. Tervetuloa lomailemaan!
Prugnolo on harvinainen ja rauhoitettu piikikäs villimarjapensas. Siitä tehty likööri on mahtavan maukasta.
Prugnolon (lausu: ”prunjolon”) marjat ovat suuren mustikan kokoisia. Sisällys hyytelömäistä ja erittäin hapan.
Villinarsissit jo ylikukkineet, enpä huomannut kun olivat piilossa metsässä. Diego pelästyttää downhill-maniallaan ja on kuokka ja lapio kädessä raivannut polkuja ryteikköön jo vuoden päivät. Terve harrastus videopelien vastapainoksi, eikö totta, vero?
Varmista Italian lomillesi perussanasto rentoon kanssakäymiseen italialaisten kanssa. Ei-massaturismiseuduilla Englanti ei ole paikallisilla vielä ”hanskassa”, joten Italian kielen peruslauseet helpottavat kanssakäymistä.
Emilia-Romagna ja Toscana silmiesi edessä, jalkojen alla ja korvissa soi suloinen Italian kieli… Ajankohta: 5-10.7.2022 Kesto: 6 pv, 5 yötä
“Montefeltro, che bello! ” Tule turvalliseen, luonnonkauniiseen Montefeltroon ja majoitu Altopoggion loma-asuntoihin. Kurssi on mitoitettu pienelle ryhmälle. Tämä takaa yksilöllisemmän opetuksen ja turvallisuusvälit. Pidetään hauskaa yhdessä ja opitaan puhekielen alkeet esim. seuraavia Italian lomiasi ajatellen.
Bascion yli 800 vuotta vanha torni on mukava kävelyretkipaikka Altopoggion asunnoilta
Päivä 1: Tilausbussikuljetus Bolognan kentältä Virpi-oppaan johdolla. Tulen kentälle vastaan ja kerron matkalla ohjelmasta, seudusta, historiasta ja kulttuurista ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiinne! Majoitus Pennabilliin; Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla olevaan täysin kunnostettuun 1800-luvun idylliseen maalaistaloon. Tervetuliaisaperitiivi sen näköalaterassilla opettaja Mattian seurassa. Mattia kertoo kurssin tavoitteista ja opetusohjelmasta ja vastaa kysymyksiinne. Perinteinen illallinen viineineen (kuuluu hintaan) ja rentoutuminen luonnon helmassa kaskaiden siritystä kuunnellen ja tähtitaivasta ihaillen. Virpi tarjoaa kotitekoista tiramisúa.
Mattia Retta opettaa Italian Kulttuuri-Instituutissa Suomessa ja tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa.
Altopoggion täysin remontoitu Toscanan maalaistalo on jaettu kolmeen asuntoon; jokaisessa on oma pihansa ja sisäänkäynnit, keittiöt sekä tilavat kylpyhuoneet. Kaikissa on laaksonäkymä. Väriherneiden tuoksu on suloinen….oppaanne ja emäntänne Virpi asuu viereisessä talossa italialais-suomalaisen perheensä kanssa.
Päivä 2: Italian kielen tunnit klo 9.00-11.00 Altopoggion puutarhassa. Tutustumme Altopoggion maskottiin, Spilla-koiraan ja juomme espressokahvit. Paikallinen Valentina-kokki tulee näyttämään, miten tagliatellepastaa tehdään käsin ja voitte kokeilla sen tekemistä. Lounas pastasta herkullisine kastikkeineen (sis.hintaan). Keskustelemme myös Valentinan kanssa.
Kävelyretki lähiseudun nähtävyyksille; tutustumme paikallisiin asukkaisiin ja vaihdamme kuulumiset heidän kanssaan. Aperitiivi taukopaikassa. Kielitunti klo 16-18.00. Tilausbussikuljetus paikalliseen ravintolaan nauttimaan reilua monen kattauksen luomu-ja perinneruokaa viinien kera (hinta 28 eur) ihaillen auringonlaskua Apenniinivuorille. Opimme kohteliaisuuksien vaihdon ja ruokasanastoa. Paluu asunnoille ja buona notte a tutti!
Kolmen tuhannen asukkaan etruskiaikainen Pennabillin on mukava kohde vierailla ja tutustua paikallisiin ja sen jäätelöbaari on koettava! Myös Michelintähtiravintola sijaitsee Pennabillin kauniilla panoraamarinteellä kuten pizzeria Villa Amarcord.
