Herkkä tapaaminen Toscanassa 20:n vuoden tauon jälkeen!

Huumorilla, hymyllä sekä hyvällä tuulella varustettu äänitarkkailija, muusikkoystävämme sekä ravintoloitsija Massimo Poggioni eli ”MAX” oli Riminillä asuessamme työkuvioissa aina mukana. Muutettuamme Altopoggioon Max siirtyi Roomaan töihin ja hääräsi erityyppisissä ohjelmissa eetterissä Italian pääradiokanavilla sekä televisio-ohjelmissa.

Maxin Renegade ravintolan edessä, hyppää kyytiin ja ota kiva kuva! Puolen tunnin matka Sienasta.

Muutama vuosi sitten Maxi tuli järkiinsä 🙂 ja muutti takaisin synnyinkaupunkiinsa Torrita di Sienaan, kauniin Sienan kaupungin lähelle, avaten siellä hyvin menestyvän ravintolansa tyhjillään olevaan ex kangastehtaan varastoon. Max ja hänen elämänkumppaninsa Patrizia ovat uskomaton tehopari ja niin rakastuneita kuin vain yli 20 vuotta aina yhdessä ollut pariskunta voi olla. Nyt saimme tilaisuuden vihdoin tavata toisiamme ja ilo oli järjetön ja juteltavaa olisi ollut vaikka päiväkausiksi.

Maxilla on laaja repertuaari ja hän soittaa, mitä toivotte. Paikka oli edellisiltana aivan täynnä ja myös tanssilattia! Tästä ei tunnelma parane, Sienan kauniin, mutta voimia jaloista vievän kaupunkikierroksen jälkeen voi istua hyvän ruoan ääreen ja antaa hemmoitella itseäsi musiikin tahdissa ja Maxin ja Patrizian seurassa. Relax.

Silmissä on tähtinen pilke, kun he katsovat toisiinsa ja kertovat, että eivät vieläkään ole menneet naimisiin ..tästä teidän pitää tulla kuulemaan Maxin versio aivan paikan päälle, miten niissä häävalmisteluissa loppujen lopuksi kävi. Patrizia on myös pukusuunnittelija läheisessä vaatetehtaassa ja Maxin ravintolassa on kauniita vaatteita roikkumassa hengareissa, joita voi sovittaa ja ostaa! Eli jos ei ole tullut iltapukua mukaan tansseihin, niin siitä vaan puku seinältä päälle ja lattialle liehumaan. Vaatteet ovat korkealaatuisia ja Patrizia antaa hyvät alennukset. Mikä markkinoiti-idea: ruoka, musiikki ja vaatteet samalla kertaa.

Varasto tuli uuteen uskoon kun Max näppäränä nikkaroijana laittoi hihat heilumaan ystäviensä avulla. Koko piha uusittiin ja sisälle tuli ravintola moderneine keittiöneen vaikka mammat kokkaavat Patrizian avulla traditionaalisin reseptein ja isoäideiltä opituin taidoin.

Spritz- aperitiivin halusin kulauttaa ensimmäisenä, se viilentää kummasti oloa. Aperitiivissa on Aperol-likööriä, kuohuviiniä sekä Tonic-vettä ja appelsiinin siivu antamaan viimeisen silauksen. Sen jälkeen valitsin Pici eli paikallisen käsintehdyn paksun spaghetin villisika-tomaatti-jauhelihakastikkeella. Aivan taivaallista. Kastiketta keitellään muutama tunti joten maku on paratiisimaista. Kävin pyytämässä sitä suoraan keittiöstä myös kotiin vietäväksi ja sain sitä ison kulhon mukaani.

