MaalausWorkshopit ja maalausleirit Montefeltrossa

Monta kaunista muistoa ja tulevina vuosina toivottavasti lisää ”taiteilijoiden kirjoa” kanssani Montefeltron maisemissa. Osan taitelijoista olen löytänyt MATKA-messuilta, osan etsimällä kuin ”taidetryffelikoira”, osa on löytänyt minut…voi kiitos kaikki ihanat taitelijamme, jotka ovat jättäneet pensseleidensä ja kyniensä luovat jäljet seuduillemme. Tervetuloa uudeellen!

Kolme iloisen energista rouvaa, jotka maalasivat luonnonläheistä maisemataidetta ja asuivat Altopoggion asunnoissa. Pidimme koko kyläläisille näyttelyn heidän luomuksistaan! Teimme läänin lehteen artikkelin ja innokkaita osallistujia sekä taiteen ostajia tuli Altopoggioon tutustumaan ”Italian maisemiin suomalaisten silmin”. Asuntojemme seinillä on muistona heidän kädenjälkensä. Keskimmäinen Kristiina maalaa nyt paratiisista käsin . Rauha hänen sielulleen, suloinen K.Yrttimaa. . Kiitos myös Tuula Kalima (vas.). ja Tuula Kallio!

Taiteilija Eyenga Bokamba USA:sta Bascion tornin alla improvisoidussa pikahaastattelussa tunnelmia kuvaten

Pelloillamme kasvaa luomuviljaa. Se viedään kylän vesikäyttöiseen kivimyllyyn, ja ostan leipäkaupasta viiden kilon pusseissa jauhot pizzan/leiväntekoon tai jälkiruokien leipomiseen. Maku on aito. Naapurista saa ostaa kananmunia (jos löydämme mihin ne on munittu) ja taikina värjäytyy aivan keltaiseksi. Maku on mahtava.

Vas. naapurin Gabriella on itse käynyt taideakatemian Urbinossa nuorena tyttönä ja jutteli suomalaisten taiteilijoiden kanssa suvereenisti italiaksi…ja Bascion murteella!
Käy rohkeasti portista sisään ja näyttelyyn ! Tule pitämään oma näyttelysi.
Etsin Johanna Oraksen standiltä MATKA-messuilta vuonna 2019 ja esittelin taideviikko Montefeltrossa-projektin. Johanna- avoimeen tyyliinsä- ihastui ideaan ja toteutimme sen heti samana vuonna. Jatkon kanssa. Kiitos luottamuksesta! JOAkatemian taideleirille omistan oman blogin lähiaikoina.
No photo description available.
Taidekartano Johanna Oras: ”Seitsemän ihmettä” by Johanna Oras

JO Akatemian valoisa joukko pienistä suuriin, aloittelijoista jo ammattilaisiin. Kaikki mukaan! Täällä tulee hyvä mieli luoda, ketään ei stressata, syrjitä tai arvostella. Vain positiivisuus vallitsee ja hyvä joukkofiilis. Hyvà kulinaarikulttuuri ja ambience kruunaavat joka pàivàn.

Taide ”kuivuu” Bascion tornin tuulessa…ja vie sanomaa maailmaan väreistä! Giotton ja Leonardon maisemassa Pennabillissä. Myös Dante Alighieri valitsi tämän paikan reitillään Ravennaan.
Bascion tornilta tulee helpommin alamäkeen. ja voi jutella siellä asuvan perheen kanssa. Kylän ainoan tien varrella asuu myös eremiittinunna Sveva. Aivan ihana nuori nainen. Hän tekee omat tagliatellet ja vilkuttaa sinulle keittiön ikkunasta. Svevasta kerron sitten lisää…hän soittaa luuttua kuin enkelit ja ennen nunnanvalaansa opetti Urbinon ylopistossa teologiaa ja filosofiaa.
Minneapoliksesta Altopoggioon tuli Eyenga Bokamba luomaan värikästä moderia taidetta. Eyenga on Harvardin kasvatti, jätti opettajan työnsä paikallisessa koulussa ja alkoi tekemään taidetta täysipäiväisesti atelieessaan USA:ssa. Italia on hänen sydäntään lähellä ja Altopoggiossa oli rauha luoda. Muistan ainoan nelijalkaisen ”häiriötekijän” nimeltä Charlie, hän oli 1 v. ja käveli Eyengan juuri aurinkotuolille kuivamaan laittamansa maalauksen yli…pienet kissantassut jäivät muistoksi sen kuvaan. Eyengan suunnitelmissa on muuttaa pysyvästi Italiaan. No photo description available.

Nyt Eyengan maalaukset ovat mm. täällä näytillä:@westelm @williamssonoma @15percentpledge @meetminneapolis ja myös Venetsian biennaalissa.

Vanhaa ja uutta. Väriherne-asunnon päätynurkka värejä täynnä! Tervetuloa luomaan, pidemmäksikin aikaa. Tai vain viikon maalauslomalle aistimaan värejä ja Italian lämpöä.

Pyykkipojat saivat pitää vihdoinkin sukkien sijasta arvokasta taidetta kuivumassa.

Myös valokuvaajia on tullut tänne Suomesta, Hollannista ja Saksasta saamaan inspiraatiota. Olisipa kiva panna valokuvauskurssi /leiri pystyyn! Kirjoitelkaa ideoitanne per favore!

Pennabilliä vastapäätä on Piero della Francescan ”Kristuksen kastajaiset-”maalauksen reaalimaisema. Täällä olimme myös Raumalaisen taitelija Lasse Kempaksen kanssa Lomalinja-matkojen mukana saamassa inspiraatiota.

Saapuminen Renessanssiajan ulkoilmaparvekkeelle yli tuhatvuotiseen kylään, missä asuu vain yksi perhe. Historiallinen Petrella Guidi, jonka kirkon alttaritaulun madonna vuodatti kyyneleitä. Tästä kerron teille paikan päällä sillä se vaatii kirkon hiljaisen atmosfäärin ja Italian tunnelman.

Hetki kivitalojen vieressä ja opettaja Lasse Kempas tekee luonnoksen kujan maisemasta

Perspektiiviä kujaan ja sen kiviseiniin, jotka ovat nähneet monia hallitsijoita 900-luvulta asti. Kylän hyvä haltijatar herra Elio tuli tervehtimään joukkoamme, hän asuu vielä perheensä kanssa täällä ja kertoi paikan historiasta.

Asta (vas.) is ”all right” ja on ollut jo monella maalauskurssilla Pennabillissä mukana!
Bussimatkalla pysähdymme aina välillä jaloittelemaan ja ihailemaan maisemia. Nemo-kuski on meidän maskotti ja pysäyttää bussin pyynnöstämme milloin on tarvis. Hän tuntee nämä seudut kuin omat taskunsa ja on syntynyt sekä asuu Pennabillissä.
Tässä hotellilta lähdössä n yhdeksän maissa aamutuimaan ja opettaja alustaa päivän ohjelman teknisestä puolesta. Vaimo kruunattiin kehyksellä… kiitos kallisarvoisesta avustasi Marja-Leena Kempas!
Välillä ehdimme shoppailemaan paikallisia tuotteita kuten tässä tryffelikylän kaupassa, missä niitä voi myös maistella. Tryffelijuusto, salami, öljy….nami.
Tytöt innostuivat jatkamaan työtä ravintolalounaan jälkeen kastanjametsän siimeksessä
Joku voi löytää oman varjoisan sopukan
San Giannin toscanalaisen kirkon takapihalla on vapaus tehdä maisemaleiri ja syödä sen ulkoilmagrillillä
Valitse vapaasti kirkonkylästä paikkasi ja maalaa laaksonäkymä! Hiljaisuus vallitsee ja aurinko lämmittää
Tààllà luonnon keskellà ei ole pelkoa Covidista. Huom. kioskilla on sijoitettu pöydät ja istumapaikat uusien Covid-säännösten mukaisesti vuodeksi 2021.

