Vuoristokylän perheen joulumenù Keski-Italiassa

Joskus aikoinaan 24.12 (kiitos taitelija Tuula Alho vas. tilaustyö Suomen kotimaisemasta)

Olemme jo nyt alkaneet suunnitella aattoillan ruokalistaa. Asummehan Italiassa, ja täällä hyvä ruoka ja sen perinteet ovat kovassa kurssissa, aina. Myös juhlapyhien ulkopuolella. Joulu, il Natale, on suomalais-italialaisessa perheessämme se vuoden tärkein juhla, la piu´ importante- assolutamente! Eli ei pelkkää riisipuuroa pataan kiehumaan, vaan tarkkaan harkittu, kaikkien vatsoja hivelevä, kieliä kutkuttava ja silmiä sulostuttava menù on saatava dipolomaattisen harmonisesti kasaan. Ei helppo juttu, uskokaa pois. Ja joulurauha pitää säilyttää, muuten ei tule joulupukkikaan.
Lasten ollessa pieniä, tämä juttu kävi helpommin. Mamma päätti kaiken ja bambinit eli lapset söivät hyvällä halulla kaikkea. Perheemme milanolais-romagnalainen isä on tottunut miltei jo 30:n vuoden ajan suomalaisiinkin ruokiin, joten hänelle kuulemma ”käy kaikki”. Fantastico!

Marecchiajoki saa alkunsa Altopoggio.it loma-asuntojemme läheltä ja laskee 70 km matkan Adrianmereen, San Marinon ohi

Tänä jouluna kotiimme, Toscanan rajalla sijaitsevaan pieneen kivitaloomme on tulossa tyttäremme suoraan Pariisin pyörteistä, taatusti mielessään myös ranskalaiset ruoat. Mamma mia ja apua! Tiedän, että hänen listallaan ei ole aikoinaan Aurinkokuninkaan Versaillesin hovissa tarjottuja herkkuja, sillä kukkarot ovat Italiassakin aika tiukoilla rankkojen Covid- ja Putin-tragedioiden aalloilla. Onneksi opiskelijat ovat jalat maassa olevaa kastia. Eli malttia ruokalistan laatimisessa : hummeritkaan eivät matkaa Adrianmereltä Marecchiajokea pitkin sen yläjuoksulle 650m:n korkeudelle, Altopoggion kukkulalla sijaitsevaan kotiimme.

Altopoggio.it nähtynä pelloiltamme, lumisena talvena. Yleensä näin paljon lunta sataa vain kerran vuodessa ja se sulaa muutamassa päivässä pois, lämpötilojen ollessa lähinnä aina plussan puolella

Kalastus ei siis auta, koska kala on seudullamme harvinaista herkkua, jokien ammottaessa suurin piirtein kalattomina ( bongasin muuten pari jokirapua viime kesänä, mutta niillä ei pitkälle pötki). Jopa kylämme pieni kalastusseura kävi viime kesänä Lapin joilla heittelemässä vapaa, joten siunatkoon Suomi meitä kalattomia. Eli, otamme ne pois ruokalistalta tänä jouluna ja teemme simppelin version. ”Less is more”, tekstailee minulle poikamme kaukonäköisesti, viimeksi vastauksena kysymykseeni ”mitä tuon sinulle Suomesta tuliaiseksi?”

See the source image
Mustekalarisotto ei ole kaunis, mutta todella makoisa!

Viime jouluna pöydässä oli kalaa ja kinkkua, suklaista tekemääni jouluhalkoa, karjalanpiirakoita jne. pottulooraa. Muistan, että minulla meni kolmisen tuntia herkullisen seppia-eli mustekalarisoton tekemiseen, koska ostin jättimäisen mustekalan suoraan kalakauppiaan autosta, joka tulee joka viikko kylällemme tuohon 3 km:n päähän ja läiskäisee eteesi suoraan hänen kalastajaveneestään saamansa saaliin. Mustekalasta lähti ensin silmät, kun kaivelin niitä pois, ja pitää olla varovainen, ettei muste räjähdä seinille tai päällesi, koska se pitää saada ehdottomasti talteen, sillä siitä tulee risottoon upea maku ja harmaanmusta väri. Nami. Hörhelöt eli tentacolit pitää myös käsitellä, yksitellen ottaa kova ”kelmu” pois ja tässä menee tunti..sekä useimmiten hermo. Siivotessa myös lopun tästä liukkaan niljakkaasta kalasta kylmän veden alla, käsien ollessa jo turtana kuten kalastajilla konsonaan tässä vaaditaan kärsivällisyyttä. Keitä sitten hela hoito kuumassa vedessä, heitä valkoviinipullon korkki (siis korkkimateriaalista, ei metallinen) sekaan kiehuvaan veteen, niin kalasta tulee pehmeämpi. Tämä on ystäväni Savino-kalastajan niksi, ja juo siinä sitten lasi itsekin rauhoittamaan hermojasi pitkän valmistusprosessin keskellä.

Äidin pikku apuri Diego tekemässä lasagnea vuosia sitten…ostamme lihat KM0 eli lähit-ja luomutuotantoa 10 km päästä. Siitä teemme jauhelihakastikkeen lasagnea varten. Pastalevyt tuorepakattuina pastakaupasta jos ei itse kerkeä tekemään. Pinaatti ja vihreät yrtit antavat kivan säväyksen ja joulun vihreyden lasagneen

Lihaa eli carne, pyytävät lapset eli Camilla 22 v ja Diego 14v sekä Camillan meillä jo viidettä joulua viettävä Andrea-poikaystävä naapurikunnasta. Teimme Whatsapp ryhmän, minne jokainen laittaa toivomuksiaan 24.12 aaton ruoista. Aamulla luin siis lasten toivomuksia: kinku (yhdellä ”k”kirjaimella eli pitääkö minun tehdä vain puoli kinkkua vai onko Diego taas unohtanut viime vuodesta, että ”kinkku” – sanassa on kaksoiskonsonantti?), kotitekoista lasagnea ja suomalaisia korvapuusteja. Helppo nakki, sanoisin.

Andrea: ”Virpi, niitä sinun ihania suomalaisia jälkiruokia, mitä tahansa, kunhan on suklaata ja paljon” , sekä käsin tehtyä ”täytettyjä hattu”-eli cappellettipastaa. Vaikeampi toteuttaa…

Camilla: ”suomalaista kinkkua ja mummin imellettyä perunalaatikkoa” . Rakas edesmennyt Helsingin Rauha- mummi ja pienelle paperipalaselle aikoinaan raapustamani pottulooran ohje. Muistan vielä sen hetken, kun hän saneli sitä minulle summamutikassa, eli siitä ei koskaan tule ihan samanlaista, koska tarkat määrät puuttuvat, mutta nostalgia korvaa puutteet.

Lisäksi toiveena : ”joitain mereneläviä esim. isoja gratinoituja simpukoita (cappesante) uunissa tai täytettyjä pitkiä Adrianmeren canocchie-rapuja. Jälkiruoaksi, come dolce, vadelma-suklaa-cheesecake”. Tässä vaaditaan jo hermoja ja aikaa…

Mamman pikku apulainen Camilla tekemässä kinkkukastiketta

En laittanut miestäni Whatsapp-ryhmään, jotta tästä sekametelisopasta tulisi vähemmän ongelmallinen, vaikka hän mitä luultavimmin on tänäkin vuonna ”kaikki käy-linjalla”, jos vanhat merkit pitävät paikkansa ja mitä ilmeisimmin pitävät, koska hänkin on vanhentunut taas jo vuodella (huom. lukijoille: erittäin epäluotettava tilastoton ennustus). Ai niin, tähtitorttuja ja omatekoisia piparkakkuja ei voi ohittaa, eikä mausteglögiä juotuna perinteisistä sinisistä Tsaikka-laseista. Marimekko-pöytäliina ja Iittalan kynttilät pöydälle, kaikki saatu ihanilta ystäviltä ja sukulaisilta Suomesta. Ja äitini ”vain juhlatilaisuuksiin esille” ottamat hopeiset haarukat ja veitset.

Jouluaaton aamukävelyllä ja Spilla-koirakin pääsee aina mukaan riehumaan. Yläkylässä Miratoiossa, Francescon perunamaan lähellä

Kinkku on siis ykkössijalla, joten varaus vaan menemään läheisen luomulihatilalle pienelle vuorelle Montecopioloon, mistä löysin parhaan lihaköntin viime jouluna. Toivon, ettei lunta sada juuri joulun aluspäivinä, muuten tulee hankala nousu 1300:n metrin korkeudelle sitä noutamaan, vaikka meidän Fiatissa onkin kitkarenkaat alla ja lumiketjut aina varalla. Rimpautan sinne muutamaa päivää ennen aattoa, pyydän leikkaamaan ja laittamaan ”cosciotto di maiale” eli kinkun palan n. 6 kg. Maku on mahtava. Sitten panen sen suolaan läheisessä San Marinossa asuvan suomalaisen Hilkka-ystäväni ohjeen mukaisesti, kolmisen päivää ennen uuniin tökkäämistä. Kinkkukastikkeen teen omasta päästäni joka vuosi, aina erilaisen. Tähän kyytipojaksi otamme paikallista punaviintä. Saattaapa olla, että myös rakkaiden naapureidemme Anun ja Tonyn tuomat Kukko-kaljatölkit kruunaavat kinkkuskenaarion.