Poikamme Diego valitsi paikallisesta lihasta tehdyn 220 grammaisen Chianinalehmän hampurilaispihvin tuoreine vihanneksineen sen sisälle sekä viereisen pellon lohkoperunatyyppiset kuorineen friteeratut perunat. Ai miten hyviä, ihan vetivät Suomen potuille vertaa. Sienassa on sille ominaisen värinen hiekkainen kelta-oranssinen maaperä, tämän näkee jo Sienan rakennusten tiilien väristä. Sienan maaperän väri ja kattotiilet ovat väripaletissakin ”Sienan väri”-nimellä. Mieheni Daniele halusi maistaa basilika-buffalomozzarellapizzaa ja veimme häneltä monta siivua siitä pois, koska sen tuoksu oli niin houkutteleva ja maku ylitti odotuksemme. Pizzaa kohotetaan n. 40 tuntia…

Maxin ravintolan hinnat ovat edulliset ja paikka on todella siisti. Eriväriset lasit pöydässä tuovat iloista ilmettä ja heille ”ajautunut” söpö kissa makoili pihan nurkassa häiritsemättä asiakkaita. Kissa eli ”gatto” kuulemma tuli yksi päivä ovesta sisään ja marssi suoraan baarin puolelle odottaen selvästi ateriaa keittön puolelta eikä halunnut enää lähteä pois joten hyväsydämiset Patrizia ja Max adoptoivat sen. Hän viettää nyt kissanpäiviä maanpäällisessä ruokaparatiisissa. Tulkaa Maxin luo nauttimaan ja tuokaa hänelle terveiset Suomesta!

Altopoggiosta Torrita di Sienaan ajaa reilut kaksi tuntia. Ruoka on aivan superhyvää, pizzasta mahtaviin pihveihin ja kotonaleivottuihin Patrizian leivonnaisiin sekä käsin tehtyyn pastaan esim. villisikakastikkeen kera. Max laulaa ja säestää sekä tanssilava on sisällä ja toinen myös ulkona.

Hyvää kesää kaikille!

Italiassa on kesä kauneimmillaan ja myös kuumimmillaan, joten pidän pienen luovan tauon ja harrastan pienimuotoista kotimaanmatkailua keräten teille ihanaa materiaalia kuvien kera. Kuulemisiin 6.8 ja muistutanpa teitä vielä tilaamaan loppukesän herkkukorin, jotta voimme Zoomailla 21.8 Toscanan ja Umbrian ruokien ja viinien kera. Teemme ihanan Hugo-aperitiivin yhdessä kuoharin kera! Kts. viimeisin artikkelini tässä alhaalla. Buona vacanza, hyvää lomaa kaikille lukijoilleni!

Seuraavissa blogeissani kerron myös tästä kauniista merenrantakaupungista.

Cosimo I de Medicin ”Aurinkokaupungista” tulikin jääkaappi n. 455 vuotta sitten

Eivät menneet mahtisuvun hallitsija Cosimo ensimmäisen suunnitelmat ”putkeen” 1500-luvulla. Eihän elämässä kaikki yritykset voi onnistua ja tekevälle sattuu. Tulkaa tutustumaan laajaan kolmeen lääniin ulottuvaan luonnonpuistoon jalan tai pyörällä. Täällä oli noin 455 vuotta sitten kunnianhimoisen suunitelman mukainen Aurinkokaupunki, la Citta´del Sole, 1250 metrin korkeudella. ”Lähellä aurinkoa”, kuten Cosimo kirjoitti. Utopiakaupunki.

Vapaa käännös: ”Tähän Cosimo ! 450 vuotta sitten halusi utopiakaupungin. Nykypäivänä muistamme tämän humanistisena aarteena.” Kunnanhallinto v. 2016 pystytti kiven, Virpi oli muistolaatan juhlatilaisuudessa Pennabillin kunnan edustajana.

Cosimo halusi näyttää muille hallitsijoille ja vastustajilleen, että hän on voittamaton, taidokas ja innovatiivinen hallitsija, rakentaen jopa Sasso Simone ja Simoncellon nykyiseen luonnonpuistoon ja sen Euroopan laajimpiin kuuluvan tammilehdossa olevan jättimäisen lättäpäisen kivenjärkeleen laelle yli 1200 metrin korkeuteen ”Aurinkokaupungin”.

