Laguunakäynti imeytyy aina kesän ykkösmuisteloihin. Marecchiajoen keski-ja ylälaakso tarjoavat kuumasta kesästä ajoittain kärsiville, kuten allekirjoittaneelle, hermoja ja verisuonia viilentävän paratiisin. Pienet vesiputoukset ovat kuin mannaa taivaasta puhdasta, kirkasta ja saasteetonta vettä kaipaavien sieluille ja erityisesti ruumiille (tulihan tässä muuten mietittyä viisi sekuntia, mikä on ”ruumiin” monikkomuoto).
Ikäerot kaikkoavat vedessä polskiessa. Camilla 21 ja Diego 13 v.
Toukouun 2021 jälkeen emme ole nähneet mustia eikä minkään värisiä sadepilviä taivaalla, joten voitte kuvitella, miten olemme tanssineet varvastossuja puhki kuluttaen sadetansseja. Jos olisimme hartaita katolilaisia, niin kynttilöitä olisi sytytetty ja kärytetty loppuun asti rikkaiden almujen kera jo ainakin tusina lähikirkkoissa hartaita ”sadetta per favore”-rukouksia mumisten.
Kyläläiset ovat päivitelleet jo viikkotolkulla, että näin ne maailmankirjat ovat sekaisin, kun heinäsatokin meni kuivuuden takia aika pilalle, puhumattakaan muista hedelmistä jne. viljasadosta. Mustat viikunat kuivuvat puussani suoraan oksiin…ja putoavat maahan kovina kuin kivet muurahaisten nauttiessa ne suihinsa. Ei hyvä.
Acqua dolce, makeaa vettä ja voisi myös kääntää sanat kääntäen ”ihana vesi ”, dolce acqua.
Seudullamme ei ole Pianura Padanan kaltaisia kastelusysteemejä, täällä ei jyllää massatuotanto pelloillakaan, joten kriisi on todellinen ja vakava, jos kuivuus iskee. Jätimme kasvimaamme ja koko puutarhan kastelematta, koska Altopoggiossa sijaitseva lähde oli kuivumassa; tällaista ei ollut vielä tapahtunut miesmuistiin näillä seuduilla. Nyt kuitenkin päästiin pahimman yli ja tänään tuli ensimmäinen viisi minuuttia kestänyt sade. Hallelujah!
En tiedä kuka kuuli, ala-vai yläkerrassa, mutta lämpotilat laskivat myös alle 30 asteen joten elämä hymyilee luonnolle, sen eläimille, floralle ja meille kaksijalkaisille. Yli noin 80:n sateettoman päivän jälkeen. Naputtelin vanhaa lämpömittaria terassilla luullen sen menneen rikki, koska se näytti päivätolkulla vaan +32 astetta aina kun sitä kerkesin vilkuilemaan. Onneksi illat ja aamut ovat aina viileitä näin 650m korkealla Altopoggiossa ja yöt nukkuu aina hyvin. Kiitos kuitenkin Sarianna Nurminen kun lähetit ihanan uuden Suomi-lämpömittarin meille !
Kuvissa on muisto pariviikkoisesta sukelluksestamme viileään Rofelle-nimiseen jokeen parisen kymmentä kilometriä Altopoggiosta. Huusimme innosta lasten kanssa, kun parkkeerasimme auton tien viereen ja etsimme n. 100 metriä tieltä joen vartta käveltyämme suurempaa ”pozza” eli lammikkoa. Aaahhh mikä autuus, pienet kalat uiskentelivat suvannossa. Olo oli kuin kaloilla konsanaan, täältä ei olisi halunnut pois. Tämä on parempi kuin vesipuistot. Ja aivan ilmaista iloa sen maksimi-puhtaudessaan! Eikä tarvita naamareita kuten muissa Italian vesipuistoissa. Koko laguuni oli meille, ketään ei ollut mailla eikä halmeilla.
Tulkaahan tutustumaan. Jos haluatte rauhaa lepohetkeltänne, niin välttäkää sunnuntai-iltapäivän ”ruuhkaa”-tällöin paikalliset tulevat picnic-koreineen joelle lapsien kiljuessa innoissaan ja koirien häärätessä puskissa. Kaiken kruunaa musiikki ja ilo on irti italialaiseen tyyliin. Vai kissat jäävät kotiin. Myös 90-kymppiset mammat ja papat raahataan mukaan ja heille pannaan lepotuolit varjoon puiden alle. Aivan kuin Putte Possun nimipäiväkekkereillä.