Ulkoilmakioskilla on tunnelmaa ja se on varattu vain meille. Viinistä ja paikallisista marjamehuista pecorinojuusto jne. pastaruokiin. Omistajaperhe kokkaa ja tarjoilee.

Tällä rauhaisalla tiellä voi kohdata ennemminkin kauriita, kuin autoja. Liikennettä ei ole. Viereisen kirkon pappi voi putkahtaa viinilasilliselle kanssamme. Don Arialdo 85v. , jonka viinivarasto kerran tyhjeni huomattavasti erään ryhmämme kanssa (huom. luvan kanssa) mutta tätä ei merkitty kirkonkirjoihin ja se on TOP SECRET, segretissimo. Vien salaisuuden mukanani hautaan. Don on muuten mahtava tyyppi, hän ajaa lähikapungin vanhainkodista Fiat Panda-autollaan pitämään messun ”la messa” joka sunnuntai (nyt Covid-aikana ei ole mahdollista) tähän pieneen kyläkirkkoon. Hän muisteli, että vielä 15 vuotta sitten kirkon penkit olivat täynnä, nyt vain kourallinen kylän asukkaita osallistuu messuun. Joskus joku Altopoggion turisti innostuu uteliaana kävelemään sunnuntai-aamuna klo 10.00 alkavaan messuun. Ainakin musiikki yhdistää vaikka ei liturgiasta ihan pääsisi jyvälle. Kirkon sisällä olevaa Giotton tekemää puuristiä n. v. 1280 kannattaa käydä ihailemassa. Se on restauroitu 5 vuotta sitten. Jeesuksen kasvoissa on piirre, joka ei ole yleistä muissa vastaavanlaisissa risteissä. Tästä kertoo Maria Rosa. Pyydä häneltä avain kirkkoon jos se sattuu olemaan kiinni.

Don käy muuten messun jälkeen Maria Rosan kioskilla syömässä ison pihvin (Maria Rosa ostaa sen lihakaupasta valmiiksi; sen pitää olla juuri sellainen kun Don haluaa). Ajat ovat tosin muuttuneet siitä kun Don käveli tänne nuorena pappina ja palvelusväki pappilassa teki ruoat, silitti vaatteet ja pyhäkoulu oli täynnä oppilaita. Hän asui silloin tässä pappilassa. Nyt kirkko avataan pyynnöstä vaikka häihin (tästä toisessa blogissani, kun järjestin englantilaisille ystävilleni täällä häät ja Donia odoteltiin juhlaväen ja hääparin kanssa alttarilla kello kaulassa….kannattaa lukea miten tässä kävi seuraavasta blogistani ). Don on ”moderni” ja oppinut jopa kokkaamaan itse ruokansa tai nyt sitten antaa Maria Rosan, grillin omistajan, passata häntä. Lounaan jälkeen ja juteltuaan uutiset, kuka hänen kanssaan nyt haluaa turista pöydässä, Don menee päikkäreille pappilan sänkyyn ja herättyään hurauttaa (ajaen keskellä tietä, olkaa varovaisia sunnuntai-iltapäivisin) takaisin vanhainkotiinsa kello neljän maissa. Hän on tarkka herra. Amen ja pitkää ikää Donille.

Jäähyväisillallinen on aina ”harras hetki”. Kiitos Leonardo da Vincin. Diplomien jakoa entisessä munkkiluostarissa JO Akatermian maalausviikon ihanien ihmisten kanssa!

Mitäs tässä tutkitaan niin hartaasti?

Kyseessä on maailman kuuluisimman taulun oletettu taustamaisema Pennabillistä, Marecchiajoen laaksosta Emilia-Romagnan ja Toscanan rajalta. Kurkatkaa infotaulun vasempaan alakulmaan. Siinä on lempeän surumielisesti hymyilevän naisen muotokuva, maalattu viitisensataa vuotta sitten. Kuka hän on ?

Suomalaisilta matkalaisilta ei yksityiskohdat karkaa. (Pennabilli, Emilia-Romagna)

Nämä infotaulut johtavat sinut ylös Penna-kukkulalle, mistä voit ihailla siis Monna Lisan taulun taustamaisemaa Leonardo da Vincin silmin. Pennabillin keskustasta lähtee nupulakivinen polku, joka johtaa tämän etruskiaikaisen kylän Penna-nimiselle kalliokukkulalle  650 metrin korkeuteen. Sinne on rakennettu läänin,  kunnan ja EU:lta saadun rahoituksen avulla vuonna 2012 nk. ”Renessanssiajan ulkoilmaparveke” -nimiseen paikkaan, josta voi ihailla Leonardon silmin näkymää, jonka hän ikuisti Monna Lisa -taulun taustamaisemaksi. Infotaulussa on tarkoin kerrottu, mikä kohta maisemassa vastaa mitäkin vuorta, kukkulaa, tornia, jokea ja siltaa. Tulee ihanat väreet kun ajattelee, että aika voi tässä ja nyt pysähtyä, mennä taaksepäin ja viereisen viikunapuun takaa ilmestyy itse Maestro Leonardo pitkine hiuksineen.

Lyhyestä videosta saa kuvaa Marecchiajoen laakson ympäristöstä ja taulun Renessanssimaisemista. Tämä on yksi Monna Lisan taustamaiseman kohdista, joita DaVinci siis ”kutisti” maalaukseen kuvitellen sen ilmiömäisellä 3D-näöllään, linnun silmin lennosta katsottuna alas laaksoon.  Nero ei ole väärä termi kuvaamaan hänen kykyjään.  Monna Lisa (italiaksi ”Gioconda”)-taulu oli hänelle erityisen rakas. Leonardo kanniskeli sitä mukanaan matkoillaan työstäen sitä jatkuvasti ja sai sen viimeisteltyä ennen kuolemaansa Ranskassa ollessaan; siihen koostuvat hänen uransa aikana kypsyneet taidot ja tiedot ja jälkipolville jäi mysteeri sen salaperäisen hymyn naisesta. Joku epäilee muotokuvan esittävän Leonardoa itseään, joku hänen äitiään, joku Lisa Gherardinia (esim. historioitsija Giorgio Vasari) ja jotkut, Pacifica Brandania (historioitsija Roberto Zapperi).

Ruskeiden sävyjä kokeilemassa…

Tässä Johanna Oraksen (oik.) ensitapaaminen Virpin johdolla Leonardon jäljille Pennabilliin

Haastattelin paikan päällä Leonardon maiseman edessä vuonna 2018 professori Rosanna Borchiaa; toista tämän uskomattoman taulujen taustamaisemalöydön tehnyttä Urbinon yliopiston professoria ja kuten he nimittävät leikkisästi itseään ”maisemametsästäjiksi”. Pyysin, että heidän julkaisemansa kirja saataisiin käännettyä myös englanniksi. Tällä hetkellä se on vain italiaksi nimellä ”Codice P” (Mondadori-Electa). ”P” kirjain tulee Leonardon käyttämästä koodista maisemalle eli P= paesaggio. Uskomaton kohtaaminen, paikalla oli myös Monna Lisa.

Vas. professori Borchia ja oik. Pennabillin kunnanvaltuutettu Virpi jutustelee Monna Lisan kanssa..ps. hän kertoi minulle olevansa aivan hulluna Giuliano di Lorenzo de’ Mediciin!