Potut eli patate, saadaan yläkylän Francescon ”suoramyyntipisteestä” eli hänen perunakellaristaan. Francesco-poika ei viihtynyt tehtaassa töissä, kuten isä oli toivonut, ja aloitti viljelemään kaikenlaista kotitalonsa puutarhassa, laajentaen aluetta aina vuosi vuodelta vähän kaikkien lähellä asuvien pappojen ja mammojen maille, vuokraten niitä siis heiltä, jotka eivät enää itse jaksa kylvää ja kasvatella. Taatusti luomua. Francescon kalkkunatkin ovat niin julmetun isoja, että kierrän ne kaukaa, koska ne tuijottavat todella pelottavan näköisesti ja kiljuen- aavistaen ehkä, että ”Thanksgiving tai viimeistään joulu” voivat olla heille tappavan kohtalokkaita.

Cappelletti in brodo marchigiani: storia, origini e ricetta ...
Cappelletti eli täytetty herkullinen hattupasta lihaliemessä

Lattu-maksalaatikko tai rosolli eivät ilmeisesti ”istu” perheemme suomalais-italialaiseen makuun, joten niitä en enää tee. Cappelletti-ja muukin pasta on varsinaista näpräämistä, mutta ne voi tehdä vaikkapa yhdessä, niin menee nopeammin. Joskus olemme vääntäneet niitä naapurin mummon kanssa tai ystäväporukalla. Luulen, että Herran Vuonna 2022 marssin suoraan ravintolassa työskentelevän Silvia-ystävättäreni kotiin ja pyydän häntä valmistamaan ne meille. Ah, ihana nykyaika. Laiskuus on joskus voitto koko perheelle. Rentoutunut äiti on ihana näky! Cappelletit ovat maukkaita erityisesti lihaliemessä, jonka teen alusta alkaen itse, ostamalla eri lihojen paloja, luita ja keittämällä ne porkkanan, sipulin, sellerin ja laakerinlehden kera isossa määrässä vettä. Ja kauan. Vähän mustapippuria sekaan, katajanmarjoja ja suolaa. Päälle voi raastaa parmesaanijuustoa, sitten kun keitto on valmis pastojen kelluskellessa siinä houkuttelevasti.

Cappellettien sisällähän on ravitsevia ja kalliita ainesosia, ja siksi niitä syötiin ennen vanhaan vain jouluna tai harvoin. Vasikan/lehmän/possunlihaa ja cappone eli salvokukkoa, kananmunia, parmesaanijuustoa jne.

Lumi, harvinaista herkkua Altopoggion talojen välistä pulkkamäkeen. Läpikulkuliikennettä ei ole, joten on turvallista mennä. Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla, Marecchiajoki alhaalla ja vastapäisellä kukkulalla näkyy pieni Gattaran kylä. Olemme Mona Lisan taulun taustamaisemassa.

Alkupaloja on tehtävä. Crostini eli paahdetut pienet Toscanan leipäset eri levitteillä ilmestyvät pöytäämme. Vihannes-, tomaatti- ja lihatyyppisiä herkkulevitteitä saa myös lähisen Sansepolcon kaupungin herkkumyymälöistä. Suuntaan sinne. Asumme puolessa välissä Toscanan ja Emilia-Romagnan läänien palveluita, eli välillä haemme tuotteita ja eri makuja sieltä, minne nenä halajaa. Juustoja syömme alkupaloina, joten pecorinojuusto ja läheisen Toscanan Luisella-rouvan pienen maatilan käsin poimitut marjat, kukat jne. ja niistä tehdyt hillot sivellään juustosiivujen päälle. Kaikki kulautellaan alas tänä vuonna KIR-royalin eli mustaherukkalikööritipalla tuomaan säväystä italialaiseen proseccoon, anteeksi vaan Champagne, mutta meidän on ostettava paikallisia viinejä. Ihan ”pakko”.

Ricetta Cantucci
Cantucci alle mandorle eli ihania toscanan perinteisiä keksejä mantelien kera

Gratinoidut vihannekset ovat maukkaita ja ravitsevia ja niitä käytetään paljon alueellamme. Tomatti, munakoiso, zucchini eli kesäkurpitsa ja peperone eli paprika vaan puolitetaan ja tungetaan pintaan raastettua toscanan kuivaa leipämössöä, johon on sekoitettu suolaa, EVO oliiviöljyä, tuoretta persiljaa sekä valkosipulin kynttä.

Tästähän ei puutu muuta kuin se jälkkäri. Tänä vuonna suklaamousse tekee debyytin pöytään suklaacantuccinien kera. Jätämme kakun seuraavaan päivään ettei tule ylensyötyä. Cantuccinit ovat taivaallisen ihania manteli/suklaakeksejä, perinteisiä Toscanan herkkuja. Niitä napostellaan pyhän viinin eli Vin Santon kera. Aina pitää olla pieni pullo tätä Pyhää Viiniä kaapissa, sanoi ystäväni Tulio Toscanan viinitilalta, vaikka yllätysvieraita varten. Kaada tilkka pieneen liköörilasiin tätä makeaa, suloisen tummankeltaista viiniä ystävyyden ja vieraanvaraisuuden eleenä. Juuri sopiva siis jouluunkin. Mikäs sen pyhempää?

Altopoggion kukat ja Fasun vihreät kuulat yhdistävät joulun tunnelman täytekakkuun, Panettone kuuluu myös joulupöytään, niitähän on myynnissä monen makuisia ja meillä menee klassinen milanolainen vain rusinoilla maustettu TreMarie tai lähileipomosta ostettu herkullinen artisaanipanettone!
Kissakaan ei enää ”kestä” joulurauhaa

Makoisaa joulun odotusta ja ruokalistan valmistelua Altopoggion väeltä www.altopoggio.it !

Tämä artikkeli löytyy ulkosuomalaisten NOI-lehdestä https://www.noi-lehti.fi, missä on Italian suomalaisten kirjoittamia juttuja eri aihepiireistä ja joulun alla kiva JOULUKALENTERI -arvausleikki! Lue lisää myös ig: noi_lehti

www.italianoppaasi.fi

Sukella suloisen Sarin siivittämänä kauniiseen italian kieleen Italiassa, kesäkuussa

Kurkkaa video ja tule erilaiseen ja turvalliseen keski-Italian luonnonmaisemaan nauttimaan puhekielen hauskasta viikosta 8-14.6. Täällä kieli laulaa ja oppimisen ilo on ylimmillään, kun parannamme italian kielen taitojamme rennossa seurassa, ulkosalla opiskellen. Kaikki hyvän ruoan, viinien, kulttuurin, shoppailun ja Virpin huolenpidon kera. Voit myös olla nollatasolta aloittava Italian fani.

Käymme katsomassa nähtävyyksiä ja majapaikkamme on Toscanan rajalla olevassa perinteisessä idyllisessä kivitalossa: rauha ympäröi, eivätkä hyttyset haittaa! Yksilöllinen ote opetuksessa ja jokainen huomioidaan oman tason mukaan. Vieni con noi! Tule mukaamme!

Kysy vapaasti lisää ja pyydä esite Altopoggion emännältä: [email protected]

Aamu alkaa Toscanan laaksonäkymin asuntojen pihalla- italiaksi !
Onnelliset tryffeleitä ja viinejä nuuhkimassa ja ostamassa kotiin tuotavaksi Suomeen. Cin-cin! Terveydeksi !
Kotijäätelö tehdään Cecilia-rouvan toimesta vain tuoreista raaka-aineista ! Maista pistaasi-tai suklaaenkelimakuja ja totea: ”mamma mia, che buono!”
Tyylikkäät ladyt Monna Lisan taustamaisemaa ihailemassa Pennabillissä fiilistellen
Meille naisille iskee usein ”joukkohysteria” -varsinkin artisaanituotteiden kohdalla..eli kaikkien piti saada nahkalaukut tai nahkatakit! Edulliset hinnat, koska tämä ei ole massaturismiseutua.
Kirkon portailla levähdyshetki ennen pizza-illallista
Opiskelun ohessa saa samalla aurinkoa ja D-vitamiinia! Väriherneet tuoksuvat …
Gourmet-lounas kastanjametsän siimeksessä monine ruokalajeine-ja viineineen tryffeleistään kuuluisassa ravintolassa
Joukkohenki pelaa ja nauru on herkässä !
Jaaha, minkäs valitsisi: tryffelilevitteen, tryffelijuuston, tryffelirisottoa jne. jne.
Villa Amarcord on luksuspizzeria-ravintola Pennabillissä ja ruoan laatu on taattu, kuten kaikissa käymissämme paikoissa.
Tryffeliöljyä vai mitä veisi koti-Suomeen?

PUHUTAAN ITALIAA

Mattian ja Virpin matkassa

Lomaviikko kaikille heille, jotka ovat aina halunneet oppia puhumaan italiaa. Italian kauniissa maisemissa ja rennossa seurassa harjoitellen sanat jäävät luontevan helposti päähän. Tule mukaan, vaikka et osaisi vielä kunnolla alkeita. Kurssilaisten kommentti oli : ”Metodo Mattia on hauska ja toimii” eli Mattian omalla metodilla mennään…a presto!

