Piikkipallo pataan; herkuttele helposti artisokalla

toukokuu tuo tullessaan ensimmäiset kevätkauden vihannekset. Ystävättäreni kantoi kasvimaaltaan San Marinosta tuliaisina ison laatikollisen vihanneksia ja sanoi: ”en kestä enää puhdistaa ja valmistaa näitä, ota sinä loput jos jaksat tehdä niistä jotain”. No ilman muuta! Grazie mille ja heti hommiin…

Aarrearkusta löytyi herneitä, samanlaisia kuin Suomessa ja aivan yhtä makeitakin. Härkäpapuja, fantastisen maukkaita nekin kun syö tuoreena eikä palko ole vielä nahistunut ja lurpsahtanut kun koiran kieli kuumalla säällä. Sokerina pohjalla ne carciofit (lausu: kartsofit) eli artisokat ja wau, minkä väriset liilat sellaiset! Ei tavallisia vihreitä, vaan tämä on top-lajike. Kts. kuva.

Latva-artisokka nautitaan yleensä keitettynä ja siitä käytetään terälehtien mehevät alaosat sekä kukkamykeröiden pohjat, sydän eli ”cuore”. Minä syön myös varret.

  1. Huuhdo artisokat kylmällä vedellä, jotta mahdolliset kasvimaalla olevat itikat ja multa lähtee pois.  Voit myös kastaa artisokat kylmässä vedessä, johon puristat vähän sitruunan mehua. Se auttaa värin säilymisessä. Ota reilusti pois uloimmat, kovat lehdet riipien niitä niin kauan kuin pääset pehmeämpiin lehtiin asti.
  2. Kuumenna vesi kiehuvaksi isossa kattilassa. Artisokilla pitää olla tilaa, niitä ei saa tunkea kattilaan. Kun vesi kiehuu, lisää suola ja sitruunaviipaleet. Kokeilin pilkkoa ne jo ennen keittämistä kahteen, sekin toimii. Ne eivät hajoa. Poistan jo tässä vaiheessa pistävät lehden päät (sen voi tehdä keittämisen jälkeenkin) sekä sisällä olevat ”karvat” eli ”barba”, parran kuten sanotaan italiaksi.
  3. Tipauta artisokat veteen kanta alaspäin.  Varmista, että artisokat ovat kokonaan veden peitossa tai ainakin kääntele niitä sitten välillä ja anna kiehua hiljalleen poreilevassa vedessä puolisen tuntia. Kokeile pohjasta kypsyysastetta: pohjan pitää pehmitä.
  4. Nosta artisokat (reikäkauhalla) kattilasta ja laita siivilään valumaan ylösalaisin vähäksi aikaa.
Luomusitruunaa kattilaan eli ”limone bio” kuten täällä sanotaan
Voit myös halkaista näinkin artisokan
Muista keittää runsaassa vedessä

Mite näitä käpypalloja sitten syödään?

Kesäresepti: tyhjennä palkojen sisällykset herneistä ja härkäpavuista. Laita pannuun oliiviöljyä ja valkosipulin kynsi. Anna öljyn maustua ja ota ”aglio” eli valkosipuli (lausu: aljo) pois ja lisää herneet ja pavut sekä tuoreita pilkottuja tomaatteja (datterini tai purkista hyvälaatuista tomaattimurskaa!) ja silppua tuoretta persiljaa. Laita mukaan myös jo erikseen keitetyt ja lohkotut artisokat (kts. ylläoleva kuva). Anna kiehua noin 20 min kattilan kannen alla hiljakseen…mausta suolalla ja syö tuoreen valkoisen tai tumman leivän päällä, tästä ei kasvimaan maut tule aidommaksi ja vitamiinit jäävät sinulle!

Italiassa muuten tyrkytetään aina persiljanvarsia, 1 porkkana ja 1 sellerinvarsi mukaan kaupan päälle, kun käyt vihannes&hedelmäkaupoissa tai torilla. Monesti joudun kieltäytymään kolmekin kertaa samana päivänä ”odoreista”, koska niitä on jo ihan tarpeeksi kassissani : ”no, grazie mille, sono a posto”. Ostosten päätteeksi myyjä kysyy melkeinpä aina: ”un pò di odori?” Haluatko vähän ”hajuja?”..ei teille haluta myydä mitään lisää, vaan tämä on lahja ”soffrittoa” eli esim. keitton tai kastikkeen alustamiseen. Näillä se usein alkaa…laita pannuun öljyä, sitten sipulia…ja sen jälkeen porkkana ja selleri jne. mitä haluattekaan ennen pääainesten (liha, tomaatti, tonnikala…jne) lisäämistä.

”SOFFRITTO”. Friggere-verbi on friteerata, helppo muistaa. Jos R -kirjain putoaa pois ja loppuun vaihtaa ”A”-kirjaimen niin sanasta tulee ”ullakko” eli ”SOFFITTA…”. Tuli vain mieleen…täysin pois kontekstista mutta näin kesän alussa ajatus voi lennellä kuin Altopoggion väriherneiden tuoksu ja saada pään pyörälle!

Altopoggion toukokuun tunnelmaa ja artisokkia ihaillen

Toinen helpompi resepti: syö ne sellaisenaan. Italiassa ei harrasteta paljon kastikkeita tai dippisooseja joten keitetyt artisokat vaan revitään suuhun lehti lehdeltä (voit laittaa suolaa keitinveteen antamaan makua) ja se niiden sydän on sitä maukkaimpaa kohtaa. Jos bongaat hentoisia artisokan karvoja, niin laita ne syrjään. En laittele majoneesidippikastikkeita tai sörsseleitä oheen, mutta niitähän voi kehitellä oman maun mukaan. Rakastan artisokan varsiakin. Leikkaan ne pyöreiksi rilloiksi ja napostelen nekin sellaisenaan, vaikka liharuoan lisukkeena tai salaatissa. Varsien pitää olla siis hyvin keitetty ja sopivan pehmeitä, ei mitään muusiasteisia.

Miksi et panisi pizzataikinaa alulle ja sen päälle lopuksi artisokkaa? Oliiviöljyssä EVO (Olio di Extra Vergine Oliva) säilötyt artisokan sydämet ovat Luisella-rouvan erikoisuus Toscanasta. Hän lisää siihen myös oreganoa tuomaan makua. Hänen tuotteitaan saa maistella myös Altopoggiossa.

Kolmas ihana resepti on artisokkien friteeraus; voit tarjota ne alkupalana vaikka kuplivan proseccon kera tai aterian yhteydessä. Ihana finger food tai miten haluat. Tässä on perusresepti; minä teen ne simppelisti roomalaisten tyyliin eli ”alla Romana”:

(kts. blogin alku puhdistamisesta), leikkaan 6-8 artisokkaa neljään osaan (tai useampaan osaan, pitkittäin, riiippuen artisokan koosta), upota ne n. 10 minuutiksi tuoreeseen munavelliin pehmenemään ja saamaan aromia (riko pari munaa, vatkaa haarukalla rikki ja lisää 30 g jauhoja, 2 teelusikallista oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria). Käytän luomuvehnäjauhoja KM0 (kilometri zero) eli suoraan peltojemme antimista; taatusti tuoretta ja ekoa, mutta jokainen laittaa haluamansa jauhot ja öljyn. Laatu kuitenkin maistuu lopputuloksessa, vaikka ne friteerataankin, muistakaa tämä kun valitsette öljyä jne.

Laita runsaasti esim. maapähkinäöljyä pannuun ja kun se on kuumaa, heittele artisokat (valuta hieman) kiehumaan ja kääntele kunnes pinta ruskistuu hieman…ja laita taas valumaan tai paperin päälle jotta suurin öljy lähtee pois. Ripaus suolaa päälle ja VOT!

Älä polta suuta (huom. lapsille…).

Kirjoita reseptit ylös ja jätä herkuttelulomastasi viesti vieraskirjaamme sen Karhunvatukka-asunnossa; näkymä Toscanan kukkuloille
carciofi alla giudia
Kuvassa alkuperäinen resepti ”Carciofi alla giudia” Roomasta by Simona Mirto

Tässä reseptissä artisokat friteerataan kokonaisina ja lopputuloksena on herkullinen syötävän kaunis ja maukas KUKKA. Lehdet avataan ensin friteeraamista eli niistä tulee erityisen rapeita, ”perunalastumaisia”. Artisokat pidetään hetki pakkasessa tai jääpalojen kanssa vedessä ennen paistamista.
Tämä resepti on todella vanha ja sai alkunsa Rooman juutalaiskortteleista.  Näitä tarjotaan vieläkin sikäläissä trattoria-ravintoloissa, terveellä ylpeydellä ja perinteitä kunnioittaen.

Laita sulkakynä suhisemaan….

Montefeltrossa ei patikoida sudenilmoilla eikä tarvitse kärsiä sudennälkää

Aurinko armas lämmittää säteillään jo huhtikuun lopulta niin suurella todennäköisyydellä, että se kruunaa lomaviikkosi tänne järjestetyillä liikunta-ja hyvinvointimatkoilla. Kysy vaikkapa Virpiltä esitteitä eri matkatoimistojen tänne järjestämistä patikka- ja hyvinvointimatkoista. Hyvää ruokaa ja juomaa, sopivaa reippailua ja sen ohessa kerron alueen historiasta aina nykypäivään teitä kiinnostavia asioita.

Tulkaahan kyselemään ja tallustelemaan iloiseen seuraamme, haistelemaan eri tuoksuja ja maistelemaan Montefeltron makuja ruokapöytään! Benvenuto nella culla del rinascimento, tervetuloa renessanssiajan kehtoon, vaikka täällä oli toki jo etruskiajallakin asutusta.

Ylhäällä Pyhän Silvestron vuorella, alhaalla St. Agatan kylä, josta lähtee kiva, reilut 7 km:n eli parin tunnin näköalarengasreitti lähivuorille, niityille ja kastanjametsiin
Muurahainenkin osaa seurata näitä kansallisia CAI patikkareittien värejä ; punavalkoiset kyltit opastavat aina ”jonnekin”. Katso vain reitin numero tai nimi ja seuraa sitä. Opas on oltava mukana, ne eivät ole joka kulmalla merkitty selvästi.

Keväällä sielu herää eloon luonnon rytmien mukaan. Et löydä ruuhkaa poluillasi, on turvallista mennä ja nauttia hyvästä seurasta, lämmöstä, mahtavista paikallisista ruoista ja viineistä ja nähdä uusia pieniä kyliä vihreiden kukkuloiden siimeksessä; niiden linnat ylpeästi muistuttamassa renessanssiajan historiasta. Jos täällä hääräsivät Da Vinci, Dante, Giotto ja muut kumppanit ”compagnia bella”, niin miksi et hyvillä mielin matkisi heitä samoille poluille?! Vieni, andiamo. Tule, mennään!

Reiteillä kannattaa olla mukana seudun hyvin tunteva opas, joka osaa italiaa ja tietää, miten toimia joka tilanteessa. Tämä ei ole turistiseutua. Odottamattomia esteitä voi tulla matkaan ja siinä sitä sitten ollaan… kun meidän naapuri päästää sonnin laitumelle, niin tiedämme sen jo etukäteen. Tai se setä, joka ei piittaa säännöistä, vaan pitää lammaskoiraa riehumassa pelloillaan, vaikka lampaita hänellä ei enää ole ollut pariin kymmeneen vuoteen. Italian eräoppaat ovat suorittaneet GAE eli Guida Ambientale Escursionistica-tutkinnon.

Kukas tästä on mennyt? Kauris vai villisika vai mutanttininja?
Niittyjä, kukkuloita, vuoria max 950 m korkeuteen kipuavilla lähireiteillä Altopoggiossa ja St. Agata Feltriassa, korkeuseroa n. 300-400 m. Alueella on paljon lähteitä ja vesi on raikasta. Sitä voi juoda ja täyttää sillä pullot.

