Lyhyt video kuuluisan maalauksen taustamaisemasta: protagonistit herttuapariskunta Federico da Montefeltro ja hänen rakastettu vaimonsa Leon Battista Sforza. Tieteen, taiteen, kirjallisuuden, arkkitehtuurin ja ylipäätäänsäkin kulttuurin edistäjät 1400-luvulla Urbinon hovissa Marchen läänissä.
Dreamlike landscape in Montefeltro. Silmiä hivelevä maisema Marecchiajoen laaksoon.
Climbing the cliff. Kiipeämässä huipulle Renessanssiajan parvekkeille.
Lanscape in ”Diptych of the Dukes of Urbino”. Maisema ”Urbinon herttuaparin diptyykissä”.,
Pieron silmin 600:n vuoden jälkeen ”Kristuksen ylösnousemus”-maisemassa Apenniinivuorilla, Montecopiolon kunnassa, 22 km Pennabillistä.
Luultavasti Sansepolcro on ainoana kuntana koko maailmassa valinnut taidemaalauksen lippuunsa. Maalaus ei tuo ensisijaisesti esiin uskonnollista vaan sosiaalista viestiä: yksilön vastuuta toisia, itseään sekä oman kunnan hallintoa kohtaan. Se haluaa herättää yhteishyvää, kunnioitusta, vapautta ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta asukkaiden välillä.
Marecchiajoen laaksoa Pieron taulujen maisemissa
Sansepolcrossa syntynyt Piero della Francesca oli taiteen mestari isolla ”M”-kirjaimella. Tunnettu ja arvostettu elinaikanaan ja unohdettu sitten vuosisadoiksi.
Onneksi Italian ulkopuolelta nousi 1800-luvulla kiinnostus 1400-luvun italialaiseen maalaustaiteeseen ja erityisesti Pieron taidetuotantoon. Muun muassa Edgar Degas ryntäsi ”Pieron jäljille” Arezzon ja Sansepolcron kaupunkeihin tutkimaan hänen taidettaan, saaden siitä innoitusta omaan maalaustyöhönsä.
Kristuksen ylösnousemus, ”Resurrezione di Gesù” sisältää symboleja, filosofiaa ja ajankohtaisien, erityisesti kaupungin hallinnollisten tapahtumien kuvauksia, kuten Pieron muussakin tuotannossa. Ne ovat tarkkaan harkittuja ja geometrisesti laskettuja, prospektisia yksityiskohtia myöten.
Fresco on maalattu Sansepolcron nykyisen Kaupunginmuseon (aikanaan Kunnantalon hallituksen sali) seinälle, kooltaan n. 200cmx225cm vuosien 1450 – 1463 välisenä aikana, jolloin mestari oli läheisessä Arezzon kaupungissa maalaamassa muitakin freskoja sarjaansa “Storie della Vera croce”. Restauroitu vuonna 2018, upea lopputulos ja värit!
Mukavaa alta kolmen minuutin videohetkeä katsellen 600:n vuoden jälkeen samaa taulun taustamaisemaa!ps. Virpi oppi vihdoin lausumaan ”taustamaisema”-sanankin aamukankeuden jälkeen.
Huomatkaa taulun maisemassa vasemmalla ”talvi” joka vaihtuu ”kesään” oikealla, tämä kaikki filosofioineen, joista voitte kuulla ja lukea lisää vaikkapa paikan päällä.
Suuri mies ja grande maestro, Piero di Benedetto de’ Franceschi, syntyi pienessä toskanalaisessa kaupungissa nimeltä Sansepolcro yli 600 vuotta sitten, meille tuntemattomana päivänä ja vuonna. Ainoastaaan hänen kuolinvuosi ja -päivä on tiedossa: Amerikka löydettiin samana päivänä kuin Piero poistui Sansepolcrosta, hänkin uuteen maailmaan.
P d. Francesca edusti toisen polven humanisti-maalareita. Hän oli myös merkittävä matemaatikko; hänen taulujaan on luettava monella tasolla ja etsittävä avainta niiden moniin mysteereihin joita ne pitävät sisällään osin vieläkin ratkaisemattomina arvoituksina.