Ja kaikilla oli niin muuukaaaavaaaa….
Saviperäinen kivi on pehmeä alla ja tekee hyvää hipiälle. Kukin löhöää omalla tyylillään.
Uusimme nautinnollisen guassimaalausviikon 30.9-6.10 rentoutuen, syöden ja maalaten nk. renessanssiajan ulkoilmaparvekkeilla keski-Italian vuorilla, kukkuloilla ja Adrianmeren rannalla. Täällä on turvallista olla ja mennä, kaukana suurkaupunkien hälystä ja ruuhkista.
Sydämellinen Johanna Oras ohjaa ja opettaa positiiviseen tyyliinsä ja Montefeltron paikallisoppaananne toimii allekirjoittanut Virpi, joka pitää koko joukosta hyvää huolta kuin italialainen kanaemo konsanaan. Tule iloiseen joukkoomme Johanna Oras-Akatemian kanssa ja kysy esitettä ja lisätietoja Virpiltä. Vielä on muutama paikka vapaana . Ota tuumasta toimeen! Mukaan voi myös tulla vaikka et osaisi tai haluaisi maalata, aveccina tai ilman, joukossamme viihtyy hyvän ruoan ja uusien paikkojen tutkimisen lomassa muutoinkin. Ehkäpä saat kipinän ostaa pensselit ensi matkaa varten!
Syksy on kauneinta aikaa maalata juuri sopivan lämpimässä ilmassa, hengittäen puhdasta Toscanan, Emilia-Romagnan ja Marchen kukkulailmaa. Koetaan kolme lääniä samalla viikolla sekä niiden eri maut ravintoloissa syöden paikallista kotiruokaa, sitä parasta Italian perinneruokaa, joka on tehty mammojen taidoilla ja rakkaudesta ruokaan. Maut ovat näin ei-turistialueella aivan erilaiset kuin suurkaupunkien ”turistirysissä”. Laatuviinit vielä tämän päälle ja ne ihanat italialaiset jälkiruoat! Espresso vai cappuccino? Päätä itse.
Syksyn viinisato korjataan syyskuussa talteen. Altopoggiossa on valkoiset rypäleet kypsymässä.
Ohjelmaan sisältyy erilaisia ruokapaikkoja, aina Virpin kodin Toscanan puutarhan iltapäiväkahvitarjoilusta ja aperitiiveista aina Michelintähtiravintolan ryhmällemme valitut chef Riccardon illallisherkut viineineen ja kaikkea siltä väliltä-näin saamme kunnon kuvan seutujen ruokakulttuurista, joka nivoutuu niin saumattomasti koko täkäläiseen elämäntyyliin ja kulttuuriin.
Hermo lepää ja sivellin lentää, ajatus karkaa kauas ja myös taakse: historia havisee joka askeleemme alla. Kuljemme samoja polkuja aina Giotton, Piero della Francescan ja mestari Leonardo da Vincin jäljillä. Danten kynä kertoo Montefeltron alueesta Jumalaisessa näytelmässä. Käymme entisessä Italian pääkaupungissa, jonka perusti Pyhä Leo 300-luvulla. Näkymät tältä historiallisen paikan kukkulalta alas joen laaksoon jäävät sieluunne ihanana matkamuistona.
Penna-ja Billi-kukkulat yhdistyivät 1300-luvulla yhdeksi kunnaksi. Taustalla Marecchiajoki.
Pennabillin pienen kunnan kukkulakaupunki ja sen ulkoilma-maalausparvekkeen näkymä on uuden tutkimuksen mukaan Leonardo da Vincin Monna Lisan taustamaisemassa ja tässä historiallisessa paikassa käyskentelemme kävellen ylös sen nupulakivisiä toista tuhatta vuotta vanhoja kujia. Idyllisiä kulmia löytyy maalaukseen. Vierailemme sen renessanssiajan ulkoilmaparvekkeella ja katselemme Leonardon silmin näkymää noin 500:n vuoden jälkeen.
Johanna sanoi, että kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin hänen seistessään tällä paikalla kynän ja luonnoslehtiön kanssa. Retken kruunaa kylän jäätelöbaarin kotitekoinen jäätelö- Gelato Italiano!
Urbino on Unescon maailmanperintölistalla, eikä syyttä.