Ajankohta: 5-10 heinäkuuta 2023. Nähdään Altopoggiossa. Info: [email protected]

Mattia-open sylissä Muffo-kisumme, joka on adoptoitu/pelastettu, ja hän olikin pieni maskottimme, un gattino molto vivace!
Suloinen Arja Ropo Tampereelta kertoo kurssikokemuksestaan: tässä Arjalta SUORAT SANAT, ystävät!
Tästä se ihana loma alkaa: Emilia-Romagnan ja Toscanan rajalla Altopoggion pihassa, Spilla-koira odottaa rapsutuksia. Pieni ryhmäkoko takaa yksilöllisemmän opetuksen.
Kulttuuria sopivasti höysteenä. Kuvassa Pennabillin 650 m korkeudella oleva kukkula, jolta avautuu Mona Lisan taustamaisema. Näe Leonardon silmin 500:n vuoden jälkeen sama luonto. Aaaah mikä järisyttävä kokemus.
Unohdettujen hedelmien puutarhassa Pennabillissä, loma-asunnoilta 12 km:n matkan päässä kokopäiväretkellä. Kävele Pennabillin runoilijan Tonino Guerran ideoiman hyvän onnen portin läpi niin loppuelämäsi pitäisikin sitten olla kohdallaan! Buona fortuna. Lykkyä tykö.
Cin cin eli Mattiakin vihdoin vapaalla. Herkullinen pizza-illallinen kauniissa VILLA AMARCORD-ravintolassa Spritz-aperitiivin alustamana. Kieli taas lauloi ja hymy oli herkässä joka iikalla, vai pitäiskö sanoa ”likalla”.
Toscanan puolella oli tammi, ja siinä olevassa keinussa halusimme keinua korkealle. Upea aloitus kotiravintola-illalliselle. Koskas olet viimeksi keinunut? Estot pois ja tehdään, mitä hetki tuo eteen. Ciao Kaisa!
Alberton työ on tarkkaa hommaa, taidekyniä tuli ostettua tuliaisiksikin ja italialainen oopperamusiikki soi taustalla. Mikä tunnelma!
Pausa caffè eli kahvitauko: Cappuccino ja espresso maistuvat aina ja hinta on 1.50 euroa. Niitä voi juoda useammakin päivässä menemättä vararikkoon..

Virpi järkkäsi yllärinä paikallisen tryffelinetsijän Lara-koiransa kanssa näyttämään, miten niitä käytännössä löydetään tryffeliravintolan metsästä .
Voi miten tuoksuva, tuore musta ”tartufo”, tryffeli. Niitä söimme sitten heti lounaalla samaisessa ravintolassa ja opimme paljon tästäkin herkusta. Lähiruokaa parhaimmillaan.
Italian vanhimmassa kokonaan puulavasteisessa teatterissa (v. 1605) on tunnelmaa ja voit käydä sen lavalla fiilistelemässä, vaikka lausuen tai laulaen. Meidän ryhmäpotretti. Che bello! Ihana Sant´Agata Feltrian kunta Montefeltron kauniissa vuoristomaisemassa ja ihanat tytöt:
Ida, Kaisa, Jaana, Päivi, Arja, Varpu ja Tarja
ILO IRTI : kiljuimme ja taputimme käsiämme viimeisellä illallisella. Kaikki saivat kurssin lopuksi diplomit !
Kiitos ihanat osallistujat ja ope Mattia.
Nähdään taas heinäkuussa eli 5-10.7. 2023, varaa nyt heti ainakin alustavasti oma paikkasi suoraan Virpiltä: [email protected]
ja jos en vastaa parin päivän sisällä niin kirjoitapa tähän whatsappiini varmuuden vuoksi: +39 3331134190

laitan sinulle esitteen tulemaan ja odotan kysymyksiäsi…

SYDÄMELLISESTI TERVETULOA erilaiseen Italiaan, kotiini.

Rouva Wandan luolajuusto kypsytetetään maakuopissa

Lokakuu on suurta juhlaa pienessä Talamellon kylässä Emilia-Romagnan maakunnassa. Sain läheiseltä kunnanjohtajalta kutsun tulla ”luolajuustokuopan korkkaamistilaisuuteen” eli kirjaimellisesti ilmatiiviin kannen alla nelisen kuukautta pari metriä syvässä maakuopassa muhineet lampaan-ja lehmänmaitojuustokiekot näkevät taas valon ja lopputulos on haisevan ihanan makuinen! Uskokaa pois. Formaggio di fossa. Fossa on kuoppa, formaggio on juusto.

Ohessa video, kuvassa naureskeleva mies (häntä nauratti, kun puhuin suomea..) on availlut luolajuustokuoppien kansia jo kohta 40 vuotta, siis aina kerran vuodessa, lokakuussa, kuvassa olevan Wanda-rouvan omistamassa talossa. Talon lattiassa on jo keskiajalta peräisin oleva kuoppa, jonka pohjalle ja seinille laitetaan ohran olkia, koska ne ovat niitä taipuisimpia. Juustokiekot vuorataan puuvilla-tai pellavaliinoilla (jälkimmäinen nykyisin liian kallis materiaali) ja ladotaan tiukkaan pinoon kuoppiin. Yksi painaa alta kilon. Kuopan pohjalle tehdään ”ritilän” tyyppinen alusta puusta, jotta kypsymisen aikana valunut rasva ei pilaa juustoja.

”Kultaharkot” siis kutistuvat näiden kesäkuukausien aikana. Kerrotaan, että viitisensataa vuotta sitten tämän herkun valmistus alkoi vahingossa: kovat nälkävuodet ja ainaiset sodat ja valloittajat panivat kyläläiset piiilottamaan ja varastoimaan ruoka-ja arvotavaroita olkkarin maton alle kaivettuihin maakuoppiin. Rauhan taas vallitessa ja kuoppien avaamisen yhteydessä sinne jäänyt maitohera oli muuntunut ambran väriseksi, ruskean keltaiseksi juustoksi. Tästä se lähti. Pahasta voi seurata siis aina jotain hyvääkin. Think positive.

Juustossa on voimakas maku

Monessa talossa on siis vain yksi kuoppa, ja pitää marssia aivan olohuoneeseen asti sitä näkemään. Talamellossa niitä on 7 ja olen nähnyt niistä kolme. Pirtsakka Wanda on restauroinut nyt muhkealla rahamäärällä koko synnyinkotinsa ja lopputulos on upea. Hän tarjoutui innoissaan näyttämään taloaan ja kävelimme kaikki huoneet läpi. Maisemat ikkunoista ovat vertaansa vailla: Marecchiajoen laakso avautuu renessanssimaisemineen harmaaluukkuisten ikkunoiden takaa. Ai mikä ihanuus! Che bello!

Yläkerran nykyisen olohuoneen lattiassa, vuosisatoja vanhan kivitakan vieressä on panssarilasi ja siitä näkymä sohvalta lököttäessä suoraan alas ”fossan” eli kuopan kanteen. Näin voi kätevästi pitää tilannetta silmällä. Kuopan kansi tosiaan laitetaan vielä sementillä umpeen, joten sitä ei helposti avata eivätkä hiiret pääse sinne riehumaan.

Talamellon kuoppa sinetöitynä ja päivämäärä sementtiin valetussa kannessa

Lampaat ja lehmät laiduntavat lähellä ja juustoa on tehty jo monessa sukupolvessa. Eläimet napostelevat kevätniityillä ja -pelloilla tuoretta ruohoa, yrttejä jne. ja juuri tästä toukokuisesta maidosta tulee sitten niin mahtavan makuista juustoa. Wanda kertoi tämän simppelin asian, ja juuri näinhän se talonpoikaisjärjelläkin ajateltuna on.

Tuotanto on naturalmente, luonnollisesti, erittäin pieni, ja tässä kylässä luolajuustoa tehdään enää muutaman perheen voimin. Markkinoilla on myös monenmoista muutakin ”luolajuustoa”, jota tehdään enemmänkin sarjatuotantona ja monesti vuodessa, mutta maku ei valehtele. Siitä sen oikean luolajuuston tuntee; aromit ovat tallella ja kaikki kohdallaan. Kilohinta ei ole päätähuimaava, vaikka täkäläisittäin se on kallista: n. 29-39 eur. Hyvä säilyvyys.

Tikkaat ovat kuoppaan pääsyä varten jo hollilla
Vas. kuopan kannen sulkija ja avaaja; hän asuu vastapäisessä talossa, keskellä Wanda-sydämellinen juustohullu ja paikan omistaja ja Virpi, juuston mausta niin sekaisin että sekoili varmaan jotain juttuja videollakin, mutta koittakaa ymmärtää ja tulkaa paikan päälle niin käydään yhdessä tässä upeassa paikassa!

Marecchiajoen tuuli korkealla kukkulalla, vuosisatoja vanha talo ja sen ylpeä omistaja Wanda jatkaa sitkeästi luolajuuston teon perinnettä. Hän nauroi ja sanoi : ”olen jo vanha, ihan oikein tuo nimilaatta ovenpielessä: FOSSA DI WANDA eli Wandan kuoppa, kohta se kuoppa odottaa minuakin”…voi kamalaa! Lohdutin, että ikä on vaan pari numeroa. Hällä väliä. Talossa on hänen lääkärimiehelle omistettu kaunis yksityiskirjasto.