Historijoitsia Roberto Zapperin teoria Monna Lisan henkilön alkuperästä tukee Pacifica Brandania (tai Brandano, synt. Urbinossa), Giuliano de Medicin rakastajatar. Hän oli aatelista syntyperää ja synnytti heille avioliiton ulkopuolisen pojan, Ippoliton vuonna 1511 menehtyen itse pian sen jälkeen kuumeeseen. Giuliano oli surun murtama. Pojan kasvaessa ja kysyessä äidistään noin kuuden vuoden ikäisenä. Da Vinciä pyydettiin ikuistamaan muotokuvan muistoksi äidittömälle pojalleen. Tähän aikaan muotokuvista maksettiin paljon ja kuuluisat taitelijat ikuistivat harvoin muita muotokuva kuin aatelisten. Leonardon oli siis kuviteltava Monna Lisan kasvot. Äidin kasvot. Tumma surupuku tukisi tätä teoriaa. Yleensä hovimuotokuvissa poseerattiin kauneimmat ja värikkäimmät, koreat kankaat yllä.

Polku vie auringossa historiaan..ylös näköalapaikalle.

Harmi vain, että Giuliano taisteli Firenzen ulkopuolella Po-joen laaksossa pohjois-Italiassa ja sairastui tuberkuloosiin. Hän tuli takaisin Firenzeen kuolemaan 37-vuotiaana v. 1516 eikä kerennyt lunastamaan Leonardolta taulua..eikä myös maksamaan sitä hänelle. Näin epäillään, sillä tästäkin on toinen teoria koskien Lisa Gherardinin ja Giulianon suhdetta…

Tästä lähtien Leonardo matkasi taulu mukanaan ja antoi sen uskolliselle elämänkumppanilleen, opetuslapselleen Salai´:lle. Kirjoissa on merkinnät, että taulu oli Leonardon hallussa ainakin vuodesta 1515.

Image result for caterina buti madre leonardo foto

Caterina Buti del Vacca (1427 noin– 1495 noin, Leonardon oletettu äiti, orja lähi-idästä) 

Kuka oli Leonardon äiti? Tämä on myös mysteeri; hänen oletetaan olleen rikkaan notaarin rakastajatar, keski-idästä myyty orja nimeltä Caterina. Da Vincin museon johtaja kertoo olevan kirjallisesti todistettu dokumenteissa, että Leonardon isä, Piero, omisti orjan nimeltä Caterina, joka synnytti pojan nimeltä Leonardo. Leonardolta jäi äitihahmo puuttumaan lapsuudessaan. Caterina naitettiin muualle. Leonardon sormenjäljestä on saatu selville hänellä virranneen suonissaan arabialaista verta. Kuka ei haluaisi ikuistaa kaipaamaansa äitiään tauluun?

Ajattelen itse, että Monna Lisan hahmo olisi ehkä voinut olla joko hänen äitinsä hahmo; taulu oli niin rakas Leonardolle, hän ei koskaan ollut tyytyväinen sen lopputulokseen vaan työsti sitä tavan takaa. Tai ehkäpä Giuliano de´ Medicin ja Pacifica Brandanin rakkaustarina ja siitä syntynyt avioliiton ulkopuolinen, äiditön Ippolito-parka samaistutti Leonardon lapsuuteensa ja sitoi hänet tauluun.

Tervetuloa ryhmät maalaamaan esim. guassi- ja akvarellitekniikalla taustamaisemaa ”en plain air” taideopettajien kanssa. Voit myös tulla ilmankin opettajaa oman lehtiösi kanssa saamaan inspiraatiota ja maalaamaan oman näkemyksesi Leonardon silmin alas vihreään laaksoon jossa virtaa Marecchiajoki ja sen taustalla kohoavat  n. 1300 m korkeat vuoret. Kirkkaana päivänä horisontissa siintää sininen Adrianmeri.

Leonardo oli tullut takaisin Milanosta Firenzeen v. 1500, 48-vuotiaana ja hänellä ei ollut muita tilaustöitä ”hollilla”. Ehkä tämän takia hän otti vastaan arvostetun silkkikauppiaan Francesco della Giocondan tilaustyön vaimostaan Lisasta (aatelisukua) juhlistamaan heidän toisen lapsensa syntymää. Lisa oli vain 15-kesäinen vaimo heidän mennessään naimisiin ja miehelle avioliitto oli kolmas. Francesco ei ollut aatelinen, vaikkakin erittäin arvostettu ja julkisesti tunnettu kauppamies. Firenzessä pidettiin tarkkaa verorekisteriä kaupunkilaisten tuloista. Taidehistorioitsija Giorgio Vasari mainitsi Leonardosta kirjoittaessaan, että hän sai tilaustyön Francesco della Giocondalta vuonna 1503 mutta koko verorekisteristä ei löydy mitään tällaista summaa eikä mainintaa. Ei penniäkään, tai ”fiorinoa” kuten sen ajan raha oli nimeltään Firenzen Granducatossa. Näin tunnetun mestarin työ olisi ollut ylpeyden aihe Francesco della Giocondalle; näyttää se myös julkisesti eikä hän olisi varmaankaan halunnut kiertää veroja vakavin seurauksin.

Varmaa on, että vasemmalla on Virpi. Oikella ….Lisa, Pacifica…? Kaunis mysteeri.

Samana vuonna, 1503, Leonardo sai kallisarvoisen tilauksen Anghiarin taistelusta Firenzen Palazzo Vecchioon, jonka piti olla valmis 1505. Arvaillaan että hän olisi jättänyt Giocondan silleen ja keskittyen Anghiarin taistelun frescoihin (jotka tuottivat päänvaivaa..mutta tästä lisää toisessa blogissa) eli hän ei luovuttanut keskeneräistä työtä eikä saanut siitä myöskään maksua. Tai toinen hypoteesi: Giuliano de Medici joutui luopumaan ajatuksesta saada taulu makuuhuoneensa seinälleen tulevien häiden takia …..Savoian Filibertan kanssa. Tämä onni ei kestänyt kuin vuoden, Giulianon kuollessa äkillisesti. Giuliano oli todistetusti naistenmies. Ja runoilija. Hänen sanotaan myös ”vietelleen” Lisa Gherardinin ennen Lisan häitä ja hänen synnyttäneen lapsen Giulianolle…voi Giuliano, mikä meno ja meininki ja sotku jälkipolville !

Image result for Giuliano di Lorenzo de' Medici morte
Naisten valloittaja Giuliano

Leonardonkaan papereista ei löydy mitään mainintaa Francescon tilaustyöstä. Myös Leonardon interesseissä olisi ollut mainta näin kiinnostavan ja merkittävästä tilaustyöstä. Sitä voitaisiin verrata nykypäivän Curriculumiin merkittäväksi työksi. Mitään papereita ei ole olemassa koko Firenzessä näin tärkeästä tilaustyöstä. Un mistero! Mysteeri. Giorgio Vasari ei ollut tosin koskaan nähnyt taulua omilla silmillään ja hänen kirjoituksensa perustuivat kuulotietoon, mitä Firenzessä kerrottiin niihin aikoihin. Mene ja tiedä. ”Vai a capire”, kuten täällä sanotaan.

Pieni Pennabilli sitä ympäröivine maisemineen on siis Louvren taidemuseon seinillä ikuistettuna ja koko maailman ihailtavana. Oi, tätä onnea kun saan johdattaa turisteja pitkin näitä kapeita nupulakivisiä vuosisatoja vanhoja kujia katsomaan tätä ihanuutta! Hyvät kengät jalkaan;  kävely ei kestä kuin 10 minuuttia kylän keskustasta lähdettäessä ja takaisin tullessa sen kotijäätelöbaari on oiva paikka pysähtyä virkistäytymään ja sulattelemaan historiaa.

