Vanha Verucchio, Montefeltron dynastian kiehuva ja kaunis kattila

Täällä syntyi herran vuonna 1212 Malatesta Vecchio (Vecchio=vanha), mahtisuvun hallitsija, joka ehti melkein satavuotisen elämänsä aikana nähdä ja tehdä sitä sun tätä, kuten toimia sotakapteenina viimeiseen hengenvetoon asti ja tuoda maailmaan neljä poikaa, jotka loivat historiaa 1200-1300-luvuilla. Heidän tekosensa saivat jopa Dante Alighierin kynän suhisemaan Jumalaisen näytelmän sivuille.

Adrianmeri siintää taustalla, Verucchion kukkula dominoi Marecchiajoen alinta laaksoa

Malatestan nimi kuvaa kovapäisyyttä; tämä setä tiesi mitä halusi ja niin tiesi myös hänen jälkipolven kuuluisin Sigismondo Pandolfo Malatesta, Italian tunnetuimpia 1400-luvun hallitsijoita ja suurten sotien johtajia.

Verucchion kunta on meille vuorilla asuville jo ”melkein meren rannalla”, vain 20 km:n päässä Adrianmeren aalloista. Verucchioon vievä kaunis maantie seuraa Marecchiajokea, joka laskee 70 km:n matkan Riminille 1200 metrin korkeudelta, sen yläjuoksulta Monte Zucca-nimiseltä vuorelta Apenniineilta, ylä-Marecchiajoen laaksosta. Verucchion rajana eteläpuolella on San Marinon tasavalta sekä hurmaava San Leon kunta luoteessa.

Ylhäällä linnanpihalla ja pieni kulma paratiisia

Sen linnaan johtaa kivipäällysteinen polku ja linnan sisäpihalta on sellainen näkymä 360 astetta että pitää pyöriä kuin hyrrä, jotta saisi ahmittua sisäänsä joka asteen kauneuden. Linnan sisällä on mm. sen keittiön pöydälle esillä kuvaus siitä, mitä syötiin n. 800 vuotta sitten. Tänne pitää tulla ehdottomasti maalamaan ryhmien kanssa tai yksin! Kysyhän minulta ohjelmaa. Linnan huipulta on upea näköala joka ilmansuuntaan. Sininen meri, vihreät viiniviljelykset jotka tuovat sen San Giovese-rypäleisiin pienen mereltä puhaltavan tuulen myötä suolaisen silauksen, oliiviviljelysten hopean harmaat puut rehevää punaruskeaa multaista maata peilaten sekä taustalla upeat Apenniinivuoret saavat katsojan silmät ahmimaan tätä luonnon kauneutta ja laulamaan ”What a wonderful world..”

Ei ihme, että tämä Mastin-herra halusi valloittaa aina enemmän ja enemmän maita ja mantuja ja pykätä joka kukkulalle linnoja ja linnoituksia. Hänellä tosin ei ollut aikaa kurkkia linnantornien ikkunasta luonnon kauneutta, vaan ehkä joskus karjaista vartiossa nukkuvalle sotilaalle ”svegliati” eli herää! Montefeltro on Italian linnakkainta aluetta; tutkittuani seudun kartan kuvia, linnoituksia ja linnoja oli noin 10-15 km välimatkoin koska ne kommunkoivat myös keskenään kuten majakat, ilmoittaen vihollisen saapumisesta. Tässä olisi ollut hyvä markkinarako Nokialle. Voi pojat ja tytöt.

See the source image
Mastin Vecchio syntyi ja kuoli sotaisissa merkeissä, viisi vuotta hänen kuolemansa jälkeen alkoi vuosi 1300

1200-luku oli vaarallista aikaa. Vihollinen pyöri aina nurkissa ja piti olla valppaana. Jälkipolvi oppi isältä ja jatkoi samaa valloitus- ja mahtisuvun hallintaperinnettä. Kukin omalla tavallaan pitäen laajat maa-alueet hallussaan ja pyrkien valloittamaan yhä lisää. Saamme ihailla tämän ajan arkkitehtuurista perintöä näin rauhan aikanamme. Kiitos ja grazie siitä.

Verucchio on nyt noin 10 tuhannen asukkaan kunta Emilia-Romagnassa ja se kuuluu virallisestikin Italian kauneimpiin linnakyliin. Verucchiossa on idyllinen pieni keskusta ja erinomiaisia ravintoloita, jotka pitävät tarkkaa huolta ruokaperinteistä. Turha mainita, että alueen viinit ovat laadukkaita kuten myös sen oliiviöljy. Perhevetoisia viinitiloja riittää vierailtavaksi ja massaturismimeininkiä täällä ei ole. Vierailuajat on hyvä varata etukäteen ja 99% tiloilla ei ole samaan aikaan muita turisteja. Tunnelma on aito, jokapäiväinen työ näkyy ja tuntuu viinien mauissa kuten terve ylpeys omaan maahan ja siitä saataviin ”hedelmiin”.

Keskustan kunnantalo taustalla ja turisti-infopiste

Historiasta ja arkeologiasta kiinnostuneille tärkeä pointti; täältä sai alkunsa Villanoviana-asutus jo ennen etruskeja. Miettikääpäs tätä! Veruccion arkeologisessa museossa ei kyllästy; se on sopivan pienikin jotta kaikki sen aarteet jaksaa tutkia eikä tule paljouden ahdistusta tai väsymystä jalkoihin. Itse museo on tehty 700 vuotta vanhan Agostiinilaismunkkien luostarin tiloihin- jo näkemisen arvoinen sekin.

Verucchiosta on löydetty n. 566 hautaa tältä Villanoviana-kulttuurin ajalta n-900-700 EAA eli ennen Etruskeja. Arkeologisessa museossa on esim. ylhäisön käyttämiä esineitä, vaatteita ja valtaistuin jne. Kuva: Wikipedia

Seudulla on kaikki nähtävyydet minikoossa: pieniä helmiä, ei jonotusta museoihin eikä ravintoloissa ole ruuhkaa. Keskustassa on erinomainen neljän tähden hotelli jonka omistaja odottaa kuulemma innokkasti pieniä suomalaisia turistiryhmiä. Tule mukaan joukkoomme maistelemaan hyviä ruokia, viinejä, tutkimaan eri paikkoja mereltä vuorille ja kuulemaan seudun historiastakin. Linnakylät odottavat uteliaita matkailijoita.

Moderni aika näkyy siinä, että alhaalla maantiellä on suurehkoja ostoskeskuksia ja houkuttavia kauppoja, joihin shoppailuvimmassa voi mennä kuluttamaan aikaa ja rahaa, joten kaikille löytyy jotain kivaa täältäkin Italian nurkalta. A presto! Nähdään pian.

Näkymä linnan sisäpihalta ylä-Marecchiajoen laaksoon
Täältä löytyy todella herkullinen gourmet-ravintola, Mastin Vecchio nimeltään!
Ei tämä hevillä sorru….
Kaunis keskipäivän aurinko, pääskyset lentelevät rauhaa toivotellen sotaisan menneisyyden siivin!

Amazonin vihreä kanjoni Marchessa onkin Furlon sola

Tänä kesänä en kerennyt pitkälle lomalle, joten kolmen päivän kesäloma Altopoggion lähellä sai riittää. Autoon vaan ja puolentoista tunnin ajomatkalle läheiseen Marchen kauniiseen lääniin kävelyretkelle sen luonnonreservaatissa olevaan kanjoniin eli Gola del Furloon (gola=kurkku). Tässä ensimmäinen pysähdyspaikkamme ja vähintään blogikirjoituksen arvoinen nähtävyys.

