Noin tuhat vuotta sitten Montefeltron seudulla linnoitusten ja linnojen tornit rakennettiin suurimmaksi osaksi neliön muotoon. Tästä esimerkkinä vaikkapa Bascion Torni Pennabillin lähiössä Molino di Basciossa, Toscanan rajalla lännessä. Ihailen usein tätä kauniisti oranssilla valaistua tornia iltahämärässä. Se näkyy suoraan Altopoggion asunnoilta, ja sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä. Muoti ja haluttu puolustustaktiikka vaikuttivat niiden arkkitehtuurissa.
Nyt ovat talot tyhjillään, osaan tulee kesämökkiläisiä elokussa viikoksi, pariksi synnyinmaisemiinsa
Macianon (lausu: ”matsaano”) torni, Pennabillin pienessä lähiössä taasen idässä päin, Adrianmeren suuntaan mennessä, on mukavan pyöreä. Macianossa on satakunta asukasta ja Pennabillin nykyinen kunnanjohtaja Mauro on sieltä syntyisin ja asuu siellä. Matkaa Pennabillin kunnan sisällä idästä länteen on 30 km ja tällä matkalla oli ennen muinoin (näin äkkiä laskien) kahdeksan linnaa; niiden vartiotornit kommunikoivat keskenään.
Kiitos D. Sassi lennokkikuvista, ja autokin jäi näkymään kuvaan:-)
Jos joku haluaa käydä ”piiri pieni pyörii”-tyyliin kävelemässä tämän kauniin kivisen pyöreän tornin ympäri niin avaimen siihen saa kunnan talolta. Menkää vain rohkeasti pyytämään! Torni on nähnyt tuhat vuotta historiaa silmiensä alla, pysyen urheasti pystyssä, vaikka itse linna on jo tuhoutunut aikojen myötä. Sen sisällä on muutama infotaulu kertoen tornin ja alueen historiasta, kuvia sekä pienet ”scala a chiocciola” eli etanakierreportaat, jotka vievät ylös.
Ei riitä yksi Virpi tämän ympärysmittaan
Tornin juurella olevissa taloissa asuu enää kaksi iäkästä pariskuntaa; sen läheltä kulkee kuitenkin koulubussin reitti. Kuntamme koulubussit ovat keltaisia ja tämä ohi ajava ”väritäplä” tuo modernin säväyksen ja luo uskoa pienten kuntien uudelleenasutuspolitiikkaan lisäten toivoa väestökadon hiljentämiseksi. Tulkaa tänne luonnon keskelle asumaan, lapsiperheet! Puhdas ilma ja luonto sekä niistä saatava ravinto, tilaa elää ja olla, ei jonoja, ei ruuhkia…nämä ovat tulevaisuudessakin kullan arvoisia asioita. Vuorilla hengittää paremmin myös kesällä, siksiköhän tänne kaikki renessanssiajallakin tunkivat ja pykäsivät näitä torneja ja linnojaan vieri viereen!? Vihollisen bongaat jo kaukaa…tässä suurin etu.
Kivi on ikuinen ja kaunis materiaali
Macianon tornin ohi menee hurmaava vaellusreitti ja näköala alas Marecchiajoen laaksoon on rentouttavan kaunis. Hiljaisuus vie mukanaan sen historiaan. Täällä voisi istua ja lukea kirjaa vaikka tuntikausia kenenkään häiritsemättä. Hyttysetkään eivät vaivaa näissä korkeuksissa. Vieressä on pieni kivikirkko, kuten aina Italiassa linnojen yhteydessä. Pieni tekojärvikään ei ole kaukana. Siellä monet nuoret ja vanhemmat viettävät aikaa yhdessä kalastellen, kävellen sen ympäri ja istuskellen sen varjoisassa metsässä kuumilla kesähelteillä. Uinti on kielletty turvallisuussyistä, mutta järven molemmissa päissä on ravintolat. Niissä on tarjolla mahtavan hyvää kotiruokaa ja monet kerrat on siellä järjestetty koulujen päättäjäiset. Vanhemmat nuorten kanssa yhdessä syömässä ja meteli oli sen mukainen. Muistan sen vieläkin. Ilo oli irti! Kesäloma edessä ja vapaus.