Wanda oli kutsunut paikalle myös läheisen ravintola/hotellialan koulun oppilaita juhlistamaan tätä tilaisuutta ja iloinen puheensorina täytti pienen huoneen. Wanda kertoi tästä perinteisestä ammatista ja kaikki esittivät innokkaasti kysymyksiä italialaiseen tyyliin ujostelematta ja juustoa maistellen.

Opettaja totesi, että he valmistavat siitä seuraavana päivänä koulussa risoton. Hetken aikaa minua tuijotettuaan samainen opettaja sanoi : ”oletko Virpi Altopoggiosta ? ”Maailma on täälläkin pieni, emme ole koskaan puhuneet, mutta hän tiesi minut ollessani aikoinaan kunnan valtuustossa Pennabillissä. Olemme melkein naapureita- aivan ”toispuol Marecchiajokkee” eli näen äitinsä talon pihaltamme www.altopoggio.it (kurkatkaa osoite, vuokraan täällä siis myös kauniita loma-asuntoja)

Hänen isänsä on kirjoittanut monia kirjoja seudun historiasta ja perinteistä. Upea kohtaaminen. Kyllä kuulkaa ihmiset kannattaa pistää päänsä ulos kotiovesta, aina oppii uutta ja tapahtuu jotain kivaa.

Tässä muutama resepti miten juustoa voi käyttää ja ottakaahan yhteyttä jos haluatte vaikka tilata sitä Suomeen.

Luolajustopassatellit (meidän perheen talven herkku, myös ravitseva sellainen)

Ingredienti per 6 persone: (kuudelle hengelle)
4 uova – 100 gr di Parmigiano Reggiano grattugiato
200 gr di Formaggio di Fossa Dop grattugiato – scorza di limone
150 gr di pane grattugiato – noce moscata grattugiata – 1/2 lt di brodo
sale – pepe

4 munaa-100 g raastettua parmesaanijuustoa (ei mitään sekametelijuttua Saksasta vaan kunnon italialaista parmesaania) 200 g raastettua luolajuustoa-sitruunan kuori raastettuna-150 g kuivaa Toscanan valkoisen leivän tyyppistä leipää raastettuna-muskottipähkinää raastettuna-500 ml lihalientä (kunnollista, ei mitään kuutioplöröjä vaan itse kyllä keitän lihoista sen ainakin tähän reseptiin, maku on täysin eri)-suolaa-mustapippuria

Preparazione/valmistus:
Tee ”kraateri”korppujauhoista ja rikkokaa munat sen keskelle. Lisää vähitellen haarukalla sekoittaen juustot ja mausteet ja hieman lihalientä. Leivo käsin suht tiiviiksi palloksi ja anna sen levätä parisen tuntia liinan alla. Sen voi kerran, kahdesti tänä aikana vielä ”väännellä ja käännellä” uudelleen, että ainekset varmaan sekoittuvat hyvin.

Laita kattilaan lihaliemi kiehumaan ja kun vesi kiehuu, purista passatellit suoraan kiehuvaan veteen reiällisestä käsipuristimesta.

Älä keitä liikaa, muuten ne menevät muusiksi. Keitto on valmista heti kun ne nousevat pintaan! 1-2 minuuttia riittää.

Toinen ihana resepti on perunagnocchien päälle laitettuna, kermaiseen kastikkeeseen raastettu luolajuusto. Antaa upean säväyksen! Provateci, kokeilkaa ystävät!

Punaviini kyytipoikana on mahtava yhdistelmä. Juustoa voi syödä ihan sellaisenaankin antipastona tai hiukopalana päivän mittaan. Buon appetito!

Piikkipallo pataan; herkuttele helposti artisokalla

toukokuu tuo tullessaan ensimmäiset kevätkauden vihannekset. Ystävättäreni kantoi kasvimaaltaan San Marinosta tuliaisina ison laatikollisen vihanneksia ja sanoi: ”en kestä enää puhdistaa ja valmistaa näitä, ota sinä loput jos jaksat tehdä niistä jotain”. No ilman muuta! Grazie mille ja heti hommiin…

Aarrearkusta löytyi herneitä, samanlaisia kuin Suomessa ja aivan yhtä makeitakin. Härkäpapuja, fantastisen maukkaita nekin kun syö tuoreena eikä palko ole vielä nahistunut ja lurpsahtanut kun koiran kieli kuumalla säällä. Sokerina pohjalla ne carciofit (lausu: kartsofit) eli artisokat ja wau, minkä väriset liilat sellaiset! Ei tavallisia vihreitä, vaan tämä on top-lajike. Kts. kuva.

Latva-artisokka nautitaan yleensä keitettynä ja siitä käytetään terälehtien mehevät alaosat sekä kukkamykeröiden pohjat, sydän eli ”cuore”. Minä syön myös varret.

  1. Huuhdo artisokat kylmällä vedellä, jotta mahdolliset kasvimaalla olevat itikat ja multa lähtee pois.  Voit myös kastaa artisokat kylmässä vedessä, johon puristat vähän sitruunan mehua. Se auttaa värin säilymisessä. Ota reilusti pois uloimmat, kovat lehdet riipien niitä niin kauan kuin pääset pehmeämpiin lehtiin asti.
  2. Kuumenna vesi kiehuvaksi isossa kattilassa. Artisokilla pitää olla tilaa, niitä ei saa tunkea kattilaan. Kun vesi kiehuu, lisää suola ja sitruunaviipaleet. Kokeilin pilkkoa ne jo ennen keittämistä kahteen, sekin toimii. Ne eivät hajoa. Poistan jo tässä vaiheessa pistävät lehden päät (sen voi tehdä keittämisen jälkeenkin) sekä sisällä olevat ”karvat” eli ”barba”, parran kuten sanotaan italiaksi.
  3. Tipauta artisokat veteen kanta alaspäin.  Varmista, että artisokat ovat kokonaan veden peitossa tai ainakin kääntele niitä sitten välillä ja anna kiehua hiljalleen poreilevassa vedessä puolisen tuntia. Kokeile pohjasta kypsyysastetta: pohjan pitää pehmitä.
  4. Nosta artisokat (reikäkauhalla) kattilasta ja laita siivilään valumaan ylösalaisin vähäksi aikaa.
Luomusitruunaa kattilaan eli ”limone bio” kuten täällä sanotaan
Voit myös halkaista näinkin artisokan
Muista keittää runsaassa vedessä

Mite näitä käpypalloja sitten syödään?

Kesäresepti: tyhjennä palkojen sisällykset herneistä ja härkäpavuista. Laita pannuun oliiviöljyä ja valkosipulin kynsi. Anna öljyn maustua ja ota ”aglio” eli valkosipuli (lausu: aljo) pois ja lisää herneet ja pavut sekä tuoreita pilkottuja tomaatteja (datterini tai purkista hyvälaatuista tomaattimurskaa!) ja silppua tuoretta persiljaa. Laita mukaan myös jo erikseen keitetyt ja lohkotut artisokat (kts. ylläoleva kuva). Anna kiehua noin 20 min kattilan kannen alla hiljakseen…mausta suolalla ja syö tuoreen valkoisen tai tumman leivän päällä, tästä ei kasvimaan maut tule aidommaksi ja vitamiinit jäävät sinulle!

Italiassa muuten tyrkytetään aina persiljanvarsia, 1 porkkana ja 1 sellerinvarsi mukaan kaupan päälle, kun käyt vihannes&hedelmäkaupoissa tai torilla. Monesti joudun kieltäytymään kolmekin kertaa samana päivänä ”odoreista”, koska niitä on jo ihan tarpeeksi kassissani : ”no, grazie mille, sono a posto”. Ostosten päätteeksi myyjä kysyy melkeinpä aina: ”un pò di odori?” Haluatko vähän ”hajuja?”..ei teille haluta myydä mitään lisää, vaan tämä on lahja ”soffrittoa” eli esim. keitton tai kastikkeen alustamiseen. Näillä se usein alkaa…laita pannuun öljyä, sitten sipulia…ja sen jälkeen porkkana ja selleri jne. mitä haluattekaan ennen pääainesten (liha, tomaatti, tonnikala…jne) lisäämistä.

”SOFFRITTO”. Friggere-verbi on friteerata, helppo muistaa. Jos R -kirjain putoaa pois ja loppuun vaihtaa ”A”-kirjaimen niin sanasta tulee ”ullakko” eli ”SOFFITTA…”. Tuli vain mieleen…täysin pois kontekstista mutta näin kesän alussa ajatus voi lennellä kuin Altopoggion väriherneiden tuoksu ja saada pään pyörälle!

Altopoggion toukokuun tunnelmaa ja artisokkia ihaillen

Toinen helpompi resepti: syö ne sellaisenaan. Italiassa ei harrasteta paljon kastikkeita tai dippisooseja joten keitetyt artisokat vaan revitään suuhun lehti lehdeltä (voit laittaa suolaa keitinveteen antamaan makua) ja se niiden sydän on sitä maukkaimpaa kohtaa. Jos bongaat hentoisia artisokan karvoja, niin laita ne syrjään. En laittele majoneesidippikastikkeita tai sörsseleitä oheen, mutta niitähän voi kehitellä oman maun mukaan. Rakastan artisokan varsiakin. Leikkaan ne pyöreiksi rilloiksi ja napostelen nekin sellaisenaan, vaikka liharuoan lisukkeena tai salaatissa. Varsien pitää olla siis hyvin keitetty ja sopivan pehmeitä, ei mitään muusiasteisia.