Fiume Candigliano on joki, fiume, joka halkoo tätä uskomatonta maisemaa ja on tehnyt itselleen tien sen kahden vuoren väliin. Pietralata on 890 metriä viivasuoraan taivaaseen kurkoittava vuori, jonka toisella puolella Paganuccion 976 metrinen ”sisar” peilaavat toisiaan. Vuosisatojen kuluessa veden eroosion vaikutuksesta jokeen on muodostunut ”Marmitta” – nimityksen saaneita pieniä ”kuoppia” tai laguuneja, joissa on upea soljua erityisesti opastetuilla kanootti- ja kajakkireissuilla. Kivi ei ole ikuista…ainakaan veden sitä muotoillessa. Kävelyreitin varrelta näitä kohtia ei pysty bongaamaan.

Luonto on täällä reservaatissa melkeinpä koskematonta ja hiljaisuus hivelee korvia. Isohko piilossa oleva lintu laulaa ”aariaa” ihaillen omaa ääntään sen kaikuessa vastapäisestä korkeasta kallionseinämästä. Kalat uivat kaikessa rauhassa, aivan kuin olisivat tietoisia vieressä olevien ilmoitustaulujen tekstistä ”Kalastus kielletty”.

Tämä tie on pelkästään kävelyreitti, autoja tässä ei kulje. Sopii kaikille, nuorista iäkkäimmillekin ja varjopaikkoja on runsaasti sekä jokunen penkki reitin varrella.

Noin kahden kilometrin matkallamme näimme vain japanilaisen nunnan joka nappaili vielä minuakin innokkaammin kuvia tästä tropiikkimaisesta luonnosta, pari kuntopyöräilijää, joiden vauhti mielestäni sai kaiken vilisemään yhtenä vihreänä sekamelskan putkena heidän silmissään…sekä perheen, jonka pienimmäinen olisi halunnut seinäkiipeillä viivasuoria noin 800:n metrin korkuisia rinteitä, äidin yrittäessä houkutella häntä ”normaaliin kävelyyn”aikuisten tyyliin.

Roomaan vievä tie eli Via Flaminia halkoi Furlon ”Kurkun” läpi, sen rakensi (220-219 eaa) keisari Gaio Flaminio ja se saatiin valmiiksi juuri ennen kuin Hannibaali säntäsi tuhoisine joukkoineen Italiaan. Löydetty on myös etruskiaikainen pieni tunneli. Furlon solaan rakensi taasen keisari Vespasiano vuonna 76 ( jaa )tunnelin helpoittamaan sen läpikulkua. Nappasin tästä teille kuvan:

Tunneli on 38 m pitkä, korkea n. 6 metriä sekä leveä korkeintaan 5 m. Se kaivettiin käsin kalkkikiveen ainoastaan kuokkien avulla. Voi raukkaparkoja.

Via Flaminia.jpg
Vanhassa kartassa näkyy Via Flaminia, etelästä Roomasta aina Pisaurum eli Pesaron läpi Ariminum eli Riminille.
Furlo on kirjoitettu suluissa heti etelään Pisarumista sinisen reitin oikealla puolella, eli n. 50 km rannalta.

Tässä kohtaa on tapahtunut yhtä ja toista sen historian läpikulkuliikenteessä ja sodissa, se ollessa yhdellä tärkeimmistä Italian pääreiteistä. Ostrogootit vuoden 538 sodassa olivat panneet tunnelin eli ”gallerian” suuaukot kiinni ja 400 vartijaa passiin solaan, mutta Bysantin Belisario oli ovela sotakenraali ja hakkautti ylhäällä solan huipuilla isoja kivia voittoisasti alas vahtijoukon päälle. Tuplasti : ”voi raukkaparkoja”. Hienohelmoja aatelisiakin ramppasi solan läpi ja esim. Lucrezia Borgialla oli suuria vaikeuksia päästä solan läpi määränpäähäänsä Ferraran palatsiin Longobardien tuhottua jo aiemmin solan viereiset linnoitukset ja osan tiestä. Myös Vatikaanivaltion museon perustaja, paavi Giulio II, lisänimeltään ”Sotaisa Paavi” kirjoitti 1500-luvun alussa reitin olevan ”vaarallisen ja vaivalloisen”. Nykyään lähellä menee mukava asfaltoitu Superstrada eli pikatie.

Kanootin ja kajakin saa vuokrattua oppaan kera noin 38 eurolla

Mainittakoon, että 1930-luvulla paikalliset metsänhoitajat hakkauttivat hurmioissaan Benito Mussolinin profiilikuvan kallioon, jotta Mussolini olisi saanut ihailla itseään lukuisilla ohikulkumatkoillaan Roomaan. Se tosin hakattiin sitten pois toisen maailmansodan jälkeen ymmärrettävistä syistä…

Tervetuloa reippailemaan tai vain rentoutumaan ja unelmoimaan tähän vihreän eri sävyissä olevaan keitaaseen. Maalareille löytyy upeita paikkoja. Lähtiessämme pysähdyimme näköalabaariin kahville. Sieltä olisi saanut myös herkullista ruokaa ulkopöytiin. Valtava puisto odottaa auringolta pakenijoita suurten kastanjoiden ja lehmusten heittämillä varjoilla, ”benedette ombre” eli siunatut varjot!

Pienessä kiveen kaiverretussa luolamaisessa kirkossa asui aikoinaan eremiitti.

mietin, että voisikohan tuohon sukeltaa sillalta mutta päädyin siihen tulokseen että parasta pysytellä kuivalla maalla!

Sysätään syksy käyntiin suussasulavin Italian ”sörsselein”syksyn herkkukorista

Italian ja Suomen syksyissä on makueroja. Sommelier Ross ja Altopoggion emäntä Virpi odottavat sinua syksyn ZOOMissa Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla 8.10. Saat etukäteen kuriirilla TOP 10 eli kymmenen herkun ”Syyskorin” kotiisi tarkkaan valitsemistamme uusista mauista. Syömme ne yhdessä 8.10 klo 18.00. Jos et pääse mukaan Zoomiin, niin haukkaa korin herkut omassa tai ystäviesi seurassa.

Pastaa, makkaraa, ihanat punaviinit ja pecorino-juustoa jne. jne. kymmenen tuotetta, tästä riittää isolle joukolle!
See the source image
Näillä aurinkoisilla rinteillä viini saa rypäleihinsä ainutlaatuisen maun ja lämpö välittyy suuhun asti!

Annamme ideoita uusista ruoka-ja viiniyhdistelmistä ja kivoja pikareseptejä, joihin korin tuotteet ovat ihanteellisia. Saat Italian aurinkoista energiaa tulevaan syksyyn. Livenä Toscanan rajalta, Umbrian ja Toscanan erilaisin mauin. Riittää, kun klikkaat ennen tapahtumaa lähettämäämme linkkiä ZOOM-istuntoon. Tule rohkeasti mukaan syömään ja juomaan kanssamme.