Viime kävelyretkeni järvellä oli tosin kaikkea muuta kuin rentouttava: olin pukeutunut punaiseen asuun ja en tiedä, ovatko hanhet yhtä ärtyisiä punaisen perään kuin härät, mutta sain kannoilleni koko lauman kovaa kaakattavia hanhia ja kävelin pikakävelyä metrin pitkillä harppauksilla henki pihisten saadakseni loitonnettua äkäisen valkohöyhenkansan liepeiltäni. Hanhet tiettävästi nokkaisevat takapuoleen, jos vain käännät heille selkäsi, joten voitte uskoa että sivuttain kävelystäni olisi saanut hupivideon tähän blogiin jos vain olisin kerennyt kuvata tilanteen. Vannon, että ensi kerralla laitan maaston värisen tai hanhen värisen asun päälle! Voihan hanhi eli ”oca” italiaksi.
Tervetuloa tutustumaan tähän pieneen Pennabillin nurkkaukseen!
Marecchiajoen laakso pitkälle Adrianmerelle ja San Marinoon päin
Varmista Italian lomillesi perussanasto rentoon kanssakäymiseen italialaisten kanssa. Ei-massaturismiseuduilla Englanti ei ole paikallisilla vielä ”hanskassa”, joten Italian kielen peruslauseet helpottavat kanssakäymistä.
Emilia-Romagna ja Toscana silmiesi edessä, jalkojen alla ja korvissa soi suloinen Italian kieli… Ajankohta: 5-10.7.2022 Kesto: 6 pv, 5 yötä
“Montefeltro, che bello! ” Tule turvalliseen, luonnonkauniiseen Montefeltroon ja majoitu Altopoggion loma-asuntoihin. Kurssi on mitoitettu pienelle ryhmälle. Tämä takaa yksilöllisemmän opetuksen ja turvallisuusvälit. Pidetään hauskaa yhdessä ja opitaan puhekielen alkeet esim. seuraavia Italian lomiasi ajatellen.
Bascion yli 800 vuotta vanha torni on mukava kävelyretkipaikka Altopoggion asunnoilta
Päivä 1: Tilausbussikuljetus Bolognan kentältä Virpi-oppaan johdolla. Tulen kentälle vastaan ja kerron matkalla ohjelmasta, seudusta, historiasta ja kulttuurista ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiinne! Majoitus Pennabilliin; Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla olevaan täysin kunnostettuun 1800-luvun idylliseen maalaistaloon. Tervetuliaisaperitiivi sen näköalaterassilla opettaja Mattian seurassa. Mattia kertoo kurssin tavoitteista ja opetusohjelmasta ja vastaa kysymyksiinne. Perinteinen illallinen viineineen (kuuluu hintaan) ja rentoutuminen luonnon helmassa kaskaiden siritystä kuunnellen ja tähtitaivasta ihaillen. Virpi tarjoaa kotitekoista tiramisúa.
Mattia Retta opettaa Italian Kulttuuri-Instituutissa Suomessa ja tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa.
Altopoggion täysin remontoitu Toscanan maalaistalo on jaettu kolmeen asuntoon; jokaisessa on oma pihansa ja sisäänkäynnit, keittiöt sekä tilavat kylpyhuoneet. Kaikissa on laaksonäkymä. Väriherneiden tuoksu on suloinen….oppaanne ja emäntänne Virpi asuu viereisessä talossa italialais-suomalaisen perheensä kanssa.
Päivä 2: Italian kielen tunnit klo 9.00-11.00 Altopoggion puutarhassa. Tutustumme Altopoggion maskottiin, Spilla-koiraan ja juomme espressokahvit. Paikallinen Valentina-kokki tulee näyttämään, miten tagliatellepastaa tehdään käsin ja voitte kokeilla sen tekemistä. Lounas pastasta herkullisine kastikkeineen (sis.hintaan). Keskustelemme myös Valentinan kanssa.
Kävelyretki lähiseudun nähtävyyksille; tutustumme paikallisiin asukkaisiin ja vaihdamme kuulumiset heidän kanssaan. Aperitiivi taukopaikassa. Kielitunti klo 16-18.00. Tilausbussikuljetus paikalliseen ravintolaan nauttimaan reilua monen kattauksen luomu-ja perinneruokaa viinien kera (hinta 28 eur) ihaillen auringonlaskua Apenniinivuorille. Opimme kohteliaisuuksien vaihdon ja ruokasanastoa. Paluu asunnoille ja buona notte a tutti!
