Kyseessä on maailman kuuluisimman taulun oletettu taustamaisema Pennabillistä, Marecchiajoen laaksosta Emilia-Romagnan ja Toscanan rajalta. Kurkatkaa infotaulun vasempaan alakulmaan. Siinä on lempeän surumielisesti hymyilevän naisen muotokuva, maalattu viitisensataa vuotta sitten. Kuka hän on ?
Nämä infotaulut johtavat sinut ylös Penna-kukkulalle, mistä voit ihailla siis Monna Lisan taulun taustamaisemaa Leonardo da Vincin silmin. Pennabillin keskustasta lähtee nupulakivinen polku, joka johtaa tämän etruskiaikaisen kylän Penna-nimiselle kalliokukkulalle 650 metrin korkeuteen. Sinne on rakennettu läänin, kunnan ja EU:lta saadun rahoituksen avulla vuonna 2012 nk. ”Renessanssiajan ulkoilmaparveke” -nimiseen paikkaan, josta voi ihailla Leonardon silmin näkymää, jonka hän ikuisti Monna Lisa -taulun taustamaisemaksi. Infotaulussa on tarkoin kerrottu, mikä kohta maisemassa vastaa mitäkin vuorta, kukkulaa, tornia, jokea ja siltaa. Tulee ihanat väreet kun ajattelee, että aika voi tässä ja nyt pysähtyä, mennä taaksepäin ja viereisen viikunapuun takaa ilmestyy itse Maestro Leonardo pitkine hiuksineen.
Lyhyestä videosta saa kuvaa Marecchiajoen laakson ympäristöstä ja taulun Renessanssimaisemista. Tämä on yksi Monna Lisan taustamaiseman kohdista, joita DaVinci siis ”kutisti” maalaukseen kuvitellen sen ilmiömäisellä 3D-näöllään, linnun silmin lennosta katsottuna alas laaksoon. Nero ei ole väärä termi kuvaamaan hänen kykyjään. Monna Lisa (italiaksi ”Gioconda”)-taulu oli hänelle erityisen rakas. Leonardo kanniskeli sitä mukanaan matkoillaan työstäen sitä jatkuvasti ja sai sen viimeisteltyä ennen kuolemaansa Ranskassa ollessaan; siihen koostuvat hänen uransa aikana kypsyneet taidot ja tiedot ja jälkipolville jäi mysteeri sen salaperäisen hymyn naisesta. Joku epäilee muotokuvan esittävän Leonardoa itseään, joku hänen äitiään, joku Lisa Gherardinia (esim. historioitsija Giorgio Vasari) ja jotkut, Pacifica Brandania (historioitsija Roberto Zapperi).
Haastattelin paikan päällä Leonardon maiseman edessä vuonna 2018 professori Rosanna Borchiaa; toista tämän uskomattoman taulujen taustamaisemalöydön tehnyttä Urbinon yliopiston professoria ja kuten he nimittävät leikkisästi itseään ”maisemametsästäjiksi”. Pyysin, että heidän julkaisemansa kirja saataisiin käännettyä myös englanniksi. Tällä hetkellä se on vain italiaksi nimellä ”Codice P” (Mondadori-Electa). ”P” kirjain tulee Leonardon käyttämästä koodista maisemalle eli P= paesaggio. Uskomaton kohtaaminen, paikalla oli myös Monna Lisa.
Vas. professori Borchia ja oik. Pennabillin kunnanvaltuutettu Virpi jutustelee Monna Lisan kanssa..ps. hän kertoi minulle olevansa aivan hulluna Giuliano di Lorenzo de’ Mediciin!
Historijoitsia Roberto Zapperin teoria Monna Lisan henkilön alkuperästä tukee Pacifica Brandania (tai Brandano, synt. Urbinossa), Giuliano de Medicin rakastajatar. Hän oli aatelista syntyperää ja synnytti heille avioliiton ulkopuolisen pojan, Ippoliton vuonna 1511 menehtyen itse pian sen jälkeen kuumeeseen. Giuliano oli surun murtama. Pojan kasvaessa ja kysyessä äidistään noin kuuden vuoden ikäisenä. Da Vinciä pyydettiin ikuistamaan muotokuvan muistoksi äidittömälle pojalleen. Tähän aikaan muotokuvista maksettiin paljon ja kuuluisat taitelijat ikuistivat harvoin muita muotokuva kuin aatelisten. Leonardon oli siis kuviteltava Monna Lisan kasvot. Äidin kasvot. Tumma surupuku tukisi tätä teoriaa. Yleensä hovimuotokuvissa poseerattiin kauneimmat ja värikkäimmät, koreat kankaat yllä.
Harmi vain, että Giuliano taisteli Firenzen ulkopuolella Po-joen laaksossa pohjois-Italiassa ja sairastui tuberkuloosiin. Hän tuli takaisin Firenzeen kuolemaan 37-vuotiaana v. 1516 eikä kerennyt lunastamaan Leonardolta taulua..eikä myös maksamaan sitä hänelle. Näin epäillään, sillä tästäkin on toinen teoria koskien Lisa Gherardinin ja Giulianon suhdetta…
Tästä lähtien Leonardo matkasi taulu mukanaan ja antoi sen uskolliselle elämänkumppanilleen, opetuslapselleen Salai´:lle. Kirjoissa on merkinnät, että taulu oli Leonardon hallussa ainakin vuodesta 1515.