Söpö nutturapää elää omaa elämäänsä hiljaa ja hitaasti, sitä ei haittaa sodat eikä kaiken maailman Omikromit…

Punkkeja ei täällä tarvitse pelätä, ne levittävät täällä erittäin harvoin Borrelioosia sanoi minulle ensiavun lääkäri, kun kipitin sinne Diego-poikani kanssa alkuaikoina kauhuissani poistattamaan punkkia hänen päästä. Nyt nappaan ne pihdeillä pois. Niitä ei ole pilvin pimein kuten Suomessa. Emme ole koskaan tarvinneet antibiootteja tai hoitoja niiden seurauksena. Hirvikärpäsiä ei ole, kuten ei hirviäkään…ja hyttyset eivät viihdy näin korkealla. Käärmeen bongaan ehkä kerran tai kaksi kesässä. Näette sitten omin silmin muita Italian villieläimiä ja flooraa…aahh! Ihania tuoksuvia kukkia! Villiorkideoita, liljakasveja jne…karhunvatukoita on kuin Suomessa vadelmia, reittien varsilla. Ne kypsyvät alkusyksystä.

”More” (lausu: ”moore”) eli karhunvatukoista saa energiaa ja vitamiinejä
Tähän voi laittaa eväsleivät, juomat ja ihailla maisemaa. Retket päättyvät aina hyvään ruokaan, ravintolaan, ulkoilmakioskille tai piazzojen baareihin. Kengät pois ja relax!
Paikallisia (isä ja poika) haahuilemassa kotimetsiensä risteyksessä ja korjaamassa kylttiä osoittamaan oikeaan suuntaan; se oli nimittäin käännetty väärään ilmansuuntaan. Il sentiero dei Lagoni on 7 -9 km:n pituinen mukava monipuolinen reitti, jonka varrella on myös muita reittivaihtoehtoja. Loppupäässä 950:n korkeudella on tasanne-Badia, missä on muutama talo ja kuulemma vertaansa vailla olevat peruna- ja mansikkamaat!
Il pungitopo ”hiiren pistäjä”, on rauhoitettu ja harvinainen. Ennen vanhaan sen oksia pidettiin ruokakaapissa makkaroiden ja juustojen päällä nippuina ja seppeleinä karkoittamaan hiiret. Lehden pää (itse asiassa se ei ole lehti vaan varren pää) on todella neulankova!

Maaseudulla sitä käytettiin myös talven päätteeksi tehokkaana harjana siivottaessa viimeiset tuhkat pois takasta. Se tunnettiin myös nimellä ”spazzacamino” eli nokipojan harjana. Nippu sidottiin pitkän varren päähän ja siitä vaan sutimaan piippuja! Kyllä sitä oltiin kekseliäitä ennen vanhaankin.
Jalat Emilia-Romagnan puolella, taustalla Sasso Simonen kuuluisa Aurinkokaupunki 1550-luvulta, ison lättäpäävuoren huipulla, jonne myös on mahtava vaellusreitti, sopii koko perheelle! Puisto ulottuu myös Marcheen ja Toscanaan sillä Montefeltron alue ulottuu moneen lääniin täällä keski-Italian vihreässä sydämessä
Metsässä on kiva viilentyä, jos sattuu kuuma päivä. Reitit valitaan aina myös sään ja sen mukaan, että ne olisivat ihanteellisia kulkijalleen. Joka porukalla on omat mieltymyksensä
Lagoni eli pikkulammet ja hieman vanha paatti, jolla joskus mentiin, mutta eipä onneksi enää. Sammakot kurnuttavat iloisesti.
Vuosisatoja vanhat kastanjat pudottelevat suurta herkkua oksiltaan lokakuussa kerääjien iloksi. Kastanjamarkkinat ovat syksyn kohokohta kuten myös tryfflifestarit St. Agatassa. ”Gentile” on TOP luokan kastanjalaji. Matkalla voimme tavata myös kastanjaviljelyksen hoitajan, joka kertoo innokkaasti ammatistaan ja oksittamisen saloista. Älkää pelästykö tätä veitsi kädessä touhuavaa miestä. Hän on täysin vaaraton ja hänen kastanjatarhastaan on paras näköala alas St. Agatan kylään.
Toukokuun heinähommat. Traktoreilla on kova homma kivuta noin 15% ylämäkeä ja kerätä heinät ja viljat pieniltä peltotilkuilta vuoristossa. Tässä Maiolon kunnasta näkymä St. Agataan (vas.) päin. Taustalla Nofaveltrian kaupunki ja Perticaran vuori, missä entinen sulfaattikaivos ja kiva kaivosmuseo vierailtavaksi. Sen ympäristössä on monia kauniita maisemareittejä.
Upea St. Agatan kylä on ”herran kukkarossa” Montefeltron keskellä. Yli tuhatvuotisessa kukkulakylässä on vielä rauhallinen elämänrytmi ja sen vaistoaa jo sitä ympäröivistä metsistä. Tule kokemaan!

Kysy esitteitä ja osoitteita matkanjärjestäjien hyvinvointimatkoista Montefeltron alueellemme! Lähdöt huhtikuun lopulta kesäkuulle sekä syyskuussa Finnairin suorilla kolmen tunnin lennoilla Bolognaan. Palaat akut latautuneina ja täynnä tarmoa talveen.

Klassinen ”tagliere” eli leikkelelautanen juustoista ja paikallisista lihoista alkupalana. Laakerinlehti ja rosmariini maustavat lihoja. Täällä lehmät, lampaat ja siat laiduntavat pienillä maatiloilla ulkosalla suurimman osan vuodesta. Cin-Cin, Kippis!

Kesä tulee taas kukkien kukkuloille!

Montefeltron luonnonkaunis alue puhkeaa toukokuussa loistoon. Tässä kuvakirja ilman sen kummempia kommentteja vain silmien iloksi pohjoisempaan Suomeen, missä kesä tulee hieman myöhäisemmällä maitojunalla. Näin voitte jo valmistautua ihanaan kesätunnelmaan ja allergikot ottavat pillerinsä iloisesti esiin, sillä vihreä räjähtää sen kaikissa sävyissä ja aiheuttaa jos jonkinlaista tunnemyrskyä myös psyykkisellä tasolla.

Pysäytin tänä aamuna auton ja nappasin teille ”Poseeraavat unikot, taustalla Pennabilli”.

Altopoggiossa tehdään ensimmäiset kesän heinätyöt noin heinäkuussa ja kunnia heille, jotka kestävät kuumat päivät heinänteossa, vaikka nykyään se tehdäänkin traktoreiden ja muiden härveleiden sisältä käsin ilmastoiduissa kopeissa iltahämärässä. Traktoreiden valot näkyvät vuorilla, kun ne mönkivät 20% nousuisia kukkuloitamme pitkin ylös kuin etanat jonossa.

Täällä voi vaeltaa ja mennä vapaasti luonnossa: niityillä, metsissä, kukkuloilla ja vuorilla sekä matalavetisissä, kivipohjaisissa joissa-aivan kuin Suomessa, paitsi että maut, tuoksut, maisema sekä ilmasto on erilainen….Italia odottaa sinua ja tempaa mukaansa. Benvenuto di cuore, sydämellisesti tervetuloa turvalliseen Montefeltroon. Täällä on tilaa olla ja hengittää. Safe by nature. Kurkkaathan loma-asuntojemme kuvaukset täältä: www.altopoggio.it jos haluat tulla yksin tai pienessä ryhmässä ja autan luomaan lomasi juuri sellaiseksi, mistä olit unelmoinut ! Intohimoni on oppaan töiden ohella suunnitella kiertomatkoja. ps. Mattian herkulliselle kielikurssille Altopoggiossa (5-10.7) on vielä 5 paikkaa vapaana, kysy esite!

Tunne olosi enemmän kuin VIP:iksi…tepastele punaisen kukkamaton keskellä vaikka laulaen sydämesi pohjasta!

Hiirenvirnan tyyppinen, herkän lila palkokasvi haluaa säväyttää vihreän keskellä.

Istutin viitisen vuotta sitten Altopoggion loma-asuntojen viereen Passifloran ja se viihtyy tällä aurinkoisella paikalla aivan hurjan hyvin. Etanat meinasivat tappaa sen, mutta sain noukittua ne myös juurien ympäriltä n. 20 cm maan alta pois asumaan läheiselle pellolle, joten köynnös pelastui.

Sininen herkkä löytö heinäpellossa
Marecchiajoki ja kivi, jolta voi pomppia vihreävetiseen laguuniin; vettä kaulaan asti ja pikkukalat uiskentelevat onnellisina

Altopoggion köynnösruusut koristavat terassia ja houkuttelevat tuholaiset pois läheisestä viiniköynnöksestä!

Villiruusut ovat niin kauniita toukokuussa ja on pistettävä nenä lähelle, jotta tuntisi niiden tuoksun..niistä tulee välittömästi mieleen lapsuuden aurinkoiset ja loputtoman ihanat kesät.

Carpegnan vuoristo taustalla ja jasmiini kukassa huhtikuisessa Montefeltrossa

Ciao…olen kaunis roosa villikukkka, ja en viihdy maljakossa.
Viiniköynnös

Tästä alkaa kasvaa joka vuosi viiniköynnöksen rypäleet. Ensin lehdet ja sitten terttu ja syyskuussa poimimaan herkut suuhun. Valkoinen syömärypäle. Ennen vanhaan tehtiin vaaleaa leipää lounaaksi ja päälle murskattiin makeita rypäleitä, jos ei lihaa ollut saatavilla.

Laventeli on yksi lempikukistani jo sen tuoksun ja helppohoitoisuuden takia. Se ei kaipaa juurikaan vettä. Talveksi kerään pieniin pussukoihin sen kuivia kukkia tuomaan kesän profumoa (profumo=tuoksu) vaatekaappeihin! Myös laventelihyydyke on aika jännän makuista esim. pecorinojuuston päällä. Monet laittavat sitä myös kuivakakkuihin mausteeksi.

”Kuka olen..en ehkä itsekään tiedä mutta ei se aina ole niin tärkeää nimitellä”…olen olemassa ja ”basta”, se riittää!”
Altopoggioon tuova tie ja viimeinen ylämäki…ykköstä tai kakkosta auton pesään ja 200:n metrin päässä alkaa LOMA!

Piadinan tekoa Altopoggiossa ”Mamman Murkinoissa”: maukas ja nopeatekoinen ruokaherkku vappupöytäänne

Anne-Marie -ystävämme hurautti autollaan Altopoggioon Romagnan rannikkokaupungista jokunen vuosi sitten näyttämään, miten tehdään aitoa Emilia-Romagnan piadinaleipää. Se tulee helpommin valmiiksi kuin pasta ja täyttää vatsan vaikkapa lounasleipänä. Tätä on kiva tehdä seurassakin, aikaa menee puolisen tuntia sen alustamisesta aina herkutteluhetkeen. Aineet: vesi, jauhot, oliiviöljy ja kuivahiiva. E basta! Siinä se!

Altopoggion Laventelin terassilla on tunnelmaa : makuja, tuoksuja ja pursuvaa iloa kauniissa maisemassa. Ruokailu on moniaistinen kokemus.
Helppo toteuttaa myös mökkioloissa, ei tarvitse uunia

Anne-Marie Rantala-Ragazzini (yllä olevan videon otsikon nimestä puuttuu erheellisesti ”e” eli Marie) on kirjoittanut selkeän ja kattavan kirjan ”Mamman Murkinoissa” vuonna 2006 sekä luonut lukuisia ruoka-ohjelmia Suomen tv-kanavilla. Tämä tyttö on monessa mukana.

Kirja ja sen kirjoittanut ”mamma” Anne-Marie oik.

Hän sanoo, että häärää aina keittiössä ”sono sempre in cucina” ja rakastaa toteuttaa vanhoja sekä kehitellä uusiakin reseptejä. Pisteenä ”i”:n päälle tulee sitten oma ja koko perheen naminami -ilo kotiruokaa syödessä. Hyviä vibe-väreitä Romagnasta teillekin ja reippaasti vaan kokeilemaan todella helpon Piadinan tekoa.

Syökää se heti lämpimänä, näin se on parhaimmillaan. Piada tai Piadina. Tilatkaa Romagnassa ”Una piadina, per favore!” Niitä saa vähän joka paikasta ja ne parhaat piadinoihin erikoistuneista piadina-kioskeista.

Kaupassa myydään jo valmiita paketteja esim. 5 piadinaleipää noin 2 euroa, jotka lämmitetään molemmin puolin pannussa. Lisää haluamasi täyte, esim. muutama siivu crudo-kinkkua. Lempparini on : marinoidut anjovikset, ruohosipuli ja rucolayrtti tai vain salaattia ja savukalaa (halstrattu muikku voisi olla mahtava Suomen vappuateriana). Riminin seudulla tarjotaan jopa fritto misto eli friteerattuja mereneläviä ja pikkukaloja piadinan sisällä. Älä pilaa tätä herkkua liioilla kastikkeilla…kyseessä ei ole kebab. Less is more-sääntö pätee tässäkin.