 Leonardon yksi kuuluisista lausahduksista: (vapaa suomennokseni) : ”On kolmen tyyppisiä ihmisiä: Ne, jotka näkevät. Ne, jotka näkevät kun heille näytetään. Ne, jotka eivät näe”.

Tervetuloa katsomaan ja näkemään Pennabilliin!

Kuinka Montefeltron ruoka ja viini löysivät tiensä Helsingin Briccoon?

Piti kysyä ihan Heikki Vedenojalta (ravintoloitsija ja Briccon partner) itseltään, miten tutustuimmekaan ja milloin. Hessu muisteli, että noin 10 vuotta sitten ja paikka oli silloinen myynnissä ollut Riminin merellinen asuntomme, jota hän tuli katsomaan kiinteistöbisneksen merkeissä Suomesta asti vaimonsa Katin kanssa, tietysti uskollinen Alfa Romeo allaan. Epäselvää oli, kuka oli meitä yhdistävä linkki mutta jotain mysteeriähän pitää elämässä olla. Siitä lähtien olen seurannut Hessun alias Enricon Italian-seikkailuja ja pitää sanoa, että häntä suurempaa Italian ruoka&viinifania ja ylipäätään ”AMO ITALIA” ihmistä on vaikea löytää Suomesta. Bravo!

Tästä se lähti: väsymätön businessmies Heikki Vedenoja vas., Virpi Virta ja kauppias-kunnanjohtaja Fabiano Tonielli oik. Ah, mikä kolmikko! Novafeltria, Italia.
PIAZZA ITALIA oli yhteisstandimme nimi Helsingin Matkamessuilla jo ennen Briccon perustamista. Montefeltron tuotteet lanceerattiin ja testattiin suomalaisen yleisön ”suussa” jossa ne kuulemma ”sulivat”.

Lähdin messukuumeeseen mukaan Heikin houkuttelemana. Sain innostumaan ideasta myös lähikuntiemme johtajat. Ei mikään helppo homma, sillä täällä ei ole totuttu tekemään ulkomaan markkinointia.Toisimme Montefeltroa tunnetuksi MATKA-messujen avulla, yhdistäen siihen enogastronomian. Pennabilli (Emilia-Romagna) veti rekeä, suunnittelin ja painatin esitteet Montefeltrosta. Alkuvuosina yleisö vastasi kysymykseeni ”tiedätkö missä Montefeltro on? ” epäröiden ”ei”, mutta jo seuraavina vuosia alkoi tulla mukavasti myös ”kyllä”-vastauksia. Heikki raahautti alussa standillemme myös hienon Alfa Romeon. Vespojakin oli, ja jotain uutta ja kivaa joka vuosi vetonaulaksi.

Viini ja ruoka ovat valttiyhdistelmä. Pitää vain löytää se itselleen sopivin makuelämys.

Seuraavaksi Heikki kysyi, tiesinkö alueeltamme jotain pientuottajia, joiden laatutuotteita hän voisi tuoda avaamaansa Briccoon. Tottahan toki! Esittelin Heikille Fabianon, Casteldelcin kunnanjohtajan, joka pitää siellä isältä pojalle-tyyliin sen ainoaa supermarkettia kunnialla toiminnassa upeine luomu-ja perinneruokatuotteineen. Fabianolla on laaja juusto-viini – ja salamivalikoima ja esimerkiksi piadina-leivät tehdään lähellä sijaitsevassa pienessä leipomossa. Casteldelcin vuoristokylässä asuu nykyään alle 400 asukasta. Paluumuutto maalle ei ole vielä alkanut. Harmi.

Virpi esitteli myös Adrianmeren rannikon tuotteita tuoden mukanaan Comacchion kunnan ja sen kalatuotteita Helsinkiin
Pennabillin kunnanvaltuuston turismivastaava punnitsemassa juustoja ja edustamassa Montefeltroa. Fabiano Tonielli, kauppias joka toi tuotteensa ensimmäistä kertaa myyntiin Suomeen Virpin ja Heikin välityksellä.

Heikki siis kaahasi Montefeltroon ja tapasimme Fabianon. Siitä se pitkä yhteistyö alkoi. Ensimmäinen Bricco aukesi Annankadulla ja siellä tarjotaan myös Montefeltron paikallistuotteita, joita Fabiano lähettää säännöllisesti täältä pienestä kunnasta isoon Helsinkiin teille nautittavaksi. Menkäähän maistelemaan ja nuuhkiman Italiaa! Ihan kuin olisi minilomalla keski-Italiassa. Olen itse myös käynyt testaamassa paikan ja makujen aitouden. Suosittelen.

Yhteistyötä chef-joukon kanssa Piazza Italia-standilla. Taustalla Rossana Ravacchioli, sommelier Umbriasta ja Kati Vedenojan selkä…anteeksi Kati!
Tämä Vuokko-rouva tuli myös Montefeltroon lomalle perheensä kanssa ja parikin kertaa.
Montefeltron kolmikko, artisaanituotteita Casteldelcin pienestä kunnasta, jonka tarmokkaana kunnanjohtajana toimii nykyään Fabiano. Oik. kokki Valentina Molino di Basciosta ja kesk. Andrea elintarvike-alalta
Erityyppiset lampaanmaitosta tehdyt juustot: kypsytysajat vaihtelivat 3-6 kk. Osa on kypsytetty viikunan- osa pähkinäpuun lehdissä

Montefeltron tuotteet olivat esillä myös seuraavan vuoden messuilla

Näin voi Italian opas toimia tarvittaessa konsulttina saattaen alulle toimivan viini&elintarvike-export- importin. Kiitos luottamuksestanne Heikki&partners.

Tästä Annankadulta lähti Briccon menestystarina. Ja nyt niitä on peräti kaksi Helsingissä
Kati Vedenoja on taitava suunnittelemaan ja luomaan italialaisia herkkuja
Tammikuussa Briccossa on erityisen lämmin tunnelma, käyhän pöytään lämmittelemään laatuviinilasilliselle!

TULE MUKAAN WAPPUZOOMIIN: Toscana ja Umbria 1.5.2021

Ciao Italian ystävät; tervetuloa kilistelemään iloisessa seurassamme ja erityisesti hyvän ruoan ja viinin parissa. Tilaa on vielä klo 14.00 Zoom-lähetykseen 1.5. 2021 Altopoggiosta. Jos et kerkeä virtuaaliseen viini-ja ruokamaisteluun kanssamme, niin voit ostaa pelkän herkku-Vappukorin kotiisi- se tulee DHL kuriirilla luotettavasti ovellesi ennen vappua. Kysy Virpiltä lisää. Alhaalla blogissani tarkat tiedot*. Toivotellaan ”BUON PRIMO MAGGIO” etänä, ennen kuin voimme taas tavata Altopoggion loma-asunnoilla, erityyppisillä viiniretkilläni tai käydä sommelier-Rossanan luona viinitilalla läheisessä Umbriassa!

Herkkukori sisältää Umbrian laatutuotteita: kaksi Umbrian La Palerna-viinitilan punaista (Cospaia1441 vuosikerta 2016+Rosso Valdimonte 2017-vuosikertaa) sekä kesäisen Rose´-kuplivan (2019), paikallinen käsintehty pecorinojuustokiekko (450-500 g) ja salamipötkö n. 500-600 g (tyhjiöpakattuja, säilyvät hyvin, paino vaihtelee koska artisaanituote) sekä laadukas tryffeli-sienilevite. Osta vain oma patonki ja vappu on valmis! Hinta 150 eur, lähetys ja verot sisältyvät hintaan.

Prego! A tavola. Olkaa hyvä ja käykää pöytään!