Miksi et panisi pizzataikinaa alulle ja sen päälle lopuksi artisokkaa? Oliiviöljyssä EVO (Olio di Extra Vergine Oliva) säilötyt artisokan sydämet ovat Luisella-rouvan erikoisuus Toscanasta. Hän lisää siihen myös oreganoa tuomaan makua. Hänen tuotteitaan saa maistella myös Altopoggiossa.

Kolmas ihana resepti on artisokkien friteeraus; voit tarjota ne alkupalana vaikka kuplivan proseccon kera tai aterian yhteydessä. Ihana finger food tai miten haluat. Tässä on perusresepti; minä teen ne simppelisti roomalaisten tyyliin eli ”alla Romana”:

(kts. blogin alku puhdistamisesta), leikkaan 6-8 artisokkaa neljään osaan (tai useampaan osaan, pitkittäin, riiippuen artisokan koosta), upota ne n. 10 minuutiksi tuoreeseen munavelliin pehmenemään ja saamaan aromia (riko pari munaa, vatkaa haarukalla rikki ja lisää 30 g jauhoja, 2 teelusikallista oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria). Käytän luomuvehnäjauhoja KM0 (kilometri zero) eli suoraan peltojemme antimista; taatusti tuoretta ja ekoa, mutta jokainen laittaa haluamansa jauhot ja öljyn. Laatu kuitenkin maistuu lopputuloksessa, vaikka ne friteerataankin, muistakaa tämä kun valitsette öljyä jne.

Laita runsaasti esim. maapähkinäöljyä pannuun ja kun se on kuumaa, heittele artisokat (valuta hieman) kiehumaan ja kääntele kunnes pinta ruskistuu hieman…ja laita taas valumaan tai paperin päälle jotta suurin öljy lähtee pois. Ripaus suolaa päälle ja VOT!

Älä polta suuta (huom. lapsille…).

Kirjoita reseptit ylös ja jätä herkuttelulomastasi viesti vieraskirjaamme sen Karhunvatukka-asunnossa; näkymä Toscanan kukkuloille
carciofi alla giudia
Kuvassa alkuperäinen resepti ”Carciofi alla giudia” Roomasta by Simona Mirto

Tässä reseptissä artisokat friteerataan kokonaisina ja lopputuloksena on herkullinen syötävän kaunis ja maukas KUKKA. Lehdet avataan ensin friteeraamista eli niistä tulee erityisen rapeita, ”perunalastumaisia”. Artisokat pidetään hetki pakkasessa tai jääpalojen kanssa vedessä ennen paistamista.
Tämä resepti on todella vanha ja sai alkunsa Rooman juutalaiskortteleista.  Näitä tarjotaan vieläkin sikäläissä trattoria-ravintoloissa, terveellä ylpeydellä ja perinteitä kunnioittaen.

Laita sulkakynä suhisemaan….

Montefeltrossa ei patikoida sudenilmoilla eikä tarvitse kärsiä sudennälkää

Aurinko armas lämmittää säteillään jo huhtikuun lopulta niin suurella todennäköisyydellä, että se kruunaa lomaviikkosi tänne järjestetyillä liikunta-ja hyvinvointimatkoilla. Kysy vaikkapa Virpiltä esitteitä eri matkatoimistojen tänne järjestämistä patikka- ja hyvinvointimatkoista. Hyvää ruokaa ja juomaa, sopivaa reippailua ja sen ohessa kerron alueen historiasta aina nykypäivään teitä kiinnostavia asioita.

Tulkaahan kyselemään ja tallustelemaan iloiseen seuraamme, haistelemaan eri tuoksuja ja maistelemaan Montefeltron makuja ruokapöytään! Benvenuto nella culla del rinascimento, tervetuloa renessanssiajan kehtoon, vaikka täällä oli toki jo etruskiajallakin asutusta.

Ylhäällä Pyhän Silvestron vuorella, alhaalla St. Agatan kylä, josta lähtee kiva, reilut 7 km:n eli parin tunnin näköalarengasreitti lähivuorille, niityille ja kastanjametsiin
Muurahainenkin osaa seurata näitä kansallisia CAI patikkareittien värejä ; punavalkoiset kyltit opastavat aina ”jonnekin”. Katso vain reitin numero tai nimi ja seuraa sitä. Opas on oltava mukana, ne eivät ole joka kulmalla merkitty selvästi.

Keväällä sielu herää eloon luonnon rytmien mukaan. Et löydä ruuhkaa poluillasi, on turvallista mennä ja nauttia hyvästä seurasta, lämmöstä, mahtavista paikallisista ruoista ja viineistä ja nähdä uusia pieniä kyliä vihreiden kukkuloiden siimeksessä; niiden linnat ylpeästi muistuttamassa renessanssiajan historiasta. Jos täällä hääräsivät Da Vinci, Dante, Giotto ja muut kumppanit ”compagnia bella”, niin miksi et hyvillä mielin matkisi heitä samoille poluille?! Vieni, andiamo. Tule, mennään!

Reiteillä kannattaa olla mukana seudun hyvin tunteva opas, joka osaa italiaa ja tietää, miten toimia joka tilanteessa. Tämä ei ole turistiseutua. Odottamattomia esteitä voi tulla matkaan ja siinä sitä sitten ollaan… kun meidän naapuri päästää sonnin laitumelle, niin tiedämme sen jo etukäteen. Tai se setä, joka ei piittaa säännöistä, vaan pitää lammaskoiraa riehumassa pelloillaan, vaikka lampaita hänellä ei enää ole ollut pariin kymmeneen vuoteen. Italian eräoppaat ovat suorittaneet GAE eli Guida Ambientale Escursionistica-tutkinnon.

Kukas tästä on mennyt? Kauris vai villisika vai mutanttininja?
Niittyjä, kukkuloita, vuoria max 950 m korkeuteen kipuavilla lähireiteillä Altopoggiossa ja St. Agata Feltriassa, korkeuseroa n. 300-400 m. Alueella on paljon lähteitä ja vesi on raikasta. Sitä voi juoda ja täyttää sillä pullot.

Söpö nutturapää elää omaa elämäänsä hiljaa ja hitaasti, sitä ei haittaa sodat eikä kaiken maailman Omikromit…

Punkkeja ei täällä tarvitse pelätä, ne levittävät täällä erittäin harvoin Borrelioosia sanoi minulle ensiavun lääkäri, kun kipitin sinne Diego-poikani kanssa alkuaikoina kauhuissani poistattamaan punkkia hänen päästä. Nyt nappaan ne pihdeillä pois. Niitä ei ole pilvin pimein kuten Suomessa. Emme ole koskaan tarvinneet antibiootteja tai hoitoja niiden seurauksena. Hirvikärpäsiä ei ole, kuten ei hirviäkään…ja hyttyset eivät viihdy näin korkealla. Käärmeen bongaan ehkä kerran tai kaksi kesässä. Näette sitten omin silmin muita Italian villieläimiä ja flooraa…aahh! Ihania tuoksuvia kukkia! Villiorkideoita, liljakasveja jne…karhunvatukoita on kuin Suomessa vadelmia, reittien varsilla. Ne kypsyvät alkusyksystä.

”More” (lausu: ”moore”) eli karhunvatukoista saa energiaa ja vitamiinejä
Tähän voi laittaa eväsleivät, juomat ja ihailla maisemaa. Retket päättyvät aina hyvään ruokaan, ravintolaan, ulkoilmakioskille tai piazzojen baareihin. Kengät pois ja relax!
Paikallisia (isä ja poika) haahuilemassa kotimetsiensä risteyksessä ja korjaamassa kylttiä osoittamaan oikeaan suuntaan; se oli nimittäin käännetty väärään ilmansuuntaan. Il sentiero dei Lagoni on 7 -9 km:n pituinen mukava monipuolinen reitti, jonka varrella on myös muita reittivaihtoehtoja. Loppupäässä 950:n korkeudella on tasanne-Badia, missä on muutama talo ja kuulemma vertaansa vailla olevat peruna- ja mansikkamaat!
Il pungitopo ”hiiren pistäjä”, on rauhoitettu ja harvinainen. Ennen vanhaan sen oksia pidettiin ruokakaapissa makkaroiden ja juustojen päällä nippuina ja seppeleinä karkoittamaan hiiret. Lehden pää (itse asiassa se ei ole lehti vaan varren pää) on todella neulankova!