Ruokapaketin hinta ja sisältö:

Syyskori sisältää 10 laatutuotetta ja saapuu luotettavalla kuriirilähetyksellä suoraan kotiovellesi ennen ZOOMIA. Kaikki ovat pientuotantoa, artisaanituotteita joita et löydä kaupoista. Hintaan 155 eur (sis.alv ja kuriirikuljetus) voit herkutella nämä:

Syksyisin sävelin pieneltä vuoristotilalta Luisella-rouva tekee rakkaudella hilloja, vitamiinit talteen!
  • ”Formaggio pecorino” yli puoli vuotta kypsytetty lampaanmaitojuusto. Tyhjiöpakattu n. 300 gr lähetystä varten, säilyy hyvin avattunakin. Maku ei liian voimakas, hivelee kitalakea!
  • Toscanan possuista tehdyt makkarat (extra vergine oliiviöljyssä lasipurkkissa), säilyvät todella hyvin ja mauku on sanoinkuvaamattoman täyteläinen. 500 g iloa pöytään. Voit leikata siivuja alkupaloiksi tai huikopalaksi aamusta iltaan!
  • Ragu´ bianco di Grigio di Montemercole eli valmis jauhelihakastike (mukana myös vihanneksia) pieneltä Arezzon tilalta, jossa possut ovat ulkosalla ja juoksentelevat vapaasti; tämä vapaus maistuu lihassa
  • ”Sammakon suu”-muotoista pastaa paketti (durumvehnästä ja hitaasti pastaa kuivattaen), paketista riittää neljälle kunnon ateria
  • Valkoviinistä tehdyt pyöreät ja rapeat keksit eli tarallit- mummo Ledan pienestä leipomosta. Suussasulavan hyviä.
  • Arezzosta kajahtaa : suussasulava punasipulihillo/levite, jossa keskivahva peperoncino sekä hitusen mausteina kanelia, katajanmarjaa, hunajaa ja neilikkaa. 200g nettopaino. Tämä käy ruokien lisukkeeksi tai paahdetun leivän päälle sellaisenaan. Taivaallisen hyvää. Ilman lisäaineita. Ruokosokeri lisänä.
  • tryffelipure´ eli muusi jossa on jo tryffelit sisällä ja siihen lisätään vain kuuma vesi. Aromit pääsevät leijumaan kotonasi täältä Citta´ di Castellon kaupungista Perugiasta.
  • lasipurkki 40 g nettopaino ”kerjäläisen syyshillo” hedelmäisin mauin Badia Tedaldan pienestä kylästä Arezzosta, metsäiseltä vuoristotilalta Podere di nonni Luisella-rouvan tekemänä (kuva ylh.)

+Toscanan punaviini 14% vuosikerta 2014 ”Macchione” 0.75 cl eli luomuviini Arezzon kauniilta sypressien reunustamalta vuosikertaviinitilalta. Tämä täyteläisen tumma punainen on paras syysjuoma ruokapäytään.

Relais La Torre-historiallinen viinitila Arezzossa

+Umbrian punainen 12.5% vuosikerta 2018 ”Lumiera”/Syrah ​0.75cl, pieni hurmaava viintila “St.Andrean auringonkukat Perugiasta, kesän lämpö välittyy suuhun!

Lähetämme sähköpostilla tarkat tuoteselosteet niitä haluaville, kirjoita tilauksesi meille ja kerro (voit päättää aivan rauhassa) haluatko osallistua zoomiin : [email protected]   (Virpi Virta) Tilaukseen tarvitsemme vain osoitteesi ja puh.numerosi kuriiria varten.

Lasku tulee etukäteen sähköpostiisi (Valton Italia). Kiitos ja grazie!

Varaa vain omat viinilasit ja korkinavaaja ja syksyn juhla voi alkaa!

Huom. ruoat säilyvät avattuinakin, joten kaikkea ei tarvitse nauttia samana päivänä. Voit myös jakaa pakettisi ystävien kesken ja kutsua heitä mukaan Zoomiin, no problem tai ostaa lisätuotteita jos esim. haluat eri määrän jotain tuotetta.

Sprintti Ross antaa vinkkejä viineihin sopivista antipasto- ja ruokayhdistelmistä ja kertoo laatuviineistä, jotka tällä kertaa viinit ovat siis eri viinitilalta kuin edellisessä Kesän AperitiiviZoomissa.

Italiassa 28 vuotta asunut opas, Pennabillin kunnanvaltuuston turismivastaava, allekirjoittanut Virpi, juontaa wine tastingin Rossin ohella suoraan Altopoggion loma-asunnoilta Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalta ja kertoo samalla seudun lomamahdollisuuksista. Aikaa meillä on vain puolisen tuntia, mutta tunnelma on sitäkin tiiviimmän rento ja aito.

Ajankohta Syksy-ZOOM perjantaina 8.10.2021 (Suomen aikaa):  klo 18.00-18.30 

Tutti insieme, kaikki yhdessä. Odotan viestiäsi, grazie : [email protected]

Tällaista makkaraa olisi Vaahteranmäen Eemeli syönyt vaikka navan pullolleen. Eikä mene pahaksi, vaikka söisi yhden kerrallaan silloin tällöin.

Laguunan vesi on vietävän ihanaa

Laguunakäynti imeytyy aina kesän ykkösmuisteloihin. Marecchiajoen keski-ja ylälaakso tarjoavat kuumasta kesästä ajoittain kärsiville, kuten allekirjoittaneelle, hermoja ja verisuonia viilentävän paratiisin. Pienet vesiputoukset ovat kuin mannaa taivaasta puhdasta, kirkasta ja saasteetonta vettä kaipaavien sieluille ja erityisesti ruumiille (tulihan tässä muuten mietittyä viisi sekuntia, mikä on ”ruumiin” monikkomuoto).

Ikäerot kaikkoavat vedessä polskiessa. Camilla 21 ja Diego 13 v.

Toukouun 2021 jälkeen emme ole nähneet mustia eikä minkään värisiä sadepilviä taivaalla, joten voitte kuvitella, miten olemme tanssineet varvastossuja puhki kuluttaen sadetansseja. Jos olisimme hartaita katolilaisia, niin kynttilöitä olisi sytytetty ja kärytetty loppuun asti rikkaiden almujen kera jo ainakin tusina lähikirkkoissa hartaita ”sadetta per favore”-rukouksia mumisten.

Kyläläiset ovat päivitelleet jo viikkotolkulla, että näin ne maailmankirjat ovat sekaisin, kun heinäsatokin meni kuivuuden takia aika pilalle, puhumattakaan muista hedelmistä jne. viljasadosta. Mustat viikunat kuivuvat puussani suoraan oksiin…ja putoavat maahan kovina kuin kivet muurahaisten nauttiessa ne suihinsa. Ei hyvä.

Acqua dolce, makeaa vettä ja voisi myös kääntää sanat kääntäen ”ihana vesi ”, dolce acqua.

Seudullamme ei ole Pianura Padanan kaltaisia kastelusysteemejä, täällä ei jyllää massatuotanto pelloillakaan, joten kriisi on todellinen ja vakava, jos kuivuus iskee. Jätimme kasvimaamme ja koko puutarhan kastelematta, koska Altopoggiossa sijaitseva lähde oli kuivumassa; tällaista ei ollut vielä tapahtunut miesmuistiin näillä seuduilla. Nyt kuitenkin päästiin pahimman yli ja tänään tuli ensimmäinen viisi minuuttia kestänyt sade. Hallelujah!

En tiedä kuka kuuli, ala-vai yläkerrassa, mutta lämpotilat laskivat myös alle 30 asteen joten elämä hymyilee luonnolle, sen eläimille, floralle ja meille kaksijalkaisille. Yli noin 80:n sateettoman päivän jälkeen. Naputtelin vanhaa lämpömittaria terassilla luullen sen menneen rikki, koska se näytti päivätolkulla vaan +32 astetta aina kun sitä kerkesin vilkuilemaan. Onneksi illat ja aamut ovat aina viileitä näin 650m korkealla Altopoggiossa ja yöt nukkuu aina hyvin. Kiitos kuitenkin Sarianna Nurminen kun lähetit ihanan uuden Suomi-lämpömittarin meille !