Lue lisää edellisestä artikkelistani: http://www.italianoppaasi.fi/2021/03/09/varmista-wappuilo-italialaisella-brunssilla-ja-wine-tastingilla-livena-toscanasta/(opens in a new tab)

Modernin taiteen näyttely 900 vuotta vanhassa linnantornissa, jonka hyytävä historia saa ihon kananlihalle…kuka huusi sen sisältä ”Pariisi, Pariisi, auta”?!

Ajellessa roomalaisten rakentamaa kaunista ja rauhallista Marecchiese-maantietä pitkin Pennabillin kunnan kaukaisimpaan ”lähiöön” eli ”frazione”, kuten näitä kyläyhteisöjä täällä kutsutaan, saavumme Toscanan rajalle paikkaan nimeltä Bascio. Tänne laahusti hiki päässä Dante Alighieri 1200-luvulla matkallaan Ravennaan. Hän ihastui paikan kauneuteen niin, että pysähtyi vetämään Bascion linnantornin juurella henkeä, varmaankin juomaan vettä ja syömään kuivan leipäpalan pecorino-juuston kera ja kirjoitti Jumalaista näytelmää mainiten myös Basciosta. Suuri kunnia. Torni on Pennabillin kunnan omistuksessa ja kuuluu Italian kulttuuriperintökohteisiin. Keksin järjestää sen sisälle taidenäyttelyn. ..

Bascion tornin alla veti henkeä Dante Alighieri. Kunnanvaltuutettuna v. 2016 ostin 30 litraa kyllästettä ja sudin linnalle vievän puisen kaiteen ensitöikseni uuteen uskoon. Näin meillä pienissä kunnissa tehdään kaikkea.

Danten aikaan linna oli vielä ”uusi”, rakennettu 1100-luvun alussa Capuccinomunkkien toimesta. Nykyään itse linna on raunioina. Sen suorakaiteinen harmaakivinen torni on kunnostettu läänin toimesta ja kurkoittaa 21 metriä ylhäästi ylös sinitaivaan valkoisiin pilviin ja muistuttaa sen kerran tärkeästä tehtävästä kommunikoida muiden Pennabillin linnojen vartiotornien kanssa. Noin 5-10 km:n säteellä oli aina linna vartiotorneineen; yhdestä näkyi aina vähintään toiseen. Tämä oli siis sen ajan WhatsApp viestittämään tyyliin: ”hei pankaa heti tervakattila tulelle…taas tulee Federico da Montefeltro Urbinosta 200:n sotilaan joukkoinen sotimaan”.

Marecchiajoki soljuu alhaalla, rauhallinen maantie tuo ylös tornille. Rauhaa ja tilaa olla ja puhdas luonto ympärillä!

Linnoja oli Pennabillin alueella ainakin kahdeksan näin äkkisesti laskien; hallinnolliset rajat ovat tosin muuttuneet niistä ajoista. Osa alueesta kuuluu nyt Toscanan lääniin. Montefelto on Italian linnaisinta aluetta. Renessanssiajalla, 1400-luvulla niitä kunnosteiin ja tehtiin oikein olan takaa ja muoti oli tärkeää; lempiarkkitehit olivat ylityöllistettyjä kuten mm. Francesco di Giorgio Martini.

Sisältä noin 3 metriä per 3 metriä kanttinen minitorni kantaa mukanaan paljon salaisuuksia. Sen maan alla on salakäytäviä (varauloskäytäviä hyökkäyksen varalta), joista löytyi vielä muutama kymmen vuotta sitten kultakoruja ja aarteita ennen kuin niiden sisäänkäynnit muurattiin umpeen sortumavaaran pelossa; paikalliset nuoret seikkailivat niiden käytävissä.

Tornille vie pieni tie ja sen varrella asuu vain eremiittinunna Sveva sekä yksi perhe: he myyvät mm. salamia, jauhoja ja kananmunia omasta tuotannosta.

Sen puolikaaren muotoisesta pienestä tornin ikkunasta huuteli apua yksinäisyydestä seonnut ja hovielämää kaipaava pariisilainen prinsessa nimeltä Fanina Conte´ (Bourbonin sukua ja kuvitelmissani valkoinen huntu päässä) toivoen, että tuuli kantaisi hänen viestinsä koti-Pariisiin asti: ”Pariisi, Pariisi, auta minua!” Prinsessaparka oli järjestetty tänne, aikanaan ”Jumalan selän taakse”, avioliittoon läheisen Carpegnan sotapäällikön kanssa. Tämä heppu oli aina työmatkalla hevostensa ja sotilaidensa kanssa valloittaen maita ja mantuja, voittaen ja häviten, piittaamatta pätkääkään kotiintuloajoista ja vaimonsa psykologisesta terveydentilasta.

Fanina Pariisista päätyi hovitamineissaan tänne yli 400 vuotta sitten . Näkymä Altopoggion kukkulalta.

Linna oli 650 metrin korkeudella ja tässä kukkulan kohdassa käy erityisen kylmä viima ja voimakas tuuli talvella…aina kun tulen tänne kävelemään saan extra-viileitä väreitä iholle kun ajattelen Fanina-raukkaa yksin vaeltamassa linnan saleja kärpännahkaturkissaan ja silti viluissaan, ilman yskänlääkettä tai tehokkaita troppeja ja no party. Hän eli kuin Covid19-tilanteessa…kauniit puvut roikkuivat kaapeissa mutta keitä varten olisi pukeutunut? Pyjama 24/7 vaan rennosti, tyttöseni. Linnan kaikissa huoneissa ei ollut takkaa, koska paikka ei ollut niin ”in” kuten esimerkiksi Firenzen hovi. Eräänä päivänä prinsessa heittäytyi tornin ikkunasta tehden itsemurhan. Näin sai rauhan sielulleen ja tuuli vaikeni Pariisin suuntaan (huom. allekirjoittaneen oma lisäys).

The end. Miehestä ei ole sen kummemmin tarinaa historian kirjoissa..hän varmaan jatkoi sotimista entistä vimmakkaammin.

Kuuluisa on myös lausahdus, jota lukuisat pyhiinvaeltajat toistivat ennen lähtöä matkalle Riminiltä Roomaan tällä tärkeällä Apenniinien ylittävällä reitillä. Muistakaa että porukka käveli ylipäätäänkin jalan, ei pelkästään pyhiinvaeltajat. Hevoskyytiin ei ollut kaikilla varaa.

Alkuperäinen tie tosin oli alempana joen varressa mutta joka tapauksessa on mentävä Bascion tornin ohi: katolisen ristinmerkin rintaan tehtyään he hokivat ”saavumme Roomaan jos Jumala ja Bascion ihmiset suovat”. Täällä oli kuulkaa sotaista porukkaa keskiajalla ja myös raivokkaita naislaumoja, joiden kynsiin ei kuulemma miesten kannattanut joutua. Puhuttiin jopa naisten harjoittamasta kannibalismista koska heidän miehensä olivat menehtyneet sodissa ja jäätyään yksin, ruoka piti saada jostain. Heille ei ilmeisesti uuden avioliiton solmimisen käsite ollut tuttu. Voi jos supermarketti olisi silloin jo ollut Bascion kylässä kuten nyt. Huh sentään! Onneksi elämme 2000-luvulla.

Täytyy tosin puolustaa primitiivisen epätoivoista naisparkayhteisöä muistuttamalla teitä siitä, että sudet eivät olleet siihen aikaan harvinaisia ja etenkään rauhoitettuja….niitä hölkytteli täällä laumamäärin ja ne saivat ainakin yhtä tuhoisaa jälkeä aikaan kuin vandaalit.

