Mahtava tunne saada kutsu ravintolan avajaisiin; Covid on tuonut mukanaan Montefeltroon myös taloudellista ahdinkoa kaiken muun lisäksi ja on kaksikymmenkertainen ilo saada Falcon-hotellin omistajilta Omarilta ja Claudiolta kutsu pippaloihin!
Italian virustilanne on todella hyvä, maa on ollut esimerkkinä muulle maailmalla rokotussysteemin toimivuudessa ja nopeudessa. Näin voimme vihdoinkin päästä tästä tunnelista ulos hengittämään vapaasti; maskipakko sisätiloissa pysyy maaliskuun loppuun, mutta ulkosalla voimme jo tepastella ilman mustia, valkoisia ja roosan värisiä lappuja suun päällä. Huh heijakkaa mikä helpotus hengittää raikasta kevätilmaa. Tervetuloa vaikka siitepölykin suuhun, nyt on sen aika, mutta otamme nekin keltaiset hiukkaset ilolla vastaan. Elämä jatkuu.
Osteria on nyky-Italiassa ravintolaan verrattavissa oleva ruokapaikka. Hinnoissa ei ole eroa eikä juuri valikoimassakaan, vaikka Osteria käsitteenä on suppeamenuinen, perinteistä paikallista ruokaa tarjoava paikka ja hintojen pitäsi olla edullisemmat kuin ravintoloissa. Massaturismipaikoissa tämä käsite on usein kääntynyt päälaelleen. Hospite- sanan etymologia on siis ”vieras” eli paikka, jossa tarjotaan ruokaa paikkaan tulevalle vieraalle, matkalaiselle…
Noin 1900-luvun puoleen väliin asti Osterioissa vetelöitsivät kylän miehet; sijainti oli pääpiazzan vieressä strategisella paikalla. Siellä juteltiin ja vaihdeltiin meilipiteitä, juotiin, syötiin ja pelattiin korttia jne. Kirkko oli myös vieressä muistuttamassa, että sunnuntaimessussa piti sitten ripittäytyä synneistään. Osteriat jäivät vuosikymmenien mittaan pois ”muodista”, mutta nyt ne ovat alkaneet saada uutta puhtia erityisesti paikallisten asukkaiden tapaamispaikkoina. Nuorten ja vanhempien. Musiikkia ja yhteisoloa leppoisassa seurassa. Mikäs sen hauskempaa. Bello! Divertente. Järkevämpi kohtaamispaikkana kuin joku tympeä kapakka tai baari peliautomaatteineen.
Lähdin Altopoggiosta poikani Diego teini-aveccina ja nappasimme matkalla mukaan ystäväni Erican hänen poikansa kanssa, näin kaikilla oli samanikäistä seuraa. Erica asuu Santa Sofian kylässä, Toscanan puolella ja me Emilia-Romagnan maakunnassa. Tässä kohtaa Montefeltroa läänit sitoutuvat toisiinsa ja turistit menevät joskus paniikkiin meille Altopoggion loma-asuntoihin tullessaan, koska maantie halkoo pienen välimatkan sisällä eri läänit pariin kertaan….tervetuloa Toscanaan, tervemenoa ja tervetuloa taas Emilia-Romagnaan…arrivederci ja taas benvenuti in Toscana. Samaa reittiä ramppasivat roomalaisetkin, joten siitä vaan Marecchiese SP258 joen vartta pitkin huoletta asfalttitietä seuraten. Joko päädytte Roomaan tai Adrianmeren rantaan Riminille eli kauas ei voi eksyä. Osteria on joen oikealla puolella Sant Agatassa, Altopoggio vasemmalla. Helppo ”nakki” tai pikemminkin ”pizza”.
Puolen tunnin vuorten ylittämisen jälkeen, pikku Fiattimme huutaessa välillä ykköstä pesään 15% nousussa laskettelimmme alas Sant Agatan kyläään. Aah ! Tuo prinsessatyylinen tuhatvuotinen Rocca Fregoson linna on niin kaunis kun saapuu alas vihreään laaksoon, tryffeleistä kuuluisaan yli tuhatvuotiseen kylään.