Maaseudulla sitä käytettiin myös talven päätteeksi tehokkaana harjana siivottaessa viimeiset tuhkat pois takasta. Se tunnettiin myös nimellä ”spazzacamino” eli nokipojan harjana. Nippu sidottiin pitkän varren päähän ja siitä vaan sutimaan piippuja! Kyllä sitä oltiin kekseliäitä ennen vanhaankin.
Jalat Emilia-Romagnan puolella, taustalla Sasso Simonen kuuluisa Aurinkokaupunki 1550-luvulta, ison lättäpäävuoren huipulla, jonne myös on mahtava vaellusreitti, sopii koko perheelle! Puisto ulottuu myös Marcheen ja Toscanaan sillä Montefeltron alue ulottuu moneen lääniin täällä keski-Italian vihreässä sydämessä
Metsässä on kiva viilentyä, jos sattuu kuuma päivä. Reitit valitaan aina myös sään ja sen mukaan, että ne olisivat ihanteellisia kulkijalleen. Joka porukalla on omat mieltymyksensä
Lagoni eli pikkulammet ja hieman vanha paatti, jolla joskus mentiin, mutta eipä onneksi enää. Sammakot kurnuttavat iloisesti.
Vuosisatoja vanhat kastanjat pudottelevat suurta herkkua oksiltaan lokakuussa kerääjien iloksi. Kastanjamarkkinat ovat syksyn kohokohta kuten myös tryfflifestarit St. Agatassa. ”Gentile” on TOP luokan kastanjalaji. Matkalla voimme tavata myös kastanjaviljelyksen hoitajan, joka kertoo innokkaasti ammatistaan ja oksittamisen saloista. Älkää pelästykö tätä veitsi kädessä touhuavaa miestä. Hän on täysin vaaraton ja hänen kastanjatarhastaan on paras näköala alas St. Agatan kylään.
Toukokuun heinähommat. Traktoreilla on kova homma kivuta noin 15% ylämäkeä ja kerätä heinät ja viljat pieniltä peltotilkuilta vuoristossa. Tässä Maiolon kunnasta näkymä St. Agataan (vas.) päin. Taustalla Nofaveltrian kaupunki ja Perticaran vuori, missä entinen sulfaattikaivos ja kiva kaivosmuseo vierailtavaksi. Sen ympäristössä on monia kauniita maisemareittejä.
Upea St. Agatan kylä on ”herran kukkarossa” Montefeltron keskellä. Yli tuhatvuotisessa kukkulakylässä on vielä rauhallinen elämänrytmi ja sen vaistoaa jo sitä ympäröivistä metsistä. Tule kokemaan!

Kysy esitteitä ja osoitteita matkanjärjestäjien hyvinvointimatkoista Montefeltron alueellemme! Lähdöt huhtikuun lopulta kesäkuulle sekä syyskuussa Finnairin suorilla kolmen tunnin lennoilla Bolognaan. Palaat akut latautuneina ja täynnä tarmoa talveen.

Klassinen ”tagliere” eli leikkelelautanen juustoista ja paikallisista lihoista alkupalana. Laakerinlehti ja rosmariini maustavat lihoja. Täällä lehmät, lampaat ja siat laiduntavat pienillä maatiloilla ulkosalla suurimman osan vuodesta. Cin-Cin, Kippis!

Kesä tulee taas kukkien kukkuloille!

Montefeltron luonnonkaunis alue puhkeaa toukokuussa loistoon. Tässä kuvakirja ilman sen kummempia kommentteja vain silmien iloksi pohjoisempaan Suomeen, missä kesä tulee hieman myöhäisemmällä maitojunalla. Näin voitte jo valmistautua ihanaan kesätunnelmaan ja allergikot ottavat pillerinsä iloisesti esiin, sillä vihreä räjähtää sen kaikissa sävyissä ja aiheuttaa jos jonkinlaista tunnemyrskyä myös psyykkisellä tasolla.

Pysäytin tänä aamuna auton ja nappasin teille ”Poseeraavat unikot, taustalla Pennabilli”.

Altopoggiossa tehdään ensimmäiset kesän heinätyöt noin heinäkuussa ja kunnia heille, jotka kestävät kuumat päivät heinänteossa, vaikka nykyään se tehdäänkin traktoreiden ja muiden härveleiden sisältä käsin ilmastoiduissa kopeissa iltahämärässä. Traktoreiden valot näkyvät vuorilla, kun ne mönkivät 20% nousuisia kukkuloitamme pitkin ylös kuin etanat jonossa.

Täällä voi vaeltaa ja mennä vapaasti luonnossa: niityillä, metsissä, kukkuloilla ja vuorilla sekä matalavetisissä, kivipohjaisissa joissa-aivan kuin Suomessa, paitsi että maut, tuoksut, maisema sekä ilmasto on erilainen….Italia odottaa sinua ja tempaa mukaansa. Benvenuto di cuore, sydämellisesti tervetuloa turvalliseen Montefeltroon. Täällä on tilaa olla ja hengittää. Safe by nature. Kurkkaathan loma-asuntojemme kuvaukset täältä: www.altopoggio.it jos haluat tulla yksin tai pienessä ryhmässä ja autan luomaan lomasi juuri sellaiseksi, mistä olit unelmoinut ! Intohimoni on oppaan töiden ohella suunnitella kiertomatkoja. ps. Mattian herkulliselle kielikurssille Altopoggiossa (5-10.7) on vielä 5 paikkaa vapaana, kysy esite!

Tunne olosi enemmän kuin VIP:iksi…tepastele punaisen kukkamaton keskellä vaikka laulaen sydämesi pohjasta!

Hiirenvirnan tyyppinen, herkän lila palkokasvi haluaa säväyttää vihreän keskellä.

Istutin viitisen vuotta sitten Altopoggion loma-asuntojen viereen Passifloran ja se viihtyy tällä aurinkoisella paikalla aivan hurjan hyvin. Etanat meinasivat tappaa sen, mutta sain noukittua ne myös juurien ympäriltä n. 20 cm maan alta pois asumaan läheiselle pellolle, joten köynnös pelastui.

Sininen herkkä löytö heinäpellossa
Marecchiajoki ja kivi, jolta voi pomppia vihreävetiseen laguuniin; vettä kaulaan asti ja pikkukalat uiskentelevat onnellisina

Altopoggion köynnösruusut koristavat terassia ja houkuttelevat tuholaiset pois läheisestä viiniköynnöksestä!

Villiruusut ovat niin kauniita toukokuussa ja on pistettävä nenä lähelle, jotta tuntisi niiden tuoksun..niistä tulee välittömästi mieleen lapsuuden aurinkoiset ja loputtoman ihanat kesät.

Carpegnan vuoristo taustalla ja jasmiini kukassa huhtikuisessa Montefeltrossa

Ciao…olen kaunis roosa villikukkka, ja en viihdy maljakossa.
Viiniköynnös

Tästä alkaa kasvaa joka vuosi viiniköynnöksen rypäleet. Ensin lehdet ja sitten terttu ja syyskuussa poimimaan herkut suuhun. Valkoinen syömärypäle. Ennen vanhaan tehtiin vaaleaa leipää lounaaksi ja päälle murskattiin makeita rypäleitä, jos ei lihaa ollut saatavilla.

Laventeli on yksi lempikukistani jo sen tuoksun ja helppohoitoisuuden takia. Se ei kaipaa juurikaan vettä. Talveksi kerään pieniin pussukoihin sen kuivia kukkia tuomaan kesän profumoa (profumo=tuoksu) vaatekaappeihin! Myös laventelihyydyke on aika jännän makuista esim. pecorinojuuston päällä. Monet laittavat sitä myös kuivakakkuihin mausteeksi.

”Kuka olen..en ehkä itsekään tiedä mutta ei se aina ole niin tärkeää nimitellä”…olen olemassa ja ”basta”, se riittää!”
Altopoggioon tuova tie ja viimeinen ylämäki…ykköstä tai kakkosta auton pesään ja 200:n metrin päässä alkaa LOMA!

Piadinan tekoa Altopoggiossa ”Mamman Murkinoissa”: maukas ja nopeatekoinen ruokaherkku vappupöytäänne

Anne-Marie -ystävämme hurautti autollaan Altopoggioon Romagnan rannikkokaupungista jokunen vuosi sitten näyttämään, miten tehdään aitoa Emilia-Romagnan piadinaleipää. Se tulee helpommin valmiiksi kuin pasta ja täyttää vatsan vaikkapa lounasleipänä. Tätä on kiva tehdä seurassakin, aikaa menee puolisen tuntia sen alustamisesta aina herkutteluhetkeen. Aineet: vesi, jauhot, oliiviöljy ja kuivahiiva. E basta! Siinä se!

Altopoggion Laventelin terassilla on tunnelmaa : makuja, tuoksuja ja pursuvaa iloa kauniissa maisemassa. Ruokailu on moniaistinen kokemus.
Helppo toteuttaa myös mökkioloissa, ei tarvitse uunia

Anne-Marie Rantala-Ragazzini (yllä olevan videon otsikon nimestä puuttuu erheellisesti ”e” eli Marie) on kirjoittanut selkeän ja kattavan kirjan ”Mamman Murkinoissa” vuonna 2006 sekä luonut lukuisia ruoka-ohjelmia Suomen tv-kanavilla. Tämä tyttö on monessa mukana.

Kirja ja sen kirjoittanut ”mamma” Anne-Marie oik.

Hän sanoo, että häärää aina keittiössä ”sono sempre in cucina” ja rakastaa toteuttaa vanhoja sekä kehitellä uusiakin reseptejä. Pisteenä ”i”:n päälle tulee sitten oma ja koko perheen naminami -ilo kotiruokaa syödessä. Hyviä vibe-väreitä Romagnasta teillekin ja reippaasti vaan kokeilemaan todella helpon Piadinan tekoa.