Sasso Simonen jyrkät reunat pitivät vihollisen loitolla. Nykyään sen oikealla puolella on helppo nupulakivipäällysteinen kävelyreitti, joka sopii koko perheelle. Täältä löytyy paljon fossiileja.

Hän kutsui paikalle parhaat arkkitehdit tekemään tulevan linnan piirustuksia kaupungista, jossa olisi asuntoja perheille, hevostalleja, kirkko, armeijan asuintiloja ja jopa kirjasto. Kaksi valtavaa vesisäiliötä kaivettiin, jotta n. 300 m korkean kiven päälle saataisiin juomavettä. Vihollinen ei hevillä pääsisi hyökkäämään sen pystysuorien seinämien reunustamaan kaupunkiin. Toinen vesikaivoista on vielä nykypäivänäkin toiminnassa.

Huipulla on kivinen muistolaatta, jossa piirustukset muinaisesta kaupungista. Vanhaa muuria löytyy vielä puiden seasta, vaikkakin sammaleen peittämänä.

Rakennustyöt alkoivat- paikalla oli ollut pari vuosisataa aiemmin Benediktiiniläismunkkien luostari (nostan hattua heille mielestäni Pyramidien rakennusurakkaan verrattavasta rehkimisestä). Sen ollessa jo raunioina, Cosimo käytti hyväkseen nuo jo huipulla olevat kivet, vaikka ne eivät riittäneetkään koko Aurinkokaupungin tekemiseen.

Huipulla tuuli, syksyllä satoi ja talvella tuli lunta joten välillä härät liukuivat kapoisilta poluilta alas kivikuormineen synkkyyteen, mutta periksi ei voinut antaa. Näin halusi Cosimo. Naisia, lapsia ja vartijoita pakotettiin Sasso Simonen huipun laelle asumaan, vaikka talven viima oli hyytävä ja sudet söivät suihinsa nälkää näkevät turvattomat ihmiset. Jo muutaman vuoden jälkeen osa yritti paeta pois huipulta, vaikka kaupunki ei ollut edes valmis.

Kolmeen lääniin ulottuvan luonnonpuiston edustajat juhlapuheiden huumassa. Kuv. myös taitelija kivenhakkaaja Andrea da Montefeltro juhlatilaisuudessa kiven huipulla viisi vuotta sitten. De Medicin ”edustajat ” olivat myös mukana!

Vimeinen piikki tuli ihmisparkojen lihaan Euroopassa silloin muodostuneen pienen jääkauden myötä, eli kylmään ei kuollut pelkästään ”Aurinkokaupungin” laella asuneet asukasraukat. Aurinkokapungin vähemmän valoisa elinkaari sammui parissakymmenessä vuodessa.

Huippu on nyt luonnontilassa. Bellissimo!

Kuva on otettu viime viikonloppuna huipun laelta. Rauha vallitsee ja paikan kauneus vetää puoleensa sunnutaikävelijöitä koirineen ja ruokakoreineen. Nyt sen lempeän viileä kesäinen tuuli ja rauhallisuus vievät sydämen mukanaan ja perheet nauttivat picnic- lounasta sen huipulla. Yötä en uskaltaisi täällä sentään viettää…

Tämä kivenjärkäle on ajautunut maankuoren muodostumisen aikoihin Ligurian rannikolta aika haipakkaa menoa mega-savilautan päällä jämähtäen vireisen ”veljensä”, pienemmän Sasso Simoncellon viereen. Merihenkisiä fossiileja on siis sen seinämissä näkyvissä paljaallakin silmällä. Villisiat kaivavat sorkillaan ruukun jne.palasia maasta ylös etsiessään kasvien juuria syötäväksi. Voit löytää kauniita historiallisia käyttöesineiden palasia aivan kävelypolun vierestä.

Hyvää huipun päivää, Buongiorno, päivänkakkara, Margherita.

Ota opas aina mukaasi, polulta ei kannata mennä syrjään sillä maaperässä voi olla railoja joihin ei ole hyvä pudota. Pysy polulla niin kaikki menee hyvin. Paikka on todella kävelyretken arvoinen.