Alici sott´olio eli EVO (oli di oliva extravergine) tuovat ihanan säväyksen sellaisenaan piadinan täytteenä, ehkä muutama salaatin-lehti sekaan!

Ravintoloissa saat usein seudullamme piadaa ”non farcita” eli ilman täytettä, valmiiksi leikattuna pieniksi kolmiosiivuiksi pahimpaan nälkään menuuta lueskellessasi tai pääruokaa odottaessasi. Joskus tämä korvaa myös normaalin valkoisen leivän aterian ohessa.

Anne-Marie jarrutteli Altopoggioon tullessaan, jotta kauriin vasa pääsi turvallisesti tien yli. Tästä kohtaa on noin kuusi kurvia matkaa perille Altopoggion loma-asunnoille.
Tarvitset piadinan tekoon:
500 gr di farina 00 (hienoja vehnäjauhoa puoli kiloa)
220 gr di acqua (vettä)
80 ml di olio extravergine (neitsytoliiviöljyä)
10 gr di sale (hienoa suolaa)
10 gr di lievito istantaneo per torte salate (pikahiivaa)

Alusta taikina käsin, ei koneella. Siinä menee vain viitisen minuuttia. Kohota taikinaa n. 10 min.
Leikkaa taikinasta pieniä palloja (n. 400 g jauhoja tulee max 5 piadinaa) ja kauli ne noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi, ei liian ohuiksi lätyiksi
Laita yksitellen paistumaan (rauta) pannuun sitä mukaa kun kaulit, näin homma käy hetkessä eikä taikina kuivu. Laske n. 100 g jauhoja per henki
Pannulta puuhökötykseen viilentymään hetkeksi. Jos sellaista ei ole niin ei se haittaa! Anne-Marie toi omansa mukanaan, ei minullakaan sitä ole (tilanpuutteen vuoksi). Tällaisen voit nikkaroida perheen vappupuhdehommana itsekin tai tulla ostamaan Italian monilta toreilta…
Kuvassa tuorejuustoa ”squacquerone” jota voi ensin levittää piadinalle. Tämä vaikea nimi lausutaan suunnilleen ”skuakkerone” ja se on tyypillinen lehmänmaidosta tehty 4 päivää kypsytetty tuorejuusto, jota käytetään juuri Emilia-Romagnan maakunnassa piadinan täytteenä sen helppolevitteisyyden vuoksi. Maku on herkän mieto, hieman makeahko. Sen sijaan voidaan käyttää myös crescenza tai casatella-juustoa. Suomessa voitte levittää mitä tahansa mietoa tuorejuustoa makunne mukaan. Sopivat leikkeleet: salami, mortadella, crudoa jne. ja vaikkapa pari lehteä rucola-yrttiä tuomaan kevään vihreyttä!
Marja-Liisa pitää lämpimästä savulohitäytteestä, hänen poikansa lykkää jopa paistettuja kananmunia piadaan ja Anne-Marie lohduttaa että ”pankaa mitä tahansa leikkeleitä vaan Suomesta saa sen sisälle”!
Puna-tai valkoviini, prosecco, kalja, vesi tai maito…valitkaa sopivat ruokajuomat makunne mukaan. Tässä kohtaa on hymy herkässä Marja-Liisalla (oik.) ja Virpillä: ”cin-cin” eli kippis ! Diego-raukkakin saatiin päiväunille taustalta kränäämästä, scusate ja anteeksi taustamelu.
Taustalla Toscanan maisemat Laventeli-asunnon terassilta vuonna 2010.
Alkukesän kauneus Montefeltrossa lisää ruokahalua….hyvää ja turvallista vappua kaikille ja tervetuloa Altopoggiion tekemään piadinaa yhdessä ensi lomallasi. Kirjoita minulle: [email protected]

Kevättä rintaan Apenniineilla, luonto kutsuu nuuhkimaan ja kävelemään puhkeavan kauneuden keskellä: la PRIMAVERA!

Hyräilen ulkona kävellessäni Vivaldin ”Primaveraa”: la- lalla- lallalalaaa…tada-lalla-lallalalaa…ja Spilla nuuhkii innoissaan zigzag tyyliin joka kulmalla, ei kukkia kuten minä, vaan koloistaan ulos aurinkoon putkahtavia sisiliskoja. Niitä meillä on kahta tyyppiä: kermitinvihreä suurempi Jurassic-tyylinen ramarro, joka viheltää, jos vaara uhkaa ja se hiljainen normiruskea ”sissariliskolaji”, jota kissamme Charlie tykkää ikävä kyllä kurittaa.

Nostalgisia autiotaloja Altopoggion lähirinteellä. Tässäkin asui monta perhettä ja alakerrassa määki monta lammasta …
Luonnonpuiston esialueella on myös harvinaisia lilja-ja orkidealajikkeita; annetaan niiden kasvaa rauhassa, grazie!
Laventeli-asunnon edessä Laventelit tuoksuvat mutta eivät ole vielä kukassa, eivät myöskään Väriherneet
Viikunapuussa on jo miniviikunat. Ne ovat superkypsiä vuoristossa vasta heinä-elokuussa!
Halkaise musta viikuna (fico nero) käsin ja syö se ilman kuorta- sellaisenaan! Taivaallinen energiapommi.
Bellikset eli Margheritinat ovat tavallisia niittykukkia, kevään ensimmäisiä leskenlehtien jälkeen.

Pikkupäärynöitä tulossa….niitä voi myös säilöä rommissa ja antaa joululahjaksi
Metsän taideluomuksia; reittiämme kruunasi edera- eli muratti
Primula ja Viola, näitä ovat nyt metsät täynnä. Myös sinivuokkoja ja harvemmin valkovuokkoja löytyy seudumme metsistä.
Voit bongata patikoidessasi vaarattoman lohikäärmeen pään….
Vanhat perinteiset viljalajit ovat nyt muotia ! Luomua ja vehnän pientuotantoa. Meillä Altopoggiossa on vain 3 hehtaaria peltoa.
Traktoreilla meno näillä +15% jyrkkyyseroilla on taitoa vaativaa hommaa, vaikka ne olisikin tasapainoitettu. Taustalla oik. Sasso Simone ja Simoncellon lättäpääkivet ja luonnonpuisto, vastapäätä ”vaalean” pellon yläpuolella Altopoggio holiday apartments! Tammipainotteinen metsä on vielä ruskean värinen. Niiden lehdet putoavat kokonaan vasta tammi-helmikuussa. Tervetuloa lomailemaan!
Prugnolo on harvinainen ja rauhoitettu piikikäs villimarjapensas. Siitä tehty likööri on mahtavan maukasta.
Prugnolon (lausu: ”prunjolon”) marjat ovat suuren mustikan kokoisia. Sisällys hyytelömäistä ja erittäin hapan.
Villinarsissit jo ylikukkineet, enpä huomannut kun olivat piilossa metsässä. Diego pelästyttää downhill-maniallaan ja on kuokka ja lapio kädessä raivannut polkuja ryteikköön jo vuoden päivät. Terve harrastus videopelien vastapainoksi, eikö totta, vero?

Hyvää pääsiäistä -Buona Pasqua! Opi puhekielen alkeet Altopoggiossa, luonnollisesti luonnossa hyvän ruoan ja seuran kera- italialaisen opettajan ja paikallisten asukkaiden avulla

This image has an empty alt attribute; its file name is DJI_0259-1024x789.jpg
Varmista Italian lomillesi perussanasto rentoon kanssakäymiseen italialaisten kanssa. Ei-massaturismiseuduilla Englanti ei ole paikallisilla vielä ”hanskassa”, joten Italian kielen peruslauseet helpottavat kanssakäymistä.

Emilia-Romagna ja Toscana silmiesi edessä, jalkojen alla ja korvissa soi suloinen Italian kieli… Ajankohta: 5-10.7.2022       Kesto: 6 pv,  5 yötä

“Montefeltro, che bello! ”  Tule turvalliseen, luonnonkauniiseen Montefeltroon ja majoitu Altopoggion loma-asuntoihin. Kurssi on mitoitettu pienelle ryhmälle. Tämä takaa yksilöllisemmän opetuksen ja turvallisuusvälit. Pidetään hauskaa yhdessä ja opitaan puhekielen alkeet esim. seuraavia Italian lomiasi ajatellen.

Bascion yli 800 vuotta vanha torni on mukava kävelyretkipaikka Altopoggion asunnoilta

Pyydä koko esite Virpiltä osoitteesta: [email protected]    tai [email protected]      Esimerkki päivän ohjelmasta:

Päivä 1: Tilausbussikuljetus Bolognan kentältä Virpi-oppaan johdolla. Tulen kentälle vastaan ja kerron matkalla ohjelmasta, seudusta, historiasta ja kulttuurista ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiinne! Majoitus Pennabilliin; Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla olevaan täysin kunnostettuun 1800-luvun idylliseen maalaistaloon. Tervetuliaisaperitiivi sen näköalaterassilla opettaja Mattian seurassa. Mattia kertoo kurssin tavoitteista ja opetusohjelmasta ja vastaa kysymyksiinne. Perinteinen illallinen viineineen (kuuluu hintaan) ja rentoutuminen luonnon helmassa kaskaiden siritystä kuunnellen ja tähtitaivasta ihaillen. Virpi tarjoaa kotitekoista tiramisúa.

Mattia Retta opettaa Italian Kulttuuri-Instituutissa Suomessa ja tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa.

Altopoggion täysin remontoitu Toscanan maalaistalo on jaettu kolmeen asuntoon; jokaisessa on oma pihansa ja sisäänkäynnit, keittiöt sekä tilavat kylpyhuoneet. Kaikissa on laaksonäkymä. Väriherneiden tuoksu on suloinen….oppaanne ja emäntänne Virpi asuu viereisessä talossa italialais-suomalaisen perheensä kanssa.

Päivä  2:   Italian kielen tunnit klo 9.00-11.00 Altopoggion puutarhassa. Tutustumme Altopoggion maskottiin, Spilla-koiraan ja juomme espressokahvit. Paikallinen Valentina-kokki tulee näyttämään, miten tagliatellepastaa tehdään käsin ja voitte kokeilla sen tekemistä. Lounas pastasta herkullisine kastikkeineen (sis.hintaan). Keskustelemme myös Valentinan kanssa.

Kävelyretki  lähiseudun nähtävyyksille; tutustumme paikallisiin asukkaisiin ja vaihdamme kuulumiset heidän kanssaan. Aperitiivi taukopaikassa.  Kielitunti klo 16-18.00. Tilausbussikuljetus paikalliseen ravintolaan nauttimaan reilua monen kattauksen luomu-ja perinneruokaa viinien kera (hinta 28 eur) ihaillen auringonlaskua Apenniinivuorille. Opimme kohteliaisuuksien vaihdon ja ruokasanastoa. Paluu asunnoille ja buona notte a tutti!

Kolmen tuhannen asukkaan etruskiaikainen Pennabillin on mukava kohde vierailla ja tutustua paikallisiin ja sen jäätelöbaari on koettava! Myös Michelintähtiravintola sijaitsee Pennabillin kauniilla panoraamarinteellä kuten pizzeria Villa Amarcord.

Päivä  3: Klo 9.00 tilausbussikuljetus Marecchiajoen toisella puolella olevaan satumaisen kauniiseen St. Agatan yli tuhatvuotiseen kukkulakylään, joka on tunnettu tryffeleistä. Vierailemme sen teatterissa, joka on lajissaan Italian vanhin ja ihailemme maisemia sen tuhatvuotisen linnan juurella. Mahdollisuus vierailla sen sisällä ja nähdä Swarowskin käsin tehty Tuhkimotarinan kenkä.