Iltaisin katselen Altopoggion asunnoilta tornille; aurinko laskee sen taakse ja tulee unelmoiva olo. Romanttisessa rosan värissä oleva torni pitäisi herättää eloon. Soitin kunnanjohtajalle ja kysyin saanko avaimen, luudan siivoamista varten ja voinko panna pystyyn ystävättäreni, Basciossa syntyneen herttaisen taitelija Liliana Borgian näyttelyn?

Vastaus oli ”totta kai”. Kysyin vielä kunnan teknisestä virastosta miten panna seinälle tauluja, nauloja ei saanut tietystikään vasaroida seiniin mutta löysimme siihen niksit.

Lähdimme taitelija Lilianan kanssa siivousreissulle, hämähäkin seitit neljästä nurkasta pois ja kunnon valaistus. Tein esitteet ja jaoimme tietoa näyttelyn päivästä. Ystäväni Maria Rosa (ulkogrillin omistaja) ja nykyinen lähikunnan pormestari Fabiano Tonielli (myös kauppias) toivat paikallisia herkkuja linnan tornin juurella olevaan ravintola ”Agriturismo La Torre” ja valmistin kesäisen kuohuviini-seljankukkaboolin mintunlehtineen vierailijoille, joten näin yhdistimme taiteen, nautinnollisen ruoan ja upean maiseman.

Liliana kertoo pienen tornin sisällä taiteestaan heinäkuussa 2017

Paikalle tuli noin nelisenkymmentä ihmistä ja tämä on seuduillamme menestys! Täällä ei asu paljon porukkaa eivätkä paikalliset liiku kovin mielellään. He ovat tottuneet olemaan kotioloissa. Rauhallista maalaiselämää. Lähibaari on monille kaukaisin paikka, missä tavata ystäviä, pelata korttia ja juoda kahvikupponen tai kuohuviinilasillinen töiden päätteeksi aperitiivina.

”Plastica (contro) natura” eli muovi versus /vastaan luonto. Tässä on sanaleikki ja sanomaa. Liliana käyttää paljon kierrätysmuovia ja metalleja jne. materiaaleja töissään.

Alakylän Molino di Bascion asukkaita sekä tornin vieressä asuva Bovin perhe (keskellä).

La Torre-ravintolassa oli tunnelmaa auringonlaskussa, tiskin takana Fabiano ja Elisa

Jatkoin torinissa pidettävää näyttelyperinnettä ja seuraavana vuonna siellä oli kylän kirjailijapoika Lorenzo Lunadei tuotantonsa kanssa esitteillä! Luotsaan tänne tulevat suomalaisryhmät aina tornin alle maalaamaan ulkotaidetta: kaunis näköala vetää puoleensa. Amerikkalaiselle Tornin vieraallemme omistan oman blogin.

Lilianan kierrätysmuoviperhosella on yhtä herkän värikäs sielu kuten hänellä itsellään.

Manteli-, kirsikka- ja aprikoosipuut nyt kukassa

Altopoggion puutarhassa, 650 metrin korkeudella, putkahtaa hedelmäpuista ensimmäisenä kukkaan MANTELI, aloittaen kukinnan helmikuun lopulla ja se jatkuu aina maaliskuun lopulle. Istutin seitsemisen vuotta sitten ”La mandorla del diavolo” eli paholaisen mantelipuun. Nyt se on saavuttanut aurinkoisella etelärinteellä noin 5 metrin pituuden. Nimelle ei ole nàkyvää selitystä, sillä kukka on mitä kaunein ja mantelit ovat puolikovan kuoren sisällä kuin simpukan liha; pehmeän makeita. Käytän niitä ruoanlaitossa vaikka kanapadassa, makeissa piirakoissa tai matkaeväänä trekking-retkillä.

Italiassa erityisesti joulun aikaan syötävä makea ”torrone” on mantelin ehkä paras habitat, sanoisin. Myös mantelista tehdyt keksit, pienet mignon-leivonnaiset eli pasticcini tai mantelimaito ova herkullisia nauttia. Oletko kokeillut kotijäätelöä eli gelato alla mandorla? Sana lausutaan ”màndorla” eli aksentti ensimmäisen ”a”-kirjaimelle, grazie mille. Tullessani Italiaan 28 vuotta sitten tilasin ylpeänä gelateriassa tällaista jäätelöä ja muistan jätskiä minulle tehneen tytön yrittäneen tukahduttaa hymyään parhaansa mukaan siinä mantelijäätelöpalloa vääntäessään, koska aksenttini oli o-kirjaimella. Tällaiset pienet kömmähdykset jäävät mieleen kun on nuori ja epävarma, eikö totta?

Image result for Il mandorlo del diavolo. Size: 216 x 160. Source: www.giardinaggio.mobi
tästä puolikova kuori käsin avaamalla pois ja sisältä löytyy manteli, kuivata vaikka auringossa pari päivää

Mantelipuu voi kasvaa pikkuhiljaa jopa 30 metrin korkuiseksi ja elää n. 70 -80 vuotta, ihmisiän. Siitä saa silmän iloa, ruokaa ja varjoa. Tuholaiset eivät siihen myös hevillä iske, ehkä siksi tämä ”diavolo”-nimitys. Paikalliset lajikkeet, kuten tämä diavola, kestävät parhaiten. Mehiläiset pörräävät heti iloisina sen kukissa. Manteli on Kiinasta peräisin mutta Välimeren rannikolla elää yksi täältä alkuperäinen mantelilaji ja tämä tunnettiin jo Kreikassa 300 ennen ajanlaskumme alkua ja 100-luvulla (JAA) Roomassa. Tämän mantelin veivät espanjalaiset sitten Kaliforniaan, missä nykyään on maailman laajimmat suurviljelmät.

Sen suurtuottajia ovat nykyään USA, Kiina, Espanja ja Italia pienellä osuudella lähinnä etelä-Italiassa : Puglia, Sardegna, Calabria ja Basilicata. Aurinkoa ja kuivuutta ei näiltä seuduilta puutu.

Riittäsi kuin joka perheellä olisi vaikka parvekkeella ruukussa pieni mantelipuu…tämä olisi ihanteellista.

Tyypit erotellaan :

  • Prunus dulcis (mandorlo dolce) eli makeaan ja
  • Prunus amigdalus (mandorlo amaro) amaro-katkeran makuiseen manteliin

Hipiälle manteli on tärkeä ja sitä käytetään kosmetiikan teossa. Se suojaa ihoa, lisää sen kimmoisuutta ja ”tekee ryppyisestäkin siloisen”-voitaisiin sitä näin mainostaa !

Runsassatoinen aprikoosipuu ja kirsikka -sekä omenapuut ovat myös näin maaliskuussa kukassa. Toivotaan kunnon satoa että saisimme tehtyä talven hillot ja niitä saavat maistella myös meidän Altopoggion vieraat jos eivät satu tulemaan juuri hedelmien aikaan tänne lomalle. Tervetuloa tutkimaan pihamme flooraa.

KARHUNVATUKKAJUUSTOKAKKU by Altopoggio

Altopoggion loppukesän ja alkusyksyn satoa ovat herkulliset karhunvatukat, joita kasvaa villeinä puskissa aivan kuin Suomessa vadelmat. Niiden maku on todella makea, pehmeän houkutteleva ja kesäisen lämmin, sadon jatkuessa jopa lokakuun puolelle. Vapaamuotuinen cheesecake-resepti blogin lopussa, nauttikaa!

Käytän karhunvatukoita esim. jogurtissa, myslissä, hillona (lisää minimimäärä sokeria, koska ne ovat jo itsessään makeita), leivonnaisissa tai syö pensaasta suoraan suuhun!

