Monta kaunista muistoa ja tulevina vuosina toivottavasti lisää ”taiteilijoiden kirjoa” kanssani Montefeltron maisemissa. Osan taitelijoista olen löytänyt MATKA-messuilta, osan etsimällä kuin ”taidetryffelikoira”, osa on löytänyt minut…voi kiitos kaikki ihanat taitelijamme, jotka ovat jättäneet pensseleidensä ja kyniensä luovat jäljet seuduillemme. Tervetuloa uudeellen!
Kolme iloisen energista rouvaa, jotka maalasivat luonnonläheistä maisemataidetta ja asuivat Altopoggion asunnoissa. Pidimme koko kyläläisille näyttelyn heidän luomuksistaan! Teimme läänin lehteen artikkelin ja innokkaita osallistujia sekä taiteen ostajia tuli Altopoggioon tutustumaan ”Italian maisemiin suomalaisten silmin”. Asuntojemme seinillä on muistona heidän kädenjälkensä. Keskimmäinen Kristiina maalaa nyt paratiisista käsin . Rauha hänen sielulleen, suloinen K.Yrttimaa. . Kiitos myös Tuula Kalima (vas.). ja Tuula Kallio!
Pelloillamme kasvaa luomuviljaa. Se viedään kylän vesikäyttöiseen kivimyllyyn, ja ostan leipäkaupasta viiden kilon pusseissa jauhot pizzan/leiväntekoon tai jälkiruokien leipomiseen. Maku on aito. Naapurista saa ostaa kananmunia (jos löydämme mihin ne on munittu) ja taikina värjäytyy aivan keltaiseksi. Maku on mahtava.
JO Akatemian valoisa joukko pienistä suuriin, aloittelijoista jo ammattilaisiin. Kaikki mukaan! Täällä tulee hyvä mieli luoda, ketään ei stressata, syrjitä tai arvostella. Vain positiivisuus vallitsee ja hyvä joukkofiilis. Hyvà kulinaarikulttuuri ja ambience kruunaavat joka pàivàn.
Nyt Eyengan maalaukset ovat mm. täällä näytillä:@westelm @williamssonoma @15percentpledge @meetminneapolis ja myös Venetsian biennaalissa.
Vanhaa ja uutta. Väriherne-asunnon päätynurkka värejä täynnä! Tervetuloa luomaan, pidemmäksikin aikaa. Tai vain viikon maalauslomalle aistimaan värejä ja Italian lämpöä.
Myös valokuvaajia on tullut tänne Suomesta, Hollannista ja Saksasta saamaan inspiraatiota. Olisipa kiva panna valokuvauskurssi /leiri pystyyn! Kirjoitelkaa ideoitanne per favore!
Saapuminen Renessanssiajan ulkoilmaparvekkeelle yli tuhatvuotiseen kylään, missä asuu vain yksi perhe. Historiallinen Petrella Guidi, jonka kirkon alttaritaulun madonna vuodatti kyyneleitä. Tästä kerron teille paikan päällä sillä se vaatii kirkon hiljaisen atmosfäärin ja Italian tunnelman.
Hetki kivitalojen vieressä ja opettaja Lasse Kempas tekee luonnoksen kujan maisemasta
Ulkoilmakioskilla on tunnelmaa ja se on varattu vain meille. Viinistä ja paikallisista marjamehuista pecorinojuusto jne. pastaruokiin. Omistajaperhe kokkaa ja tarjoilee.
Tällä rauhaisalla tiellä voi kohdata ennemminkin kauriita, kuin autoja. Liikennettä ei ole. Viereisen kirkon pappi voi putkahtaa viinilasilliselle kanssamme. Don Arialdo 85v. , jonka viinivarasto kerran tyhjeni huomattavasti erään ryhmämme kanssa (huom. luvan kanssa) mutta tätä ei merkitty kirkonkirjoihin ja se on TOP SECRET, segretissimo. Vien salaisuuden mukanani hautaan. Don on muuten mahtava tyyppi, hän ajaa lähikapungin vanhainkodista Fiat Panda-autollaan pitämään messun ”la messa” joka sunnuntai (nyt Covid-aikana ei ole mahdollista) tähän pieneen kyläkirkkoon. Hän muisteli, että vielä 15 vuotta sitten kirkon penkit olivat täynnä, nyt vain kourallinen kylän asukkaita osallistuu messuun. Joskus joku Altopoggion turisti innostuu uteliaana kävelemään sunnuntai-aamuna klo 10.00 alkavaan messuun. Ainakin musiikki yhdistää vaikka ei liturgiasta ihan pääsisi jyvälle. Kirkon sisällä olevaa Giotton tekemää puuristiä n. v. 1280 kannattaa käydä ihailemassa. Se on restauroitu 5 vuotta sitten. Jeesuksen kasvoissa on piirre, joka ei ole yleistä muissa vastaavanlaisissa risteissä. Tästä kertoo Maria Rosa. Pyydä häneltä avain kirkkoon jos se sattuu olemaan kiinni.
Don käy muuten messun jälkeen Maria Rosan kioskilla syömässä ison pihvin (Maria Rosa ostaa sen lihakaupasta valmiiksi; sen pitää olla juuri sellainen kun Don haluaa). Ajat ovat tosin muuttuneet siitä kun Don käveli tänne nuorena pappina ja palvelusväki pappilassa teki ruoat, silitti vaatteet ja pyhäkoulu oli täynnä oppilaita. Hän asui silloin tässä pappilassa. Nyt kirkko avataan pyynnöstä vaikka häihin (tästä toisessa blogissani, kun järjestin englantilaisille ystävilleni täällä häät ja Donia odoteltiin juhlaväen ja hääparin kanssa alttarilla kello kaulassa….kannattaa lukea miten tässä kävi seuraavasta blogistani ). Don on ”moderni” ja oppinut jopa kokkaamaan itse ruokansa tai nyt sitten antaa Maria Rosan, grillin omistajan, passata häntä. Lounaan jälkeen ja juteltuaan uutiset, kuka hänen kanssaan nyt haluaa turista pöydässä, Don menee päikkäreille pappilan sänkyyn ja herättyään hurauttaa (ajaen keskellä tietä, olkaa varovaisia sunnuntai-iltapäivisin) takaisin vanhainkotiinsa kello neljän maissa. Hän on tarkka herra. Amen ja pitkää ikää Donille.
Jäähyväisillallinen on aina ”harras hetki”. Kiitos Leonardo da Vincin. Diplomien jakoa entisessä munkkiluostarissa JO Akatermian maalausviikon ihanien ihmisten kanssa!