Kuvissa on muisto pariviikkoisesta sukelluksestamme viileään Rofelle-nimiseen jokeen parisen kymmentä kilometriä Altopoggiosta. Huusimme innosta lasten kanssa, kun parkkeerasimme auton tien viereen ja etsimme n. 100 metriä tieltä joen vartta käveltyämme suurempaa ”pozza” eli lammikkoa. Aaahhh mikä autuus, pienet kalat uiskentelivat suvannossa. Olo oli kuin kaloilla konsanaan, täältä ei olisi halunnut pois. Tämä on parempi kuin vesipuistot. Ja aivan ilmaista iloa sen maksimi-puhtaudessaan! Eikä tarvita naamareita kuten muissa Italian vesipuistoissa. Koko laguuni oli meille, ketään ei ollut mailla eikä halmeilla.

Tulkaahan tutustumaan. Jos haluatte rauhaa lepohetkeltänne, niin välttäkää sunnuntai-iltapäivän ”ruuhkaa”-tällöin paikalliset tulevat picnic-koreineen joelle lapsien kiljuessa innoissaan ja koirien häärätessä puskissa. Kaiken kruunaa musiikki ja ilo on irti italialaiseen tyyliin. Vai kissat jäävät kotiin. Myös 90-kymppiset mammat ja papat raahataan mukaan ja heille pannaan lepotuolit varjoon puiden alle. Aivan kuin Putte Possun nimipäiväkekkereillä.

Ja kaikilla oli niin muuukaaaavaaaa….

Saviperäinen kivi on pehmeä alla ja tekee hyvää hipiälle. Kukin löhöää omalla tyylillään.

Ulkoilmamaalausta turvallisessa, harvaan asutussa Montefeltrossa Italian syksyn värien säestämänä, auringon lämmössä. Tule mukaan syysviikollemme!

Uusimme nautinnollisen guassimaalausviikon 30.9-6.10 rentoutuen, syöden ja maalaten nk. renessanssiajan ulkoilmaparvekkeilla keski-Italian vuorilla, kukkuloilla ja Adrianmeren rannalla. Täällä on turvallista olla ja mennä, kaukana suurkaupunkien hälystä ja ruuhkista.

Käymme Altopoggion loma-asunnoilla maalaamassa iltapäivällä ja Virpi kestittää kotipiirissään : www.altopoggio.it

Sydämellinen Johanna Oras ohjaa ja opettaa positiiviseen tyyliinsä ja Montefeltron paikallisoppaananne toimii allekirjoittanut Virpi, joka pitää koko joukosta hyvää huolta kuin italialainen kanaemo konsanaan. Tule iloiseen joukkoomme Johanna Oras-Akatemian kanssa ja kysy esitettä ja lisätietoja Virpiltä. Vielä on muutama paikka vapaana . Ota tuumasta toimeen! Mukaan voi myös tulla vaikka et osaisi tai haluaisi maalata, aveccina tai ilman, joukossamme viihtyy hyvän ruoan ja uusien paikkojen tutkimisen lomassa muutoinkin. Ehkäpä saat kipinän ostaa pensselit ensi matkaa varten!

Syksy on kauneinta aikaa maalata juuri sopivan lämpimässä ilmassa, hengittäen puhdasta Toscanan, Emilia-Romagnan ja Marchen kukkulailmaa. Koetaan kolme lääniä samalla viikolla sekä niiden eri maut ravintoloissa syöden paikallista kotiruokaa, sitä parasta Italian perinneruokaa, joka on tehty mammojen taidoilla ja rakkaudesta ruokaan. Maut ovat näin ei-turistialueella aivan erilaiset kuin suurkaupunkien ”turistirysissä”. Laatuviinit vielä tämän päälle ja ne ihanat italialaiset jälkiruoat! Espresso vai cappuccino? Päätä itse.

Syksyn viinisato korjataan syyskuussa talteen. Altopoggiossa on valkoiset rypäleet kypsymässä.

Ohjelmaan sisältyy erilaisia ruokapaikkoja, aina Virpin kodin Toscanan puutarhan iltapäiväkahvitarjoilusta ja aperitiiveista aina Michelintähtiravintolan ryhmällemme valitut chef Riccardon illallisherkut viineineen ja kaikkea siltä väliltä-näin saamme kunnon kuvan seutujen ruokakulttuurista, joka nivoutuu niin saumattomasti koko täkäläiseen elämäntyyliin ja kulttuuriin.

Hermo lepää ja sivellin lentää, ajatus karkaa kauas ja myös taakse: historia havisee joka askeleemme alla. Kuljemme samoja polkuja aina Giotton, Piero della Francescan ja mestari Leonardo da Vincin jäljillä. Danten kynä kertoo Montefeltron alueesta Jumalaisessa näytelmässä. Käymme entisessä Italian pääkaupungissa, jonka perusti Pyhä Leo 300-luvulla. Näkymät tältä historiallisen paikan kukkulalta alas joen laaksoon jäävät sieluunne ihanana matkamuistona.

Penna-ja Billi-kukkulat yhdistyivät 1300-luvulla yhdeksi kunnaksi. Taustalla Marecchiajoki.

Pennabillin pienen kunnan kukkulakaupunki ja sen ulkoilma-maalausparvekkeen näkymä on uuden tutkimuksen mukaan Leonardo da Vincin Monna Lisan taustamaisemassa ja tässä historiallisessa paikassa käyskentelemme kävellen ylös sen nupulakivisiä toista tuhatta vuotta vanhoja kujia. Idyllisiä kulmia löytyy maalaukseen. Vierailemme sen renessanssiajan ulkoilmaparvekkeella ja katselemme Leonardon silmin näkymää noin 500:n vuoden jälkeen.

Johanna sanoi, että kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin hänen seistessään tällä paikalla kynän ja luonnoslehtiön kanssa. Retken kruunaa kylän jäätelöbaarin kotitekoinen jäätelö- Gelato Italiano!

Urbino on Unescon maailmanperintölistalla, eikä syyttä.

Urbinon oli renessanssiajan kehto koko Italiassa. Siellä vietämme koko päivän. Urbinon herttua DUX Federico da Montefeltron palatsi jossa on Galleria delle Marche-taidemuseo on käymisen arvoinen paikka. Siellä on hallitsija Federicon yksityiskirjasto ja ”studiolo”, jolle ei vedä vertoja ihan jokaisen työhuone…

Meri, ja sen pehmeät aallot antaa aina voimaa syksyyn. Potkitaan kengät pois jalasta ja käydään hienohiekkaisella Adrianmeren rannalla maalaamassa, maistellen paikallisia viinejä ja tuijottaen horisonttiin..näkyisikö Kroatian rannikko toisella puolella…? Pesaro on musiikin ja taiteiden kapunki, kauniit villat rantatiellä muistuttavat meitä menneistä romanttisista ajoista.

Merellinen Pesaro, Rossinin synnyinkaupunki ja avaruutta ympärillä

Kotimme on tällä lomaviikolla St. Agata Feltrian parin tuhannen asukkaan kylässä. Siellä on Disneyn tarinaa todempi linna, jonka sisällä onkin Swarovski-kivin koristettu Tuhkimo-storyssä nähty käsintehty kenkä. Satujen linna ja Euroopan vanhimpiin kuuluva puulavasteinen teatteri Mariani, jonka näyttämöllä voi halutessa käydä laulamassa tai vain katsomassa katsomoon päin näyttelijöiden silmin, jos siltä tuntuu. Mieli palaa Mozartin aikoihin istahtaessamme sen sinisamettisiin tuoleihin.