Näitä marjoja poimiessa on tarpeen käsivarret peittävä vaatetus, koska varsien piikit ovat todella teräviä ja vanhoissa oksissa ne ovat verrattavissa ruusun piikkeihin. Hyvä puoli on se, että madot eivät ole niistä kiinnostuneita, joten vatukan sisään ei tarvitse ”kurkistaa” kuten vadelmia poimittaessa. Niissä ei ole koskaan ötököitä sisällä ja näin ollen niiden puhdistaminen on myös tarpeetonta. Italiaksi karhunvatukka on ”mora” (laus. ”moora”).

Loma-asuntojemme pihasta aamulla suuhun: tästä kourallisesta saa päivään vitamiinihuiskeen, ei ruiskeen!

Marjasta lähtevä tumman lila väri on todella voimakas, joten kannattaa välttää vaaleita vaatteita keräämisretkellä. Tieteellinen huomio: suu ei kuitenkaan värjäänny mustaksi kuten mustikoiden keruussa 🙂 Kävelyreitilläsi on mukava ja helppo popsia niitä suuhun tai koriin tarvitsematta poiketa metsään asti. Teillämme ei ole liikennettä.

PALJASTAN SALAISEN OHJEENI vapaamuotoisesti kirjotettuna:

Näin tulee helppo karhunvatukkajuustokakku jälkiruokapöytään, vaikka puolimakean tai makean kuplivan jälkiruokaviinin kera maistettavaksi (kts. ”Vappubrussiblogni, kuohuva Rose´S. Martino on upea yhdistelmä tähän) tai ”välipalana” espresson kanssa iltapäivän relax-hetkeen:

Aloita ottamalla DIGESTIVE (muutkin käyvät mutta itse rakastan näitä original-merkkisiä) keksejä noin 180 g ja muussaa ne 100 grammaan sulatettua, haaleahkoon voihin. Pois margariinit tällä kertaa!

Painele tämä seos napakasti n. 24 cm vuokaan (irroitettava reuna) ja pane koko pohja siis jääkaappiin odottelemaan jatkoa.

Upota 10 grammaa liivatelehtiä kylmään veteen lillumaan ja siirry seuraavaan vaiheeseen eli täytteen valmistukseen.

Sekoita hetki vatkaimella tai käsipelin kipossa 250 g mascarpone-tuorejuustoa, 250 g minkä tahansa merkkistä maustamatonta tuorejuustolevitettä (esim. Philadelphia jne.) ja kreikkalaista täysjogurttia n. 100 g keventämään koko hela hoidon kaloripitoisuutta sekä siivilöi sekaan noin 150 g max tomusokeria.

Voit käyttää makean mascarponen sijasta myös ”neutraalimpaa” lehmän ricottajuustoa (huom. jos ricotta on liian nestepitoista niin anna ylimääräisen nesteen herua ensin pois). Lampaan tai vuohen ricotta ovat mielestäni liian vahvan makuisia tähän juustokakkuun.

Kuumenna pienessä kattilassa (ei kiehuvaksi) noin 100 g tuoretta kermaa, sammuta levy ja ota liivatelehdet pois vedestä rutistaen niitä nyrkissä kunnolla, jotta vedet valuvat pois; lykkää ne reippaasti kerman sekaan ja ole valmis sekoittamaan ne heti, ettei niistä muodostu klimppejä. Ota kattila pois levyltä ja anna jäähtyä sekoittaen rauhallisesti. Sekoita tämä kerma-liivateseos juustoseokseen ja hyräile vaikka Italian hymniä samalla tässä jännässä vaiheessa.

Nyt olet jo voiton puolella:

Kaiva esiin keksipohja jääkaapista ja levitä pohjan päälle esim. (meidän perheen lasten rakastamaa) italialaista suklaalevitettä, ei liioitellusti, sillä se on epäterveellista. Tässä pätee taas se toivottoman surullisen ihana laki, että mitä epäterveellisempää, sen parempaa. Ah mikä ainainen dilemma ruoanlaitossa! Mikä tahansa suklaalevite käy, esim. luomusuklaasta tms. tehty. Pieni pohjan peittävä ”harso” riittää, sillä täyte ja marjat ovat jo tarpeeksi makeita.

Suklaan päälle laitan tekemääni karhunvatukkahilloa mutta voit korvata sen esim. vadelmahillolla tai kuningatarhillolla jos et löydy karhunvatukkaa tähän hätään. Muista kirjoittaa Virpille tässä vaiheessa, niin varaan sinulle jo purkin odottaamaan, kun tulet Altopoggioon lomalle.

Juustosekoitus sitten siihen hillon päälle tasoittaen veitsellä tms. Pinnan ei tarvitse olla ”peilityyni järvi”. Tämä on ”rustico” eli maalaiskakku, käden jälki pitää näkyä. Tämä kakku ei tule tehtaasta. Viimeinen vaihe peittää kyllä mahdolliset epätasaisuudet.

Lykkää siis taas koko komeus jääkaappiin (peitä vaikka isolla lautasella niin et tuhlaa alumiinipaperia yms.ja luonto kiittää ) kahdeksi tunniksi. Tiedän! Odottavan aika on pitkä mutta vielä on yksi helppo vaihde edessä ja voit vaikkapa keittää espressokahvit itsellesi ajan kuluksi, panna tiskit koneeseen TAI kirjoittaa minulle viestin miten kokkaaminen sujuu…. [email protected]

Tee nyt myös helppo kuorrutus ja homma on melkein valmis.

Tarvitset MAIZENAjauhoa  30 g ja lasillisen marjamehua. Itselläni oli metsämarjamehutiivistettä jääkaapissa ja se kävi autuaan hyvin kuorrutteeksi. Siivilöi maissijauho marjamehun sekaan pieneen kattilaan ja anna kiehua hyvin sekoittaen noin 5 minuuttia. Tässäkin on hyvä jatkaa sekoitusta rauhallisesti samalla kuin se jäähtyy. Nyt voit hyräillä Finlandia -hymniä tasapuolisuuden nimissä….

Ota hyvin levännyt juustokaakku pois kaapista ja kaada siihen päälle maizena-marjakuorrutus yrittäen tasoittaa tämän parhaalla mahdollisella tavalla. Koristeeksi vaikkapa jäätyneitä marjoja jos tuoreita ei ole saatavilla. Voit myös laittaa syötäviä kukkia silmäniloa tuomaan. Odottele vielä hetki pitäen kakkua jääkaapissa jotta pintakin hyytyy mukavasti.

Buon appetito ja cin-cin eli hyvää ruokahalua ja terveydeksi! Maku korvaa esteettiset puutteet. Kauneushan on katsojan silmässä (tai vatsassa), vero?

Väriherneet kukkivat Altopoggiossa kesäkuulta melkeinpä syyskuun loppuun

Varmista Wappuilo Italialaisella brunssilla ja wine tastingilla livenä Toscanasta 1.5.2021

La Palerna-viinitila Umbriassa Tiber-joen laaksonäkymin

Nauti Italian Vappusäästä ja herkuista turvallisuusvälejä noudattaen. Vietä taatusti erilainen Wappusi ZOOMaten brunssi kanssamme suoraan keski-Italian Montefeltroon. La Palerna-viinitilan sommelier Rossana ja Altopoggion wappuemäntä Virpi odottavat sinua ZOOMissa Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla.

Saat etukäteen DHL-kuriirilla ruoka-ja viinipaketin kotiisi Umbrian herkuista. Avaamme ja nautimme ne yhdessä 1. toukokuuta. Valitse kolmesta ajankohdasta itsellesi sopivin.