Kolmen tuhannen asukkaan etruskiaikainen Pennabillin on mukava kohde vierailla ja tutustua paikallisiin ja sen jäätelöbaari on koettava! Myös Michelintähtiravintola sijaitsee Pennabillin kauniilla panoraamarinteellä kuten pizzeria Villa Amarcord.
Päivä 3: Klo 9.00 tilausbussikuljetus Marecchiajoen toisella puolella olevaan satumaisen kauniiseen St. Agatan yli tuhatvuotiseen kukkulakylään, joka on tunnettu tryffeleistä. Vierailemme sen teatterissa, joka on lajissaan Italian vanhin ja ihailemme maisemia sen tuhatvuotisen linnan juurella. Mahdollisuus vierailla sen sisällä ja nähdä Swarowskin käsin tehty Tuhkimotarinan kenkä.
Pistäydymme tryffelituotteita tekevän ja niitä myyvän Lorenzon kaupassa.; herkulliset maistiaiset viinien kera (sis. hintaan). Lounas paikallisessa, historiallisessa ja paikallisten suosimassa tryffeliravintolassa (hinta 35 eur) kastanjametsän siimeksessä. Vähintään kaksi ruokalajia, viinit, jälkiruoka, vesi ja kahvi kuuluvat aina hintaan. Paikalle tulee tryffelinetsijä suloisen Lara-koiransa kanssa näyttämään, miten niitä etsitään. Keskustelemme hänenkin kanssaan. Opimme tervehdykset, esittelyt, toivotukset ja lisää ruokasanastoa. Siirrymme bussillamme viereisen keskiaikaisen Petrella Guidin kylään ja sen amfiteatterille opiskelemaan lisää kieltä (kesto 2 t). Virpi kertoo lyhesti paikasta. Tämä laaksonäkymä on kuuluisassa taulussa Lontoon National Galleryssä. Ihailemme näkymää alas joelle. Paluu asunnoille ja relax. Ilta vapaata ja tähän asti oppimamme kertausta Mattian johdolla Altopoggion puutarhassa 18-19.00.
Ruoka, juomat ja hyvä seura edistävät oppimista: tämä on Virpi teoria mutta tulkaapa itse kokeilemaan jos se pitää paikkansa! E vero!
Päivä 4: Italian kielen tunnit klo 10-12.00 Altopoggion puutarhassa. Herkullinen pasta-tai salaattilounas suoraan asuntoihin maukkaine hedelmäjälkiruokineen (sis. hintaan). Aikaa kävellä Virpin johdolla lähiympäristössä tai rentoutua kukin omalla tavallaan. Klo 16.00 wine tasting; sommelier Ross tulee Umbrian viinitilalta Altopoggioon ja saamme maistaa tilan laatuviinejä . Hän kertoo meille viineistä ja niiden viljelystä. Tapaamme myös Lucan, joka tuo herkkutuotteita maisteltavaksi pientuottajilta Toscanasta ja Umbriasta. Hän kertoo Italiaksi tuotteista: niiden valmistuksesta ja valmistajista. Niitä voi ostaa tuliaisiksi tai asunnoilla syötäväksi esim. illallisellenne. Näitä ette löydä Suomesta. Mattia auttaa kääntämään Suomeksi ja opiskelemme myös keskustellen Rossin ja Lucan kanssa helppoja sanoja ja lausahduksia -Toscanan ja Umbrian aksenttien kera! Aitoa yhdessäoloa ulkoilmassa ja rentoa meininkiä! Kertausta 18-19.00 Mattian johdolla. Vapaa illallinen. Mahdollisuus tilata herkullisia, paistettuja peltoyrttitäytteisiä leipiä suoraan asuntoihin lähiravintolasta.