Urbinon oli renessanssiajan kehto koko Italiassa. Siellä vietämme koko päivän. Urbinon herttua DUX Federico da Montefeltron palatsi jossa on Galleria delle Marche-taidemuseo on käymisen arvoinen paikka. Siellä on hallitsija Federicon yksityiskirjasto ja ”studiolo”, jolle ei vedä vertoja ihan jokaisen työhuone…
Meri, ja sen pehmeät aallot antaa aina voimaa syksyyn. Potkitaan kengät pois jalasta ja käydään hienohiekkaisella Adrianmeren rannalla maalaamassa, maistellen paikallisia viinejä ja tuijottaen horisonttiin..näkyisikö Kroatian rannikko toisella puolella…? Pesaro on musiikin ja taiteiden kapunki, kauniit villat rantatiellä muistuttavat meitä menneistä romanttisista ajoista.
Merellinen Pesaro, Rossinin synnyinkaupunki ja avaruutta ympärillä
Kotimme on tällä lomaviikolla St. Agata Feltrian parin tuhannen asukkaan kylässä. Siellä on Disneyn tarinaa todempi linna, jonka sisällä onkin Swarovski-kivin koristettu Tuhkimo-storyssä nähty käsintehty kenkä. Satujen linna ja Euroopan vanhimpiin kuuluva puulavasteinen teatteri Mariani, jonka näyttämöllä voi halutessa käydä laulamassa tai vain katsomassa katsomoon päin näyttelijöiden silmin, jos siltä tuntuu. Mieli palaa Mozartin aikoihin istahtaessamme sen sinisamettisiin tuoleihin.
St.Agata Feltrian teatterissa on tunnelmaa.
Maistelemme tryffeleitä ja ostamme niitä tuliaisiksi. Kylä on kuuluisa juuri lokakuisista tryffelimarkkinoistaan ja osumme sinne sopivasti niiden aikaan. ”Tryffelimetsästäjä” tulee kertomaan ammattinsa salat meillehotelliin ja nautimme näitä myös ravintolossa metsän siimeksessä.
San Leon matkan varrella on Maioletto-kukkula, jonka oletetaan muodostuneen n. 20 miljoonaa vuotta sitten
Tunnelmoimme upeissa luonnon renessanssiajan kehyksissä ja menemme turvallisesti ja sääntöjä noudattaen pienessä porukassa pienissä kylissä ja paikoissa, joissa ei ole massaturismia. Tämä harvaan asuttu alue on säilynyt Covidi- kriisiltä hyvin ja minulla on Green pass taskussa eli alueemme väestö on hyvin rokotettu ja nyt esim. poikamme Diego 13v. saa ensimmäisen Pfeizerin ennen koulujen alkua syyskuun puolessa välissä, joten näin pystymme pitämään leviämisen kurissa ottaen huomioon nuorimmatkin. Näin kaikkien olo on turvallisempi. Sisätiloihin vaaditaan (ravintolat, museot, jne. baarit) aina Green pass tai rokotustodistus kahdesta saadusta rokotuksesta.
Luulenpa, että jopa Mongolian ylängöille asti on kiirunut viesti Toscanan Sienassa kaksi kertaa vuodessa pidettävästä ”Palio di Siena”-hevoskisasta. Tämä ei ole mikään turisteja varten keksitty juttu, eikä mikä tahansa pollekisa, vaan vuosisatoja vanha harras traditio Sienan puolen sadantuhannen asukkaan kukkulakaupungissa. Mainittakoon heti alkuun, että Siena on kirjattu vuonna 1995 Unescon maailmanperintölistalle. Tästä sienalaiset eli ”senese”, kuten Sienan asukkaita kutsutaan Italiaksi, saivat lisää pörhistelemisen aihetta, ja he ovat sen myös ansainneet. Tulkaa itse toteamaan paikan päälle.
Palioon osallistuvat ratsastajat pitävät värikkäitä kypäriä päässään, keraamiset matkamuistot ovat kiva väripisara mukaan matkalaukkuun. Jokaisella contradalla on omat värinsä ja symbolit.
Kerronpa muutamalla sanalla tästä ainutlaatuisesta kisasta, jota Sienan Palion toimikunta kuvaa näillä sanoilla ” è la vita del popolo senese nel tempo e nei diversi suoi aspetti e sentimenti.” Vapaasti käännettynä: ”Palio on sienalaisten elämä ajassa, sen eri elementeissä sekä tunteissa. ” Sitä ei voi selittää historiallisesi, sosiologian tai antropologian avulla. Se vain on : Palio on Palio.
Myös Dante Alighieri on kirjoittanut Sienan Paliosta. Sienan Paliot aloitettiin v. 1633. Tästä vuodesta lähtien niitä on pidetty uskollisesti joka vuosi, paitsi molempien maailmansotien aikana ja nyt Covid-pandemian aikana v. 2020-2021 ne peruttiin.