Kiven päälle vievä reitti on ”kuun maiseman” tyyppinen, ilman aluskasvillisuutta ja maaperän kerrostumat ovat upeasti nähtävissä. Tämä on täydellinen paikka geologeille ja maaperätutkmuksesta kiinnostuneille. Taustalla Marchen lääni.

Tule mukaani kävelylle, puolentoista tunnin matka tuo huippua lähimmästä paikasta kiven laelle rauhallista tahtia mennen. Tämän retken jälkeen on upeaa istua syömään samannimisen kotiravintolan terassille nauttimaan illallista ja ihailemaan auringonlaskua vastapäisille ”vihreän samettisille” vuorille. Kotiruokaa Toscanan mauin, punaviinien kera. Uunihelmikanaa…käsin tehtyä pastaa….Tervetuloa. Voit törmätä myös De Medicin suvun edustajiin jos olet oikealla polulla oikeaan aikaan….historian lehdet havisevat jalkojesi alla Montefeltrossa.

Tavat ja vaatteet muuttuvat vuosisatojen mittaan….Italian kieli kyllä oli vielä aivan ymmärrettävää, joten kommunikointi sujui. Ja sitten kävimme puiden siimeksen alla oleviin juhlaruokiin käsiksi.

Nauti Italian kesäkori ja hitti-aperitiivi kanssamme ennen syksyn alkua!

Herkuttele turvallisuusvälein taas italialaisittain kanssamme ennen syksyn alkua-muistellen ja maistellen kesän kuumia päiviä ja ruokien aitoja makuja. Aurinko tuo niihin ja viineihin syvyyden ja tärkeän säväyksen. Sommelier Ross ja Altopoggion emäntä Virpi odottavat sinua loppukesän APERITIIVIZOOM:ssa Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla. Saat etukäteen kuriirilla ”Aperitiivikesäkorin” kotiisi. Se sisältää tarkkaan valitsemamme uudet makoisat, perinteiset artisaanituotteet. Nämä ovat kaikki pientuotantoa ja niitä et löydä kaupoista.

Kesä-aperitiiviZOOM-paikkoja on rajoitetusti, benvenuto! Riittää kun klikkaat ennen tapahtumaa lähettämäämme linkkiä ZOOM-istuntoon. Tule rohkeasti mukaan syömään ja juomaan hyvässä seurassa 21.8 klo 18.00. Livenä.

Jos et pääse mukaan Zoomiin, niin haukkaa korin herkut omassa seurassa. Annamme myös viini-ja ruokayhdistelmien vinkit ja helppoja pikareseptejä.  Sprintti Ross kertoo laatuviineistä, jotka tällä kertaa ovat siis eri viinitiloilta kuin edellisessä JUSSIZoomissa.

Ruokapaketin hinta on 145 eur ja se sisältää:

  • Pecorino gran riserva 300 g. 7 kuukautta kypsytetty Toscanan lampaanmaitojuusto. Tyhjiöpakattu lähetystä varten, säilyy hyvin avattunakin. Maku ei ole liian voimakas ja siinä maistuu mm. kesäniittyjen aromit.  Luonnollisesti kypsytetty ja ilman lisäaineita
  • Toscanan erinomainen Luisella-rouvan seljankukkamehutiiviste, joka on pieneltä maatilalta, käsin poimituista seljankukista, pastöroitu kullankeltainen mehu (15% seljakukkia). Jo tätä nuuhkiessa tulee kauniit kesän muistot mieleen
  • ”Torcettikeksejä” eli letin muotoon käsin kierretyt keksit, jotka sopivat erinomaisesti aperitiivin kyytipojaksi. Sis. hieman mustapippuria ja mantelia
  • Päärynä-pähkinä-hunajahilloa, aivan taivaallista lampaanjuuston päälle sipaistunakin
  • Strozzapretipastaa eli ”papinkuristajapastaa ”500 g paketti, riittää neljälle hengelle
  • Lihakastike Toscanan sydämestä Sienasta: sienalaisen arvostetun perinteisen possurodun valmislihakastike, luomua. Tästä ei possun maku tule paremmaksi. Cinta Senese. Riittää kun lämmität sen pastan kastikkeeksi
  • Toscanan Chianti-punaviini ( 75 cl) v. 2014, täydellinen makunautinto edellä olevien elintarvikkeiden kanssa. Historialliselta ”La Torre”-perhevetoiselta viinitilalta Arezzon läänistä
  • Pilar-kuohuviinipullo 75 cl Extra dry. Hurmaavalta ”auringonkukkaviinitilalta” I girasoli di St. Andrea”, Umbria