Päivä 3: Klo 9.00 tilausbussikuljetus Marecchiajoen toisella puolella olevaan satumaisen kauniiseen St. Agatan yli tuhatvuotiseen kukkulakylään, joka on tunnettu tryffeleistä. Vierailemme sen teatterissa, joka on lajissaan Italian vanhin ja ihailemme maisemia sen tuhatvuotisen linnan juurella. Mahdollisuus vierailla sen sisällä ja nähdä Swarowskin käsin tehty Tuhkimotarinan kenkä.
Pistäydymme tryffelituotteita tekevän ja niitä myyvän Lorenzon kaupassa.; herkulliset maistiaiset viinien kera (sis. hintaan). Lounas paikallisessa, historiallisessa ja paikallisten suosimassa tryffeliravintolassa (hinta 35 eur) kastanjametsän siimeksessä. Vähintään kaksi ruokalajia, viinit, jälkiruoka, vesi ja kahvi kuuluvat aina hintaan. Paikalle tulee tryffelinetsijä suloisen Lara-koiransa kanssa näyttämään, miten niitä etsitään. Keskustelemme hänenkin kanssaan. Opimme tervehdykset, esittelyt, toivotukset ja lisää ruokasanastoa. Siirrymme bussillamme viereisen keskiaikaisen Petrella Guidin kylään ja sen amfiteatterille opiskelemaan lisää kieltä (kesto 2 t). Virpi kertoo lyhesti paikasta. Tämä laaksonäkymä on kuuluisassa taulussa Lontoon National Galleryssä. Ihailemme näkymää alas joelle. Paluu asunnoille ja relax. Ilta vapaata ja tähän asti oppimamme kertausta Mattian johdolla Altopoggion puutarhassa 18-19.00.
Ruoka, juomat ja hyvä seura edistävät oppimista: tämä on Virpi teoria mutta tulkaapa itse kokeilemaan jos se pitää paikkansa! E vero!
Päivä 4: Italian kielen tunnit klo 10-12.00 Altopoggion puutarhassa. Herkullinen pasta-tai salaattilounas suoraan asuntoihin maukkaine hedelmäjälkiruokineen (sis. hintaan). Aikaa kävellä Virpin johdolla lähiympäristössä tai rentoutua kukin omalla tavallaan. Klo 16.00 wine tasting; sommelier Ross tulee Umbrian viinitilalta Altopoggioon ja saamme maistaa tilan laatuviinejä . Hän kertoo meille viineistä ja niiden viljelystä. Tapaamme myös Lucan, joka tuo herkkutuotteita maisteltavaksi pientuottajilta Toscanasta ja Umbriasta. Hän kertoo Italiaksi tuotteista: niiden valmistuksesta ja valmistajista. Niitä voi ostaa tuliaisiksi tai asunnoilla syötäväksi esim. illallisellenne. Näitä ette löydä Suomesta. Mattia auttaa kääntämään Suomeksi ja opiskelemme myös keskustellen Rossin ja Lucan kanssa helppoja sanoja ja lausahduksia -Toscanan ja Umbrian aksenttien kera! Aitoa yhdessäoloa ulkoilmassa ja rentoa meininkiä! Kertausta 18-19.00 Mattian johdolla. Vapaa illallinen. Mahdollisuus tilata herkullisia, paistettuja peltoyrttitäytteisiä leipiä suoraan asuntoihin lähiravintolasta.
Päivä 5 : Aamu vapaata aikaa esim. kävelyretkelle. Klo 11.00 tilausbussikuljetus Pennabillin 3000 asukkaan tuhatvuotiseen kukkulakylään, missä oli asutusta jo etruskiajalla. Siellä asuu piispa ja sen nunnaluostari on toiminnassa. Käymme Unohdettujen hedelmien puutarhassa, Hylättyjen madonnien pyhäkössä, keskustan katedraalissa sekä katsomassa ulkoilmaparvekkeelta Monna Lisan taustamaisemaa, jonka Leonardo da Vinci ikuisti yli 500 vuotta sitten kuuluisaan Monna Lisa -maalaukseen. Virpi kertoo tästä. Voitte pistäytyä kylän kotijäätelöbaarissa: näissä jäätelöissä on aito maku, sillä Cecilia-omistajarouva tekee ne tuoreista kauden raaka-aineista. Suosikkini on viikunajäätelö ja Sant´Arcangelo, enkelimäinen suklaaunelma (lounas vapaa). Puhumme ITALIAA!