Caterina Buti del Vacca (1427 noin– 1495 noin, Leonardon oletettu äiti, orja lähi-idästä)
Kuka oli Leonardon äiti? Tämä on myös mysteeri; hänen oletetaan olleen rikkaan notaarin rakastajatar, keski-idästä myyty orja nimeltä Caterina. Da Vincin museon johtaja kertoo olevan kirjallisesti todistettu dokumenteissa, että Leonardon isä, Piero, omisti orjan nimeltä Caterina, joka synnytti pojan nimeltä Leonardo. Leonardolta jäi äitihahmo puuttumaan lapsuudessaan. Caterina naitettiin muualle. Leonardon sormenjäljestä on saatu selville hänellä virranneen suonissaan arabialaista verta. Kuka ei haluaisi ikuistaa kaipaamaansa äitiään tauluun?
Ajattelen itse, että Monna Lisan hahmo olisi ehkä voinut olla joko hänen äitinsä hahmo; taulu oli niin rakas Leonardolle, hän ei koskaan ollut tyytyväinen sen lopputulokseen vaan työsti sitä tavan takaa. Tai ehkäpä Giuliano de´ Medicin ja Pacifica Brandanin rakkaustarina ja siitä syntynyt avioliiton ulkopuolinen, äiditön Ippolito-parka samaistutti Leonardon lapsuuteensa ja sitoi hänet tauluun.
Leonardo oli tullut takaisin Milanosta Firenzeen v. 1500, 48-vuotiaana ja hänellä ei ollut muita tilaustöitä ”hollilla”. Ehkä tämän takia hän otti vastaan arvostetun silkkikauppiaan Francesco della Giocondan tilaustyön vaimostaan Lisasta (aatelisukua) juhlistamaan heidän toisen lapsensa syntymää. Lisa oli vain 15-kesäinen vaimo heidän mennessään naimisiin ja miehelle avioliitto oli kolmas. Francesco ei ollut aatelinen, vaikkakin erittäin arvostettu ja julkisesti tunnettu kauppamies. Firenzessä pidettiin tarkkaa verorekisteriä kaupunkilaisten tuloista. Taidehistorioitsija Giorgio Vasari mainitsi Leonardosta kirjoittaessaan, että hän sai tilaustyön Francesco della Giocondalta vuonna 1503 mutta koko verorekisteristä ei löydy mitään tällaista summaa eikä mainintaa. Ei penniäkään, tai ”fiorinoa” kuten sen ajan raha oli nimeltään Firenzen Granducatossa. Näin tunnetun mestarin työ olisi ollut ylpeyden aihe Francesco della Giocondalle; näyttää se myös julkisesti eikä hän olisi varmaankaan halunnut kiertää veroja vakavin seurauksin.
Samana vuonna, 1503, Leonardo sai kallisarvoisen tilauksen Anghiarin taistelusta Firenzen Palazzo Vecchioon, jonka piti olla valmis 1505. Arvaillaan että hän olisi jättänyt Giocondan silleen ja keskittyen Anghiarin taistelun frescoihin (jotka tuottivat päänvaivaa..mutta tästä lisää toisessa blogissa) eli hän ei luovuttanut keskeneräistä työtä eikä saanut siitä myöskään maksua. Tai toinen hypoteesi: Giuliano de Medici joutui luopumaan ajatuksesta saada taulu makuuhuoneensa seinälleen tulevien häiden takia …..Savoian Filibertan kanssa. Tämä onni ei kestänyt kuin vuoden, Giulianon kuollessa äkillisesti. Giuliano oli todistetusti naistenmies. Ja runoilija. Hänen sanotaan myös ”vietelleen” Lisa Gherardinin ennen Lisan häitä ja hänen synnyttäneen lapsen Giulianolle…voi Giuliano, mikä meno ja meininki ja sotku jälkipolville !
Leonardonkaan papereista ei löydy mitään mainintaa Francescon tilaustyöstä. Myös Leonardon interesseissä olisi ollut mainta näin kiinnostavan ja merkittävästä tilaustyöstä. Sitä voitaisiin verrata nykypäivän Curriculumiin merkittäväksi työksi. Mitään papereita ei ole olemassa koko Firenzessä näin tärkeästä tilaustyöstä. Un mistero! Mysteeri. Giorgio Vasari ei ollut tosin koskaan nähnyt taulua omilla silmillään ja hänen kirjoituksensa perustuivat kuulotietoon, mitä Firenzessä kerrottiin niihin aikoihin. Mene ja tiedä. ”Vai a capire”, kuten täällä sanotaan.
Pieni Pennabilli sitä ympäröivine maisemineen on siis Louvren taidemuseon seinillä ikuistettuna ja koko maailman ihailtavana. Oi, tätä onnea kun saan johdattaa turisteja pitkin näitä kapeita nupulakivisiä vuosisatoja vanhoja kujia katsomaan tätä ihanuutta! Hyvät kengät jalkaan; kävely ei kestä kuin 10 minuuttia kylän keskustasta lähdettäessä ja takaisin tullessa sen kotijäätelöbaari on oiva paikka pysähtyä virkistäytymään ja sulattelemaan historiaa.
Leonardon yksi kuuluisista lausahduksista: (vapaa suomennokseni) : ”On kolmen tyyppisiä ihmisiä: Ne, jotka näkevät. Ne, jotka näkevät kun heille näytetään. Ne, jotka eivät näe”.
Tervetuloa katsomaan ja näkemään Pennabilliin!