Näistä tuotteista tulee mukavasti aperitiivi ja myös illallisateria juomien kera.

Terveiset väriherneiden keskeltä, Altopoggio.it loma-asunnoilta Toscanan rajalta!

Herkkukori tulee luotettavalla kuriirilähetyksellä (sisältyy hintaan kuten myös alv) suoraan kotiovellesi ennen ZOOMIA. Teethän tilauksen viimeistään 3.8.2021 niin lähetys tulee hyvissä ajoin perille, jos haluat osallistua Zoomiin. Tilaukseen tarvitsemme vain osoitteesi ja puh.numerosi kuriiria varten . Lasku tulee etukäteen sähköpostiisi (Myyjä: Valton Italia).

Lähetämme sähköpostilla tarkat tuoteselosteet niitä haluaville, kirjoita tilauksesi meille ja kerro, haluatko osallistua zoomiin : [email protected]   (Virpi Virta)

Huom. ruoat säilyvät avattuinakin, joten kaikkea ei tarvitse nauttia samana päivänä. Voit myös jakaa pakettisi ystävien kesken, no problem.

Valmistamme Hugo-aperitiivin yhdessä, Varaa lime-siivu, tuoreita mintun lehtiä ja jääpaloja jos sinulla on mahdollisuus, mutta se onnistuu toki ilmankin niitä. Ota esiin lasit ja ruokailuvälineet ja Italian kesä-aperitiivi voi alkaa! Cin-Cin!

Kiitos ja grazie mille!

Valmista näppärästi seljankukkainen Hugo-aperitiivi

Hugon tekoon tarvittavat ainekset voit tilata loppukesän aperitiiviherkkukoristamme

Jokakesäinen hitti Montefeltrossa on kevyen kuplivan kukkainen Hugo. Siitä on monta versiota, mutta tässä videolla paljastan seutumme ykkösreseptin. Hugon voi tehdä sekä spumante-kuplivaan kuivaan kuohuviiniin tai alkoholittoman version. Meidän perheen pienemmätkin tykkäävät sen seljankukkaisesta aidon luonnollisesta mausta. Kaikkein tärkeintä ovat hyvät raaka-aineet, muuten Hugo ei ole Hugo vaan jotain muuta. Laatua ei voi korvata millään muulla.

Hyppää videon alkuturinoiden ohi suoraan Hugo-reseptiin kohtaan 2 min. jos sinulla on kiire…

Parhaimmillaan Hugo on nautittuna ystävien kera ja ulkoilmakioskilla. Altopoggion lähellä laaksonäkymä Hugo-lasin läpi on sanoisinko makean upea. Tässä siis resepti ja perjantaisessa blogissani kerron miten raaka-aineita saa tilata seuraavan herkkukorin kera , sen hinnat ja toimitusajat:

Tehdään Hugo yhdessä ZOOM-loppukesän aperitiiveilla 21.8. Cin-Cin ja terveydeksi!

Oodi Etelä-Italialle ja UNESCON listalla olevalle Alberobellon kylälle

Alberobello eli ”kaunis puu”- niminen kylä on Unescon maailmanperintölistoilla ja kuuluisa näistä esihistoriallisista perinteisitä asumuksista nimeltään ”Trulli”. Jos olette Puglian läänissä niin tässä paikassa kannattaa pistäytyä, vaikka olisi vain tuntikin aikaa. Trullien kukkula on kerrassaan herttainen. Valkoiseksi maalatut seinät pitävät kuumuuden loitolla ja katot on tehty taitavasti liuskekivistä. Tässä tulee hymy suunpieliin ja sinisen taivaan alla iloinen mieli, aivan kuin kävelisi sadun keskellä. Trallallaaa trullit!