Pistäydymme tryffelituotteita tekevän ja niitä myyvän Lorenzon kaupassa.; herkulliset maistiaiset viinien kera (sis. hintaan). Lounas paikallisessa, historiallisessa ja paikallisten suosimassa tryffeliravintolassa (hinta 35 eur) kastanjametsän siimeksessä. Vähintään kaksi ruokalajia, viinit, jälkiruoka, vesi ja kahvi kuuluvat aina hintaan. Paikalle tulee tryffelinetsijä suloisen Lara-koiransa kanssa näyttämään, miten niitä etsitään. Keskustelemme hänenkin kanssaan. Opimme tervehdykset, esittelyt, toivotukset ja lisää ruokasanastoa.  Siirrymme bussillamme viereisen keskiaikaisen Petrella Guidin kylään ja sen amfiteatterille opiskelemaan lisää kieltä (kesto 2 t). Virpi kertoo lyhesti paikasta. Tämä laaksonäkymä on kuuluisassa taulussa Lontoon National Galleryssä. Ihailemme näkymää alas joelle. Paluu asunnoille ja relax. Ilta vapaata ja tähän asti oppimamme kertausta Mattian johdolla Altopoggion puutarhassa 18-19.00.

Ruoka, juomat ja hyvä seura edistävät oppimista: tämä on Virpi teoria mutta tulkaapa itse kokeilemaan jos se pitää paikkansa! E vero!

Päivä 4: Italian kielen tunnit klo 10-12.00 Altopoggion puutarhassa. Herkullinen pasta-tai salaattilounas suoraan asuntoihin maukkaine hedelmäjälkiruokineen (sis. hintaan). Aikaa kävellä Virpin johdolla lähiympäristössä tai rentoutua kukin omalla tavallaan. Klo 16.00 wine tasting; sommelier Ross tulee Umbrian viinitilalta Altopoggioon ja saamme maistaa tilan laatuviinejä . Hän kertoo meille viineistä ja niiden viljelystä. Tapaamme myös Lucan, joka tuo herkkutuotteita maisteltavaksi pientuottajilta Toscanasta ja Umbriasta. Hän kertoo
Italiaksi tuotteista: niiden valmistuksesta ja valmistajista. Niitä voi ostaa tuliaisiksi tai asunnoilla syötäväksi esim. illallisellenne. Näitä ette löydä Suomesta. Mattia auttaa kääntämään Suomeksi ja opiskelemme myös keskustellen Rossin ja
Lucan kanssa helppoja sanoja ja lausahduksia -Toscanan ja Umbrian aksenttien kera! Aitoa yhdessäoloa ulkoilmassa ja rentoa meininkiä!
Kertausta 18-19.00 Mattian johdolla. Vapaa illallinen. Mahdollisuus tilata herkullisia, paistettuja peltoyrttitäytteisiä leipiä suoraan asuntoihin lähiravintolasta.

Päivä 5 : Aamu vapaata aikaa esim. kävelyretkelle. Klo 11.00 tilausbussikuljetus Pennabillin 3000 asukkaan tuhatvuotiseen kukkulakylään, missä oli asutusta jo etruskiajalla. Siellä asuu piispa ja sen nunnaluostari on toiminnassa. Käymme Unohdettujen hedelmien puutarhassa, Hylättyjen madonnien pyhäkössä, keskustan katedraalissa sekä katsomassa ulkoilmaparvekkeelta Monna Lisan taustamaisemaa, jonka Leonardo da Vinci ikuisti yli 500 vuotta sitten kuuluisaan Monna Lisa -maalaukseen. Virpi kertoo tästä. Voitte pistäytyä kylän kotijäätelöbaarissa: näissä jäätelöissä on aito maku, sillä Cecilia-omistajarouva tekee ne tuoreista kauden raaka-aineista.  Suosikkini on viikunajäätelö ja Sant´Arcangelo, enkelimäinen suklaaunelma (lounas vapaa). Puhumme ITALIAA!

Opettelemme puhekieltä jokapäiväiseen kanssakäymiseen ja erityisesti lomalla tarvittavaan sanavarastoon, mutta siinä samalla luonnollisesti myös kielioppia. Painotus on rohkaista reippaasti puhumaan!

Mahdollisuus tutustua kattavaan matematiikan museoon “Mateureka” tai shoppailla kylällä; täällä on vielä käsityöläisammatin harjoittajia ja esim. hurmaava nahkalaukkuja myyvä kauppa. Kurkkaamme Pennabillin kauniiseen punasamettisisusteiseen teatteriin ja pidämme Italian kielen tunnit puistossa (14-16.00). Vierailemme taidekynien tekijän, herra Alberton työpajassa ja kuulemme hänen ammatistaan. Kyniä voi ostaa matkamuistoksi tai lahjaksi.  Keskustelemme hänen kanssaan Mattian johdolla ja opimme uutta sanastoa.

Kunnan edustaja tulee meitä tervehtimään ja sanomme hänelle “buongiorno”.  Kävelemme seudun parhaaseen pizzeriaan Villa Amarcordiin ja syömme siellä GIROPIZZA eli erilaisia pizzoja suoraan uunista leikattuna siivuiksi, joten jokainen voi maistaa haluamansa maut. Kaikki hyvän viinin, jälkiruoan ja iloisen seuramme kruunaamina (sis.hintaan).

Mattia jakaa kaikille kurssilaisille diplomit ja kilistelemme laseja pizzerian omistajan eli chef Sandron kanssa vaihtaen kuulumisia italiaksi! Bussikuljetus n. klo 21.00 Altopoggioon.

Kaikki tämä ja lisää ohjelmassa…omatoimimatka alta tonnin. Varaa omat lennot. Hintaerittely esitteessä.

Viisi paikkaa vielä vapaana. Nappaa omasi.

Tervetuloa Altopoggioon ja oppimaan Italiaa Italiassa, italialaisten johdolla!

Kuvia ja videoita seudulta ja asunnoista: www.altopoggio.it

Aivan tavallinen arkipäiväni Montefeltrossa

Otetaan esimerkkinä tämän viikon yksi päivä ja huomaatte, että maailma on suuri, mutta pieni, koska suurin osa meistä tekee aivan samoja asioita maailman eri puolilla. Ei ole tarvetta liioitella, kadehtia tai suurennella asioita. Elämän ikävät ja iloiset asiat kyllä osuvat meihin kaikkiin, prima o poi, ennen tai myöhemmin, eikö totta? SOME voi olla ”mörkö”, sillä se saa aikaiseksi usein vääristynyttä ja teennäistä kuvaa elämistämme ja aiheuttaa kateutta ja ahdistusta lukijoissa.

”Puolisiivouspäivä Altopoggiossa”

”Iloitkaamme jokaisesta päivästä”-klisee osuu naulan kantaan. Uskotaan vanhoja viisaita eikä hössötetä turhan perässä.

Altopoggiossa oli keskiviikkopäivänä x herätys klo 6.30 kuten aina maanantaista lauantai-aamuun. Miksi? Poikamme Diego, kohta 14 v. on vietävä autolla lähimmälle bussipysäkille alakylään Molino di Bascioon n. 3 km, jotta hän kerkeää klo 7.10 siitä ohi hurauttavaan keltaiseen koulubussiin ja Pennabillin kouluun kahdeksaksi. Onneksi nyt on jo valoisaa ikkunoiden takana tuohon aikaan, ei ole niin ”masentavan pimeää”.

Ensitöikseni kulautan Illy-kahvisen Cappuccinon ja jotain pientä oheissyötävää, että järki ja ruumis pääsisivät käyntiin. Tyrkytän Diegolle juuri puristamaani spremuta d´aranciaa eli appelsiinimehua, joka ei ole aamulla(kaan) hänen lempijuomia, mutta jotain on saatava alas, edes vähän kaakaota ja pari keksiä. Tyttäremme Camilla on jo ”omillaan” eli tekee aamiaisensa noin 80 km päässä. Suolainen aamiainen ei maistu paitsi lomalla ollessa, on se kumma juttu.

 Päästän Charlie-kissan leikkimökistään ulos, se napittaa ikkunalasin takana syyttävästi haluten siinä samassa nappuloitaan. Vilkaisen ystäväni Sariannan minulle lahjoittamaa Suomi-muotoista lämpömittaria, se näyttää onneksi jo plus 10 astetta eli päivälämpötila voi nousta noin +18 asteseen. Ajatus kulkee pyykin viemänä eli hyvä, se kuivuu ulkona jos nappaan pysäkiltä tullessani koneen päälle. Voin myös jatkaa pihahommia kun työt koneelta sen sallivat. Vielä on kuivia lehtiä kukkapenkeissä haravoitavana pois ja pieni kasa uutta sepeliä levitettävänä pihalle sekä vedettävä kaikki Altopoggion lauta-aidat kyllästeellä ennen kuin ensimmäiset turistit saapuvat toukokuussa loma-asunnoillemme. Ja niin edelleen….

”Mamma, onko mascherinat loppu?”( kasvosuojaimet). ”Ei ole, yritä etsiä sieltä laatikosta paremmin, Diego”. Maskipakko jatkuu edelleen kouluissa, kuten heti Coronan alusta asti. Koiramme  Spilla 13v. tunkee myös jalkojeni välistä ulos, tosin vastahakoisesti, sillä tänään SATAA VETTÄ! Kuukausitolkulla ei ole tullut vesipisaroita taivaalta, joten tanssisin ilosta, jos jaksaisin näin aamutuimaan. Luonto on niin veden tarpeessa, Hallelujah ja grazie al Dio! Jumalan kiitos ja kaikkien minkä vaan maan ja taivaan väliltä. Vilja orastaa jo 10 cm korkuisena pelloillamme. Naapuri hoitaa kaikki.

Spilla haluaa hypätä autoon mukaan ja ainainen ”no, Spilla, tu non vieni a scuola” ..Spilla, et pääse kouluun…Joskus tulee niin kiire, että heitän pyjamani päälle takin ja hällä väliä, kukaan ei näe minua kun kurvaan hetkessä alas pysäkille nousematta autosta ja palaan kotiin aamutoimien pariin.

Hei ja buongiorno mammat pysäkillä, kaikille pitää heiluttaa ja tervehtiä muita äitejä. Eràs heistä on erittäin huolehtivainen poikansa (yläasteen ensimmäisellä luokalla) pääsemisestä koulubussin kolme porrasta ylös ja työntää hellästi joka ikinen aamu poikaansa selästä ja jäisi juttelemaan kuskin kanssa vaikka ikuuisuudeksi. Kuskin pitää noudattaa aikataulua,  joten kuljettajan joka-aamuinen litania (ennakoiden jo puheliaan äidin samat kysymykset)  on seuraavanlainen:  ”buongiorno, tutto bene grazie spero anche tu e buona giornata ciao ciao ” sulkien siinä samassa oven ja starttaamalla (suomennos: päivää, kaikki hyvin, kiitos toivottavasti sinullakin ja hyvää päivänjatkoa hei vaan). Pojilla on takapenkillä hauskaa..nauravat tälle joka kerta. Äiti jää vilkuttamaan ikkunan taakse, kunnes bussia ei enää näy. Minä olen jo siinä vaiheessa melkein puolessa välissä kotimatkaa.

Minuutin pysähdys naapurimme Adan entisen lammastallin edessä, siellä on enää vain Micia kissa odottamassa nappuloitaan ärtyisellä naamalla joka aamu. Aivan kuin en menisi sinne joka päivä! Micia on noin 18 v ja Ada- omistajamummo kuoli parisen vuotta sitten ennen Covid-hössäkkää; lapset pyysivät minua hoitamaan kissalle sapuskat kerran päivässä koska heidän mielestään sen siirtäminen tuossa iässä pois kotipiiristä olisi ”tappanut senkin”. Teen tämän palveluksen mielelläni.

Ada oli ihana, puhelimen vieressä oli lappu, mihin hän oli kirjoittanut kolmen lastensa numerot ja neljäntenä luki ”Virpi”. Hän kutsui minua neljänneksi lapsekseen. Adan mies Giovanni kuoli 94-vuotiaana. Kissa on jo sokea ja kuuro, mutta osaa naukua raivostuttavan kovaa aamuisin, jos en säntää autosta sille nappulakanisterille ja nakkaa isoa pinoa ruokakippoon. Alatalosta tulee myös pieni kissanpentu ”juhliin” ja riita on heti, jos en laita pientä ruokakasaa myös hänelle maahan.  Eli pientä ”stressiä” Poggiossa aamutuimaan.