St.Agata Feltrian teatterissa on tunnelmaa.

Maistelemme tryffeleitä ja ostamme niitä tuliaisiksi. Kylä on kuuluisa juuri lokakuisista tryffelimarkkinoistaan ja osumme sinne sopivasti niiden aikaan. ”Tryffelimetsästäjä” tulee kertomaan ammattinsa salat meillehotelliin ja nautimme näitä myös ravintolossa metsän siimeksessä.

San Leon matkan varrella on Maioletto-kukkula, jonka oletetaan muodostuneen n. 20 miljoonaa vuotta sitten

Tunnelmoimme upeissa luonnon renessanssiajan kehyksissä ja menemme turvallisesti ja sääntöjä noudattaen pienessä porukassa pienissä kylissä ja paikoissa, joissa ei ole massaturismia. Tämä harvaan asuttu alue on säilynyt Covidi- kriisiltä hyvin ja minulla on Green pass taskussa eli alueemme väestö on hyvin rokotettu ja nyt esim. poikamme Diego 13v. saa ensimmäisen Pfeizerin ennen koulujen alkua syyskuun puolessa välissä, joten näin pystymme pitämään leviämisen kurissa ottaen huomioon nuorimmatkin. Näin kaikkien olo on turvallisempi. Sisätiloihin vaaditaan (ravintolat, museot, jne. baarit) aina Green pass tai rokotustodistus kahdesta saadusta rokotuksesta.

Tule mukaamme! Benvenuti! Kirjoita minulle: [email protected]

Ystävää tapaamassa Marecchiajoen laaksossa, Apenniinit taustalla

Sienasta kajahtaa muutakin kuin hevosen hirnuntaa

Luulenpa, että jopa Mongolian ylängöille asti on kiirunut viesti Toscanan Sienassa kaksi kertaa vuodessa pidettävästä ”Palio di Siena”-hevoskisasta. Tämä ei ole mikään turisteja varten keksitty juttu, eikä mikä tahansa pollekisa, vaan vuosisatoja vanha harras traditio Sienan puolen sadantuhannen asukkaan kukkulakaupungissa. Mainittakoon heti alkuun, että Siena on kirjattu vuonna 1995 Unescon maailmanperintölistalle. Tästä sienalaiset eli ”senese”, kuten Sienan asukkaita kutsutaan Italiaksi, saivat lisää pörhistelemisen aihetta, ja he ovat sen myös ansainneet. Tulkaa itse toteamaan paikan päälle.

Palioon osallistuvat ratsastajat pitävät värikkäitä kypäriä päässään, keraamiset matkamuistot ovat kiva väripisara mukaan matkalaukkuun. Jokaisella contradalla on omat värinsä ja symbolit.

Kerronpa muutamalla sanalla tästä ainutlaatuisesta kisasta, jota Sienan Palion toimikunta kuvaa näillä sanoilla ” è la vita del popolo senese nel tempo e nei diversi suoi aspetti e sentimenti.” Vapaasti käännettynä: ”Palio on sienalaisten elämä ajassa, sen eri elementeissä sekä tunteissa. ” Sitä ei voi selittää historiallisesi, sosiologian tai antropologian avulla. Se vain on : Palio on Palio.

piazza78
Myös Dante Alighieri on kirjoittanut Sienan Paliosta. Sienan Paliot aloitettiin v. 1633. Tästä vuodesta lähtien niitä on pidetty uskollisesti joka vuosi, paitsi molempien maailmansotien aikana ja nyt Covid-pandemian aikana v. 2020-2021 ne peruttiin.

Sienalaiset palioon osallistuvat 600 henkilöä pukeutuvat Sienan tasavallan historiallisiin pukuihin ja esiintyvät pääaukio Piazza del Campolla 2 heinäkuuta ja 16 elokuuta.

Piazza del Campo, Sienan kaunein ja suurin piazza. Kuvan otin pari viikkoa sitten.

Kisa käydään 10:n Sienan naapurialueen välillä, ilman satulaa ratsastaen kilpahevosilla, joiden pitäminen on kallista, taitoa ja hermojakin vaativaa lystiä. Ratsastajat edustavat siis kymmentä Sienan 17:stä Contradasta eli ns. ”korttelista” joita voisi myös kutsua pikkuvaltioiksi, sillä jokaisella Contradalla on oma ”presidenttinsä” avustajineen, kirkkonsa ja museonsa jossa pidetään Palioon tarvittavia vaatteita ja varusteita sekä voitettuja palkintoja.

Kaikki mukaan pääpiazzalle kunnantalon eteen, tämä on turisteillekin maksuton tapahtuma ja näin pääsette hurraamaan ja jännittämään muiden italialaisten ja sienalaisten kanssa. Tunnelma on huipussaan. Jos haluat nauttia Paliosta seuraten sitä piazzaa ympäröivien rakennusten ikkunoista tai vartavasten rakennetuilta lavoilta rennosti istuskellen, kysy suoraan lipun hintaa palatsien jne. nykyisiltä omistajilta. Kukaan ei saa provisioita välistä tai myy tapahtumaan lippuja, vaan Palio on avoinna kaikille, jotka haluavat osallistua siihen seisten piazzalla. Omia juomia tai ruokia ei voi tuoda mukana piazzalle, ne on ostettava niitä myyvistä kioskeista. Pitäähän heidän jotain ”tienata” tästä upeasta tapahtumasta, jonka järjestäminen ei ole aivan helppo eikä edullinen juttu! Alle 10 -vuotiaat lapset joutuvat jäämään pois tapahtumasta, turvallisuussyistä.

Hevoset kiertävät piazzan kolme kertaa ja lähdössä on ” salaperäisiä temppuja”, joita en paljasta, jotta saisitte kokea jotain jännää Paliota ehkä joskus livenä seuratessanne. Lähdön aikana piazzalla vallitsee ehdoton hiljaisuus. Matkaa taittuu n. kilometri ja voittaja on aina HEVONEN eli cavallo, ilman fantino -ratsastajaa, tai sen kanssa. Voittajat menevät läheiseen Basilica-kirkkoon (heinäkuun Paliossa) tai Duomo-tuomiokirkkoon (elokuun Palion jälkeen) laulamaan Maria Mater Gratiae- ylistystä ja kiitosta Madonnalle.

Voittajahevonen saa kunniapaikan lokakuun alun palkinto-illallisella ! Mitähän heppa saa syötäväkseen? Sitä pitää kysyä paikallisilta.

Il-Drappellone
  • Jokaisen Palion voittaja saa suoraan silkkikankaalle erilaisen, eri taitelijoiden maalaaman ”drappellone, Palio” tai  “cencion”, kuten sienalaiset kutsuvat näitä tarkan mittaisia, pidennettyjä suorakaiteisia banderolleja. Niissä on symboliikkaa ja ne kuvaavat Sienan eri aikakausien hallituksia, esim. Toscanan suurherttuoista fasisimin aikaan ja tasavaltaan. Kuvan taitelija on kuuluisa maalari ”Botero”.

Ylläolevan kunnantalon pääoven kaaren alla on Sienan vaakuna eli ”balzana”. Se on valko-musta kilpi, jonka yläosa on hopeaa ja alaosa on maalattu mustalla värillä . Taru kertoo, että se symboloi mustaa ja valkoista piipusta tulevaa savua, jonka Sienan perustajat  Senio ja Ascanio, Remuksen (muistatte varmaan Rooman perustajaveljekset Romulus ja Remus) sytyttivät kiittääkseen jumalia Sienan kaupungin perustamisen jälkeen.

