Emilia-Romagnan lääniltä tuli fantastisen vihreä joululahja yksityishenkilöille ja yhdistyksille otsikolla ”Istutetaan 4,5 miljoonaa puuta”. Saat noutaa taimitarhoista ilmaiseksi erilaisia kasvia, taimia ja puita ja istuttaa ne kotipihoille läänissämme eli Adrianmereltä aina Apenniinivuorille. Riitti kun lähetit sähköpostilla (eikä edes italialaisten rakastamaa puhelinta tarvittu) pyynnön listalla olevaan lähimpään taimitarhaan ja he antoivat sinulle luettelon saatavilla olevista kasveista johon ruksasit haluamasi taimet haettavaksi. Maksimi 100 kasvia per perhe. Jippii.
Puutarhan hoidosta innostuneena kävin tuumasta toimeen ja otin riemukkaasti pienestä Fiatistamme taka-istuimet pois, jotta olisin saanut tungettua sinne mahdollisimman monta uutta tulokasta taimitarhasta Altopoggion kolmen hehtaarin tontillemme. Tilaa on, tervetuloa ”viidakko”. Tähtäsin puoleen maksimimäärästä. Olin varautunut jopa avaamaan ikkunat jotta joku latva voisi sojoittaa hätätilanteessa ulos..
Aah, che bello. Tutkin innolla sopivimpia yksilöitä, ettei luonnon tasapaino järkkyisi, olemmehan Sasso Simone ja Simoncello-luonnonpuiston esi-alueella ja 650:n metrin korkeuskin rajoittaa intoa esim. hankkia palmuja, jotka taasen sopivat paremminkin ranta-oloihin. Maaperä on savista, sekin pitää ottaa huomioon. Unelmoin sypressikujasta, ne ovat niin klassista Toscanaa. Toisaalta, emme ole klassisessa Toscanassa joten maisemaa ei saisi mullistaa liikaa.
Lähdin matkaan vuorilta pysähtyen vain tankkaamaan metano-kaasua autoon ja pit-stopille herkulliseen baariin capuccinolle ja ”pastalle”, joka tällä alueella ei tarkoita pastaruokaa vaan leivosta. Onneksi vielä joulukuun lämpöinen ilma sallii kahvin nauttimisen ulkona, näin Covid-aikana tämä on tärkeää. Tunnin ajon jälkeen avautui rantamaisema ”Pino Marittimo” eli hattaran näköisine ihanine pinja-mäntyine- ja peltoineen, joilla aaltoili syksyllä istutettu vilja jo vihreänä valmistellen kasvuaan seuraavaan vuoteen ja kesäkuun ensimmäiseen sadonkorjuuseen. Pienet lumisateet eivät kuulemma haittaa sen kasvua.
Romanttisesti Adrianmereä kohti madaltuvien kukkuloiden viiniköynnökset mutkittelivat kuin serpentiinit pienillä viinitiloilla kantaen viimeisiä oransseja lehtiään. Paikallinen San Giovese-rypäle saa aavistuksen meren suolaisuudesta punaviinin makuunsa näin rannikon läheisyydessä.
Loredana-myyjä oli apuni taimien bongaamisessa sillä läheskään kaikkea ei enää löytynytkään taimitarhasta. Che peccato, mikä harmi. Sypressit jäivät tällä kertaa hankkimatta mutta ei se mitään, löytyipä paljon muuta mukavaa. Onneksi taimien koko oli maksimissaan puolitoista metriä joten ne sopisivat mukavasti autooni. ”Haluatko tämän päärynäpuun?” kysyi Loredana…”Lo vuoi questo pero?”
Ihana koira juoksenteli kasvirivien välissä ja söi hedelmäpuista pudonneita herkkuja. Hän myös kantoi suussaan meille asiakkaille päärynöitä ja omenoita pudottaen ne jalkojemme viereen heiluttaen häntäänsä ja odottaen että innostuisimme ”nouda pallo”-leikkiin. No, tietysti innoistuimme. Naturalmente, tietysti!
