Törmäsin laukuntekijä Giovanniin ja jäin ”hihnaan kiinni”

Giovanni näyttää itsetehdyissä nahkasandaaleissaan kuin onnistuneelta Nepalin matkalta palannut sielu eli ”anima”: energiaa tulvillaan, nauru herkässä ja silmät iloisina tuikkien partasuun jatkeena. Hän kertoo suunnittelemistaan laukuista ja bisneksesistä. Tämä mies tekee kierrätysmateriaaleista ekolaukkuja, vaatteita ja muita tuotteita joka lähtöön!

Giovannin osoite instassa on animaminimacantiere. ”Anima minima, cantiere sperimentale” eli vapaasti suomennettuna ”pieni sielu, koetyömaa”. Runollista ekokierrätystä, Giovanni haluaa antaa jokaiselle tavaralle ja materiaalille toisen mahdollisuuden.. miten ihana idea.

Ylläolevassa artikkelissa kerrotaan Emilia-Romagnan läänistä, Savignanon kaupungista kotoisin olevasta Giovanni Gridellistä; hänen käsissään muuntuvat vanhat rantatuolit (Savignano on Adrianmeren rannikon lähellä), autojen lokarit, palosammuttimet ja vaikkapa pyörien vanhat renkaat uuteen uskoon. Vanha parketti voi olla myös laukun sisustana. Giovanni on tehnyt myös hääpuvun nuorelle morsiamelle juta-materiaalista, kuten muitakin vaatteita lapsille ja aikuisille esim. rikkinäisistä sateenvarjoista ja muovipulloista.

Tastiera eli vamhat näppäimet kulkevat hiljaa soiden mukanasi….toimii myös stressileluna, voit näplätä näitä vaikka metrossa istuessasi.

Giovanni kertoo avanneensa pienen kutomon/käsityöliikkeen eli ”sartorian” Gatteo Mare-rantakaupunkiin ja kuvaa työnsä olevan ”vastaanottoa ja materiaalin runollista muuntamista”. Jokaiselle asialle annetaan uusi mahdollisuus, uusi elämä. Tässä vaaditaan materiaalien kuuntelua. Ha, eipä ole ihan helppo homma! Hyvä Giovanni. Giovannin merkki on LAGOFIORITO eli kukkiva järvi. Tämä kuvaa meidän kaikkien elämänkaarta, lapsesta aikuiseksi ja hän haluaa tuoda esiin luontoa ja sen kunnioittamista koko elämän kestävänä filosofiana, pienestä isoksi asti. EKOlogisuus kunniaan!

Vanha baseball saa uutta kyytiä laukun pohjana!

Tällaista kuin kantaa, niin voi olla takuuvarma, ettei toista samanlaista tule vastaan. Käsityö on käsityötä. Taidot kunniaan ja nostetaan hattua Giovannille, joka pykää näitä työpajassaan aina silloin kun ei ole keräilemässä materiaalia, joilla koristella tai sisustaa tai päällystää laukkujaan.

Pyörät ja aivorattaat pyörimään tämän tahdissa kulkien. Ekopelle-nahkaa.

Tilasin pyöräilystä innostuneelle pojalleni joululahjaksi repun ekonahasta ja sitä komistaa pyörän ratas. Ainakin koulussa on helppo bongata oma reppunsa muiden joukosta; Italiassa on Eastpack-villitys ollut jo vuosikausia ja mielestäni kaikki nämä reput ovat ikävästi saman näköisiä ja kovin mustissa värisävyissä mennään….kuka rohkenisi olla erilainen?

Kuuluisa italialainen merkki APRILIA on aina ”in”
”Kulauta kurkkuun” tästä entisestä kuumavesipullosta tai kaiva setelit esiin sen taskusta…

Katsokaa instasta; nämä ovat kaikki alusta loppuun Giovannin ideoimia ja toteuttamia, kierrätysmateriaaleja käyttäen. Uniikkilaukkuja. Jokaisen makuun, harrastuksiin, työhön ja toiveisiin löytyy oma malli ja jos ei löydy jo valmiista mallistosta, niin kirjoita suoraan Giovannille. Hän paneutuu heti töihin suunnittelemaan sinulle sopivaa luomusta.

