Altopoggiosta kivenheiton päässä, laakson pohjukassa asuu ystäväni Rossella ”Ross” Galavotti; vannoutunut eläinten ystävä, taitava muurari, puutarhuri, maastopyöräilijä ja kokki.
Ross muutti Adrianmeren rannalta seitsemän vuotta sitten naapuriksemme ja raahasi rantahuvilastaan kaikki huonekalut ja kamat puolivalmiiseen, kunnostettuun kivitaloon Toscanaan, jossa ei ollut vielä ikkunoitakaan paikoillaan muurarien jäljiltä. Niin suuri oli hänen halunsa tulla tänne maaseudun rauhaan Riminin läheltä synnyinseuduiltaan, että ensimmäisen talven hän vietti eläintensä kanssa sisätiloissa, ikkunoissa muovit ja väliaikainen lämmitys. Luoja tietää, miten hän sai veden lämpiämään, mutta siitäkin hän selvisi entistä karaistuneempana. Eläimillä oli hauskaa juosta sisällä, lattioina oli vielä sementti ja olkia siinä päällä. Kanit pomppivat sängyn alla.
Dennis-hevonen sai palmun alta kyytiä villa-tyylisestä kauniista merenrantapaikasta uuteen kotiinsa vuorten juurelle, metsäiseen soppiin, puron viereen ihanalle kukkaniitylle. Nyt luo satavuotinen tammi palmun sijaan varjoa kesän aurinkoon . Ross möi villan, sai tilalle kasan kiviä, mutta maanpäällisen paratiisin elää. Hän ei kerkeä lököttelemään, mutta ei valita. Yöunet ovat jo vuosikausia jääneet kolmeen-neljään tuntiin, koska hän selaa yöllä ruokareseptejä sekä katselee sisustus-ja puutarha-ideoita jne. tekee paperihommia. Ross ei valita. Va bene cosi´, näin on hyvä.
Hänen jostain haalimansa hanhipari (”oca” eli OKA on hanhi) saa myös tepastella omassa suuressa valtakunnassaan aivan vapaasti, mutta toinen niistä on kärkäs nokkaisemaan takamuksista, jos kääntää hänelle selkänsä, joten pidetään silmällä toisiamme, hanhi !
Ross pelastaa kaikki elämet, mitä vain löytää; Scotty-koira löytyi pienenä pentuna kaatopaikalta ja nyt hän on iso ja kiltti kuin lehmä. Scotty osaa napata lennosta ruoat suuhun ja tykkää juosta vapaana ystävänsä villisian kanssa. Villisika Soya vietti myös ensimmäisen vuotensa Rossin olohuoneessa…kunnes Ross hermostui siihen, että lamput ja tuolit lensivät pitkin poikin kun villisika veti rundia koiran kanssa ympäri huushollia. Gianni, Rossin kumppani, sai siinä samassa inspiraation tehdä Soyalle ulko-aitauksen ja kopin. Soya ei tosin asu sielläkään yksin, vaan Klara-vuohen kanssa. Klara hyppäsi kerran huvikseen alas kopin katolta ja polvi on vielä vähän vaivainen, mutta ei se menoa haittaa. Klara maiskuttaa heinää ja sen sellaista niityllä myös vapaana eikä karkaa. Yöksi elämet laitetaan aitaukseen, koska seudulla liikkuu myös susia. Me emme niitä pelkää, mutta eläimet voivat joutua niiden ateriaksi.
Soya muuten on todella kiltti, ja kävelee Rossin perässä kuin koira konsanaan ja tulee kutsuttaessa mutakylvyistään metsästä ”kotiin” iltaisella kuin saunasta, vähän likaisempana tosin. Muta suojaa itikoilta, auringolta, loisilta jne. joten se on tarpeellista.
Soya, kuten kaikki siat, rakastaa kepillä rapsutuksia. Myös Giannin antamat ”paijaukset” ovat nautinnollisia. Pölypilvi vaan lehahtaa, kun Gianni läimäyttää rakastavasti kämmenellä selän sivuun, Soyan lempipaikkaan. Läimäyksen pitää hieman tuntua, muuten hän ei edes huomaa ”paijausta”. Ääntelyistä ymmärtää paljon. Pienet silmät sirrittävät ja 100 vuotta vanhaa pölyhuiskaa muistuttava minisaparohäntä heiluu naurettavan iloisesti.
Tositarina: Klara ja Oscar olivat kaksi lammasta, Ross pelasti heidät teurastamosta ennen viime pääsiäistä, jotteivät ne olisi päätyneet pöytään pääsiäisherkkulihoiksi. Eräänä päivänä Klara iski leikkimielisesti päänsä yhteen Oscarin kanssa. Oscar sai aivotärähdyksen ja kuoli yöllä. Nyt Klara on yksin, mutta leikkii vuohen ja muiden Rossin eläinten kanssa. Tämä satu siis päättyi puoliksi surullisesti. Elämä voi olla kovaa. Kirjaimellisesti.
Mainittakoon, että Soya ja Scotty ovat kasvissyöjiä (vegetariani) kuten emäntänsä. Scotty ravaa iso peruna suussaan pitkin pihaa ja piilottaa niitä eri paikkoihin ja Ross nauraa, että hän löytää keväällä jopa itäneitä sipuleita Scottyn istuttamana oudoista paikoista. Munakoisot, paprikat ja kesäkurpitsat, kaikki menevät Scottyn suihin välipaloina. Niitä ostetaan luomutiloilta laatikollisia kerrallaan.