Päivä 5 : Aamu vapaata aikaa esim. kävelyretkelle. Klo 11.00 tilausbussikuljetus Pennabillin 3000 asukkaan tuhatvuotiseen kukkulakylään, missä oli asutusta jo etruskiajalla. Siellä asuu piispa ja sen nunnaluostari on toiminnassa. Käymme Unohdettujen hedelmien puutarhassa, Hylättyjen madonnien pyhäkössä, keskustan katedraalissa sekä katsomassa ulkoilmaparvekkeelta Monna Lisan taustamaisemaa, jonka Leonardo da Vinci ikuisti yli 500 vuotta sitten kuuluisaan Monna Lisa -maalaukseen. Virpi kertoo tästä. Voitte pistäytyä kylän kotijäätelöbaarissa: näissä jäätelöissä on aito maku, sillä Cecilia-omistajarouva tekee ne tuoreista kauden raaka-aineista. Suosikkini on viikunajäätelö ja Sant´Arcangelo, enkelimäinen suklaaunelma (lounas vapaa). Puhumme ITALIAA!
Opettelemme puhekieltä jokapäiväiseen kanssakäymiseen ja erityisesti lomalla tarvittavaan sanavarastoon, mutta siinä samalla luonnollisesti myös kielioppia. Painotus on rohkaista reippaasti puhumaan!
Mahdollisuus tutustua kattavaan matematiikan museoon “Mateureka” tai shoppailla kylällä; täällä on vielä käsityöläisammatin harjoittajia ja esim. hurmaava nahkalaukkuja myyvä kauppa. Kurkkaamme Pennabillin kauniiseen punasamettisisusteiseen teatteriin ja pidämme Italian kielen tunnit puistossa (14-16.00). Vierailemme taidekynien tekijän, herra Alberton työpajassa ja kuulemme hänen ammatistaan. Kyniä voi ostaa matkamuistoksi tai lahjaksi. Keskustelemme hänen kanssaan Mattian johdolla ja opimme uutta sanastoa.
Kunnan edustaja tulee meitä tervehtimään ja sanomme hänelle “buongiorno”. Kävelemme seudun parhaaseen pizzeriaan Villa Amarcordiin ja syömme siellä GIROPIZZA eli erilaisia pizzoja suoraan uunista leikattuna siivuiksi, joten jokainen voi maistaa haluamansa maut. Kaikki hyvän viinin, jälkiruoan ja iloisen seuramme kruunaamina (sis.hintaan).
Mattia jakaa kaikille kurssilaisille diplomit ja kilistelemme laseja pizzerian omistajan eli chef Sandron kanssa vaihtaen kuulumisia italiaksi! Bussikuljetus n. klo 21.00 Altopoggioon.
Kaikki tämä ja lisää ohjelmassa…omatoimimatka alta tonnin. Varaa omat lennot. Hintaerittely esitteessä.
Viisi paikkaa vielä vapaana. Nappaa omasi.
Tervetuloa Altopoggioon ja oppimaan Italiaa Italiassa, italialaisten johdolla!
Kuvia ja videoita seudulta ja asunnoista: www.altopoggio.it
Monet ovat kuulleet, että Sting omistaa talon Toscanassa, mutta vain harvat tietävät, että puuseppämme Francesco Venturi pykää upeasointisia kitaroita mahoganista, vaahterasta ja valkokuusesta jo toista vuosikymmentä pienessä Badia Tedaldan kylässä Toscanassa ”in the middle of nowhere”. Lähdin haastattelemaan Francescoa (”frantsesko” lausuen sen suurin piirtein italialaisittain) eräänä kuumana kesäiltapäivänä. Unohdin siinä hössäkässä kammata hiuksenikin…scusate ja anteeksi!
Franci, kutsun häntä tällä lempinimellä, on vähän suomalaisen oloinen mies, ei puhu liikoja ja keskittyy hommiinsa tehden ne aina tarkkaan ja harkitusti, parhaan kykynsä mukaan. Ei kerskaile, ei liioittele ja ”sta nel suo” niin kuin Italiassa sanotaan tarkoittaen, että ”keskittyy omiin töihinsä eikä pistä nenäänsä muiden juttuihin”. Rauhallinen ja päättäväinen.