Opettelemme puhekieltä jokapäiväiseen kanssakäymiseen ja erityisesti lomalla tarvittavaan sanavarastoon, mutta siinä samalla luonnollisesti myös kielioppia. Painotus on rohkaista reippaasti puhumaan!
Mahdollisuus tutustua kattavaan matematiikan museoon “Mateureka” tai shoppailla kylällä; täällä on vielä käsityöläisammatin harjoittajia ja esim. hurmaava nahkalaukkuja myyvä kauppa. Kurkkaamme Pennabillin kauniiseen punasamettisisusteiseen teatteriin ja pidämme Italian kielen tunnit puistossa (14-16.00). Vierailemme taidekynien tekijän, herra Alberton työpajassa ja kuulemme hänen ammatistaan. Kyniä voi ostaa matkamuistoksi tai lahjaksi. Keskustelemme hänen kanssaan Mattian johdolla ja opimme uutta sanastoa.
Kunnan edustaja tulee meitä tervehtimään ja sanomme hänelle “buongiorno”. Kävelemme seudun parhaaseen pizzeriaan Villa Amarcordiin ja syömme siellä GIROPIZZA eli erilaisia pizzoja suoraan uunista leikattuna siivuiksi, joten jokainen voi maistaa haluamansa maut. Kaikki hyvän viinin, jälkiruoan ja iloisen seuramme kruunaamina (sis.hintaan).
Mattia jakaa kaikille kurssilaisille diplomit ja kilistelemme laseja pizzerian omistajan eli chef Sandron kanssa vaihtaen kuulumisia italiaksi! Bussikuljetus n. klo 21.00 Altopoggioon.
Kaikki tämä ja lisää ohjelmassa…omatoimimatka alta tonnin. Varaa omat lennot. Hintaerittely esitteessä.
Viisi paikkaa vielä vapaana. Nappaa omasi.
Tervetuloa Altopoggioon ja oppimaan Italiaa Italiassa, italialaisten johdolla!
Kuvia ja videoita seudulta ja asunnoista: www.altopoggio.it
Otetaan esimerkkinä tämän viikon yksi päivä ja huomaatte, että maailma on suuri, mutta pieni, koska suurin osa meistä tekee aivan samoja asioita maailman eri puolilla. Ei ole tarvetta liioitella, kadehtia tai suurennella asioita. Elämän ikävät ja iloiset asiat kyllä osuvat meihin kaikkiin, prima o poi, ennen tai myöhemmin, eikö totta? SOME voi olla ”mörkö”, sillä se saa aikaiseksi usein vääristynyttä ja teennäistä kuvaa elämistämme ja aiheuttaa kateutta ja ahdistusta lukijoissa.
”Puolisiivouspäivä Altopoggiossa”
”Iloitkaamme jokaisesta päivästä”-klisee osuu naulan kantaan. Uskotaan vanhoja viisaita eikä hössötetä turhan perässä.
Altopoggiossa oli keskiviikkopäivänä x herätys klo 6.30 kuten aina maanantaista lauantai-aamuun. Miksi? Poikamme Diego, kohta 14 v. on vietävä autolla lähimmälle bussipysäkille alakylään Molino di Bascioon n. 3 km, jotta hän kerkeää klo 7.10 siitä ohi hurauttavaan keltaiseen koulubussiin ja Pennabillin kouluun kahdeksaksi. Onneksi nyt on jo valoisaa ikkunoiden takana tuohon aikaan, ei ole niin ”masentavan pimeää”.
Ensitöikseni kulautan Illy-kahvisen Cappuccinon ja jotain pientä oheissyötävää, että järki ja ruumis pääsisivät käyntiin. Tyrkytän Diegolle juuri puristamaani spremuta d´aranciaa eli appelsiinimehua, joka ei ole aamulla(kaan) hänen lempijuomia, mutta jotain on saatava alas, edes vähän kaakaota ja pari keksiä. Tyttäremme Camilla on jo ”omillaan” eli tekee aamiaisensa noin 80 km päässä. Suolainen aamiainen ei maistu paitsi lomalla ollessa, on se kumma juttu.
