Bloggarin sieppaus Montefeltroon

Suloiseen Päivi ”Päivänsäde” Kettuseen törmäsin standillämme MATKA-messuilla vuosia sitten. Päivi oli siellä bloggarina ja pysähtyi Montefeltron esitteiden eteen…siinä hetken juteltuamme heitin hänelle kutsun tulla paikan päälle kirjoittamaan blogiansa Montefeltrosta ja Päivi sanoi ”si´”. Tuumasta toimeen. Kesä tuli ja Päivi putkahti Novafeltrian bussista ulos. Tästä se seikkailu alkoi. Järjestin hänelle yöpymispaikat ja tein ohjelman.

Pääpiazzalla Novafeltrian noin kymmenen tuhannen asukkaan kaupungissa. Tänne huristaa Adrianmeren rannalta noin puolessa tunnissa. Hyppäsimme autooni ja varttitunnissa olimme perillä kukkuloiden ympäröimässä Pennabillissä.

Päivi istuskeli katsellen maalari Piero della Francescan silmin 600 vuoden jälkeen samaa Marecchiajoen laaksonäkymää pienessä Petrella Guidin historiallisessa kylässä. Täällä ei ole 99%:sti saman aikaan muita kävijöitä. Rauha olla ja kirjoittaa. Hiljausuus ja historia ympäröi.

Pakollinen pysähdys on Maria Rosan kioski San Giannin pienessä kirkonkylässä ulkoilmakioski/grillillä, Kaikki paikallisia tuotteita, Toscanan laadukasta lähiruokaa piadinaleivän ja pastan kera.

Mikäs tässä hymyillessä, Cin-Cin eli kippis HUGO aperitiivin kera. Ohje: Sambuca-kukan (seljankukka luomumehua; niitä kasvaa villeinä seudulla), kuohuviiniä ja hieman Schweppestä sekä tuoreita mintunlehtiä ja jäitä.

Montefeltro on yllätyksiä täynnä ja tätäkin seinää on voinut kosketella Päiviä ennen vaikka Giotto matkallaan Adrianmerelle tai Dante matkallaan Ravennaan…

Ylh. kuvassa : Nykyinen Casteldelcin kylän kunnanjohtaja Fabiano Tonielli järjesti supermarketissaan iloisen yllätyksen meille tarjoten paikallisia tuotteita aivan liha-ja juustotiskin ääressä! Buon appetito. Elisa ja Christina= vakkaristaff aina hymyillen palvelemassa, samalla kuulumisia kysellen. Täällä hoidetaan vaikka 200 gramman jauhelihatilauksen ohella viereisestä apteekista lääkkeetkin samaan syssyyn Fabianon toimesta autolla mummolle kotiin tai lounasleipä muurareille läheiselle työmaalle. Takaseinällä roikkuu maukkaita ilmakuivattuja kinkkuja. Eivät taatusti maistu muovisiivuille vaan suloiset aromit suorastaan sulavat kielen päälle.

Pistäydyimme paikalliseen ravintolaan ja omistaja kertoi historiallisesta ravintolastaan tarinoita. Kaikki tuoretta lähiruokaa. Karja on omasta takaa ja laiduntaa ulkona suuren osan vuodesta, omia samoin vihannekset ja hedelmät. Viini läheltä. Pasta tehdään käsin keittiössä samoin kuin juustot. Tästä ei maut parane. La Locanda del Federico, Casteldelci. Käymisen arvoinen ravintola.

Bloggari-parka oli hetkittäin kuin ”rolling stones” viedessäni häntä joka paikkaan….tässä hommassa pitää olla hyvä kunto. Brava Päivi! Halusin hänen näkevän aitoa italialaista elämää ja meidän seudun normipaikkoja. Ei mitään turhaa hienostelua tai turistirysiä. Montefeltro ei ole omiaan VIP/julkkisten huvila-uima-allasseutua kaipaaville. Täällä ei katsota perään kuka olet ja miten pukeudut. Paparazzit eivät parveile seuduillamme.

Kävimme Lago (järvi) di Soannen suloisen omistajapariskunnan luona illallisella heidän hotelliravintolassaan. Riccardo on taitava chef ja oli käynyt aamulla keräämässä niityltä tuoreita yrttejä, joista loi hetkessä meille tytöille upeat raviolipastat. Pastanteko käsin on jokapäiväinen homma. Vaimo tarjoili pöytiin. He kertoivat heidän poikansa löytäneen töitä Islannista! Mamma mia.

Soannen tai nk. Andreuccion järvellä voi urheilukalastaa

Päivi nukkui yhden yön myös Pennabillin (taustalla) Agriturismo la Concia-majatalossa heräten kukonlauluun….

Tässä tunnelmallinen kertomus Pennabillistä Päivin blogissa: https://freedomforbreakfast.wordpress.com/…/23/pennabilli/
ja niitä on hänellä enemmänkin luettavaksi!
Kiitos Päivi ajastasi ja kiinnostuksesta Montefeltroon.