Black is beautiful. Kaneilla on super-ihanat olot. Kesällä ulkona, tunneleita kaivaen ja syöden luonnon herkkuja ja talvella sisällä ullakolla omassa olohuoneessaan, olkien keskellä köllötellen. Ja Ross siivoaa sotkut….aijai. Maya oli pieni kani, joka sairastui ja hänet jouduttiin lopulta nukuttamaan. Ross itki menetystä monta päivää… ja minä itkin myös Rossin puolesta, en vähiten, koska kanin parantumiseen annetut piikit maksoivat yhtä paljon kuin talon kuukausilainaerä. Ross yrittää tehdä mahdollisimman paljon itse, aina muuraustöistä alkaen. Hän säästää vaikka omissa ruokarahoissa, kunhan vain eläimille riittää muonaa ja eläinlääkärikulut saadaan maksettua.
Talon tehneet muurarit ovat kehuneet, että Ross on tullut yhtä taitavaksi kuin he. Rossin sormet ovat tuplapaksut muurilaastista ja sementistä, mutta hymy aina sama. Hän on suunniltaan ilosta, kun näkee, että sisäseinien kivien ympärille tekemänsä rappaus tuli juuri sellaiseksi, kuin pitääkin. Ross sisustaa kaikki huoneet itse etsien käytettyjä huonekaluja niihin nurkkiin, mihin ei omat vanhat huonekalut riitä tai sovi. Rossilla on sisustussilmää, koska Riminillä asuessaan hänellä oli paikallisia tuotteita myyvä kauppa, pizzeria ja vielä lehtikauppa. Monessa on ollut mukana.
Ross tekee hillot kesän marjoista ja hedelmistä, loihtii pöytään ihanat herkut ja joulunakin on tunnelmaa : glögilasi kädessä syöden kasvisherkkuja ja joulupizzaa. Sähköt menivät poikki muutaman kerran ylikuormituksen takia, mutta kohta on tämäkin puoli hoidossa, kun talo tulee valmiiksi.
Ross haluaa saada yhteensä 7 huonetta (sette camere) valmiiksi vuokrattavaksi turisteille ja Gianni on tehnyt jo pyörätallin alakertaan; hän on personal trainer, hieroja kuntosalilla Riminillä ja ollut pyörämekaanikkona vuosikausia. Näinpä pienet ryhmät voivat majoittautua täällä, urheillen ja syöden Rossin herkkuja, jos Scotty ei popsi niitä omiin suihinsa, kuten sen kerran, kun olin tilannut gluteenittoman kakun vieraalleni.
Menin hakemaan kakkua Rossilta, siirsin sen auton takapenkille ja unohdin laittaa heti takaoven kiinni. Siirryin auton eteen jutellen samalla Rossin kanssa ja Scotty tuli suurenmoisella salamannopeudella koiralaukkauksella lähimetsästä, hyppäsi sisään auton takapenkille ja hotkaisi kakun suuhunsa laatikoineen päivineen noin kahdessa sekunnissa. Vain siivu paperisilppua jäi jäljelle. Oli varmaan hyvää. Mamma mia! SCOTTYYYYY!
Suoraan pihasta lähtee reittejä luonnonpuistoon. Vapaus vallitsee ja rauha. Tulkaahan käymään Rossilla, hänen unelmahyvä Sangria-booli vie jalat alta ja ruoat ovat todella herkullisia. Kaikki kasvisruokia. Tilaa lounas etukäteen.
Ross ei anna periksi, vaikka ikää alkaa jo olla yli 60 ja aina ei jaksa joka pihakulmaa tehdä valmiiksi toivomassaan tahdissa. Kerran hän oli moottorisahan kanssa siivoamassa viidakkoa läheisestä pusikosta (Gianni oli tällöin opastamassa brasilialaista patikointiryhmää Torinossa), jotta sen keskellä virtaava pieni puro pääsisi virtaamaan vapaasti. Keskellä oli kaatuneita puunrunkoja, ryteikköä ja vaikka mitä piikkipuskia. Hän edistyi askel askeleelta kuin armeija tehden upeaa jälkeä. Kunnes…saha osui rupisammakon jalkaan sitä haavoittaen.
Ross pani heti sahan pois kädestä, otti sammakon käteensä ja soitti minulle pyytäen apua :”voitkö lähteä viemään minut Riminille eläinlääkäriin (hänen tuttunsa) …sammakko pitää leikata.” En voinut…minulla oli aivan järkyttävän kiireinen päivä monine sovittuine menoineen ja perheessämme on vain yksi auto, joten en voinut edes lainata sitä hänelle. Ross sanoi: ”älä huoli, keksin kyllä mitä tehdä”. En saanut tietää, kuin seuraavana päivänä, että hän oli POLKENUT pyörällään 90 km elokuisena päivänä 45:n asteen kuumuudessa rupisammakko selkärepussaan, pysähtyen välillä kastelemaan sitä matkan varrella olevista lähteistä..meinaten itse pyörtyä, koska hänellä on vakava sokeritauti. Eläinlääkäri oli torunut häntä, nukuttanut sammakon (ei Rossin…) ja leikannut sen. Sammakon tilaa tarkkailtiin koko yö, Ross nukkui vastaanotolla, ja aamulla sammakko oli jättänyt ikävä kyllä tämän maailman loikkien kuvainnollisesti toispuoljokkee.
Ei voi mitään, hän yritti kaikkensa, mutta aina kun näen sateen jälkeen autojen alle liiskaantuneita rupisammakkoja asfalttiteillä, minulle tulee villi halu peittää raadot, ettei Ross vaan löytäisi niitä…..
Tulkaa tutustumaan hänen keittiöön, kotieläintarhaan ja personaan! Yllätytte ihanasti. Mennään yhdessä Rossin luo. Tästä ei elämysloma tule aidommaksi.
Antiata Di Sopra FB -Rossella Galavotti FB
kuvat: Annalisa Ricci, Rossin ystävä.