Päästän Charlie-kissan leikkimökistään ulos, se napittaa ikkunalasin takana syyttävästi haluten siinä samassa nappuloitaan. Vilkaisen ystäväni Sariannan minulle lahjoittamaa Suomi-muotoista lämpömittaria, se näyttää onneksi jo plus 10 astetta eli päivälämpötila voi nousta noin +18 asteseen. Ajatus kulkee pyykin viemänä eli hyvä, se kuivuu ulkona jos nappaan pysäkiltä tullessani koneen päälle. Voin myös jatkaa pihahommia kun työt koneelta sen sallivat. Vielä on kuivia lehtiä kukkapenkeissä haravoitavana pois ja pieni kasa uutta sepeliä levitettävänä pihalle sekä vedettävä kaikki Altopoggion lauta-aidat kyllästeellä ennen kuin ensimmäiset turistit saapuvat toukokuussa loma-asunnoillemme. Ja niin edelleen….
”Mamma, onko mascherinat loppu?”( kasvosuojaimet). ”Ei ole, yritä etsiä sieltä laatikosta paremmin, Diego”. Maskipakko jatkuu edelleen kouluissa, kuten heti Coronan alusta asti. Koiramme Spilla 13v. tunkee myös jalkojeni välistä ulos, tosin vastahakoisesti, sillä tänään SATAA VETTÄ! Kuukausitolkulla ei ole tullut vesipisaroita taivaalta, joten tanssisin ilosta, jos jaksaisin näin aamutuimaan. Luonto on niin veden tarpeessa, Hallelujah ja grazie al Dio! Jumalan kiitos ja kaikkien minkä vaan maan ja taivaan väliltä. Vilja orastaa jo 10 cm korkuisena pelloillamme. Naapuri hoitaa kaikki.
Spilla haluaa hypätä autoon mukaan ja ainainen ”no, Spilla, tu non vieni a scuola” ..Spilla, et pääse kouluun…Joskus tulee niin kiire, että heitän pyjamani päälle takin ja hällä väliä, kukaan ei näe minua kun kurvaan hetkessä alas pysäkille nousematta autosta ja palaan kotiin aamutoimien pariin.
Hei ja buongiorno mammat pysäkillä, kaikille pitää heiluttaa ja tervehtiä muita äitejä. Eràs heistä on erittäin huolehtivainen poikansa (yläasteen ensimmäisellä luokalla) pääsemisestä koulubussin kolme porrasta ylös ja työntää hellästi joka ikinen aamu poikaansa selästä ja jäisi juttelemaan kuskin kanssa vaikka ikuuisuudeksi. Kuskin pitää noudattaa aikataulua, joten kuljettajan joka-aamuinen litania (ennakoiden jo puheliaan äidin samat kysymykset) on seuraavanlainen: ”buongiorno, tutto bene grazie spero anche tu e buona giornata ciao ciao ” sulkien siinä samassa oven ja starttaamalla (suomennos: päivää, kaikki hyvin, kiitos toivottavasti sinullakin ja hyvää päivänjatkoa hei vaan). Pojilla on takapenkillä hauskaa..nauravat tälle joka kerta. Äiti jää vilkuttamaan ikkunan taakse, kunnes bussia ei enää näy. Minä olen jo siinä vaiheessa melkein puolessa välissä kotimatkaa.
Minuutin pysähdys naapurimme Adan entisen lammastallin edessä, siellä on enää vain Micia kissa odottamassa nappuloitaan ärtyisellä naamalla joka aamu. Aivan kuin en menisi sinne joka päivä! Micia on noin 18 v ja Ada- omistajamummo kuoli parisen vuotta sitten ennen Covid-hössäkkää; lapset pyysivät minua hoitamaan kissalle sapuskat kerran päivässä koska heidän mielestään sen siirtäminen tuossa iässä pois kotipiiristä olisi ”tappanut senkin”. Teen tämän palveluksen mielelläni.
Ada oli ihana, puhelimen vieressä oli lappu, mihin hän oli kirjoittanut kolmen lastensa numerot ja neljäntenä luki ”Virpi”. Hän kutsui minua neljänneksi lapsekseen. Adan mies Giovanni kuoli 94-vuotiaana. Kissa on jo sokea ja kuuro, mutta osaa naukua raivostuttavan kovaa aamuisin, jos en säntää autosta sille nappulakanisterille ja nakkaa isoa pinoa ruokakippoon. Alatalosta tulee myös pieni kissanpentu ”juhliin” ja riita on heti, jos en laita pientä ruokakasaa myös hänelle maahan. Eli pientä ”stressiä” Poggiossa aamutuimaan.
