Tänään, 6. joulukuuta anno domini 2020, aloitan itsenäisyyspäiväni aamun keski-Italiassa kirjoittamalla blogini kautta kiitokseni kaikille niille sotaveteraaneille, lotille ja koko Suomen kansalle siitä, että myös me ulkosuomalaiset saamme juhlia 103 vuotta itsenäistä synnyinmaatamme päät pystyssä ylpeinä historiastamme kukin omalla tahollaan maailmalla. Me, noin 300.000 maailmalla asuvaa Suomen kansalaista ja lähes 2 miljoonaa ulkosuomalaista, pidämme eri järjestöjen, seurojen ja muunlaisten verkostojen kautta yhtä.
Onneksi enää ei tarvitse ostaa pelkästään Finnairin lentoa Italiasta Helsinkiin, jotta tuntisi olevansa Suomea lähellä vaan ulottuvilla on vaikka mitä somea pitämään juttua yllä muiden ulkosuomalaisten ja Suomessa asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa. Puhelut eivät tule enää kalliiksi vaikka lörpöttelisi esimerkiksi ystäväni Sinikan kanssaTornioon tuntikaupalla.
Vuonna 1993, Italiaan muuttaessani, ei internettiä vielä ollut kodeissa. Muistan sivukaupalla kirjoittamani kirjeet eri sukulaisille vuosien mittaan…postimerkkien liimailun ja niiden juoksuttamisen lähimpään postilaatikkoon toivoen että ne tulisivat vastaanottajalle pian perille ja ylipäätään perille. Ja vastauksen odottamisen.
Mutta nyt kolmen vuoden takaisiin juhliin Pennabillissä: järjestin Pennabillin kunnanvaltuuston jäsenenä ja sen turismivastaavana Suomi 100v. koko päivän kestävän juhlan Pennabillin keskustan kupeeseen tuoden Suomea ja sen perinteitä esiin myös paikallisille nähtäviksi. Juhla ideoitiin ja toteutettiin yhdessä Riminin ja Marchen Suomi-seurojen ja seuduilla asuvien suomalaisten kanssa. Seurojemme naiset ovat organisoinnissa huippuhyviä, vuosikymmenien kokemuksella!
Sydämellinen kiitos, grazie di cuore, siitä vielä heille ja kaikille mukaan tulleille. Päivästä tuli unohtumaton. Suomi tuli Pennabilliin. Suomalaiset perheet tulivat lapsineen mukaan ja oli mukava todeta että kaikki osasivat puhua Suomea, kuka enemmän, kuka vähemmän.
Saimme Suomesta esiintymään kansallisoopperan tähdet Salla Leponiemen ja Anna-Kristiina Kaappolan ja extrana heidän suloiset mäyräkoiransa jotka melkein lauloivat mukana yhteislaulussa Jukka Kuoppamäen ”Kotimaa kun taakse jää…”. Kiitos Liisa Pimiä mahtavasta säestyksestä pianolla.
Paikkana oli Pennabillin lumoava Villa Amarcord sen ulko-uima-allas-alueineen ja puistoineen, jonka vihreä näkymä alas Marecchia-joen laaksoon muistutti sinä päivänä meitä Suomesta. Hyvää ruokaa ja seuraa ei puuttunut. Meitä oli noin viitisenkymmentä suomalaista ja puheiden ja laulavien tähtiemme repertuaarin jälkeen saimme kaikki kajauttaa yhteislauluna nostalgisia suomalaisia hittejä vuosikymmenien varrelta niin kovaa ja korkealta että läheisen nunnaluostarin ikkunoista näkyi uteliaita päitä kurkkimassa mitä tapahtuu. Finlandia-hymmi oli tietysti se tärkein kappale. Kunnanjohtaja tuli myös tervehtimään juhlayleisöä.
Kuten Italiassa sanotaan ”come ciliegina sopra la torta” eli ”kirsikkana kakun päällä” loimme juhla-alueelle Finnish Design-näyttelyn. Toimme kukin kodeistamme jotain suomalaista merkittävää perinteisistä himmeleistä ja kansallispuvuista lähtien aina Aalto/Pentik/Arabia/Marimekko- tuotteisiin ja esineisiin joita veikkaan löytyvän jokaisen ulkomailla asunvan suomalaisen kodeista. Fazerin sinistä ja sinivalkoisia Marianne-karkkeja ei puuttunut. Pennabillin lapset tulivat niitä uteliaina maistelemaan. Salmiakki oli heille liian eksoottista….sitä eivät meidänkään lapset osaa syödä ja parempi näin, jää mammalle enemmän murkinaa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Tämä vuosi on ollut vaativa koko maailmaalle Coronan takia ja seuraavaa itsenäisyyspäivää tulemme juhlimaan henkisesti vapaammassa ilmapiirissä. Suomi, pysy aina puhtaan sinivalkoisena. Olet meille tärkeä vaikka rakastamme myös asuinmaitamme. Toivotan rauhaa, rakkautta ja suvaitsevaisuutta maailmaan.
Näyttelypöytiä suomalaisten kodeista