Hän käsitteli teoksissaan monimutkaisia uskonnollisia kysymyksiä, jotka koskettelivat filosofiaa ja ajankohtaisia tapahtumia toimien sanansaattajana ja välittäjänä uuden ja vanhan, rationaalisen ja esteettisen sekä uskonnollisen ja humanistisen välillä.
Hyvää lyhyttä intro-videohetkeä Sansepolcrosta! Ensi perjantain blogissani tutustumme hänen taiteeseen ja taustamaisemiinsa, jotka ovat nähtävinä kaikissa kuuluisissa museoissa ympäri maailmaa. Pieroa kiitän syvästi hänen markkinointi-avustaan tuoda Montefeltroa esiin näin vuosisatojen jälkeenkin. Upeaa!
Luultavimmin ”autoritratto” eli omakuva.
Oik. oletettu Pieron omakuva. Synt. Borgo Sansepolcro eli San Sepolcron kaupungin keskustassa (35 km Pennabillistä länteen) 1412-1420 välisenä aikana, tarkkaa tietoa ei ole synnyinvuodesta, koska kunnan arkistot tuhoutuivat myöhemmin tulipalossa.
Tämä taiteen mestari kuoli samana päivänä, jolloin Kolumbus löysi Amerikan: 12 lokakuuta 1492 rakkassa synnyinkaupungissaan, joka näkyy usein hänen maalauksiensa taustamaisemissa.
Petrella Guidin pienessä kylässä Pennabilliä vastapäätä on yksi Pieron maisemaparvekkeista
Talven kohokohta Apenniineilla on, kun saamme kaivaa heinäladosta vanhan punaisen muovipulkkamme esiin ainakin pariksi päiväksi. Sitten lumi yleensä sulaa pois. Lumiaura ei kerennyt Pennabillin keskustan hommista tulla avaamaan tietä Altopoggioon 17 km:n päähän hetimiten aamuseisemäksi, joten poikamme jäi kotiin koulusta. Tämä ei kuulemma haitannut häntä yhtään, no problem. Eikä meitäkään- tulihan sporttisen reipas päivä lumen parissa koko perheelle. Aste miinuksen puolella, lumiketjut laitoimme huomista varten renkaisiin. Pitäkää peukkuja!
Sininen on taivas, valkoinen on maa..ai tätä ihanuutta joka kestää vain hetken.
Altopoggio on 650 metrin korkeudella- auttaa saamaan hyvän lähtövauhdin. Mamma piilossa Diegon takana…
Da Vinciä tuntemattomampi, toskanalainen Piero della Francesca oli yksi 1400-luvun merkittävimmistä varhaisrenessanssiajan maalareista ja matemaatikoista. Hänen kuuluisimpien taulujen taustamaisemat ovat Montefeltrosta, ja niitä voi käydä tutkailemassa ja päivittelemässä niiden kauneutta nk. ”Renessanssiajan ulkoilmaparvekkeilla”. Tàstä alkaa viiden artikkelin sarja ”Piero della Francescan” renessanssiajan maisemista ja niiden ulkoilmaparvekkeista. Seuratkaa jokaviikkoista uutta artikkeliani kuvine ja videoineen aina eri taulun taustamaisemasta Montefeltrossa, grazie!
Marecchia-joki alla, Petrella Guidin kylässä aivan Pennabilliä vastapäätä on Kristuksen kastajaiset-maisema
Joka parvekkeella on infotaulu kertoen kyseisen maalauksen maisemasta ja sen nykypäivävänä nähtävissä olevista tai niihin viittaavista maanmerkeistä kuten vuorista, joista, linnoista jne. Infotaulussa olevat paikat ovat numeroitu samaisen maiseman ja ilmansuunnan edessä, jotta katsoja voisi havainnollistaa paremmin niiden olinpaikan.
Ah mikä löytö! Tämä on selkäpiitä karmivan kaunis kokemus ja sukellus historiaan Suurten Maalustaiteen Mestareiden silmien kautta. Oli aivan pakko kirjoittaa nämä sanat isolla kirjaimella, anteeksi Kielikello ja lukijani.