Miehiseen menoon!
Pyörän kumista silmien lepopaikka.
Haloo haloo…”is it you there? ”
Tästä se lähtee, muutaman työkalun ja mielikuvituksen siivittäminä.

Ja katsokaa loput hänen sivuiltaan, hymy tulee suuhun kun selailette näitä mestarityönnäytöksiä. Capolavori! Hinnat eivät ole päätähuimaavia, ottakaa reippaasti vaan yhteyttä ja kertokaa minulta terveisiä. Tapasin Giovannin Maria Rosan kioskilla Altopoggion lähellä tänä kesänä ja päätin siltä seisomalta kirjoittaa hänestä blogin; Giovanni ei ujona miehenä höngännyt kuvaan, mutta kertoi, että ”niitä löytyy sivuiltani ja nappaa sieltä”….Italiassakin on humaanista ujoutta. Animaminima…näissä luomuksissa on sielu mukana. Tulee hyvä mieli niitä kantaessa.

Tryffeliherkkusuut jumaloivat lokakuuta

Miksi? Siksi, että lokakuu on näiden mustien ja erityisesti valkoisten, herkkusienen sukua olevien ”tuberoiden” aikaa. Tämä harvinainen prelibatezza eli top-herkkupala, yleensä noin pari sataa grammaa kevyt ja maan alla piilotteleva möykky oli tuttu jo babylonialaisille ja egyptiläisille. Se on parhaimmillaan raakana, mutta se voidaan myös keittää. Hinta vaihtelee vuosittain, tänä vuonna St. Agata Feltrian tryffelimarkkinoilla valkoisen tryffelin hinta voi olla jopa 4000 euroa kilolta.

Renessanssiajalla tryffeli oli tarjolla hovipöydissä ja kerrotaan, että Caterina De´ Medici toi sen Ranskaan Italiasta ja vip-henkilö ja kaunis Lucrezia Borgia kuuluisasta Borgian hallitsijasuvusta popsi sitä yht´omaan kuulemma lisäämään hurmaavaa ulkomuotoaan. Tryffeleitä tutkivat ovat varmoja siitä, että sen lumoava tuoksu herättää hormoneissa jonkinasteista ”hyvää hulluutta”; aina sioista ja tryffelikoirista ihmisiin. Nuuhki siis varovasti ja tarkkaile itseäsi..siitä voi seurata jotain hauskaa.

Sain pidellä kädessäni kunnon kokoista juuri aamulla kerättyä mustaa tryffeliä.

Paju, pähkinäpuu, lehmus, tammi, kastanja ja valkopyökki ovat ihanteellisia metsiä tryffelin kasvupaikkaa ajatellen. Italian laki kieltää etsimästä tryffleitä muutoin kuin koulutettujen tryffelikoirien avulla ja vain päiväsaikaan. Sikoja ei siis enää käytetä, koska ne pilaavat maaperän tonkiessaan tryffeleitä sorkillaan. Tryffeli elää jopa n. 20 centin syvällä maassa ja kuoppa on sen jälkeen laitettava umpeen samalla maalla. Päiväsaikaan niiden etsimisessä on ideana se, että tryffeli erittää yöaikaan hyvin voimakkaan hajun ja niitä on silloin helpompi löytää. Näinollen halutaan säilyttää parmmin niiden saatavuus ja elinolot.

Tryffelimarkkinat: joka lauantai ja sunnuntai lokakuun ajan

Maanomistajat ovat tryffelimetsissään joskus jopa sotajalalla ja olen kuullut tarinoita käsikähmistä pitkin metsiä kun riidellään ”kuka löysi sen ensin” ja ”miksi olet minun reviirilläni”. Tämän ymmärtää, kun katsoo niiden kilohintoja. Paikalliseen St. Agatan palkkatasoon suhteutettuna yhden tryffelin myynnillä (yleensä ravintoloiden sisäänostajille tai markkinoiden myyjille) voi saada monen kuukauden palkan puolen päivän metsässä rämpimisestä koiran kanssa.