No niin, vihdoin koneelle ja känny päälle. Riippuen töiden kiireellisyydestä, alan hommailla näpyttelemällä koneella. Matkanjärjestäjät Suomesta kirjoittavat. Pyytävät kehittelemään 2022 syksylle hyvän olon voinnin viikkoa täällä ja toiselle pitää suunnittella uusi viini-ja ruokatour ensi vuoden syyskuulle tai toukokuulle, kiva homma! Tästä tykkään. Emilia-Romagna, Umbria, Marche ja se ihana Toscana.  Ne ovat kaikki tässä ympärillä, joten siitä vaan valkkaamaan asiakkaan mieleisiä paikkoja. Yritän tarjota paikkoja, mitkä eivät olisi kliseitä ja minne eivät massat löydä teitään. Tosin yksi upea viinitila tarjoaa kuumapalloajeluja tilan päällä, viininviljelykset ovat päätähuimaavan kauniilla paikalla, historiallisella villalla ja hedelmätarha on suunniteltu niin, että aikonaan hienot neidit eivät joutuneet kurkottamaan liian ylös popsiakseen puista hedelmiä pitkissä puvuissaan ja ahtaissa korseteissaan, joten kaikki on laitettu ”terassityyliin” pengerretysti ja ah-niin romanttisesti. Ruoka on mahtavaa! Tänne on saatava joku ryhmä kokeilemaan tuota paratiisia. Italiasta löytyy viinitilojen kirjoa ja laatua. Onneksi.

Samassa Whatsappiiin tulee viesti, että putkimies on nyt tulossa. Jaahas. Tuo kuulemma puuseppä-kollegansa mukaan. Asuvat tässä 5 km päässä. Tässä meneekin sitten parisen tuntia aivan varmaan selittäessä, mitä pitäisi tehdä Altopoggion loma-asuntojen ulko-ja sisäpuolella ja ottaen mittoja yhdessä. Täällä on taitavia käsityö- jne. ammattien harjoittajia, mutta heitä on vaikea saada tulemaan niin nopeasti, kuin tarvitsisi. Onko Suomessa samoin?

 Aina tulee jotain eteen…Covid on ruuhkauttanut töitä sanoo putkimies…puuseppä valittaa, että on fysioterapiahoidot olkapäähän pahasti kesken ja ei voi nostella mitään kovin painavia parruja ainakaan…ja kysyy samalla, missä käyn hammaslääkärillä ja onko totta, että Estoniassa eli Eestissä hoidot maksaa vähemmän vai oliko se Kroatiassa? Muistelee vielä, että on ollut poikansa kanssa seuraamassa Jyväskylässä rallia ja matkaa ehkä tänäkin kesänä Suomeen.

Apua. Ajattelen konettani ja niitä lukemattomia s-posteja…mutta nämä miehet on saatava pysymään nyt täällä ja hommiin. Keitän espressokahvit ja tarjoan edellisenä päivänä tekemääni unelmatorttua…sillä on hyvä ja rauhoittava vaikutus. Aurinko paistaa ja ukkelit istuvat tyytyväisenä terassille ja alkavat piirtämään vihdoin haluamiani uudistuksia ja kohennuksia. Joka vuosi on saatava aikaan asunnoissa ja pihalla aina jotain kivaa uutta turisteja ajatellen ja korjattava vanhaa. Rahaa menee aina ennen kuin sitä tulee mutta tämä on vain elämää!

Jep. Luottomieheni palaavat kuulemma muutaman päivän kuluttua kun ovat saaneet materiaalit kasaan ja osan jo sahattua valmiiksi. Hyvä näin. Homma on jo puoliksi valmis. Voin palata koneelle.

Mies tule kysymään, oletko vastannut sille äänitallille Milanoon, joka pyysi tarjousta ja hänen spiikkaajan aikataulujaan johonkin Dei Medicin suvusta kertovaan tv-dokumentaarioon, joka pitäisi lukea jo huomenna? En ole…

Puhelin soi, joku Telecom Italiasta haluaa myydä jotain, isken luurin kiinni kuuntelematta enempää kuin ensimmäisen lauseen ja sanon aika tylyllä äänellä: ”no grazie, siamo a posto”. Kuka vielä ostaa ja kerkeää kuuntelemaan näitä puhelinmyyjiä? Käy sääliksi. Saavat kuulemma 3 eur tuntipalkkaa ja bonusta sen mukaan, miten pitkään asiakas pysyy linjoilla. Jossain luki näin. Yliopistoista valmistuneita nuoria tässä ”orjanhommassa”, lähinnä etelä-Italiassa.

Onneksi muut s-postityöt voivat odottaa iltapäivään. Vastaan nopeasti kaikille, että hoidan nämä pyynnöt asap ja ainakin ennen iltakuutta. Koulun whatsapp ryhmässä kysellään, kuka haluaa ehdolle vanhempien edustajaksi? Minä en enää ainakaan, olen ollut ”remmissä” jo aikoinani koko ylä-asteen ajan tyttäreni luokan edustajana Pennabillissä ja sain kouluruokailumullistuksen aikaiseksi, se riittänee varmaan paratiisiin pääsemiseen. Valitin myös näistä liian painavista koulurepuista (12 kg) kyllästymiseen asti sekä liian pitkistä koulupäivistä. Joka päivä 8-13.00 sekä myös lauantaisin sama, sekä kaksi kertaa viikossa 8-16.00 ja sunnuntaina vielä läksyjen tekoa lauantain ja perjantain aineista. Ei siis koskaan aikaa harrastuksille tai aivojen lepuuttamiseen. Tämä on Italian vanha koulusysteemi, joka muuttuu sitten, kuin vanhat pamput siellä Roomassa jäävät joskus ystävällisesti ”90-vuotiaina” ehkä eläkkeelle ja nuoremmat pääsevät muuttamaan jotain.

Onneksi ystävättäreni kirjoittaa, haluaa varata Altopoggion loma-asunnon viikoksi tänä kesänä, jipii. Ihanaa saada Suomesta vieraita ja varsinkin ystäviä, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan. Matkailu on sodasta huolimatta piristynyt, emme voi olla koko ajan kivireki selässä, vaikka Ukrainan tilanne itkettää ja harmittaa kaikkien kärsivien puolesta ja talous syöksyy taas alamäkeen. Tämä sota on mitä mielettömin ja mielivaltaisin yhden hullun oikku!! Kaikki sodat ovat turhia muttä tässä ei kertakaikkiaan ole mitään himpun järkeä vaikka miten päin asiaa katsoisi. Ihmisten taakka on jo Covidin jälkeen painava, he tarvitsevat jotain kaunista ja suloista elämäänsä. Emme saa tuomita heitä, jotka haluavat ”pitää hauskaa”, levätä, heittää stressiä ja painolastia pois ja lomailla. Elämä on lyhyt…ei se tarkoita sitä, ettemme välittäsi kärsivistä. Jokainen auttaa ja tekee hyvää omalla tavallaan. Kaikki eivät kerro kaikkea julkisesti joten ”vivi e lascia vivere”…elä ja anna muidenkin elää. Jätetään tuomitsemiset tuomioistuimille ja jumalille, keitä he sitten ovatkaan.

Lounasaika..vatsa kurnii, mieheni Daniele kyslee varovasti ”oletko ajatellut, mitä syödään”…avaan jääkaapin lennossa, katse osuu vihanneskastikkeeseen, jonka olin jo tehnyt valmiiksi ja sanon: juu, pastaa tuolla kastikkeella. Meillä Altopoggiossa onneksi ei olla ronkeleita. Suomalainen ja italialainen keittiö ja muutkin etniat käyvät. Olemme kaikkiruokaisia. Panen pyykit pesuun ja mietin turismijuttuja.

Koira on omituinen..vinkuu. Itse asiassa päästeli jo yöllä outoja ääniä kurkustaan. Spillamme ei ole koskaan ollut sairaana, paitsi kerran keväällä kurkunpäätulehduksessa. Luulin silloin, että hänelle  on mennyt joku metsästä kaivamansa eläimen luu kurkkuun ja vein hänet kiireessä 30 km lähimmälle eläinlääkärille vain kuullakseni, että kyseessä on ”lievä kurkkukipu ja anna kamomillaa”. Nyt ei kerkeäisi eläinlääkäriin. Diegokin tulee kohta kotiin nälkäisenä. Daniele meni alakylään hakemaan Diegoa. Äkkiä pastavesi kiehumaan, juustoa ja salamia alkupaloiksi, ihania lähi-ja luomutuotteita. Vesi tulee lähteestä, juomme sitä ruokajuomana. Tänään ei ole jälkkäriä mutta hällä väliä. Hedelmät saavat riittää.

Vastailen s-posteihin ja whatsappaan eläinlääkärille Novafeltrian kaupunkiin ”koira käyttäytyy oudosti, voinko tuoda näytille tänään”? Lääkäri vastaa…”olen karanteenissa, pojalla oli Covid”.  Etsi siinä sitten uusi eläinlääkäri…ystäväni Valentina vei tryffelikoiransa hoitoon kuulemma tosi pätevälle ja kivalle lekurille. Vale, anna kiltti heti numero! Lucalle siis viesti Carpegnan yli 1000 -metrisen vuoriston toiselle puolelle…ajattelen jo Spilla-parkaa matkalla, miten saan pidettyä hänet sylissä vaikka ettei raukka heilu kurveissa…onneksi Luca soitti heti (vauva kiljui taustalla kun syötävä, vamaan oli ”päikkäriaika”…) ja kuiskaili : ”tuo koirasi klo 1600.” Tuntui agenttijutulta, salakoodi. Kysyin: ”missä siellä olet koska en löytänyt netistä…” ja vastaus tuli kuin maan alta ”soita kun olet kylillä jos et löydä niin  sanon”. Pelästyin tarpeeksi ja päätin kysyä Valelta tarkkaa osoitetta. Vale whatsappasi ohjeet, helppo nakki. Vanhainkodin kulmalta 50 km eteenpäin, kauniiden puisten roskisten edessä valkoinen talo. Tiesin paikan.

Päästyämme perille Spilla heilutti häntää ja näytti olevan Linnanmäellä ja täysin ekstaasissa: pyöri ja hyöri vastaaanottohuoneessa (ei ollut muita) ja nuuhki nurkkia. Hyppäsi pyydettäessä vaakaan…ylipainoinen, oli Lucan kommentti…ja mieheni katsoi minua sillä silmällä että ”mähän olen sanonut, että pitää rajoittaa sen pate´n jne. herkkusnacksien antamista Spillalle”….Verikoe korvasta, ei sokeritautia, silmät ok, lonkat ok, kuumemittari sanoo ei kuumetta, tutkitaan kaulaakin koska pitää päätä oudosti. Juu, on ”cervicale”! Eli on saanut kylmää kaulaan juostessaan myöhään illalla pitkin peltoja kauriiden ja villisikojen perässä, kaulahermo tulehtunut. Sai heti piikit jne. Kuka päästi Spillan ulos noin myöhään, mietin. Minä en ainakaan.

Luca annosteli piikkejä valmiiksi mukaan ja kysyi osataanko me piikittää Spillaa. Sanoin, että kyllä. Hän tuli vielä meidän perässä ulos ja halusi nähdä, miten Spilla kävelee pitkin puutarhaa. Juttelimme siinä 10 min ja lähdimme kotiin. San Marinossa on Lucan mukaan täydellinen klinikka, jos haluamme viedä koiran röntgeniin jne. kartoittaa luiden ja reuman tilannetta…no, ei nyt ainakaan. Rehellinen eläinlääkäri. Hinta 50 eur piikkien kanssa ja hän pyysi videoita, jos Spilla käyttäytyy oudosti. On tuo ihme mimmi. 13 vuoden aikana kahdesti ”kipeänä”.

Kotiin ja töihin, Diegon kanssa juttelemme koulukuulumiset, katsomme puolen tunnin jakson huvittavaa matkasarjaa englanniksi, jonka hän on valinnut, ja rimpautan Camillalle, joka on saanut juuri tietää päässeensä Erasmusvaihtoon Pariisiin yliopistoon ensi syksystä lähtien. Aivan ihanaa!

Töihin, iltaruoka ja luen rentouttavaa novelloa, lyhyttä tarinaa,  jonka sveitsiläinen ystäväni on kirjoittanut. Hän toivoo voittavansa kirjoituskilpailun. Kuka haluaa lukea ranskaksi,  niin tässä linkki ja kiitos jos laitatte hänelle tykkäyksen :

https://concours.librinova.com/concours/prix-du-roman-bien-etre-2022/participations/2323-un-coin-de-reve

Buona notte a tutti, hyvää yötä kaikille! Tervetuloa Altopoggion loma-asunnoille www.altopoggio.it -vapaata on  vielä heinä-elo ja syyskuussa. Suljemme ovemme taas talveksi noin syys-lokakuun vaihteessa, riippuen ilmoista.  Kilistellään yhdessä ”aivan tavalliselle päivälle” ja kertokaa minulle omanne! Ei kuvia tässä blogissa. Tuli jo muutenkin liikaa juttua, oppaan ammattivika. Isot halit kaikille!