Yli satavuotisia oliivipuita, palmuja, hedelmäpuita, ruusuja ja viiniköynnöksiä joista tuli kesän lämpö sydämeen. Joulusta ja Suomesta tuli tuulahdus katsoessani kauniita valkojoulukuusia, joulutähtiä ja syklaameja. Näistä tuli mieleen jokavuotinen Helsingin talvipuutarhassa käyntimme aina koko perheen voimin ennen joulua. Tuoksu tuntuu vieläkin nenässäni.
Viiniköynnöksiä tuli hamstrattua viittä eri lajeja ja viisi köynnöstä kutakin. Esim. ”Pagadebit”-rypäleestä tehdään mahtavan makuista kuivahkoa valkoviiniä Romagnan maakunnan pienessä Bertinoron kunnassa, joka on kuuluisa laatuviineistään. Pagadebit-rypäleen nimi tulee sanoista ”pagare i debiti” eli maksaa velat. Tämä rypäle on tunnettu runsaasta sadostaan jonka ansiosta viininviljelijä pystyi maksamaan ”velkansa” eli viininviljelykseen uponeet vuosittaiset kulut.
Myös Bertinoron perinteinen ja korkealaatuinen Albana-rypäle on valkosten ystäville upea makuelämys. Se sai Italian ensimmäisenä valkoviininä oikeudet DOCG -luokitukseen vuonna 1987 ja sitä viljellään vain Romagnan läänissä. Albana soveltuu erityisesti passito, makeiden viinien tekoon ja siitä sanotaan että se on ”punaviini naamioituna valkoviiniin” eli sen rakenne muistuttaa punaviinejä mutta sen pyöreys ja hienostuneisuus on valkoisten.
Bertinoron viinitiloille suuntautuvat monet kulinaarimatkamme; tervetuloa mukaan!
Kasvien valinta jatkui…Frangola josta tehtiin ennen ruutia ja se sopii myös vatsan toiminnalle (apua!), Gingko-puun taimi saa Altopoggiossa kunniapaikan; Darwin luokitteli sen ”eläviin fossiileihin” sen ollessa n. 200 miljoonaa vuotta vanha laji. Se voi kasvaa n. 40-metriä korkeaksi puuksi.
En voinut vastustaa Siperian lehmusta, joka voi elää noin 150-vuotiaaksi sen luonnollisessa ympäristössään. Pidetään peukkuja! Ihana sahalehtinen Acero platanoides -vaahtera lähti myös mukaani kuten Quercus ilex L., 1753 (Linneus) vaikka meillä tammia kasvaakin go-go. Fusaggine kasvaa lehtimetsissämme, siitä tehty hiili kuuluu siis varhaisimpiin piirustusvälineisiimme! “Disegnare a Carboncino”, hiilipiirustustekniikka.
Alakylämme suloinen yli 80-kymppinen Renato alias ”hörökorva” (paikalliset ovat ristineet hänet näin positiiviseen sävyyn koska hän on aivan kuin Lumikki ja 7 kääpiö-sadusta) tulee toivoakseni avukseni päärynä- ja omenapuiden vartetukseen. Hän on tässä aivan TOP. Samoin kuin villisikojen metsästyksessä mutta se on toinen juttu eikä kuulu flooraan…
Tamerice oli uhkarohkea valinta. Alkuperämaa Intia, viihtyy hiekkaisissa maastoissa mutta yritetään heittä hiekkaa ”kuoppaan” ja toivotaan parasta Altopoggiossa!
Lopulta olin valinnut Loredanan avulla taimet ja laskimme ne….cinquant´uno in tutto yhteensä 51. Sulloin hellävaraisesti kaikki autoon ja ne muuttivat uuteen kotiin vuorille Altopoggioon. In bocca al lupo eli lykkyä tykö uudelle floralle. Tervetuloa tutustumaan!