Ajankohta Wappu-ZOOM 1.5.2021 (Suomen aikaa)  :

klo 12.00-12.40  tai

klo 14.00-14.40 tai

klo 15.00-15.40

Sprintti Rossana antaa vinkkejä viineihin sopivista antipasto- ja ruokayhdistelmistä ja kertoo tilan laatuviineistä. Italiassa 28 vuotta asunut opas ja myös Pennabillin kunnanvaltuuston turismivastaava, allekirjoittanut Virpi, juontaa wine tastingin Rossanan ohella suoraan Altopoggion loma-asunnoilta Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalta ja kertoo samalla mukavia juttuja Italiasta sekä seudun lomamahdollisuuksista.

Tämä näkymä aukeaa Altopoggion terassilta Toscanaan

Vapputastingpaikkoja on rajoitetusti, benvenuto! Riittää kun klikkaat ennen tapahtumaa lähettämäämme linkkiä ZOOM-istuntoon. Tule rohkeasti mukaan syömään ja juomaan hyvässä seurassa.

Ruokapaketin hinta ja sisältö:

KIT tulee luotettavalla DHL -kuriirilähetyksellä suoraan kotiovellesi hyvissä ajoin ennen tapahtumaa ja sisältää vappuun ihanteelliset ja ennen kaikkea laadukkaat:

-nr. 3  Viinipulloa à 75 cl Umbrian viinitilalta www.lapalerna.it:

Kuohuva rosé Rosa di Martino 75cl vuosikerta 2019
Raikas punainen Rosso di Valdimonte 75cl- vuosikerta 2017
Tumman täyteläinen Cospaia1441 -75cl- vuosikerta 2016

-Umbrian salami 500 grammaa (luomu, pakattu tyhjiöpussiin) www.pigolotti.it

-lampaan pecorinojuusto 500 grammaa (luomu, pakettu tyhjiöpussiin) facebook.com/ilcaciocomera.cheese.shop/

-Umbrian tryffelisienilevite (rajoitettu tuotanto, laatutuote lasipurkki 80 g) www.tartufibianconi.it

Hintaan: 150 eur (sis. lvv) sisältyy edelläoleva ruoka- ja viini -KIT,  DHL kuriirilähetys etelä-Suomen seudulle (tarkistamme etukäteen osoitteeseesi tulevan lähetyksen hinnan jos alueen ulkopuolella)  sekä oikeus ZOOM-linkkiin (valitse ajankohta alta) vappuhappeninkiin! Jos et pääse Zoomiin niin tilaa pelkkä KIT nautittavaksi vaikkapa ystävien kanssa.

Pecorinojuustokiekosta lähtee ilo irti!
Mahtava tryfflilevite sopii lämmitetyn patongin päälle!

Varaa vain omat viinilasit, lautanen, vaaleaa tuoretta patonkia tms. sekä veitsi ja korkinavaaja. Huom. ruoat säilyvät pitkään vaikka paketit ovatkin avattu, joten kaikkea ei tarvitse nauttia samana päivänä.

Myös viinipulloista voi avata halutessa vain esim. yhden ja Rossanan ruokavinkkien perusteella avata seuraavat myöhemmin sopivan ruoan yhteydessä! Voit myös jakaa pakettisi ystävien kesken etukäteen.

Pyydä tarjous jos haluat lisätä viinejä tai ruokia pakettiin!

Lähetämme sähköpostilla tarkat tuote-sekä viinien selostekortit niitä haluaville, kirjoita meille suomeksi tai englanniksi, kiitos ja grazie. Tilaukseen tarvitsemme vain osoitteesi ja puh.numerosi kuriiria varten sekä kerrothan haluamasi ajankohta brunssille. Lasku tulee etukäteen sähköpostiisi.

Viinitilasta :

La Palerna-viinitila on saanut monia palkintoja korkealaatuisista viineistään  (mm. Kultamitali Berliinin Wine Trophy Cospaia-viinistään v.2013), jotka tähtäävät laatuun eivätkä massatuotantoon. Olen vienyt suomalaisryhmiä Rossanan luo maistelemaan viinejä ja kävelemään tässä ”viiniparatiisissa”. Tila sijaitsee Tiberjoen laaksossa 700m:n  korkeudella, kooltaan se on 8 hehtaaria.

Zoom-tapahtumapaikka Toscanan rajalla Altopoggiossa:

www.altopoggio.it on 1800-luvun täysin remontoitu toscanalainen kivitalo jaettuna kolmeen idylliseen loma-asuntoon. Sijainti rauhallisessa laaksossa luonnonpuiston esialueella Apenniinivuorilla Pennabillissä; lähistöllä on paljon nähtävää pienissä keskiaikaisissa kylissä. Täällä ei ole massaturismia vaan löydät aidon, erilaisen Italian. Ihanteellinen kohde kulinaari-, taide- tai sporttisesta lomasta kiinnostuneille. Leonardo da Vinci maalasi Monna-Lisa taulun taustamaiseman täältä.

Pennabillin kunnassa sijaitsee jopa todella edullinen Michelin-tähtiravintola, jonka traditionaaliset herkut ovat luomua ja paikallista tuotantoa. Perheomisteisissa lähiravintoloissa on edulliset hinnat mutta korkea laatu. Kolmen läänin rajalla sijaitseva Altopoggio on keskeisellä paikalla; voit kokea paljon liikkkumatta liikaa lomallasi. Covid ei ole täällä päässyt jylläämään, koska seutu on harvaan asuttua. Tästä voit startata Rossanan La Palerna-viinitilalle vierailemaan!

Osoitteemme:

Rossana Ravacchioli: [email protected] c/c Virpi Virta : [email protected]

Kysy rohkeasti Virpiltä lisätietoja: ja tutki vaikka Italian blogiani kuvine-ja videoineen osoitteessa : www.italianoppaasi.fi          

Cin Cin! Terveydeksi. Kilistellään yhdessä vappuna!

Vas. Rossana, oik. Virpi (kuva otettu v. 2019)

VOI HYVIN LUONNON HELMASSA JUMPATEN

Montefeltrossa ei ole ruuhkaa ja voit vapaasti mennä niityille jumppamatto kainalossa venyttelmään jäseniä alkavaan päivään. Onnellinen on se, joka voi aamutuimaan käydä jumpan päätteeksi aamiaiselle viereisen ulkoilmakahvilan pöytään. Sinne tulevat kauriitkin ihmettelemään cappuccinon tuoksuja. Eviva il chiosco di Maria-Rosa! Eläköön Altopoggin naapurimme Maria-Rosan pienen St. Giannin kyläyhteisön ulkolimakioski- ja ravintola.

Klikkaa videota….katso miten henkinen, ruumiillinen ja vatsan hyvinvointi nivoutuvat keskenään Italian tyyliin.

Piero della Francesca ja ”Kastajaiset”

Tämä on sarjamme viimeinen video Piero della Francescan noin 600 vuotta sitten maalaamasta teoksesta-yhdestä niistä, jotka muuttivat taiteen suuntaa.

Marecchiajoki alhaalla, Pennabilli vastapäätä ja tässä seisoi Piero pensseliensä kanssa n. 600 v. sitten.

Olen suunnattoman innostunut erityisesti taulujen taustamaisemista, koska asun ja opastan tällä alueella joten minulla on, voisiko sanoa, ”oma Piero ojassa” vaikka kaikki kunnia Hinduille lehmien pyhästä asemasta ja pidetään nekin ”poissa ojista”. Alla lyhyt video. Toivotan mukavia katseluhetkiä ja odotan teitä Petrella Guidissa, Pennabillin vastapäätä, toispuol´ Marecchiajokkee.

Petrella Guidin nk. Renessanssiajan ulkoilmaparvekkella