Mitä metkuilla Milanossa?

Ystävättäreni kysyi vinkkejä viikonloppuvisiitilleen mininaisporukalla Milanoon. Hän pitää kaikesta kauniista: arkkitehtuurista, historiasta, luonnosta, muodista, ruoasta jne. Ajattelin jakaa tämän vinkkilistani sovittaen sen ystävättäreni makuun ja käytettävissä olevaan aikaan tähän vuodenaikaan, ennen pääsiäistä. Tervetuloa Italiaan, estetiikan kruunuun, muodin mekkaan ja leivonnaisten pariin!

Kevät Milanossa on ampaissut käyntiin jo viikkoja sitten. Aurinkolasit ja hyvät kengät ovat tarpeen. Pientä siitepölyä voi lennellä ilmassa, mutta tämä ei haittaa menoa. Aina voi piipahtaa lukuisiin baareihin lepuuttamaan silmiään vaikka hyvien leivosten kera. Kaipaan milanolaista pasticceriaa. Milanossa osataan tehdä maukkaita jälkiruokia. Kermaa, voita tai sokeria ei säästellä.

See the source image
Signorvino on Duomon kupeessa oleva mukava ravintola, moderni sisustus

Aloitetaan sen tunnetuimmasta nähtävyydestä mutta ah-niin ihanasta Duomosta. Se on PAKKO nähdä sisältä ja sen katolta on aivan mahtava näkymä yli Milanon. Ei tarvitse rehkiä portaissa vaan hissillä pääsee ylös asti. Tästä ei muuta, siitä olisi niin paljon kirjoitettavaa. Milanon valkoinen sydän. Toivottavasti puluparvet on saatu kuriin sen piazzalla. Älkää vain antako niille mitään muruja, muuten niistä ei pääse eroon.

Muistan aina, kun hain avioliittolupaa milanolaismieheni Danielen kanssa noin 25 vuotta sitten ja olin varannut ajan Duomon curiaan eli ”korkeimpaan instanssiin näin maallikoille”. Jalkani tutisivat..istuin antiikkiselle, hienolle kullatulle plyysituolille odottamaan vuoroani jo viikkoja ennen varaamaani tapaamiseen. Tunsin olevani musta lammas eli luterilainen suomalainen katolisten maassa. Muita ei näkynyt. Hiljaisuus vallitsi. ”Sihteeripappi” tuli ilmoittamaan, että pääpappi ottaa minut armollisesti vastaan ja kävelin kuin keskiaikaan -valtavan salin läpi sen päähän, missä istui valtaistuimen tyyppisellä tuolilla arvokas vanha herra punaisessa kaavussa. Hän katsoi minua tuimasti ja kysyi ”minkä ihmeen takia avioliitto pitää solmia SUOMESSA?”. Vapisevalla äänellä piipitin että ”no mieheni halusi näin, morsiamen synnyinmaassa”. Panin siis milanolaisen mieheni syyksi tämän (-kin). Ja se toimi! Lupa tuli ja helpotuksesta huokaisten pääsin ulos auringonpaisteeseen ja takaisin 2000-luvulle. Päätin sillä siunaamalla, että tämä tulee oleman ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun menen naimisiin. Oli se niin stressaavaa, mutta tästäkin tulisi oma bloginsa. Takaisin siis MILANOON:

See the source image
Näkymä Duomon katolta; uusklassinen ja uusgoottinen tyyli, rakentaminen alkoi 1386 ja päättyi Herran Vuonna 1932. Amen.

Duomon toisessa päässä on piazza San Babila ja siellä ihana Villa Necchi (Campiglio), pieni hurmaava kotimuseo, missä voi käydä!

Image result for villa necchi campiglio milano
Arkkitehti Piero Portaluppin luoma helmi keskelle Milanoa

”Il Cenacolo” eli Leonardo da Vincin maalaama fresco sijaitsee Santa Maria delle Grazie-nimisessä kirkossa ja sen museossa keskustan länsipuolella. Sinne on kiva kävellä (tai voi hypätä TRAM eli ratikkanumero 16) vaikka aloittamalla vierailu kuuluisassa, vanhassa Bar Magentassa ja kävellä Corso Magenta-katua pitkin kunnes näkyy kasapäin japanilaisia turisteja kadun oikealla puolella jonottamassa tähän maailmankuuluun taidemekkaan.

See the source image
Il Cenacolo-viimeinen ehtoollinen

Tänne on varattava aika jo hyvissä ajoin etukäteen, joten parasta katsoa heti netistä ja varata 15 minuutin aika ihailemaan tätä viimeistä ehtoollista. Avoinna ti-su. Maksullinen.

Juuri ennen Santa Maria delle Grazie-kirkkoa on Leonardo da Vincin puutarha, missä hän teki kokeiluja viininviljelyksestä ja sen valmistamisesta eli vamhat viiniköynnökset (lähinnä Malvasia) on laitettu uuteen uskoon ja puutarha sekä palatsi ovat todella käymisen arvoisia. Vuonna 1498 Ludovico il Moro, Milanon herttua antoi tämän paikan lahjaksi Da Vincille hänen saapuessaan Milanoon vuonna 1482 herttuan (Ludovico Maria Sforzan) hoviin ja muutama vuosi myöhemmin hän alkoi maalata tilaustyötä ”Cenacoloa”. Aikoinaan tätä kohtaa ympäröivät pellot. Leonardo menetti viinitarhansa ranskalaisten valloittaessa Milanon, mutta se oli aina hänen sydämessään ja hän testamenttasi kuolinvuoteellaan siitä osan oppipojalleen Salaìlle. Rauhallinen keidas välillä liian meluisassa Milanon keskustassa. Pysähdy siis Corso Magenta 65 ja palaa ajassa 500 vuotta taaksepäin.

See the source image
La Vignan huvila

Kävellessä vielä eteenpäin samaa Corsoa, Via Matteo Bandellon kulmassa on suussasulavia herkkuja tekevä Pasticceria San Carlo. Tässä lähellä on kaksi kivaa hotellia. Antica Locanda Leonardo (3 tähteä) tai Palazzo delle Stelline (4 tähteä). Hinnat lähtevät n. 110 eur. ylöspäin. Korvatulpat on hyvä pitää aina mukana. Tästä on 20 min kävely Piazza Duomolle (n. 1,5 km).

Basilica di St. Ambrogio ei ole Milanon kaunein kirkko, mutta erittäin mielenkiintoinen ja historiallinen paikka. Tämä oli Milanon pääkirkko ennen Duomon valmistumista. Milanossa palvottu Pyhä Ambrosio -piispa hääräsi täällä jo 380-luvulla ja tämä on arkkitehtuurisestikin koko Italian merkittävimpiä roomalaisajan pyhäkköjä. Ilmainen sisäänpääsy ja ei turistirysä kuten Duomo. Käykää EHDOTTOMASTI sen kryptassa. Metro numero kakkosella tänne päräyttää hetkessä (länsipuolella keskustaa ja Santa Maria delle Grazien eteläpuolella) ja pysäkki on St. Ambrogio. Pyhä Ambrosio on siis milanolaisten suojelija ja Milanon pääpyhimys. Tämä herra osasi pukeutua: voitte ihailla tämän arvokkaan miehen vaatetusta käsineine päivineen kirkon alttarin alla olevan kryptan lasikaapissa. Täällä on myös aitoja 400-luvun mosaiikkeja jäjjellä.

See the source image
Basilica di St. Ambrogio

Tämän jälkeen voi taas matkustaa kätevästi metrolla (esim. Porta Ticinese- pysäkki) etelään ja viettää ilta NAVIGLI eli kanavilla. Kanavat olivat lajissaan ensimmäiset rakennettuna koko Euroopassa suosien kaupan, kuljetuksen ja maatalouden kehitystä. Niitä on kaksi: suuri eli Naviglio grande (23 km) ja pieni, Naviglio piccolo. Naviglio granden rakennustyöt aloitettiin vuonna 1190 ! Sen varrelle on keskittynyt mahtava ravintoloiden ja baarien kirjo. Täällä syö hyvin! Ilalla on ihana tunnelma ja tämä on myös nuorten suosima paikka. Ilo irti Naviglieilla. Monet milanolaiset pyöräilevät tai hölkkävät niiden reunoilla päivisin ja vielä on nähtävänä aitoja milanolaisia työläisten korttelitaloja niiden varsilla. Ystäväni Paolo, tietotekniikkaguru, asui yhdessä sellaisessa ja muistan hänen asuntonsa vieläkin hyvin. Todella erikoinen tyyli milanolaisine parvekkeineen ja muratteineen. Asuin kuusi vuotta Milanossa, kolmessa eri paikassa ja työskentelin keskustassa Corso Garibaldin alueella. Sydämessäni on aina sopukka tälle Italian ensimmäiselle kaupungille, joka otti minut vastaan.

See the source image
Navigli

Pohjoispuolella keskustaa on Pinacoteca Breran taidemuseo. Samassa rakannuksessa on kuuluisa Breran taideakatemia. Täällä ei ole pelkästään tummasävyisiä sydänkeskiajan tauluja, vaan jokaiselle on jotain: näette keskiajan taiteesta aina surrealismiin asti- painopiste on Veneton ja Lombardian alueen mestariteoksissa, mutta esillä on mm. Raffaellon ”Sposalizio”, Tintorettoa, Caravaggioa, Hayeziä jne. muiden tärkeiden keski-Italian, Toscanan ja Veneton koulukuntien edustajia kuten myös scuola fiamminga eli Alankomaiden koulukunnan mestariteoksia.

Tämä upea 1600-luvulla rakennettu palatsi on muunnettu Jesuiittojen asuinrakennuksesta Napoleon Bonaparten haluamaksi museoksi. Saleja on muistaakseni 78, laskekaa oliko näin! Pinacotecan kasvitieteellinen puutarha ”Orto Botanico” on monille kävijälle tuntematon paikka, mutta kurkatkaa ehdottomasti sinnekin!

Milan - Pinacothèque de Brera - Cour intérieure.jpg
Pinacoteca Breran sisäpiha, tilaa on noin 24000 neliömetriä sen yli 600:lle mestariteokselle
Madonna and Child with Saints, Angels and Federico da Montefeltro (San Bernardino Altarpiece)
Piero della Francescan ”Madonna, lapsi, pyhimykset ja Federico da Montefeltro” Brerassa.

Parco Sempione on Breran lähellä oleva laaja kaupunki- puisto, jonne voi mennä istuskelemaan luonnon keskelle, niin ”luonnon” kun nyt ydinMilanossa voi olla. Täällä lepuuttelevat jalkojaan milanolaisetkin nauttien keväästä ja auringosta. Lastenvahdit tuovat kiireisten milanolaisperheiden jälkikasvun koulun jälkeen leikkimään tunniksi, pariksi, ja syömään samalla ”merendaa” eli jotain pientä makeaa huikopalaa. Pienet valkokeltaiset villit Margheritina-kukkaset peittävät nurmikot. Päivänkakkara on siis Margherita ja nämä ovat sen ”minikokoisia lapsia”.

Castello Sforzesco on tämän Sempionen puiston ja koko Milanon kuuluisin ja historiallisin linna. Täällä majaili sen mahtava Sforzesco-hallitsijasuku. Tästä voisi kirjoittaa koko blogin, mutta ihailkaa sen seiniä ulkopuolelta. Kahden päivän reissulla ei kerkeä joka paikkaan.

See the source image
Taidemuseo on sisällä Sforzescon linnassa, mutta kaikkea ei kerkeä kahdessä päivässä…

Jos olette väsymättömiä, niin yksi lempipaikoistani on rauhallinen Sempionen pohjoispuolella oleva Cimitero Monumentale eli Milanon päähautausmaa. Pyöräilin sen portille uskollisella pinkillä ”Nopsallani”, jätin pyörän parkkiin ja jatkoin sisään jalan. Upea on katsella näitä osin taloihin verrattavia pieniä pyhäkköjä, jotka pitävät sisällään kokonaisia sukuja perheineen. Elämä on rajallista mutta sen jälkeinen ehkä ääretön? Päiväsaikaan rauhallinen paikka, iltaisin se suljetaan. Älä mene tänne hämärän aikaan. Milano on suurkaupunki. Laukusta pitää pitää kiinni, vaikka mitään normaalia enemmän varuillaanoloa ei tarvita. Terve maalais- tai kaupunkilaisjärki riittää.