Sienalaiset palioon osallistuvat 600 henkilöä pukeutuvat Sienan tasavallan historiallisiin pukuihin ja esiintyvät pääaukio Piazza del Campolla 2 heinäkuuta ja 16 elokuuta.
Piazza del Campo, Sienan kaunein ja suurin piazza. Kuvan otin pari viikkoa sitten.
Kisa käydään 10:n Sienan naapurialueen välillä, ilman satulaa ratsastaen kilpahevosilla, joiden pitäminen on kallista, taitoa ja hermojakin vaativaa lystiä. Ratsastajat edustavat siis kymmentä Sienan 17:stä Contradasta eli ns. ”korttelista” joita voisi myös kutsua pikkuvaltioiksi, sillä jokaisella Contradalla on oma ”presidenttinsä” avustajineen, kirkkonsa ja museonsa jossa pidetään Palioon tarvittavia vaatteita ja varusteita sekä voitettuja palkintoja.
Kaikki mukaan pääpiazzalle kunnantalon eteen, tämä on turisteillekin maksuton tapahtuma ja näin pääsette hurraamaan ja jännittämään muiden italialaisten ja sienalaisten kanssa. Tunnelma on huipussaan. Jos haluat nauttia Paliosta seuraten sitä piazzaa ympäröivien rakennusten ikkunoista tai vartavasten rakennetuilta lavoilta rennosti istuskellen, kysy suoraan lipun hintaa palatsien jne. nykyisiltä omistajilta. Kukaan ei saa provisioita välistä tai myy tapahtumaan lippuja, vaan Palio on avoinna kaikille, jotka haluavat osallistua siihen seisten piazzalla. Omia juomia tai ruokia ei voi tuoda mukana piazzalle, ne on ostettava niitä myyvistä kioskeista. Pitäähän heidän jotain ”tienata” tästä upeasta tapahtumasta, jonka järjestäminen ei ole aivan helppo eikä edullinen juttu! Alle 10 -vuotiaat lapset joutuvat jäämään pois tapahtumasta, turvallisuussyistä.
Hevoset kiertävät piazzan kolme kertaa ja lähdössä on ” salaperäisiä temppuja”, joita en paljasta, jotta saisitte kokea jotain jännää Paliota ehkä joskus livenä seuratessanne. Lähdön aikana piazzalla vallitsee ehdoton hiljaisuus. Matkaa taittuu n. kilometri ja voittaja on aina HEVONEN eli cavallo, ilman fantino -ratsastajaa, tai sen kanssa. Voittajat menevät läheiseen Basilica-kirkkoon (heinäkuun Paliossa) tai Duomo-tuomiokirkkoon (elokuun Palion jälkeen) laulamaan Maria Mater Gratiae- ylistystä ja kiitosta Madonnalle.
Voittajahevonen saa kunniapaikan lokakuun alun palkinto-illallisella ! Mitähän heppa saa syötäväkseen? Sitä pitää kysyä paikallisilta.
Jokaisen Palion voittaja saa suoraan silkkikankaalle erilaisen, eri taitelijoiden maalaaman ”drappellone, Palio” tai “cencion”, kuten sienalaiset kutsuvat näitä tarkan mittaisia, pidennettyjä suorakaiteisia banderolleja. Niissä on symboliikkaa ja ne kuvaavat Sienan eri aikakausien hallituksia, esim. Toscanan suurherttuoista fasisimin aikaan ja tasavaltaan. Kuvan taitelija on kuuluisa maalari ”Botero”.
Ylläolevan kunnantalon pääoven kaaren alla on Sienan vaakuna eli ”balzana”. Se on valko-musta kilpi, jonka yläosa on hopeaa ja alaosa on maalattu mustalla värillä . Taru kertoo, että se symboloi mustaa ja valkoista piipusta tulevaa savua, jonka Sienan perustajat Senio ja Ascanio, Remuksen (muistatte varmaan Rooman perustajaveljekset Romulus ja Remus) sytyttivät kiittääkseen jumalia Sienan kaupungin perustamisen jälkeen.
Toinen legenda taas kertoo meille, että vaakuna on saanut värinsä hevosista: valkoinen ja musta hevonen, joilla veljekset pakenivat kamalaa Romulus- setää. Hyi, että hän oli sitten ilkeä. Ja tappoi vielä veljensä Remuksen. Toivottavasti hän joutui suoraan Danten Infernoon katumaan tekemisiään .