Siksi ajattelinkin tehdä hänen puolestaan vähän mainosta, koska hän on mielestäni siihen liian ”modesto” eli vaatimaton ja todellakin ansainnut markkinointiavun. Ei hänellä tosin paljon ylimääräistä aikaa olekaan, iso paja on yksin Francin hoidossa ja asiakkaat ovat monesti pitkänkin matkan päässä, joten pakuautolla ei hurauta aivan hetkessä työmaalle. Hän ei siis tee pelkästään normipuusepän hommia, vaan katsokaas tältä videolta, mitä muuta kuuluu hänen työpajastaan luonnon keskeltä :
Saul Fucili kokeilemassa kitaroiden sointia Pennabillin teatterissa
Hyvää videon katselu- ja kuunteluhetkeä ja Franci toivottaa teidät tervetulleeksi työpajaansa kurkkaamaan paikan päälle ja miksei jopa ostamaan kitaroita! Sovitaan aika yhdessä ja neuvon reitin, no problem. Francesco Venturi Chitarre | Facebook
Ps. hyppää videon loppuun, jos aikasi on kortilla, näin kuulet sulosointuja Saulin soittamana. Saul on poikamme Diegon Italian kielen opettajia Pennabillin yläkoulusta. Autamme toisiamme läänistä riippumatta näillä harvaan asutuilla seuduillamme, jotta kaikki kitaran kielet pääsisivät kuuluviin yhtä kirkkaina. Grazie ja kiitos ajastanne!
Panettone eli suunnilleen ”kokin hatun korkuinen” kuivakakku kuuluu ykkösjälkiruokana Italian joulupöytään. Mikä tämä herkku on, miten se tehdään ja mitä sen pullea vatsa pitää sisällään? San Sepolcron kaupungista Toscanasta tulee tähän vastaus.
Riccardo tekee näitä sesonkituotteita vanhan perinteisen reseptin mukaan kotileipomossaan; vaimo auttaa aina kun kerkeää muilta töiltään
On aivan uskomatonta, että tämän taivaallisen dolcen tekemiseen riittää vain jauhot, vesi, hiiva, voi ja kananmunan keltuaiset. Uusia villityksiä tulee tietysti aina makuihinkin, eli panettonen sisään voi laittaa lisämakujakin esim. kuivattujen hedelmien paloja, suklaata, metsämarjoja jne. Makujen kirjo on Italiassa melkeinpä ääretön, myös kuorrutusten sateenkaari.
Riccardo kertoo, että tämän vuoden myyntihitti hänen kotileipomossaan on metsämarjapanettone ja valkosuklaapäärynäpanettone. Tuoksu on putiikissa huumaava, eikä Riccardo kerkeä nyt paljon juttelemaan, koska on kiire saada panettonet tehtyä ja uuniin ja juosta vielä puodin puolelle auttamaan myynnissäkin. Tässä menossa ei edes syysflunssat saa leipuria kiinni. Niin täysin omistautunut hän on joulupanettonien tekemiseen. Minulle tulee vastustamaton halu syödä kokonainen panettone tässä ja nyt!
Tässä panettonet valmiina menemään uuniin
Panettone on siis sesonkituote, ne tulevat marraskuun alussa myyntiin kaupoissa ja leipomoissa ja niitä löytää aina tammikuulle asti. Panettone-kokemus eli sen tuoksu nenässä, kauneus silmissä, maku suussa ja siitä seuraava henkinen ja ruumiillinen hyvinvointi joulun alla on suoraan verrannollinen panettonen hintaan ja alkuperään…mitkään tehdastuotteet eivät yllä saavuttamaan pienissä leipomoissa myytävää ”panettone-hurmiota” ! Ei laadussa, tuoksussa eikä maussa. Italian halpaketjumarketeissa, usein muutaman euron hintaisten panettonien maku ei ole läheskään sama ja näin ollen kokemuksesta tulee aivan erilainen; vähän kuin vertaisi kunnon jälkiuunileipää johonkin pikaisesti suhaistuun teolliseen muovipaketissa kuolleeseen hampurilaissämpylään. Per carità, sus siunatkoon!
Panettonea kohotellaan, reseptistä riippuen, montakin kertaa. Ainakin yksi pitkä sessione on sen teossa eli 12 tunnin yhtäjaksoinen kohotusaika. Nuku sillä aikaa. Jos tämä menee plörinäksi, niin pääsee itku. Yleensä kakkuja kannattaa tehdä monta samalla vaivalla, mutta riskinä on, että paljon aineksia menee hukkaan, jos missaa jonkun sen tekovaiheista.