No niin, vihdoin koneelle ja känny päälle. Riippuen töiden kiireellisyydestä, alan hommailla näpyttelemällä koneella. Matkanjärjestäjät Suomesta kirjoittavat. Pyytävät kehittelemään 2022 syksylle hyvän olon voinnin viikkoa täällä ja toiselle pitää suunnittella uusi viini-ja ruokatour ensi vuoden syyskuulle tai toukokuulle, kiva homma! Tästä tykkään. Emilia-Romagna, Umbria, Marche ja se ihana Toscana. Ne ovat kaikki tässä ympärillä, joten siitä vaan valkkaamaan asiakkaan mieleisiä paikkoja. Yritän tarjota paikkoja, mitkä eivät olisi kliseitä ja minne eivät massat löydä teitään. Tosin yksi upea viinitila tarjoaa kuumapalloajeluja tilan päällä, viininviljelykset ovat päätähuimaavan kauniilla paikalla, historiallisella villalla ja hedelmätarha on suunniteltu niin, että aikonaan hienot neidit eivät joutuneet kurkottamaan liian ylös popsiakseen puista hedelmiä pitkissä puvuissaan ja ahtaissa korseteissaan, joten kaikki on laitettu ”terassityyliin” pengerretysti ja ah-niin romanttisesti. Ruoka on mahtavaa! Tänne on saatava joku ryhmä kokeilemaan tuota paratiisia. Italiasta löytyy viinitilojen kirjoa ja laatua. Onneksi.
Samassa Whatsappiiin tulee viesti, että putkimies on nyt tulossa. Jaahas. Tuo kuulemma puuseppä-kollegansa mukaan. Asuvat tässä 5 km päässä. Tässä meneekin sitten parisen tuntia aivan varmaan selittäessä, mitä pitäisi tehdä Altopoggion loma-asuntojen ulko-ja sisäpuolella ja ottaen mittoja yhdessä. Täällä on taitavia käsityö- jne. ammattien harjoittajia, mutta heitä on vaikea saada tulemaan niin nopeasti, kuin tarvitsisi. Onko Suomessa samoin?
Aina tulee jotain eteen…Covid on ruuhkauttanut töitä sanoo putkimies…puuseppä valittaa, että on fysioterapiahoidot olkapäähän pahasti kesken ja ei voi nostella mitään kovin painavia parruja ainakaan…ja kysyy samalla, missä käyn hammaslääkärillä ja onko totta, että Estoniassa eli Eestissä hoidot maksaa vähemmän vai oliko se Kroatiassa? Muistelee vielä, että on ollut poikansa kanssa seuraamassa Jyväskylässä rallia ja matkaa ehkä tänäkin kesänä Suomeen.
Apua. Ajattelen konettani ja niitä lukemattomia s-posteja…mutta nämä miehet on saatava pysymään nyt täällä ja hommiin. Keitän espressokahvit ja tarjoan edellisenä päivänä tekemääni unelmatorttua…sillä on hyvä ja rauhoittava vaikutus. Aurinko paistaa ja ukkelit istuvat tyytyväisenä terassille ja alkavat piirtämään vihdoin haluamiani uudistuksia ja kohennuksia. Joka vuosi on saatava aikaan asunnoissa ja pihalla aina jotain kivaa uutta turisteja ajatellen ja korjattava vanhaa. Rahaa menee aina ennen kuin sitä tulee mutta tämä on vain elämää!
Jep. Luottomieheni palaavat kuulemma muutaman päivän kuluttua kun ovat saaneet materiaalit kasaan ja osan jo sahattua valmiiksi. Hyvä näin. Homma on jo puoliksi valmis. Voin palata koneelle.
Mies tule kysymään, oletko vastannut sille äänitallille Milanoon, joka pyysi tarjousta ja hänen spiikkaajan aikataulujaan johonkin Dei Medicin suvusta kertovaan tv-dokumentaarioon, joka pitäisi lukea jo huomenna? En ole…
Puhelin soi, joku Telecom Italiasta haluaa myydä jotain, isken luurin kiinni kuuntelematta enempää kuin ensimmäisen lauseen ja sanon aika tylyllä äänellä: ”no grazie, siamo a posto”. Kuka vielä ostaa ja kerkeää kuuntelemaan näitä puhelinmyyjiä? Käy sääliksi. Saavat kuulemma 3 eur tuntipalkkaa ja bonusta sen mukaan, miten pitkään asiakas pysyy linjoilla. Jossain luki näin. Yliopistoista valmistuneita nuoria tässä ”orjanhommassa”, lähinnä etelä-Italiassa.