Hotelli Falcon www.hotelfalcon.it on kolmen tähden keskisuuri (46 huonetta) vuoristohotelli. Kenenkään vieraan ei tarvitse riidellä huonenäköalasta, sillä sen jokaisesta huoneesta (camera) on vuoristonäköala. Hotelli on tehnyt merkittävän restylingin Covidin aikana; uusista patjoista nyt uuteen alakerran uima-allastason Osteria -ravintolaan. Paikkoja siellä on melkein 200 hengelle, ei mikään pieni sopukka.
Osterian ovi vie viereiselle allas-alueelle kauniiseen vuoristonäkymään. Sisään pääsi kolmen rokotuksen saaneet kaksijalkaiset ja Covid-passit tarkastettiin ovella. Tästä säännöstä Italia on ollut tarkkana kuin porkkana. Sakot ovat kovat ja kaikkien interesseissä on noudattaa niitä. Kello viisi ei vielä ollut paljon porukkaa ja tähtäsimme juuri tähän; lähteä pois kuuden maissa kun kylän nuoret pääsevät töistä ja koululaiset ovat tehneet läksynsä ja lähtevät ulos ja tulvivat paikalle uteliaina.
Omar on ammatiltaan myös valokuvaaja, hänellä on oma firma lennokki ( droni)-kuvauksien tekoon ja hän tekee taitavia mainosvideoita lähinnä turismin tiimoilta. Hotellin aulaa komistaa myös teleskooppi kesäisiä tähtien kuikuiluhetkiä varten; nämä ovat hotellivieraiden suosikkihetkiä ja astronomi on aina mukana kertomassa tarkemmin.
Omarin veli Claudio on huumorityyppi hänkin, muusikko toiselta ammatiltaan ja hänellä on oma bändi, joten iloinen meno on taattu Osteriassa. Valitsimme pöydän juuri DJ setin alta, onneksi musiikki ei sentään ollut avajaisillassa päällä; melua ja meteliä riitti ihanan tarpeeksi puheensorinan kasvaessa illan mittaan sekä kuohuviinipullojen korkkien poksahdusten myötä. Tukevat jalat pikariviinilaseissa, totesimme Erikan kanssa. Hyvä, eivät heti kaadu pöydällä. Huom. aperitiivivalikoimassa oli myös alkoholiton tuoremehubooli.
Chef kantoi viereisestä keittiöstä lisää pieniä tartar-ja souffle-luolajuustofondue- alkupaloja kertakäyttöisissä ekopikareissa. Suuret puutarjottimet notkuivat paikallisia leikkeleitä; crudo-ilmakuivattua kinkkua ja näin kun epätoivoinen äiti yritti saada poikaansa lopettamaan neljännen kinkkusiivun latausta lautaselleen…täällä on nuorilla aidot maut kielillä, hampurilaisia ei kaivata. Paikallinen liha on turvallista ja karja ulkosalla suurimman osan vuotta. Ei antibiootteja ja rehu on luomua joten maku on reilua ja turvallista syödä. St.Agata on kuuluisa myös tästä pienissä maakuopissa kypsytetystä ambran värisestä juustosta, siinä on aika voimakas maku mutta niin täydellinen.