See the source image
Cimitero momuntaale eli Milanon päähautausmaa

Minulla ei viety kuin kerran lompakko koko kuuden Milanon vuoteni aikana ja sekin oli täysin omaa tyhmyyttäni. Käteni olivat täynnä ostoskasseja, enkä raitiovaunussa ollessani huomannut siirtää heti reppua eteen selästä näkösälle ja näin se hävisi ruuhkaisessa ratikassa Piazzale Loreton nurkilla; vetoketjukin oli pantu takaisin kiinni. Seuraavassa ostoskohteessani, lamppukaupan kassalla, tuli ”tenkkapoo” kun ei ollut rahaa eikä henkkareita. Kyllä siinä äkkiä juuri Milanoon kotiutunut suomityttö oppi italiaa kun poliisin kanssa juteltiin ja saatiin asiat taas kuntoon. Kaikki ovat kovin ystävällisiä, vaikka milanolaiset väsyvätkin ainaiseen turistimäärään ja esim. kahviloissa pitää olla nopea ruuhka-aikoina huutamaan kahvitilauksensa. Milanolaiset ovat varmaan maailman nopeimmat ja valppaimmat tarjoilijat ja baarimikot. He näkevät kaiken ja reagoivat salamannopeasti. Un caffe´ per favore! Macchiato freddo o caldo? (kylmällä vai kuumalla maidolla? Senza o con lo zucchero? Ilman vai sokerin kanssa? Näillä pärjää jo pitkään.

See the source image
La Scalan teatteri ja museo iltavalaistuksessa

La Scala ja sen museo on ”must”; se on Milanon ydinkeskustan sydän sen vieressä olevan Duomon kera. La Scalaan ei aina pääse sisään kurkkaamaan, jos siellä on harjoitukset meneillään. Sen museo yläkerrassa on pieni helmi, kannattaa käydä. Maria Callas! Upeaa.

La Scalan teatteri 1700-luvun lopulta on yksi maailman vaikuttavimmista teattereista

La Scalan aukion toisella puoella on Galleria Vittorio Emanuele II. Sen läpi on käveltävä ja etsittävä härkien kuvaa lattiapäällysteessä, ja niiden päällä on tehtävä ”piruetti” tuomaan hyvää onnea. Näette oikean paikan, missä hieraista jalkaanne siinä kohdassa, missä kuvio on kulunut ja kuopalla!

See the source image
La Scala näkyy käytävän päässä

Sen jatkeena on lempitavarataloni, historiallinen Rinascente ja sen ylimmässä kerroksessa on ihana baari, mistä on upea näköala Duomon katolle .

Tästä alkavat shoppailutunnit…Via Vittorio Emanuelea pitkin ja aina Via della Spigan butiikkeihin ja muihin Milanon ykkösmuodin keskeisiin katuihin: Via Montenapoleone, Via Manzoni, Via Sant’Andrea ja Corso Venezia. Myös metrolla pääsee näihin kohteisiin. Milanon uusin ja siistein metrolinja 3 tuo muodin äärelle.

See the source image
See the source image

Tässä eräitä kulmia ehdotuksena viikonlopuksi Milanossa, monia olisi vielä tutkittavaksi vaikkapa observatorio, luonnonhistorian museo, Garibaldin alue ja uudehkot arkkitehti Boeron suunnittelemat Bosco Verticale eli vihreät ”pystyparvekkeet” ja pilvenpiirtäjät Milanon keskustassa. Ensi kerralla sitten!

See the source image

Lounaspuolella Milanon keskustaa on muuten ”Museo Nazionale Scienze e Tecnologia Leonardo da Vinci ” eli ”Italian suurin tiede-ja teknologian museo Italiassa ; omistettu luonnollisesti Leonardo da Vincille, kenellekäs muulle! Se avattiin vuonna 1953 ja muistan, että en olisi halunnut enää sieltä ulos…museo sulkee ovensa klo 17.00. Kannattaa mennä ajoissa, siellä on todella paljon nähtävää. Tämä ei ole pelkästää tiedefriikeille vaan aivan kaikille sopiva museo.

Leivoksia löytyy joka kulmalta, minulla ei ole suosikkipaikkaa mutta netissä on listauksia TOP pasticcerioista Milanossa ja luulenpa, että minkä tahansa niistä valitsee, aina maistuu hyvälle! No problem ja hyvää matkaa Milanoon!

Ps. jos tykkäätte täytetyistä leivistä, paninoista, etsikää ”PANINO GIUSTO”. Se on vertaansa vailla.

Sarjassamme Montefeltron nykypäivän vahvat mutta herkät naiset: Valentina

Una super-donna, supernainen Valentina Paolucci. Ystäväni Valentina, tai ”Vale”, asuu Molino di Basciossa Pennabillin lähiössä aivan Toscanan rajalla ja toimii eri ammateissa: bussikuskina, kokkina, kotiäitinä kahdelle pojalle (sekä miehelleen) ja vanhusten kotiapuna.

Harvinainen hetki: helmikuisella aperitiivilla, joka meidän piti kilistellä jo uutena vuotena, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan: ”CinCin” ja terveydeksi uuden Osterian avajaisissa hotel Falconissa,
kuva by Virpi, siksi se on noin vino ja rakeinen

On ymmärrettävää, ettei Valentinalla ole paljon vapaa-aikaa, ja silloinkin hän yleensä tekee rästiin jääneitä kotitöitä, kuten silittää kolmen miespuolisen perheenjäsenensä paidat ja muun pyykin. Jo töissä käyvä poika Leonardo osti äidilleen pehmeän sohvan, mutta Valentina ei sohvallakaan ollessaan osaa olla kädet ristissä, vaan huoltaa vaatteita, esim. ompelee puuttuvia nappeja kauluspaitoihin. Vale tuli äidiksi todella nuorena, mutta on hoitanut rakkaudella ja määrätietoisuudellaan perheensä. Ilman kotiapua. Tämä tyttö ei liihoittele shoppailemassa, nuohaa kahviloissa, ravaa kampaajalla tai kauneuslaitoiksissa eikä edes hierojalla, vaikka hartiat ovat ammattitautina jumissa melkein aina saaden aikaan päänsärkyä. Valea et näe myöskään lillumassa kylpylöissä, vaikka se tekisi hänelle terää!

Valentina on silti aina iloinen, hymyilevä ja toimii roboottimaisen täsmällisesti muistaen kaiken. Tälle mimmille ei tarvitse toistaa asioita tai muistuttaa niistä. Pidämme yhteyttä lyhyillä audioviesteillä Whatsappissa, kun hän on bussin päätepysäkillä tauolla Novafeltriassa ja tsekkaa kännykästään viestit. Samalla puolen tunnin tauolla hän ehtii vielä juosta apteekit, liha- tai kalakaupat ja ostaa jotain iltaruokaa perheelle ja kysyy monesti muilta ”tarvitseeko joku jotain kaupungilta?” Tämä korvaa kuntosalilla käynnit tai juoksulenkit, joihin ei riitä aikaa. Ainakaan nyt.

Nyt Valentinan nuorin poika Gabriele on parhaillaan Islannissa Erasmuksen tiimoilta. Näin nuoret kasvavat ja haluavat tutkia maailmaa.

Valentinan mies Fernando on pienen perhevetoisen bussifirman omistaja toisessa sukupolvessa hoitaen myös päivittäin heidän vuohiensa lypsämisen, joista Ferdi tai Nando ( Italiassa tykätään lempinimistä) tekee mahtavaa tuorejuustoa. Lisäksi heillä on kanoja, galline. Ferdi käy myös päivittäin kanalassa, vaikka kanat juoksentelevatkin pitkin pihoja, eivätkä käy kuin kääntymässä kanalassaan. Pellolla sekä kasvimaalla riittää puuhaa. En ole koskaan tehnyt niin hurmaavan pehmeästä ja hyvästä vehnäjauhosta leivonnaisia kuin heidän. Heillä on myös mehiläisiä ja kotitekoinen, oma hunaja (”miele”) on hunajaisen hyvää. Saan tätä herkkua joululahjaksi. Kaikki tämä, bussiensa huollon ja vielä metsänhoidon lisäksi. Takan polttopuut kaadetaan ja hakataan omin voimin, myös Valentinan. Bussifirmassa auttaa onneksi hänen esikoisensa, hallinnon puolella. Kuskeja heillä on yhteensä 3. Ei ”isä, poika ja pyhä henki”, kuten voisi kuvietella vaan ”mies, vaimo ja Nemo”- uskollinen Lunadei-bussifirman kuski jo aikojen alusta lähtien, Nemon tuntevat hyvin täällä olleet suomalaisryhmämme! Hän ei ole mitään sukua heille, mutta he ovat kuin yhtä suurta perhettä. Neljäs kuski suvusta on myös välillä remmissä, tosin kohta eläkeiässä.

Valentina ajaa sekä linjabussia 30 km:n päässä olevaan Novafeltrian kaupunkiin kolme kertaa päivässä eli ajotunteja tulee noin kuusi. Kotiin hän saapuu varikolta illalla klo 19.40. Siitä suoraan iltaruoan laittoon. Sunnuntai on ”vapaapäivä”, ellei joku muu kuski esim. sairastu ja Vale pyydetään rattiin. Hän hoitaa myös ajoittain koulubussikuljetuksia ja tuntee näin alueemme joka lapsen ja nuoren. Kertaakaan ole ketään jätetty pois väärän talon edessä eikä unohdettu noukkia pysäkiltä bussiin: vanhemmat tai isovanhemmat ovat aina vastassa pienempiä kotiin tulijoita ja heidät saatetaan aamuisin pysäkille. Valentinalla on kaikkien numerot whatsappissa ja viestejä tulee vanhemmilta tyyliin ”muistuta Rosaa, että ottaa koulusta mukaan kitaransa” tai ”Lucan silmälasit jäivät bussin penkille, ota talteen, grazie”. Vale ilmoittaa myös, jos aamuksi on luvattu rankka lumisade, että bussi voi olla myöhässä. Bussikuskeille on jatkuvasti päivityskursseja ja nämä ovat pakollisia, testeineen kaikkineen ja kaikki on tietysti itse maksettava. Näihinkin pitää löytää aikaa, opiskella ja käydä tunneilla ja kokeissa.

Poggiossa ei ollut alkuaikoina heti virallista pysäkkiä tyttärelleni Camillalle, mutta Ada-naapurin pihassa oli tilaa kääntyä koulubussille. Nyt nämäkin bussit ovat historiaa ja uudet ovat tulleet tilalle, mutta keltainen on aina koulubussien väri!

Viime kesänä Vale ehti monien pyyntöjeni jälkeen tulemaan Altopoggioon iltapäiväkahveille. Potkaisimme kengät pois jaloista ja heittäydyimme pariksi tunniksi lepolasseihin ihailemaan laaksomaisemaa ja juttelemaan. Muuten voin tavata häntä pikaisesti esim. kylämme lääkärin vastaanotolla, sillä Valentina hoidaa läheistensä lääkereseptipyynöt ja varaa kotilääkärikäynnit myös anopilleen, yli 90- kymppiselle Beppalle. Beppan mies kuoli pari vuotta sitten ja nyt hänellä on jos jonkinlaista vaivaa, kaipaus on varmaan niistä se suurin syy, miksi oireisiin ei oikein löydy tieteellistä selitystä. Vein hänelle uunituoreita korvapuusteja ja laitan välillä niitä myös Valentinan bussin penkille taukoevääksi.

Myös Valentinan omat vanhemmat ovat hyvin iäkkäitä ja sairaita, mutta asuvat vielä synnyinkodissaan, omakotikivitalossa keskiaikaisen Santa Sofian pienen kylän ”keskustassa”, borgossa, Toscanan puolella. Valentina asuu Emilia-Romagnan puolella. Tässä kohtaa yhdistyvät kaksi lääniä. Valentina hurauttaa pienellä Pandallaan varttitunnissa viemään ruokaa, lääkkeitä, kylvettää heidät ja pesee ja siivoaa vanhempiensa kodin.