Valkoisen tryffelin maku on hienostuneempi kuin mustan. Naapurimme, edesmennyt Giovanni, löysi mustia tryffeleitä Altopoggion pihapiiristä alkavasta metsästä koiransa Dianan avulla ja lahjoitti niitä meille lasipurkissa jääkaapissa pidettäväksi. Kuorin vain mustan kuoren pois (ensin ne putsataan kuten sienet pienellä kuivalla harjalla), keitin tagliatelle-pastan, lisäsin siihen voita ja sitten sitä raastettiin ohuina siivuina päälle. Ai miten hyvää! Ei siinä muuta tarvita. Tämä on helpoin resepti.

Brunssilla tryffelimarkkinoilla St. Agatassa suomalaisryhmän kanssa

Monet laittavat tryffeleitä myyntiin erilaisin levittein eli paahdetun toscanan leivän tai patongin päällä alkupaloina. Esim. mainostamissani herkkukoreissa sitä on monesti mukana. Tryffeliä yhdistetään levitteissä usein muihin sieniin, koska sen maku olisi muutoin liian voimakas ja se sopiikin niihin koska on samaa sukua. Voitte lisätä majoneesia tai tuorejuustoa sekaan (levitettä, esim. Philadelphia) miedontamaan vielä makua ja näin levite säilyy pitempään.

Oliiviöljyyn lisätty tuore tryffeli on mainio ja helppo idea ruokapöytään. Salaattiin tai suoraan leivän päälle, vain muutama pisara riittää. Rakastan myös tryffelirisottoa. Myös tryffelisuolaa on saatavilla sekä oma suosikkiherkkuni on pieni juustokiekko, jonka sisällä on tryffelipalasia. Niitä siivuaa alkupaloiksi pöytään ja ihastuksen huudot on taattu!

Valkoinen tryffeli St. Agata Feltrian tryffelimarkkinoilla

Suomalaiset pitävät myös pihvien päällä voinapista; tämä on helppo tehdä lisäämällä tryffelitahnaa suolattuun voihin ja lykkäämällä sen jääkaappiin kovettumaan. Pieni siivu riittää kruunaamaan vaikka kanapihvin, grillatun vasikan-tai naudan pihvin tai keitetyn munan päälle tarjottavaksi! Wau.

Tuber Magnatum on valkoisen tryffelin latinakielinen nimi, ”magnati” tarkoittaa italiaksi ”rikkaita herroja”. Kaikilla ei ollut varaa, eikä nykyäänkään, tähän syksyn herkkuun. Tosin valkoisia tryffeleitä voi löytää jo loppukesästä aina talven alkuun ja ensipakkasiin. Ne kasvavat aina 600 metrin korkeuksiin asti ja vaativat kostean kasvualustan, ”sottobosco” metsän. Niitä kerätään Montefeltrossa aina lokakuun ensimmäisestä päivästä uuteen vuoteen asti.

Tryffelinkerääjä ja ihana Lara-koira 3,5 vuotta ovat parhaimmat ystävykset, koira suorastaan jumaloi isäntäänsä. He leikkivät yhdessä ja molemmilla on hauskaa.

Säilytä tryffeleitä aina jääkaapissa, kansi tiukasti kiinni rasiassa ettei tryffeli pääse ilman kanssa kosketukseen ja ala käydä. Kääri tryffelit hellästi ensin esim. talouspaperiin tai muuhun esim. rasvaa imevään paperiin. Poista päivittäin pyyhe ja laita uusi tilalle. Niitä voi laittaa myös riisin tai jopa jauhojen sekaan säilytettäväksi, aina kuitenkin siis kannella suljettuun rasiaan.

Musta tryffeli säilyy jopa kuukauden edellä mainituin systeemein; valkoinen vain pari viikkoa. Mitä hienompi, sen herkempi, voisi sanoa.

Valkoisen tryffelin kanssa käyvät parhaiten kuivat valkoviinit ja punaiset, jotka eivät peitä niiden makua mutta tästä riittäisi juttua koko blogiin. Riesling, Pinot Nero, jopa klassisella metodilla valmistettu Champagne yhdistetään valkoiseen tryffeliin, Brunello, Barbaresco, Chardonnay, Sauvignon Blanc…