Munkki käveli sisään läheisestä luostarista ja meni ensimmäisenä tervehtimään kokkia keittiöön, nappasi myös kuohuviinilasin ja ”cin cin” kaikille. Rentoa menoa, ketään ei tuijoteta kierosti. Jokaisella on vapaus elää oman omantuntonsa mukaan, toisia kunnioittaen. Rakastan tätä Italiassa. Voit olla oma itsesi: toisten arvostelu, kateus ja negatiivisuus eivät ole top 10 listalla. Elämä on tähän ihan liian lyhyt. Tämä ei tarkoita sitä, ettei sinusta tai tekemistäsi välitettäsi- päin vastoin. Ystävällisyys ja toisten kunnioittaminen on tärkeää. Myös sääntöjen noudattaminen, mutta pikkujutuista ei nipoteta. Italia ei ole huuhaa-maa vaikka uutiset yrittävät aina vetää ne negatiivisimmat tapahtumat eetteriin. Niitähän löytyy 60 miljoonan kansasta ilman muuta. Täällä me maksamme veromme kiltisti kuten muissakin maissa ja saamme moniin muihin maihin verratuna vähemmän palveluinakin takaisin, mutta tästä voisi kirjoittaa oman artikkelin.
Kannattaa muistaa, että Italia on erittäin kirjava maa sen pitkän historian, lakien päällekkäisyyksien ja suuren eritaustaisen ja -kulttuurisen suurilukuisen väestön takia. Jopa maantieteellinen asema vaikuttaa kaikkeen. Tänne on helppo kaikkien ”lappaa” meren takaa Afrikasta ja joka paikasta (kriisitilanteissa ja ei). Merivartiosto-raukka tekee parhaansa, mutta ei ole helppo pitää joka merimailia vartioituna 24/48/7. Pienet ja suhteellisen nuoret maat ovat homogeenisempiä, helpompia ymmärtää ja hallita. Näin se on vaikka on siinä tietysti muutakin… tästäkin uusi artikkeli jos hermot jaksavat kertoa kaikkia näitä monimutkaisia juttuja, joita alkaa tajuta syväkokemisen kautta vasta vähintään 10 vuotta täällä asuttuaan. Kaikki ei ole niin helppoa, mitä tv-uutiset antavat ymmärtää, usein päältä nopeasti katsottuna ja pinnalisesti selostettuna tai varsinkaan turistin silmin viikon ”silmänräpäyksen” huomaamana.
Mutta Osteriaan….ja sen Spritz-booliin, mikä on täällä vieläkin huudossa: laita jääpalat lasin pohjalle, päälle aitoa Aperol 1/3 (kts. pullon kuva kuvastani), paukkuvettä 1/3 ja 1/3 valkoviiniä ja sekoita. Appelsiinin siivu komistamaan ja siinä se. Buono, hyvää! Minä tykkään puristaa tuoretta appelsiinimehua, kaataa siihen hieman Aperollia ja kuohuviiniä sekaan. Huom. aperitiiveissä oli myös alkoholiton tuoremehubooli-versio, taivaallisen hyvää.
Eric oli pizzoja paistamassa hiki päässä, kirjaimellisesti. Jono ”nälkäisiä” kyläläisiä kasvoi ja erityyppisten pizzojen tuoksut tulvivat alas kylän keskustaan asti…aijai. Ohut, rapea pohja, taivaallisen hyvää. Ciao ciao, come stai, mitä kuuluu oikealle ja vasemmalle..tuttuja, tuntemattomia…ystävällisiä silmiä maskien takaa hymyillen. Joku unohti vetää naamarin alas ennen kuin pani mozzarellaa valuvan pizzan suuhunsa…oliko se Virpi ? Mamma mia…
Tervetuloa kokemaan Osterian ystävällinen palvelu ja maukkaat paikalliset ruoat. En kerennyt tutkimaan koko ruokalistaa, lupasin palata illalliselle tai lounaalle koko perheen voimin. Ja kaikki oli ilmaista. Kukaan ei sanonut ”jo riittää” edes sille herttaiselle papalle, jonka näimme seilaavaan edes-taas pyytämään täyttämään lasiaan ja joka kerta eri suolapalalasti kyytipoikana. Tämä on myös sitä italialaista avoimuutta; elämme tietysti siinä toivossa, että porukka myös palaa Osteriaan syömään. Kutsu on kutsu ja kutsuttu ei maksa. Maukasta viikonloppua kaikille, ystävät! www.falconhotel.it