Onneksi muut s-postityöt voivat odottaa iltapäivään. Vastaan nopeasti kaikille, että hoidan nämä pyynnöt asap ja ainakin ennen iltakuutta. Koulun whatsapp ryhmässä kysellään, kuka haluaa ehdolle vanhempien edustajaksi? Minä en enää ainakaan, olen ollut ”remmissä” jo aikoinani koko ylä-asteen ajan tyttäreni luokan edustajana Pennabillissä ja sain kouluruokailumullistuksen aikaiseksi, se riittänee varmaan paratiisiin pääsemiseen. Valitin myös näistä liian painavista koulurepuista (12 kg) kyllästymiseen asti sekä liian pitkistä koulupäivistä. Joka päivä 8-13.00 sekä myös lauantaisin sama, sekä kaksi kertaa viikossa 8-16.00 ja sunnuntaina vielä läksyjen tekoa lauantain ja perjantain aineista. Ei siis koskaan aikaa harrastuksille tai aivojen lepuuttamiseen. Tämä on Italian vanha koulusysteemi, joka muuttuu sitten, kuin vanhat pamput siellä Roomassa jäävät joskus ystävällisesti ”90-vuotiaina” ehkä eläkkeelle ja nuoremmat pääsevät muuttamaan jotain.
Onneksi ystävättäreni kirjoittaa, haluaa varata Altopoggion loma-asunnon viikoksi tänä kesänä, jipii. Ihanaa saada Suomesta vieraita ja varsinkin ystäviä, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan. Matkailu on sodasta huolimatta piristynyt, emme voi olla koko ajan kivireki selässä, vaikka Ukrainan tilanne itkettää ja harmittaa kaikkien kärsivien puolesta ja talous syöksyy taas alamäkeen. Tämä sota on mitä mielettömin ja mielivaltaisin yhden hullun oikku!! Kaikki sodat ovat turhia muttä tässä ei kertakaikkiaan ole mitään himpun järkeä vaikka miten päin asiaa katsoisi. Ihmisten taakka on jo Covidin jälkeen painava, he tarvitsevat jotain kaunista ja suloista elämäänsä. Emme saa tuomita heitä, jotka haluavat ”pitää hauskaa”, levätä, heittää stressiä ja painolastia pois ja lomailla. Elämä on lyhyt…ei se tarkoita sitä, ettemme välittäsi kärsivistä. Jokainen auttaa ja tekee hyvää omalla tavallaan. Kaikki eivät kerro kaikkea julkisesti joten ”vivi e lascia vivere”…elä ja anna muidenkin elää. Jätetään tuomitsemiset tuomioistuimille ja jumalille, keitä he sitten ovatkaan.
Lounasaika..vatsa kurnii, mieheni Daniele kyslee varovasti ”oletko ajatellut, mitä syödään”…avaan jääkaapin lennossa, katse osuu vihanneskastikkeeseen, jonka olin jo tehnyt valmiiksi ja sanon: juu, pastaa tuolla kastikkeella. Meillä Altopoggiossa onneksi ei olla ronkeleita. Suomalainen ja italialainen keittiö ja muutkin etniat käyvät. Olemme kaikkiruokaisia. Panen pyykit pesuun ja mietin turismijuttuja.
Koira on omituinen..vinkuu. Itse asiassa päästeli jo yöllä outoja ääniä kurkustaan. Spillamme ei ole koskaan ollut sairaana, paitsi kerran keväällä kurkunpäätulehduksessa. Luulin silloin, että hänelle on mennyt joku metsästä kaivamansa eläimen luu kurkkuun ja vein hänet kiireessä 30 km lähimmälle eläinlääkärille vain kuullakseni, että kyseessä on ”lievä kurkkukipu ja anna kamomillaa”. Nyt ei kerkeäisi eläinlääkäriin. Diegokin tulee kohta kotiin nälkäisenä. Daniele meni alakylään hakemaan Diegoa. Äkkiä pastavesi kiehumaan, juustoa ja salamia alkupaloiksi, ihania lähi-ja luomutuotteita. Vesi tulee lähteestä, juomme sitä ruokajuomana. Tänään ei ole jälkkäriä mutta hällä väliä. Hedelmät saavat riittää.