Toinen legenda taas kertoo meille, että vaakuna on saanut värinsä hevosista: valkoinen ja musta hevonen, joilla veljekset pakenivat kamalaa Romulus- setää. Hyi, että hän oli sitten ilkeä. Ja tappoi vielä veljensä Remuksen. Toivottavasti hän joutui suoraan Danten Infernoon katumaan tekemisiään .

Tästä aasinsilta kirkkoihin, joita Italiasta ei puutu. Taiteen ystäville ja/tai hartaille henkilöille tai vaan viilennystä kuumaan päivään etsiville -nämä ovat paratiisin arvoisia hetkiä viettää niiden kiviseinien sisällä ja ihailla kaunista arkkitehtuuria ja taidetta. Historian hiljaisuus vallitsee.

Duomo di Maria Assuntaa ei voi ohittaa vain olkapäitä kohottamalla…tässä pitää pysähtyä ja nostaa leuka ylös taivaisiin ja varoa ettei pää putoa liikaa taaksepäin katseen kohotessa ylös sen 77 metriä korkean kellontorinin huippuun. Mustaa ja valkoista marmoria…

Sitä alettiin pykätä n. vuonna 1220; tyyli on roomalais-italialais-goottinen ja sitä tekivät yli vuosisadan verran maailman parhaat taitelijat, Giovanni Pisanosta ja Donatellosta aina Michelangeloon.

Sienan Duomo ”pistää silmään” kauniisti….

Vuonna 1227 Sienan taloushallinto kirjasi valkomustan marmorin maksuun tarvittavat rahasummat. Vuonna 1263 taasen ostettiin tuomiokirkon upean kupolin tekemiseen lyijyä sekä kuparia sen huippua koristavaan ”omenaan”. Hoppu ei ole hyväksi.

Tuomiokirkon työt lakkautettiin 1339, koska Siena oli laajentunut ja asukasmäärä kasvanut hurjasti ja pelättiin, että kirkko ei olisi riittävän suuri sisältä sinne kaikille haluaville. Kaupunki oli myös rikastunut pankkitoiminnallaan ja kaupalla ja katsottiin kateellisina läheistä Firenzeä ja sen paljon suurempaa katedraalia. Vuonna 1340 Kutsuttiin hommiin veistäjä- arkkitehti G.Agostino. Asiat menivät mönkään oikein kunnolla. Osin mustan ruton riehuessa ja osin uusien rakenteiden heikkouden takia, jotka sortuivat uuden mahtipontisen laajennussuunnitelmien edessä. 17 vuotta myöhemmin kirkon laajennustyöt lakkautettiin ja vielä on nähtävänä laajennusosan ikävä tynkä. Palttiin alkuperäisiin suunnitelmiin, järki käteen ja homma oli valmis 1370.

Kauniin keskiaikainen Siena on täynnä yllätyksiä, kävelkää rohkeasti sisäpihoille kuikuilemaan!
Nälkäiset eivät kuole nälkään Sienassa. Tämä oli jättipizza! Välipala on aina paikallaan, pieni tai suuri ”merenda”.

Sienan käsityöläistuotantoa eivät ole pelkästään huonekalut tai jopa huonekalujen lakkaajien ammatit. Myös jälkiruokaherkut ovat tärkeä myyntituote ja etenkin perinteisin reseptein ja käsityönä tehdyt leivonnaiset kuten  ricciarelli, jotka on tehty mantelijauhoista tai herkullinen erityisesti joulun aikaan syötävä hedelmä-pähkinäinen panforte. Myös pippurinen panpepato on edelleen kovassa huudossa, se on hunajasta, manteleista ja mustasta pippurista tehty makeinen. Buon appetito!

Tähän tulevan uuden museon takaseinää.

Maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva pankki, Monte dei Paschi di Siena on nähnyt lähes 550:ssa vuodessa vaikka mitä. 2000-luvun alun derivaattiskandaali ravisteli sitä kunnolla, mutta siitäkin päästiin yli. Mitähän sen perustaneet munkit sanoisivat sen nykyisestä pörssiliidosta ja lainapolitiikasta? Voitte vierailla sen sisällä ja opastetut kiertokäynnit ovat käynnin arvoisia. Se on perustettu muutaman franseskaanimunkin toimesta v. 1472 auttamaan vähäosaisia antamalla lainaa markkinakorkoa edullisemmin sitä tarvitseville köyhille. Takuun/pantin piti olla ainakin kolmasosan suurempi/arvokkaampi kuin pyydetty lainasumma ja se piti palauttaa noin vuoden sisällä, muuten se myytiin huutokaupassa. MPS on näkemisen arvoinen paikka ja historia kuulemisen arvoinen.

Tervetuloa kanssani Sienaan!

Monte di Paschi di Siena keskustassa. Tästä se lähti 550 vuotta sitten laajenmaan.

Herkkä tapaaminen Toscanassa 20:n vuoden tauon jälkeen!

Huumorilla, hymyllä sekä hyvällä tuulella varustettu äänitarkkailija, muusikkoystävämme sekä ravintoloitsija Massimo Poggioni eli ”MAX” oli Riminillä asuessamme työkuvioissa aina mukana. Muutettuamme Altopoggioon Max siirtyi Roomaan töihin ja hääräsi erityyppisissä ohjelmissa eetterissä Italian pääradiokanavilla sekä televisio-ohjelmissa.

Maxin Renegade ravintolan edessä, hyppää kyytiin ja ota kiva kuva! Puolen tunnin matka Sienasta.

Muutama vuosi sitten Maxi tuli järkiinsä 🙂 ja muutti takaisin synnyinkaupunkiinsa Torrita di Sienaan, kauniin Sienan kaupungin lähelle, avaten siellä hyvin menestyvän ravintolansa tyhjillään olevaan ex kangastehtaan varastoon. Max ja hänen elämänkumppaninsa Patrizia ovat uskomaton tehopari ja niin rakastuneita kuin vain yli 20 vuotta aina yhdessä ollut pariskunta voi olla. Nyt saimme tilaisuuden vihdoin tavata toisiamme ja ilo oli järjetön ja juteltavaa olisi ollut vaikka päiväkausiksi.

Maxilla on laaja repertuaari ja hän soittaa, mitä toivotte. Paikka oli edellisiltana aivan täynnä ja myös tanssilattia! Tästä ei tunnelma parane, Sienan kauniin, mutta voimia jaloista vievän kaupunkikierroksen jälkeen voi istua hyvän ruoan ääreen ja antaa hemmoitella itseäsi musiikin tahdissa ja Maxin ja Patrizian seurassa. Relax.

Silmissä on tähtinen pilke, kun he katsovat toisiinsa ja kertovat, että eivät vieläkään ole menneet naimisiin ..tästä teidän pitää tulla kuulemaan Maxin versio aivan paikan päälle, miten niissä häävalmisteluissa loppujen lopuksi kävi. Patrizia on myös pukusuunnittelija läheisessä vaatetehtaassa ja Maxin ravintolassa on kauniita vaatteita roikkumassa hengareissa, joita voi sovittaa ja ostaa! Eli jos ei ole tullut iltapukua mukaan tansseihin, niin siitä vaan puku seinältä päälle ja lattialle liehumaan. Vaatteet ovat korkealaatuisia ja Patrizia antaa hyvät alennukset. Mikä markkinoiti-idea: ruoka, musiikki ja vaatteet samalla kertaa.

Varasto tuli uuteen uskoon kun Max näppäränä nikkaroijana laittoi hihat heilumaan ystäviensä avulla. Koko piha uusittiin ja sisälle tuli ravintola moderneine keittiöneen vaikka mammat kokkaavat Patrizian avulla traditionaalisin reseptein ja isoäideiltä opituin taidoin.