Syökää se heti lämpimänä, näin se on parhaimmillaan. Piada tai Piadina. Tilatkaa Romagnassa ”Una piadina, per favore!” Niitä saa vähän joka paikasta ja ne parhaat piadinoihin erikoistuneista piadina-kioskeista.

Kaupassa myydään jo valmiita paketteja esim. 5 piadinaleipää noin 2 euroa, jotka lämmitetään molemmin puolin pannussa. Lisää haluamasi täyte, esim. muutama siivu crudo-kinkkua. Lempparini on : marinoidut anjovikset, ruohosipuli ja rucolayrtti tai vain salaattia ja savukalaa (halstrattu muikku voisi olla mahtava Suomen vappuateriana). Riminin seudulla tarjotaan jopa fritto misto eli friteerattuja mereneläviä ja pikkukaloja piadinan sisällä. Älä pilaa tätä herkkua liioilla kastikkeilla…kyseessä ei ole kebab. Less is more-sääntö pätee tässäkin.

Alici sott´olio eli EVO (oli di oliva extravergine) tuovat ihanan säväyksen sellaisenaan piadinan täytteenä, ehkä muutama salaatin-lehti sekaan!

Ravintoloissa saat usein seudullamme piadaa ”non farcita” eli ilman täytettä, valmiiksi leikattuna pieniksi kolmiosiivuiksi pahimpaan nälkään menuuta lueskellessasi tai pääruokaa odottaessasi. Joskus tämä korvaa myös normaalin valkoisen leivän aterian ohessa.

Anne-Marie jarrutteli Altopoggioon tullessaan, jotta kauriin vasa pääsi turvallisesti tien yli. Tästä kohtaa on noin kuusi kurvia matkaa perille Altopoggion loma-asunnoille.
Tarvitset piadinan tekoon:
500 gr di farina 00 (hienoja vehnäjauhoa puoli kiloa)
220 gr di acqua (vettä)
80 ml di olio extravergine (neitsytoliiviöljyä)
10 gr di sale (hienoa suolaa)
10 gr di lievito istantaneo per torte salate (pikahiivaa)

Alusta taikina käsin, ei koneella. Siinä menee vain viitisen minuuttia. Kohota taikinaa n. 10 min.
Leikkaa taikinasta pieniä palloja (n. 400 g jauhoja tulee max 5 piadinaa) ja kauli ne noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi, ei liian ohuiksi lätyiksi
Laita yksitellen paistumaan (rauta) pannuun sitä mukaa kun kaulit, näin homma käy hetkessä eikä taikina kuivu. Laske n. 100 g jauhoja per henki
Pannulta puuhökötykseen viilentymään hetkeksi. Jos sellaista ei ole niin ei se haittaa! Anne-Marie toi omansa mukanaan, ei minullakaan sitä ole (tilanpuutteen vuoksi). Tällaisen voit nikkaroida perheen vappupuhdehommana itsekin tai tulla ostamaan Italian monilta toreilta…
Kuvassa tuorejuustoa ”squacquerone” jota voi ensin levittää piadinalle. Tämä vaikea nimi lausutaan suunnilleen ”skuakkerone” ja se on tyypillinen lehmänmaidosta tehty 4 päivää kypsytetty tuorejuusto, jota käytetään juuri Emilia-Romagnan maakunnassa piadinan täytteenä sen helppolevitteisyyden vuoksi. Maku on herkän mieto, hieman makeahko. Sen sijaan voidaan käyttää myös crescenza tai casatella-juustoa. Suomessa voitte levittää mitä tahansa mietoa tuorejuustoa makunne mukaan. Sopivat leikkeleet: salami, mortadella, crudoa jne. ja vaikkapa pari lehteä rucola-yrttiä tuomaan kevään vihreyttä!
Marja-Liisa pitää lämpimästä savulohitäytteestä, hänen poikansa lykkää jopa paistettuja kananmunia piadaan ja Anne-Marie lohduttaa että ”pankaa mitä tahansa leikkeleitä vaan Suomesta saa sen sisälle”!
Puna-tai valkoviini, prosecco, kalja, vesi tai maito…valitkaa sopivat ruokajuomat makunne mukaan. Tässä kohtaa on hymy herkässä Marja-Liisalla (oik.) ja Virpillä: ”cin-cin” eli kippis ! Diego-raukkakin saatiin päiväunille taustalta kränäämästä, scusate ja anteeksi taustamelu.
Taustalla Toscanan maisemat Laventeli-asunnon terassilta vuonna 2010.
Alkukesän kauneus Montefeltrossa lisää ruokahalua….hyvää ja turvallista vappua kaikille ja tervetuloa Altopoggiion tekemään piadinaa yhdessä ensi lomallasi. Kirjoita minulle: [email protected]

Kevättä rintaan Apenniineilla, luonto kutsuu nuuhkimaan ja kävelemään puhkeavan kauneuden keskellä: la PRIMAVERA!

Hyräilen ulkona kävellessäni Vivaldin ”Primaveraa”: la- lalla- lallalalaaa…tada-lalla-lallalalaa…ja Spilla nuuhkii innoissaan zigzag tyyliin joka kulmalla, ei kukkia kuten minä, vaan koloistaan ulos aurinkoon putkahtavia sisiliskoja. Niitä meillä on kahta tyyppiä: kermitinvihreä suurempi Jurassic-tyylinen ramarro, joka viheltää, jos vaara uhkaa ja se hiljainen normiruskea ”sissariliskolaji”, jota kissamme Charlie tykkää ikävä kyllä kurittaa.

Nostalgisia autiotaloja Altopoggion lähirinteellä. Tässäkin asui monta perhettä ja alakerrassa määki monta lammasta …
Luonnonpuiston esialueella on myös harvinaisia lilja-ja orkidealajikkeita; annetaan niiden kasvaa rauhassa, grazie!
Laventeli-asunnon edessä Laventelit tuoksuvat mutta eivät ole vielä kukassa, eivät myöskään Väriherneet
Viikunapuussa on jo miniviikunat. Ne ovat superkypsiä vuoristossa vasta heinä-elokuussa!
Halkaise musta viikuna (fico nero) käsin ja syö se ilman kuorta- sellaisenaan! Taivaallinen energiapommi.
Bellikset eli Margheritinat ovat tavallisia niittykukkia, kevään ensimmäisiä leskenlehtien jälkeen.

Pikkupäärynöitä tulossa….niitä voi myös säilöä rommissa ja antaa joululahjaksi
Metsän taideluomuksia; reittiämme kruunasi edera- eli muratti
Primula ja Viola, näitä ovat nyt metsät täynnä. Myös sinivuokkoja ja harvemmin valkovuokkoja löytyy seudumme metsistä.
Voit bongata patikoidessasi vaarattoman lohikäärmeen pään….
Vanhat perinteiset viljalajit ovat nyt muotia ! Luomua ja vehnän pientuotantoa. Meillä Altopoggiossa on vain 3 hehtaaria peltoa.
Traktoreilla meno näillä +15% jyrkkyyseroilla on taitoa vaativaa hommaa, vaikka ne olisikin tasapainoitettu. Taustalla oik. Sasso Simone ja Simoncellon lättäpääkivet ja luonnonpuisto, vastapäätä ”vaalean” pellon yläpuolella Altopoggio holiday apartments! Tammipainotteinen metsä on vielä ruskean värinen. Niiden lehdet putoavat kokonaan vasta tammi-helmikuussa. Tervetuloa lomailemaan!
Prugnolo on harvinainen ja rauhoitettu piikikäs villimarjapensas. Siitä tehty likööri on mahtavan maukasta.
Prugnolon (lausu: ”prunjolon”) marjat ovat suuren mustikan kokoisia. Sisällys hyytelömäistä ja erittäin hapan.
Villinarsissit jo ylikukkineet, enpä huomannut kun olivat piilossa metsässä. Diego pelästyttää downhill-maniallaan ja on kuokka ja lapio kädessä raivannut polkuja ryteikköön jo vuoden päivät. Terve harrastus videopelien vastapainoksi, eikö totta, vero?

Hyvää pääsiäistä -Buona Pasqua! Opi puhekielen alkeet Altopoggiossa, luonnollisesti luonnossa hyvän ruoan ja seuran kera- italialaisen opettajan ja paikallisten asukkaiden avulla

This image has an empty alt attribute; its file name is DJI_0259-1024x789.jpg
Varmista Italian lomillesi perussanasto rentoon kanssakäymiseen italialaisten kanssa. Ei-massaturismiseuduilla Englanti ei ole paikallisilla vielä ”hanskassa”, joten Italian kielen peruslauseet helpottavat kanssakäymistä.

Emilia-Romagna ja Toscana silmiesi edessä, jalkojen alla ja korvissa soi suloinen Italian kieli… Ajankohta: 5-10.7.2022       Kesto: 6 pv,  5 yötä

“Montefeltro, che bello! ”  Tule turvalliseen, luonnonkauniiseen Montefeltroon ja majoitu Altopoggion loma-asuntoihin. Kurssi on mitoitettu pienelle ryhmälle. Tämä takaa yksilöllisemmän opetuksen ja turvallisuusvälit. Pidetään hauskaa yhdessä ja opitaan puhekielen alkeet esim. seuraavia Italian lomiasi ajatellen.