Tästä aasinsilta kirkkoihin, joita Italiasta ei puutu. Taiteen ystäville ja/tai hartaille henkilöille tai vaan viilennystä kuumaan päivään etsiville -nämä ovat paratiisin arvoisia hetkiä viettää niiden kiviseinien sisällä ja ihailla kaunista arkkitehtuuria ja taidetta. Historian hiljaisuus vallitsee.
Duomo di Maria Assuntaa ei voi ohittaa vain olkapäitä kohottamalla…tässä pitää pysähtyä ja nostaa leuka ylös taivaisiin ja varoa ettei pää putoa liikaa taaksepäin katseen kohotessa ylös sen 77 metriä korkean kellontorinin huippuun. Mustaa ja valkoista marmoria…
Sitä alettiin pykätä n. vuonna 1220; tyyli on roomalais-italialais-goottinen ja sitä tekivät yli vuosisadan verran maailman parhaat taitelijat, Giovanni Pisanosta ja Donatellosta aina Michelangeloon.
Sienan Duomo ”pistää silmään” kauniisti….
Vuonna 1227 Sienan taloushallinto kirjasi valkomustan marmorin maksuun tarvittavat rahasummat. Vuonna 1263 taasen ostettiin tuomiokirkon upean kupolin tekemiseen lyijyä sekä kuparia sen huippua koristavaan ”omenaan”. Hoppu ei ole hyväksi.
Tuomiokirkon työt lakkautettiin 1339, koska Siena oli laajentunut ja asukasmäärä kasvanut hurjasti ja pelättiin, että kirkko ei olisi riittävän suuri sisältä sinne kaikille haluaville. Kaupunki oli myös rikastunut pankkitoiminnallaan ja kaupalla ja katsottiin kateellisina läheistä Firenzeä ja sen paljon suurempaa katedraalia. Vuonna 1340 Kutsuttiin hommiin veistäjä- arkkitehti G.Agostino. Asiat menivät mönkään oikein kunnolla. Osin mustan ruton riehuessa ja osin uusien rakenteiden heikkouden takia, jotka sortuivat uuden mahtipontisen laajennussuunnitelmien edessä. 17 vuotta myöhemmin kirkon laajennustyöt lakkautettiin ja vielä on nähtävänä laajennusosan ikävä tynkä. Palttiin alkuperäisiin suunnitelmiin, järki käteen ja homma oli valmis 1370.
Kauniin keskiaikainen Siena on täynnä yllätyksiä, kävelkää rohkeasti sisäpihoille kuikuilemaan!
Nälkäiset eivät kuole nälkään Sienassa. Tämä oli jättipizza! Välipala on aina paikallaan, pieni tai suuri ”merenda”.
Sienan käsityöläistuotantoa eivät ole pelkästään huonekalut tai jopa huonekalujen lakkaajien ammatit. Myös jälkiruokaherkut ovat tärkeä myyntituote ja etenkin perinteisin reseptein ja käsityönä tehdyt leivonnaiset kuten ricciarelli, jotka on tehty mantelijauhoista tai herkullinen erityisesti joulun aikaan syötävä hedelmä-pähkinäinen panforte. Myös pippurinen panpepato on edelleen kovassa huudossa, se on hunajasta, manteleista ja mustasta pippurista tehty makeinen. Buon appetito!
Tähän tulevan uuden museon takaseinää.
Maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva pankki, Monte dei Paschi di Siena on nähnyt lähes 550:ssa vuodessa vaikka mitä. 2000-luvun alun derivaattiskandaali ravisteli sitä kunnolla, mutta siitäkin päästiin yli. Mitähän sen perustaneet munkit sanoisivat sen nykyisestä pörssiliidosta ja lainapolitiikasta? Voitte vierailla sen sisällä ja opastetut kiertokäynnit ovat käynnin arvoisia. Se on perustettu muutaman franseskaanimunkin toimesta v. 1472 auttamaan vähäosaisia antamalla lainaa markkinakorkoa edullisemmin sitä tarvitseville köyhille. Takuun/pantin piti olla ainakin kolmasosan suurempi/arvokkaampi kuin pyydetty lainasumma ja se piti palauttaa noin vuoden sisällä, muuten se myytiin huutokaupassa. MPS on näkemisen arvoinen paikka ja historia kuulemisen arvoinen.
Tervetuloa kanssani Sienaan!
Monte di Paschi di Siena keskustassa. Tästä se lähti 550 vuotta sitten laajenmaan.