Spritz- aperitiivin halusin kulauttaa ensimmäisenä, se viilentää kummasti oloa. Aperitiivissa on Aperol-likööriä, kuohuviiniä sekä Tonic-vettä ja appelsiinin siivu antamaan viimeisen silauksen. Sen jälkeen valitsin Pici eli paikallisen käsintehdyn paksun spaghetin villisika-tomaatti-jauhelihakastikkeella. Aivan taivaallista. Kastiketta keitellään muutama tunti joten maku on paratiisimaista. Kävin pyytämässä sitä suoraan keittiöstä myös kotiin vietäväksi ja sain sitä ison kulhon mukaani.

Poikamme Diego valitsi paikallisesta lihasta tehdyn 220 grammaisen Chianinalehmän hampurilaispihvin tuoreine vihanneksineen sen sisälle sekä viereisen pellon lohkoperunatyyppiset kuorineen friteeratut perunat. Ai miten hyviä, ihan vetivät Suomen potuille vertaa. Sienassa on sille ominaisen värinen hiekkainen kelta-oranssinen maaperä, tämän näkee jo Sienan rakennusten tiilien väristä. Sienan maaperän väri ja kattotiilet ovat väripaletissakin ”Sienan väri”-nimellä. Mieheni Daniele halusi maistaa basilika-buffalomozzarellapizzaa ja veimme häneltä monta siivua siitä pois, koska sen tuoksu oli niin houkutteleva ja maku ylitti odotuksemme. Pizzaa kohotetaan n. 40 tuntia…

Maxin ravintolan hinnat ovat edulliset ja paikka on todella siisti. Eriväriset lasit pöydässä tuovat iloista ilmettä ja heille ”ajautunut” söpö kissa makoili pihan nurkassa häiritsemättä asiakkaita. Kissa eli ”gatto” kuulemma tuli yksi päivä ovesta sisään ja marssi suoraan baarin puolelle odottaen selvästi ateriaa keittön puolelta eikä halunnut enää lähteä pois joten hyväsydämiset Patrizia ja Max adoptoivat sen. Hän viettää nyt kissanpäiviä maanpäällisessä ruokaparatiisissa. Tulkaa Maxin luo nauttimaan ja tuokaa hänelle terveiset Suomesta!

Altopoggiosta Torrita di Sienaan ajaa reilut kaksi tuntia. Ruoka on aivan superhyvää, pizzasta mahtaviin pihveihin ja kotonaleivottuihin Patrizian leivonnaisiin sekä käsin tehtyyn pastaan esim. villisikakastikkeen kera. Max laulaa ja säestää sekä tanssilava on sisällä ja toinen myös ulkona.

Hyvää kesää kaikille!

Italiassa on kesä kauneimmillaan ja myös kuumimmillaan, joten pidän pienen luovan tauon ja harrastan pienimuotoista kotimaanmatkailua keräten teille ihanaa materiaalia kuvien kera. Kuulemisiin 6.8 ja muistutanpa teitä vielä tilaamaan loppukesän herkkukorin, jotta voimme Zoomailla 21.8 Toscanan ja Umbrian ruokien ja viinien kera. Teemme ihanan Hugo-aperitiivin yhdessä kuoharin kera! Kts. viimeisin artikkelini tässä alhaalla. Buona vacanza, hyvää lomaa kaikille lukijoilleni!

Seuraavissa blogeissani kerron myös tästä kauniista merenrantakaupungista.

Cosimo I de Medicin ”Aurinkokaupungista” tulikin jääkaappi n. 455 vuotta sitten

Eivät menneet mahtisuvun hallitsija Cosimo ensimmäisen suunnitelmat ”putkeen” 1500-luvulla. Eihän elämässä kaikki yritykset voi onnistua ja tekevälle sattuu. Tulkaa tutustumaan laajaan kolmeen lääniin ulottuvaan luonnonpuistoon jalan tai pyörällä. Täällä oli noin 455 vuotta sitten kunnianhimoisen suunitelman mukainen Aurinkokaupunki, la Citta´del Sole, 1250 metrin korkeudella. ”Lähellä aurinkoa”, kuten Cosimo kirjoitti. Utopiakaupunki.

Vapaa käännös: ”Tähän Cosimo ! 450 vuotta sitten halusi utopiakaupungin. Nykypäivänä muistamme tämän humanistisena aarteena.” Kunnanhallinto v. 2016 pystytti kiven, Virpi oli muistolaatan juhlatilaisuudessa Pennabillin kunnan edustajana.

Cosimo halusi näyttää muille hallitsijoille ja vastustajilleen, että hän on voittamaton, taidokas ja innovatiivinen hallitsija, rakentaen jopa Sasso Simone ja Simoncellon nykyiseen luonnonpuistoon ja sen Euroopan laajimpiin kuuluvan tammilehdossa olevan jättimäisen lättäpäisen kivenjärkeleen laelle yli 1200 metrin korkeuteen ”Aurinkokaupungin”.

Sasso Simonen jyrkät reunat pitivät vihollisen loitolla. Nykyään sen oikealla puolella on helppo nupulakivipäällysteinen kävelyreitti, joka sopii koko perheelle. Täältä löytyy paljon fossiileja.

Hän kutsui paikalle parhaat arkkitehdit tekemään tulevan linnan piirustuksia kaupungista, jossa olisi asuntoja perheille, hevostalleja, kirkko, armeijan asuintiloja ja jopa kirjasto. Kaksi valtavaa vesisäiliötä kaivettiin, jotta n. 300 m korkean kiven päälle saataisiin juomavettä. Vihollinen ei hevillä pääsisi hyökkäämään sen pystysuorien seinämien reunustamaan kaupunkiin. Toinen vesikaivoista on vielä nykypäivänäkin toiminnassa.

Huipulla on kivinen muistolaatta, jossa piirustukset muinaisesta kaupungista. Vanhaa muuria löytyy vielä puiden seasta, vaikkakin sammaleen peittämänä.

Rakennustyöt alkoivat- paikalla oli ollut pari vuosisataa aiemmin Benediktiiniläismunkkien luostari (nostan hattua heille mielestäni Pyramidien rakennusurakkaan verrattavasta rehkimisestä). Sen ollessa jo raunioina, Cosimo käytti hyväkseen nuo jo huipulla olevat kivet, vaikka ne eivät riittäneetkään koko Aurinkokaupungin tekemiseen.

Huipulla tuuli, syksyllä satoi ja talvella tuli lunta joten välillä härät liukuivat kapoisilta poluilta alas kivikuormineen synkkyyteen, mutta periksi ei voinut antaa. Näin halusi Cosimo. Naisia, lapsia ja vartijoita pakotettiin Sasso Simonen huipun laelle asumaan, vaikka talven viima oli hyytävä ja sudet söivät suihinsa nälkää näkevät turvattomat ihmiset. Jo muutaman vuoden jälkeen osa yritti paeta pois huipulta, vaikka kaupunki ei ollut edes valmis.

Kolmeen lääniin ulottuvan luonnonpuiston edustajat juhlapuheiden huumassa. Kuv. myös taitelija kivenhakkaaja Andrea da Montefeltro juhlatilaisuudessa kiven huipulla viisi vuotta sitten. De Medicin ”edustajat ” olivat myös mukana!