Bascion yli 800 vuotta vanha torni on mukava kävelyretkipaikka Altopoggion asunnoilta

Pyydä koko esite Virpiltä osoitteesta: [email protected]    tai [email protected]      Esimerkki päivän ohjelmasta:

Päivä 1: Tilausbussikuljetus Bolognan kentältä Virpi-oppaan johdolla. Tulen kentälle vastaan ja kerron matkalla ohjelmasta, seudusta, historiasta ja kulttuurista ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiinne! Majoitus Pennabilliin; Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla olevaan täysin kunnostettuun 1800-luvun idylliseen maalaistaloon. Tervetuliaisaperitiivi sen näköalaterassilla opettaja Mattian seurassa. Mattia kertoo kurssin tavoitteista ja opetusohjelmasta ja vastaa kysymyksiinne. Perinteinen illallinen viineineen (kuuluu hintaan) ja rentoutuminen luonnon helmassa kaskaiden siritystä kuunnellen ja tähtitaivasta ihaillen. Virpi tarjoaa kotitekoista tiramisúa.

Mattia Retta opettaa Italian Kulttuuri-Instituutissa Suomessa ja tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa.

Altopoggion täysin remontoitu Toscanan maalaistalo on jaettu kolmeen asuntoon; jokaisessa on oma pihansa ja sisäänkäynnit, keittiöt sekä tilavat kylpyhuoneet. Kaikissa on laaksonäkymä. Väriherneiden tuoksu on suloinen….oppaanne ja emäntänne Virpi asuu viereisessä talossa italialais-suomalaisen perheensä kanssa.

Päivä  2:   Italian kielen tunnit klo 9.00-11.00 Altopoggion puutarhassa. Tutustumme Altopoggion maskottiin, Spilla-koiraan ja juomme espressokahvit. Paikallinen Valentina-kokki tulee näyttämään, miten tagliatellepastaa tehdään käsin ja voitte kokeilla sen tekemistä. Lounas pastasta herkullisine kastikkeineen (sis.hintaan). Keskustelemme myös Valentinan kanssa.

Kävelyretki  lähiseudun nähtävyyksille; tutustumme paikallisiin asukkaisiin ja vaihdamme kuulumiset heidän kanssaan. Aperitiivi taukopaikassa.  Kielitunti klo 16-18.00. Tilausbussikuljetus paikalliseen ravintolaan nauttimaan reilua monen kattauksen luomu-ja perinneruokaa viinien kera (hinta 28 eur) ihaillen auringonlaskua Apenniinivuorille. Opimme kohteliaisuuksien vaihdon ja ruokasanastoa. Paluu asunnoille ja buona notte a tutti!

Kolmen tuhannen asukkaan etruskiaikainen Pennabillin on mukava kohde vierailla ja tutustua paikallisiin ja sen jäätelöbaari on koettava! Myös Michelintähtiravintola sijaitsee Pennabillin kauniilla panoraamarinteellä kuten pizzeria Villa Amarcord.

Päivä  3: Klo 9.00 tilausbussikuljetus Marecchiajoen toisella puolella olevaan satumaisen kauniiseen St. Agatan yli tuhatvuotiseen kukkulakylään, joka on tunnettu tryffeleistä. Vierailemme sen teatterissa, joka on lajissaan Italian vanhin ja ihailemme maisemia sen tuhatvuotisen linnan juurella. Mahdollisuus vierailla sen sisällä ja nähdä Swarowskin käsin tehty Tuhkimotarinan kenkä.

Pistäydymme tryffelituotteita tekevän ja niitä myyvän Lorenzon kaupassa.; herkulliset maistiaiset viinien kera (sis. hintaan). Lounas paikallisessa, historiallisessa ja paikallisten suosimassa tryffeliravintolassa (hinta 35 eur) kastanjametsän siimeksessä. Vähintään kaksi ruokalajia, viinit, jälkiruoka, vesi ja kahvi kuuluvat aina hintaan. Paikalle tulee tryffelinetsijä suloisen Lara-koiransa kanssa näyttämään, miten niitä etsitään. Keskustelemme hänenkin kanssaan. Opimme tervehdykset, esittelyt, toivotukset ja lisää ruokasanastoa.  Siirrymme bussillamme viereisen keskiaikaisen Petrella Guidin kylään ja sen amfiteatterille opiskelemaan lisää kieltä (kesto 2 t). Virpi kertoo lyhesti paikasta. Tämä laaksonäkymä on kuuluisassa taulussa Lontoon National Galleryssä. Ihailemme näkymää alas joelle. Paluu asunnoille ja relax. Ilta vapaata ja tähän asti oppimamme kertausta Mattian johdolla Altopoggion puutarhassa 18-19.00.

Ruoka, juomat ja hyvä seura edistävät oppimista: tämä on Virpi teoria mutta tulkaapa itse kokeilemaan jos se pitää paikkansa! E vero!

Päivä 4: Italian kielen tunnit klo 10-12.00 Altopoggion puutarhassa. Herkullinen pasta-tai salaattilounas suoraan asuntoihin maukkaine hedelmäjälkiruokineen (sis. hintaan). Aikaa kävellä Virpin johdolla lähiympäristössä tai rentoutua kukin omalla tavallaan. Klo 16.00 wine tasting; sommelier Ross tulee Umbrian viinitilalta Altopoggioon ja saamme maistaa tilan laatuviinejä . Hän kertoo meille viineistä ja niiden viljelystä. Tapaamme myös Lucan, joka tuo herkkutuotteita maisteltavaksi pientuottajilta Toscanasta ja Umbriasta. Hän kertoo
Italiaksi tuotteista: niiden valmistuksesta ja valmistajista. Niitä voi ostaa tuliaisiksi tai asunnoilla syötäväksi esim. illallisellenne. Näitä ette löydä Suomesta. Mattia auttaa kääntämään Suomeksi ja opiskelemme myös keskustellen Rossin ja
Lucan kanssa helppoja sanoja ja lausahduksia -Toscanan ja Umbrian aksenttien kera! Aitoa yhdessäoloa ulkoilmassa ja rentoa meininkiä!
Kertausta 18-19.00 Mattian johdolla. Vapaa illallinen. Mahdollisuus tilata herkullisia, paistettuja peltoyrttitäytteisiä leipiä suoraan asuntoihin lähiravintolasta.

Päivä 5 : Aamu vapaata aikaa esim. kävelyretkelle. Klo 11.00 tilausbussikuljetus Pennabillin 3000 asukkaan tuhatvuotiseen kukkulakylään, missä oli asutusta jo etruskiajalla. Siellä asuu piispa ja sen nunnaluostari on toiminnassa. Käymme Unohdettujen hedelmien puutarhassa, Hylättyjen madonnien pyhäkössä, keskustan katedraalissa sekä katsomassa ulkoilmaparvekkeelta Monna Lisan taustamaisemaa, jonka Leonardo da Vinci ikuisti yli 500 vuotta sitten kuuluisaan Monna Lisa -maalaukseen. Virpi kertoo tästä. Voitte pistäytyä kylän kotijäätelöbaarissa: näissä jäätelöissä on aito maku, sillä Cecilia-omistajarouva tekee ne tuoreista kauden raaka-aineista.  Suosikkini on viikunajäätelö ja Sant´Arcangelo, enkelimäinen suklaaunelma (lounas vapaa). Puhumme ITALIAA!

Opettelemme puhekieltä jokapäiväiseen kanssakäymiseen ja erityisesti lomalla tarvittavaan sanavarastoon, mutta siinä samalla luonnollisesti myös kielioppia. Painotus on rohkaista reippaasti puhumaan!

Mahdollisuus tutustua kattavaan matematiikan museoon “Mateureka” tai shoppailla kylällä; täällä on vielä käsityöläisammatin harjoittajia ja esim. hurmaava nahkalaukkuja myyvä kauppa. Kurkkaamme Pennabillin kauniiseen punasamettisisusteiseen teatteriin ja pidämme Italian kielen tunnit puistossa (14-16.00). Vierailemme taidekynien tekijän, herra Alberton työpajassa ja kuulemme hänen ammatistaan. Kyniä voi ostaa matkamuistoksi tai lahjaksi.  Keskustelemme hänen kanssaan Mattian johdolla ja opimme uutta sanastoa.

Kunnan edustaja tulee meitä tervehtimään ja sanomme hänelle “buongiorno”.  Kävelemme seudun parhaaseen pizzeriaan Villa Amarcordiin ja syömme siellä GIROPIZZA eli erilaisia pizzoja suoraan uunista leikattuna siivuiksi, joten jokainen voi maistaa haluamansa maut. Kaikki hyvän viinin, jälkiruoan ja iloisen seuramme kruunaamina (sis.hintaan).

Mattia jakaa kaikille kurssilaisille diplomit ja kilistelemme laseja pizzerian omistajan eli chef Sandron kanssa vaihtaen kuulumisia italiaksi! Bussikuljetus n. klo 21.00 Altopoggioon.

Kaikki tämä ja lisää ohjelmassa…omatoimimatka alta tonnin. Varaa omat lennot. Hintaerittely esitteessä.

Viisi paikkaa vielä vapaana. Nappaa omasi.

Tervetuloa Altopoggioon ja oppimaan Italiaa Italiassa, italialaisten johdolla!

Kuvia ja videoita seudulta ja asunnoista: www.altopoggio.it