Olen nähnyt suomalaisten haaveilevat kasvojen ilmeet, kun vierailemme näissä uskomattoman hiljaisissa, luonnon keskellä olevissa idyllisissä pienissä tuhatvuotisissa kylissä. Niistä avautuvat näkymät jäävät suoraan sieluun matkamuistoina; näillä ei ole hintaa ”non ha prezzo” eikä niitä tarvitse ostaa.
Tässä aiheeseen alustava video, jotta pääsette tunnelmaan….ensi perjantaina blogi ensimmäisestä parvekkeesta ja Sansepolcrosta, Pieron synnyinkaupungista toskanassa.
Altopoggion asunnoilta parin kilometrin päässä on 1100-luvulta oleva Bascion Torni ja sen juurelta lähtee vaikka minkälaisia trekking-, pyörä- ja ratsastusreittejä eli ”Hippovie”. Lähdimme ex tempore matkaan ruokahalua kasvattaen lounasta ajatellen näin vuoden viimeisenä päivänä 31.12.2020.
Seuraa vain punavalkoisia kylttejä, ne ovat CAI -eli Club Alpino Italiano-yhdistyksen kartoittamia luotettavia reittejä.
Me emme siis seuranneet niitä ja putkahdimme ulos varmaankin villisikojen ja kauriiden tekemille poluille joten kävelimme nenä alhaalla olevalle Marecchiajoelle päin toivoen parasta ja vältellen karhunvatukoiden oksia jotka olisivat repineet toppatakkimme puhki.
Vihdoin näkyi talon katto alhaallamme jyrkässä rinteessä ja arvasin, että olimme ystäväni Nazaretinon kodin lähellä. Hän oli juuri tullut navetasta lehmiä lypsämästä ja katseli että ”kukas sieltä metsiköstä tupsahtaa pihaan uutena vuotena”…huusin että ”ciao, ci siamo un pò persi” selitellen että olimme lievästi menneet reitiltä ohi. Nazaretino nauroi ja pyysi tulla tervehtimään Elena-vaimoa, jota en ollut tavannut moneen kuukauteen. Elenalle siis toivotin hyvää uutta vuotta ja hän antoi ihania tuoreita kananmunia kotiin vietäväksi. Kaikki ovat täällä niin ihanan ystävällisiä.
NIISTÄ kananmunista teimme siis herkullisen tiramisùn uudeksi vuodeksi poikani Diegon kanssa. Tiramisùn teossa tärkein juttu on hyvän marscarponen ohella tuoreet kananmunat. Koristelu oli sivuseikka, sillä tähtäsimme vain hyvään makuun joten tässä sen kuva:
Tästä tiramisusta riitti koko perheelle ja jäi vielä seuraavaankin päivään.
Uuden vuoden jälkeinen aamu on aina aloitettava PANETTONE-pullakakulla ja tänä vuonna meillä oli todella traditionaalinen Muzzin päärynäsuklaa- panettone.
Panettone paketissaan ja tuubi gianduia-suklaata antamaan lisää kyytiä!
Ei voisi uusi vuosi alkaa paremmin, kuin herkuttelemalla. Kiitos Suomesta tulleiden pakettien, oli Fazerin sinistä ja Marianne-punavalkoista raitaa ja rakastamiani vihreitä kuulia. Kaikki oli aivan täydellistä hirvittävän kaloriseksi aamiaiseksi, jonka jälkeen mietin, että dieetti olisi aloitettava mitä pikimmiten. Heti siis kun kuntosali avaa ovensa Covid-jupakan jälkeen.
Se niistä Uuden Vuoden lupauksista.
Emme tänäkään vuonna räiskineet rakettien kanssa, koska mielestäni se on turhaa puuhaa ja saastuttaa luontoa sekä peloittaa eläimiä ja ihmisiä. Jätämme nuo hommat kaupunkeihin ja ihailimme sen sijaan tähtitaivasta ja pyöreää kuuta pilvettömällä taivaalla.
Viime kesäisen pelloiltamme ottamani kuvan kautta toivotan koko maailmalle parempaa uutta vuotta; rakkautta, terveyttä ja hyvää oloa ja toivon näkeväni teidät Montefeltron maisemissamme!