Itse olen sen verran ”peloissani” tuon tehtävän edessä, että menen huolettomasti valitsemaan omani leipomoista. Meno stress, vähemmän stressiä.
Panettonet otetaan uunista ja ”harppunoidaan” kahdella metallitikulla ja nostetaan pää alaspäin, jotta yläosan paino ei lytistäisi uunikuumaa panettonea. Näin myös sisällä oleva massa luo siihen kivan venyvän jäljen; tämä näkyy hyvin kun se halkaistaan.
”Jouluherkkukorissamme” (kts. blogini 29.10 : Joulu on taas, joulu on taas…kohta !”) on myynnissä San Sepolcron kaupungissa olevan leipuriliikkeen omistajan ja leipuri Riccardon valkosuklaa-päärynäpanettone, joten halutessanne voitte maistaa kotonanne sen suloista Joulumakua.
Kotona voi yrittää tehdä samanlaista jälkeä. Se voi hyvinkin onnistua ja lohdutan teitä, ette meidän yläkylässämme Altopoggion seudulla ystävättäreni mies Stefano on kuuluisa siitä, että heidän pienehkö keittiö muuntuu joulun alla ”leipomoksi”. Sisälle ei mahdu kun vatsaa vetämällä sisään, sillä hyllyt notkuvat hänen leipomia panettoneja. Niitä annetaan myös joululahjoina sukulaisille ja ystäville. Viimeksi pääsin laskuissani kahteenkymmeneen…Jos olet onnekas, niin Stefano leikkaa sinulle siivun ja tarjoaa kuohuviiniä, teetä tai kahvia kyytipojaksi. Stefanon vaimo on tästä panettonimaratonista iloinen, koska keittiössä ei ole ainakaan viikkoon tilaa tehdä ruokaa, joten koko viisihenkinen perhe pakkautuu viereisessä talossa asuvan nonnan luo eli mummo pistetään kokkaamaan kaikille ruoat; tämä sopii myös mummolle. Hän saa tuvan täyteen rakkaitaan ja mikäs sen hauskempaa, varsinkin näin joulua odotellessa. Joulu on kaivattua yhdessäoloa, Italiassa juuri myös ruokailun ”varjolla”.
Riccardon panettone on valmis! Harppuna sisällä ja kaverien joukkoon jäähylle….
Munien keltuainen on tärkeä osa panettonen makua; mummolta saadut tuoreet maalaismunat eli ”uova di campagna” kanojen jäljiltä piiloittamina ja pihalta etsittyinä, ovat parhaimpia JOS vain jäätte eloon tältä retkeltä. Kerran kukko juoksi perässäni aivan raivona ja päätin, että mummo saa tulla mukaani seuraavalle munanhakureissuille. Munia meni rikki kaksi, kun pakenin paniikissa. Voi eli ”burro” myös suoraan lähituottajan ulkona löntysteleviltä lehmiltä saatuna, jauhot ”farina” lähipelloita auringon alla kypsyneestä luomuviljasta ja näin ei voi paljon mennä väärään, jos itse kokeilee tehdä panettonen kotona.
Panettonen teko on tarkkaa homma, ei mitään tyliin ”siitä vaan vatkain päälle ja ainekset sekoon”. Tässä on mielestäni erittäin selkeä video klassisen panettonen teosta jos haluatte katsella: Novaterra Zeelandia Panettone HQ – YouTube
BUON DIVERTIMENTO eli pitäkää hauskaa ja BUON APPETITO, ystäväiset!
Panettoneja voi olla vaikka minkälaisia sisältä ja ulkoa erivärisillä kuorrutuksilla; nämä ovat etelä-Italiasta, missä sukaatteja harrastetaa erittäin paljon. Alueella kasvaa sitrushedelmiä roppakaupalla niin mikäs sen maukkaampaa ja luonnollisempaa kuin heitellä niitä panettoneen.
ps. Riccardon huumoria: ”Jos et osaa valita, minkä panettonen haluaisit, niin VALITSE LEIPURI”. Ha!