Vastailen s-posteihin ja whatsappaan eläinlääkärille Novafeltrian kaupunkiin ”koira käyttäytyy oudosti, voinko tuoda näytille tänään”? Lääkäri vastaa…”olen karanteenissa, pojalla oli Covid”. Etsi siinä sitten uusi eläinlääkäri…ystäväni Valentina vei tryffelikoiransa hoitoon kuulemma tosi pätevälle ja kivalle lekurille. Vale, anna kiltti heti numero! Lucalle siis viesti Carpegnan yli 1000 -metrisen vuoriston toiselle puolelle…ajattelen jo Spilla-parkaa matkalla, miten saan pidettyä hänet sylissä vaikka ettei raukka heilu kurveissa…onneksi Luca soitti heti (vauva kiljui taustalla kun syötävä, vamaan oli ”päikkäriaika”…) ja kuiskaili : ”tuo koirasi klo 1600.” Tuntui agenttijutulta, salakoodi. Kysyin: ”missä siellä olet koska en löytänyt netistä…” ja vastaus tuli kuin maan alta ”soita kun olet kylillä jos et löydä niin sanon”. Pelästyin tarpeeksi ja päätin kysyä Valelta tarkkaa osoitetta. Vale whatsappasi ohjeet, helppo nakki. Vanhainkodin kulmalta 50 km eteenpäin, kauniiden puisten roskisten edessä valkoinen talo. Tiesin paikan.
Päästyämme perille Spilla heilutti häntää ja näytti olevan Linnanmäellä ja täysin ekstaasissa: pyöri ja hyöri vastaaanottohuoneessa (ei ollut muita) ja nuuhki nurkkia. Hyppäsi pyydettäessä vaakaan…ylipainoinen, oli Lucan kommentti…ja mieheni katsoi minua sillä silmällä että ”mähän olen sanonut, että pitää rajoittaa sen pate´n jne. herkkusnacksien antamista Spillalle”….Verikoe korvasta, ei sokeritautia, silmät ok, lonkat ok, kuumemittari sanoo ei kuumetta, tutkitaan kaulaakin koska pitää päätä oudosti. Juu, on ”cervicale”! Eli on saanut kylmää kaulaan juostessaan myöhään illalla pitkin peltoja kauriiden ja villisikojen perässä, kaulahermo tulehtunut. Sai heti piikit jne. Kuka päästi Spillan ulos noin myöhään, mietin. Minä en ainakaan.
Luca annosteli piikkejä valmiiksi mukaan ja kysyi osataanko me piikittää Spillaa. Sanoin, että kyllä. Hän tuli vielä meidän perässä ulos ja halusi nähdä, miten Spilla kävelee pitkin puutarhaa. Juttelimme siinä 10 min ja lähdimme kotiin. San Marinossa on Lucan mukaan täydellinen klinikka, jos haluamme viedä koiran röntgeniin jne. kartoittaa luiden ja reuman tilannetta…no, ei nyt ainakaan. Rehellinen eläinlääkäri. Hinta 50 eur piikkien kanssa ja hän pyysi videoita, jos Spilla käyttäytyy oudosti. On tuo ihme mimmi. 13 vuoden aikana kahdesti ”kipeänä”.
Kotiin ja töihin, Diegon kanssa juttelemme koulukuulumiset, katsomme puolen tunnin jakson huvittavaa matkasarjaa englanniksi, jonka hän on valinnut, ja rimpautan Camillalle, joka on saanut juuri tietää päässeensä Erasmusvaihtoon Pariisiin yliopistoon ensi syksystä lähtien. Aivan ihanaa!
Töihin, iltaruoka ja luen rentouttavaa novelloa, lyhyttä tarinaa, jonka sveitsiläinen ystäväni on kirjoittanut. Hän toivoo voittavansa kirjoituskilpailun. Kuka haluaa lukea ranskaksi, niin tässä linkki ja kiitos jos laitatte hänelle tykkäyksen :
Buona notte a tutti, hyvää yötä kaikille! Tervetuloa Altopoggion loma-asunnoille www.altopoggio.it -vapaata on vielä heinä-elo ja syyskuussa. Suljemme ovemme taas talveksi noin syys-lokakuun vaihteessa, riippuen ilmoista. Kilistellään yhdessä ”aivan tavalliselle päivälle” ja kertokaa minulle omanne! Ei kuvia tässä blogissa. Tuli jo muutenkin liikaa juttua, oppaan ammattivika. Isot halit kaikille!