Valentinan àiti tykkää kovasti, kun hiuksia harjataan ja ruokakin menee paremmin alas jos häntä piristää laululla. Valentina oli paikallisen kuoron vakkarisolisti ja hänellä on upea ykkössopraanoääni. Lahjakkuus, jota olisi pitänut viedä eteenpäin…mutta kaikkea ei voi elämssä tehdä eikä saada.

Vale on ollut myös vuosikasia (ennen vakkaribussikuskin töitä) kokkina, joten monet keittiöt ovat tulleet tutuiksi. Ne olivat kuulemma rankkoja mutta hauskoja aikoja. Aamusta alettiin tekemään päivän tuorepastat, erityyppisiä sellaisia ja taikinaan ei mennyt normaalit 2-3 munaa, kuten kotioloissa, vaan lähemmäs sata! Siitä sitten kaulimaan yhteistoimin keittiöhenkilökunnan kanssa. Kaikki käsin, ei koneilla. Nyt hän auttaa keittiöissä aina kun muilta töiltään voi.

Viini-ja ruokamessuilla Helsingissä, Vale oik.

Yllätyslahjamme hänelle vuonna 2018 oli Helsingin MATKA-messuille osallistuminen. Vale auttoi suvereenisti paikallisten artsaanituotteiden esittelyssä Montefeltron yhteismessustandillämme turismin tiimoilta. Tämä oli Valentinan ensimmäinen, mutta ei kuulemma viimeinen kerta Suomessa. Tammikuu ei ole idyllisin kuukausi tutustua Helsinkiin, mutta aikaa ei ollut siirtyä muualle Suomeen. Messupäivien jälkeen hyppäsimme ratikkaan ja kävelimme pohjolan pimeydessä, lumipyryssä, kylmän viiman puhaltaessa mereltä. Näimme kun näimmekin Tuomiokirkon, Senaatintorin ja satama-alueen sekä muut vakkarinähtävyydet Espan pikashoppailua myöten.

Ostimme Kauppahallista kalaa ja karjalanpiirakoita tuliaiseksi Valentinan perheelle ehtien illalliselle myös perinteiseen suomalaiseen ravintolaan, jonka menù oli myös minulle aikamoinen sukellus entisajan Suomen makuihin. Vale piti kaikesta. Ehkä sukulaisteni tarjoamat kalakukko ja mämmi olivat piimän ohella ne eksoottisimmat, joiden maku ei hetkessä mennyt makunystyröistä sydämeen. Harvoillehan ne menevät. Näistä hetkistä on jäänyt tosin monta kivaa muistoa, joille hymyillä jälkeenpäin: Vale…”haluatko kylmää KALAKUKKOA?” ja alamme nauraa. Onneksi kukaan ei tarjonnut terva-tai salmiakkipitoisia paukkuja. Vale ei juo väkeviä lainkaan, ja viiniäkin todella harvoin. Ammattinsa puolesta on oltava aina selvin päin, joten sunnuntaiviinilasitkin ovat hänelle harvinaisia. Fazerin suklaa jäi hänelle sydämeen. Täytyy mainostaa. On se vaan niin hyvää, vaikka Italiankin suklaalaadut ovat herkullisia. Korvapuusteja ostimme vielä ennen lähtöporttia kentältä mukaan!

Evviva Vale! Eläköön! Koita jaksaa pirtsakkana ja tervetuloa kaikille Valentinan pastantekokursseille Altopoggioon.

Tehdään pastaa Altopoggiossa ja nostetaan hattua Pellegrino Artusille

Virpi on laiska tekemään pastaa, vaikka italialaiset ystäväni yllyttävät minua erilaisten pastataikinoiden tekoon tyyliin: ”mutta sehän tulee kädenkäänteessä tehtyä”. Siinä vaaditaan kuitenkin aikaa, hermojen hallintaa ja lihaksia enemmän kuin vaikkapa omenatortun pyöräyttämiseen. Pastan teko on mielestäni taidelaji ja jätän sen ilolla italialaisille. Katsotaanpa, mitkä pastat pitävät kärkipaikkoja seudullamme.

Altopoggion Laventeli-asunnon keittiössä Suomi-poika pastantekohommissa! Bravo.

Jos sinulla ei ole oikein ”mitään” syötävää, niin helpoin pöydän annin on nauhapasta tagliatelle. Niitä voi syödä vaikka vain tuoreen oliiviöljyn ja hienon parmesaaniraasteen kera. Alueellamme on tryffeleitä, joten ”la sua morte” eli sen ”kuoleman hyvä” yhdistelmä on raastaa tuoreita tryfflisiivuja päälle, vaikkapa voisulan kera….

Perheemme suosikki on tagliatelle al ragù eli ihakauppaan vaan ostamaan macinato misto, sikanautajauhelihaa ja keittelemään vaikka jo edellisenä päivänä vähintään kahden tunnin ajan jauhelihakastiketta. Tee ensin ”soffritto” eli kuullota kunnon sipuli, ei mitään ärtyisiä versioita (valkoinen sipuli on ok), tuore porkkana ja hieman sellerin vartta jos haluat ja kaikki pieneksi silputtuina.

Voit lisätä hieman punaviiniä (siis kastikkeeseen, ei suuhun tässä vaiheessa) ja höyryttää sen pois ennen kuin roppaat kunnon tomaattimurskan, eikä mitään pelkkää tomaattipure´-purkkijuttua kastikkeeksi. Tosin sitäkin voi lisätä pari pientä t-lusikallista tuomaan ”jämäkkyyttä”. Varoitan niitä, jotka laittavat ketschuppia, että Pellegrino Artusi nousee haudastaan näihin keittiöihin kummittelemaan….(kts. loppublogini). Suola ja mustapippuri mausteeksi ja siinä se. Keitä hiljaisella tulella parisen tuntia. Tuore basilicalehti päälle lopuksi ja siinä samalla voi sitten pyöräyttää ”kädenkäänteessä” tagliatellepastan. Huh! Itse olen jo tässä vaiheessa tarpeeksi naatti ja ostan ne siis valmiina.

Valentina-kokki on ujo (oik.) ja tottumaton poseeraamaan kameran edessä

Kananmunat, jauhoa eikä muuta. 400g jauhoja ja 4 munaa, joku laittaa himppusen suolaa, joku ei. Tämä on italialaisten perusruoka, aivan kuin Suomen peruna, niitä on AINA jossain jemmassa, jos tulee pula ruoasta. Pastanteko on näppitaidoissa ja kärsivällisyyttäkin vaaditaan.

On tietyt onnistumiseen vaadittavat niksit, miten ohueksi taikina pitää kaulia, miten sen taittelee, mikä kosteus pitää olla huoneessa kun sitä kaulii ja leikkaa ja millaisella veitsellä. Kaikki vaikuttaa lopputulokseen. Joskus pastataikina voi olla niin iso, että sen reunat valuvat pöydältä alas kuin pöytäliina. Valentina-kokki näyttää Altopoggion Laventeli-asunnossa miten luodaan tagliatellepastaa ilman mitään koneita.

Kerran tarvitsimme fööniä kuivattamaan pastalevyn ennen sen taittovaihetta, se oli kostean kesäpäivän kuumuudessa liian ”tarttuvaa”, appiccicosa (lausu: appitsikoosa).

Tästä saimme kunnon naurut pitkäksi aikaa. ”PASTAN FÖÖNAUS KAUNIIKSI ENNEN SEN LEIKKAAMISTA”. Vähän kun kampaajalla, paitsi päinvastaisessa järjestyksessä.

Sari Rovaniemeltä halusi myös kokeilla kaulintavaihetta. Päivän pitää ”paistaa läpi” taikinasta, silloin se on valmis taitettavaksi. Brava Sari!

Alussa kannattaa kokeilla vaikka yhden tai kahden munan taikinalla. Jo tottuneemmat voivat tehdä jopa 20 munan taikinan, jos pöydällä on tilaa kaulia se suureksi ohueksi levyksi.

Taikinapallo jätetään ennen kaulimista pöydälle kelmun sisään ”lepäämään” noin tunniksi.

Tämä on miehistäkin hommaa. Hiki tulee päähän, jos tekee monen kananmunan taikinan. Alessandra opettaa vasemmalla.

Toinen suosittu pastatyyppi seudullamme on ravioli eli ”tyynypasta”, jonka sisällä on pelloilta kerättyjä keitettyjä yrttejä miksattuna ricottajuuston kanssa. Tuoretta, maukasta sekä terveellistä. Monet käyvät keräämässä kassikaupalla peltoyrttejä sekä joillain perheillä on lehmiä ja lampaita, joiden maidosta tehdään tuorejuusto ricottaa (ri-cotta eli keitetty kahteen kertaan). Tämä on todella herkullista ja kevytkalorista ruokaa.

Seurassa on kiva tehdä pastaa, siinä jutellaan kuulumiset ja joskus rouvat tekevät sen yhteistoimin moneksi kerraksi pakastaen siitä osan ja loput kattilaan kiehumaan lounaaksi, pari minuuttia riittää, se ei saa olla liian löysää, muuten tyynyt hajoavat keitettäessä ja täytteet tulevat ulos. Aina al dente, se on parempi. Pasta on ”primo piatto” eli ensimmäinen ruokalaji. Piatto tarkoittaa lautasta. Usein täällä seudulla lounaat ovat vain pastaruoka ja siinä se.

Kolmas ja todella ruokaisa pastatyyppi on joulunkin ykköshitti eli cappelletti. Cappello on hattu ja siitä tulee tämän pastan nimi, se muistuttaa hattua. Tässä on aikamoinen työ, pasta väännetään tähän hatun muotoon peukalon ympäri parilla liikkeellä käsin, yksi kerrallaan. Mitä pienempiä ”hattuja”, sen parempi. Sisällä on täyte, jonka tekemiseen menee aikaa.

Iloisia nuoria keski-Suomesta, voi tulkaa uudestaan tytöt ja pojat. Sandra yläkylästä neuvoo (oik.). Samalla oppii italian kieltä, koska kylän rouvat eivät osaa englantia. Hauskaa on puolin ja toisin. Nypläämisessä menee aikaa mutta lopputulos on suussasulava.

Sandran cappelletteihin pannaan: cappone ( ei saa sotkea mafiapomon nimeen Al Capone) eli pollo maschio eli nuori leikattu kukko, jota on keitetty padassa parisen tuntia…se on ostettava todella tuoreena lihakaupasta, ei mitään pakastettuja tai valmispakattuja versioita. Parmesaanijuustoa reilusti sekä ricottajuustoa, tuore kananmuna, muskottipähkinää raastettuna, sitruunan kuorta, suolaa ja pippuria. Nämä sekoitetaan kaikki keskenään ”tahnaksi” ja tungetaan sitten puoli ruokalusikallista per ”hattu”. Siinä on hommaa. Näitä syödään suurena herkkuna lihaliemessä jouluaterialla ja miksei muulloinkin. Ennen vanhaan tämä oli kallis ateria, joten sitä ei ollut varaa tehdä kuin jouluna.

Cappelletti romagnoli al formaggio con ragù di carne, la ricetta originale

Ihania, maukkaita Romagnan hattuja, cappelletti. Ne ovat siis juuri ominaisia Romagnan läänissä, missä ne ovat syntyneet.

Käykääpä vierailemassa Romagnan keittiön isän Pellegrino Artusin museossa hänen synnyinkaupungissaan Forlimpopolissa. Artusi keräsi ensimmäisenä Italian seutujen parhaimmat reseptit yhteen kirjaan, josta painettiin ja julkaistiin Artusin omin varoin 1000 kopiota vuonna 1891. Myöhemmin tästä tuli yksi Italian yksi suosituimmista keittokirjoista ja se on perinteisten reseptien raamattu. Sen nimi on : “La scienza in cucina e l’arte di mangiar bene“ eli vapaasti käännettynä ”Tiede keittiössä ja hyvin syömisen taide”. Pellegrino yhdisti ennen näkemättömällä tavalla Italian kaikkien alueiden perinteiset reseptit yhteen kirjaan.

Image result for pellegrino artusi forlimpopoli
Kuva Forlinpopolin piazzalta, Pellegrinon museon edestä; 200 vuotta Pellegrinon syntymästä ja gastronomiset muistojuhlat . Tervetuloa käymään! See the source image

Tervetuloa myös Altopoggioon pastantekokursseille: jo parin tunnin aikana oppii kummasti !