Vimeinen piikki tuli ihmisparkojen lihaan Euroopassa silloin muodostuneen pienen jääkauden myötä, eli kylmään ei kuollut pelkästään ”Aurinkokaupungin” laella asuneet asukasraukat. Aurinkokapungin vähemmän valoisa elinkaari sammui parissakymmenessä vuodessa.

Huippu on nyt luonnontilassa. Bellissimo!

Kuva on otettu viime viikonloppuna huipun laelta. Rauha vallitsee ja paikan kauneus vetää puoleensa sunnutaikävelijöitä koirineen ja ruokakoreineen. Nyt sen lempeän viileä kesäinen tuuli ja rauhallisuus vievät sydämen mukanaan ja perheet nauttivat picnic- lounasta sen huipulla. Yötä en uskaltaisi täällä sentään viettää…

Tämä kivenjärkäle on ajautunut maankuoren muodostumisen aikoihin Ligurian rannikolta aika haipakkaa menoa mega-savilautan päällä jämähtäen vireisen ”veljensä”, pienemmän Sasso Simoncellon viereen. Merihenkisiä fossiileja on siis sen seinämissä näkyvissä paljaallakin silmällä. Villisiat kaivavat sorkillaan ruukun jne.palasia maasta ylös etsiessään kasvien juuria syötäväksi. Voit löytää kauniita historiallisia käyttöesineiden palasia aivan kävelypolun vierestä.

Hyvää huipun päivää, Buongiorno, päivänkakkara, Margherita.

Ota opas aina mukaasi, polulta ei kannata mennä syrjään sillä maaperässä voi olla railoja joihin ei ole hyvä pudota. Pysy polulla niin kaikki menee hyvin. Paikka on todella kävelyretken arvoinen.

Kiven päälle vievä reitti on ”kuun maiseman” tyyppinen, ilman aluskasvillisuutta ja maaperän kerrostumat ovat upeasti nähtävissä. Tämä on täydellinen paikka geologeille ja maaperätutkmuksesta kiinnostuneille. Taustalla Marchen lääni.

Tule mukaani kävelylle, puolentoista tunnin matka tuo huippua lähimmästä paikasta kiven laelle rauhallista tahtia mennen. Tämän retken jälkeen on upeaa istua syömään samannimisen kotiravintolan terassille nauttimaan illallista ja ihailemaan auringonlaskua vastapäisille ”vihreän samettisille” vuorille. Kotiruokaa Toscanan mauin, punaviinien kera. Uunihelmikanaa…käsin tehtyä pastaa….Tervetuloa. Voit törmätä myös De Medicin suvun edustajiin jos olet oikealla polulla oikeaan aikaan….historian lehdet havisevat jalkojesi alla Montefeltrossa.

Tavat ja vaatteet muuttuvat vuosisatojen mittaan….Italian kieli kyllä oli vielä aivan ymmärrettävää, joten kommunikointi sujui. Ja sitten kävimme puiden siimeksen alla oleviin juhlaruokiin käsiksi.

Nauti Italian kesäkori ja hitti-aperitiivi kanssamme ennen syksyn alkua!

Herkuttele turvallisuusvälein taas italialaisittain kanssamme ennen syksyn alkua-muistellen ja maistellen kesän kuumia päiviä ja ruokien aitoja makuja. Aurinko tuo niihin ja viineihin syvyyden ja tärkeän säväyksen. Sommelier Ross ja Altopoggion emäntä Virpi odottavat sinua loppukesän APERITIIVIZOOM:ssa Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla. Saat etukäteen kuriirilla ”Aperitiivikesäkorin” kotiisi. Se sisältää tarkkaan valitsemamme uudet makoisat, perinteiset artisaanituotteet. Nämä ovat kaikki pientuotantoa ja niitä et löydä kaupoista.

Kesä-aperitiiviZOOM-paikkoja on rajoitetusti, benvenuto! Riittää kun klikkaat ennen tapahtumaa lähettämäämme linkkiä ZOOM-istuntoon. Tule rohkeasti mukaan syömään ja juomaan hyvässä seurassa 21.8 klo 18.00. Livenä.

Jos et pääse mukaan Zoomiin, niin haukkaa korin herkut omassa seurassa. Annamme myös viini-ja ruokayhdistelmien vinkit ja helppoja pikareseptejä.  Sprintti Ross kertoo laatuviineistä, jotka tällä kertaa ovat siis eri viinitiloilta kuin edellisessä JUSSIZoomissa.

Ruokapaketin hinta on 145 eur ja se sisältää:

  • Pecorino gran riserva 300 g. 7 kuukautta kypsytetty Toscanan lampaanmaitojuusto. Tyhjiöpakattu lähetystä varten, säilyy hyvin avattunakin. Maku ei ole liian voimakas ja siinä maistuu mm. kesäniittyjen aromit.  Luonnollisesti kypsytetty ja ilman lisäaineita
  • Toscanan erinomainen Luisella-rouvan seljankukkamehutiiviste, joka on pieneltä maatilalta, käsin poimituista seljankukista, pastöroitu kullankeltainen mehu (15% seljakukkia). Jo tätä nuuhkiessa tulee kauniit kesän muistot mieleen
  • ”Torcettikeksejä” eli letin muotoon käsin kierretyt keksit, jotka sopivat erinomaisesti aperitiivin kyytipojaksi. Sis. hieman mustapippuria ja mantelia
  • Päärynä-pähkinä-hunajahilloa, aivan taivaallista lampaanjuuston päälle sipaistunakin
  • Strozzapretipastaa eli ”papinkuristajapastaa ”500 g paketti, riittää neljälle hengelle
  • Lihakastike Toscanan sydämestä Sienasta: sienalaisen arvostetun perinteisen possurodun valmislihakastike, luomua. Tästä ei possun maku tule paremmaksi. Cinta Senese. Riittää kun lämmität sen pastan kastikkeeksi
  • Toscanan Chianti-punaviini ( 75 cl) v. 2014, täydellinen makunautinto edellä olevien elintarvikkeiden kanssa. Historialliselta ”La Torre”-perhevetoiselta viinitilalta Arezzon läänistä
  • Pilar-kuohuviinipullo 75 cl Extra dry. Hurmaavalta ”auringonkukkaviinitilalta” I girasoli di St. Andrea”, Umbria

Näistä tuotteista tulee mukavasti aperitiivi ja myös illallisateria juomien kera.

Terveiset väriherneiden keskeltä, Altopoggio.it loma-asunnoilta Toscanan rajalta!

Herkkukori tulee luotettavalla kuriirilähetyksellä (sisältyy hintaan kuten myös alv) suoraan kotiovellesi ennen ZOOMIA. Teethän tilauksen viimeistään 3.8.2021 niin lähetys tulee hyvissä ajoin perille, jos haluat osallistua Zoomiin. Tilaukseen tarvitsemme vain osoitteesi ja puh.numerosi kuriiria varten . Lasku tulee etukäteen sähköpostiisi (Myyjä: Valton Italia).

Lähetämme sähköpostilla tarkat tuoteselosteet niitä haluaville, kirjoita tilauksesi meille ja kerro, haluatko osallistua zoomiin : [email protected]   (Virpi Virta)

Huom. ruoat säilyvät avattuinakin, joten kaikkea ei tarvitse nauttia samana päivänä. Voit myös jakaa pakettisi ystävien kesken, no problem.

Valmistamme Hugo-aperitiivin yhdessä, Varaa lime-siivu, tuoreita mintun lehtiä ja jääpaloja jos sinulla on mahdollisuus, mutta se onnistuu toki ilmankin niitä. Ota esiin lasit ja ruokailuvälineet ja Italian kesä-aperitiivi voi alkaa! Cin-Cin!

Kiitos ja grazie mille!