Trullien alueella on ollut asutusta jo esihistoriassa, noin 6000 vuotta sitten (Murgian alue). Vanhimmat trullit Alberobellon kylässä ovat 1600-luvun lopulta . Trullit tehdään perinteisesti käsin, ”palapelin” tyyliin eli sovittelemalla ja latomalla kiviä päällekkäin, ilman mitään sementtiä tai laastia sitomaan niitä toisiinsa. Historian kirjoissa sanotaan, että tämä johtuu myös siitä, että näin vältettiin köyhässä Pugliassa maksamasta ”asumisveroja” viereiselle hallitsijalle, koska mahdollisen tarkastuksen tapahtuessa trullit pystyttiin nopeasti purkamaan. Mietin vain, että minulta kyllä menisi päiväkaupalla aikaa, jos alkaisin purkuhommiin….millähän pelillä se tarkastaja tuli ja mistä…etanakyydillä luultavasti!?

Trullien katon teko vaatii taitoa. Tulkaapa kysymään paikallisilta, miten ne on tehty sillä sisältä ne ovat ”tyhjiä” ja ne on tehty täysin ilman laastia eli ”a secco”.

Kivet trullien rakentamiseen kerättiin viereisiltä pelloilta; aikoinaan trulleja käytettiin maanviljelyksessä tarvittavien työkalujen varastoina sekä väliaikaisina asuinpaikkoina. 1700-luvulla niitä alettiin laajentamaan eli sisällä ei ollut vain yksi huone vaan esim. ”alkovi” lisänä tai useampia huoneita. Trullien asukkaat olivat rutiköyhiä maanviljelijöitä feudaaliyhteiskunnassa, usein tyrannihallitsijoiden vallan alla. Raukkaparat.

tässä katon rakennusvaihetta (Wikipedia pic.)

Antonio Curri on kuuluisa Alberobellossa syntynyt arkkitehti, joka vaikutti koko Italiassa 1800-luvun lopulla. Hänen suunnittelemansa on mm. Egyptistä vaikutteita saanut kolossaalinen Alberobellon hautausmaa. Käykää tutustumassa- cimitero Monumentale. Asukkaita täällä on kymmenisen tuhatta.

Pinkki on aina paikallaan! Italialaiset rakastavat koristella ikkunanlaudat kukilla, Pohjoisesta Etelään. On mieltä ylentävää nähdä, että kauneudentaju säilyy sukupolvelta toiselle.

Tämä trulli on vanha. Numero otto, numero kahdeksan on taikanumero.

Trulleissa asutaan vielä tänäkin päivänä, vaikka niitä vuokrataan paljon myös turisteille loma-asunnoiksi. Mikäs sen hauskempaa, kuin heittäytyä tähän tötterökylään ja palata ajassa taaksepäin.täällä viihtyvät isot ja pienet. Isosta tulee mieleen, että kovin pitkänhuiskeat immeiset voivat iskeä päänsä kattoon, mutta trulleja on myös erikokoisia: älkööt valitko tätä maailman pienintä trullia: (kts. kuva alla)

Trulleissa on myös ravintoloita, ja kuumana päivänä niiden lämpötila on mukavan viileä turisteille. Niissä on myös matkamuistomyymälöitä jne. ja osa on kirkkoja ja kappeleita. Alberobellon pääpiazzalla alhaalla keskustassa on kauppoja, ravintoloita ja baareja, joista voi ostaa jäätelöTÖTTERÖ surffaten näin Trullien aalloilla….

Jokapäiväistä elämää trulleissa -pyykit kuivumassa.

Huku trullien huumaan! Tervetuloa.