Mustan ”vaimeamman makuisen” kanssa taasen Syrah, Montepulciano, Rosso Ligure…jne. Jokaisella on omat makutottumuksensa ja ehdotankin että kokeilette vaan reippasti. Sommerlier Ross on laittanut joulun herkkukoriin oman ehdotuksensa tryffelirisottoa (alkuruokaa) varten. Katsohan tulevaa blogiani, jossa lanseeraan siis JOULUHERKKUKORIN mainoksen. Korissa on myös tryffelirisottopussi. Kaunis röykkiö riisipussin keskellä tryffeleitä. Lisää vaan vesi ja keitä ne ohjeen mukaan.

tryffelinmetsästäjän varusteet seinällä

Tryffelimarkkinat St. Agata Feltrian kauniin kylän keskustassa on pidetty jo 37 vuotena (lukuun ottamatta viime vuoden Covidin estämää markkinatapahtumaa). Paikalle tulee käsityöammattien harjoittajia, aina keskiajan touhuista lähtien ja lapsilla on hurjan hauskaa katsella, miten esim. miten mummo tekee vanhaan tyyliin savikippoja tai miten seppä takoo avotulen edessä hevosenkenkää tai miten paistetaan kastanjoita isoissa mustissa padoissa (tuoksu ja maku vievät näissäkin mukanaan). Paikallisia leivonnaisia, suolaisia tuotteita, vin brulé ja juusto-ja tryffelimaistiaisia ja herkkuja on joka makuun.

Paikalliset pienet orkesterit esiintyvät, järjestetään erityyppisiä keskiajalta perittyjä kilpailuja ja vaihdetaan kuulumisia tavaten yllättäviäkin tuttuja vuosien takaa. Markkinat vetävät puoleensa sunnuntaikävelijöitä läheltä ja kaukaa. Ne pidetään joka viikonloppu lokakuun ajan. Green pass on näytettävä sisäänkäynnillä ja kaikissa sisätiloissa, muista myös maski mukaan jos menet esim. ruokailemaan telttaan, missä tryffelistä valmistetaan erilaisia herkkuja; pizzasta ja pastasta lähtien.

Evviva eli eläköön makujen moninaisuus ja syksy!

Tryffeliä monessa purkissa ja maussa!

Viiniköynnöskuvioita kankaalle jo kuudessa sukupolvessa; Emanuele jatkaa perinnettä

”Opin ammattini vaarilta jo nuorena poikana”, kertoi Emanuele jysäyttäen samalla kolmella yllättävän kevyellä pamauksella nyrkissä pitämäänsä rautapainoa puuleimasimen päälle-jättäen allaolevaan canapa-kangaspöytäliinaan kauniin syksyisen kuvion. Viiniköynnös lehtineen on Emilia-Romagnan klassisimpia ”motivi” eli kuvioita perinteisin menetelmin tehdyssä kankaanpainatuksessa. Luonnosta saadut värit kunniaan!

Tällainen liina kruunaa syksyisen pöydän; viinirypäleet ja syksyn kastanjat sopivat sen päälle kauniisti. Hinta oli noin 30 euroa tälle käsinpainetulle puuvillaliinalle Emanuelen tekemänä. Vesipesu 40 asteen lämmössä. Ostin sen Altopoggion keittiöömme syksyn kunniaksi.

Puisia leimasimia hänellä on Carpegnan vuoristossa sijaitsevassa työpajassaan satapäin; vanhimmat niistä ovat 1600-luvulta. Kävimme Johanna Oras-Akatemian ulkoilma-maalauskurssilaisten kanssa kokeilemassa St. Agata Feltrian kylän tryffeli- ja käsityöläismarkkinoilla hurmaavan Emanuelen kojussa kankaanpainatusta. Teimme kukin ruostevärillä matkamuistokortin olkipaperiin. Ruosteväri syntyy kuten vuosisatoja sitten jauhosta, haposta ja ruosteisesta raudasta. E basta. Ja siinä kaikki.

Johanna Oras vuorossa ja Virpin kädessä päärynäpuinen leimasin, kipossa on sekoitettu luonnonväri.
Helsingistä kajahtaa Astan iskut ”uno-due-tre” Pyhän Agata Feltrian pääpiazzalla ja Emanuele neuvoo. Leimaisin on puhdistettava usein harjalla, ja tämä kappale on restauroitu uuteen uskoon 1900-luvun alussa.

Leimasimet on tehty kestävästä materiaalista eli puu on joko pähkinä-tai päärynäpuuta. Kankaat, joille ne painatetaan ovat puuvillaa, pellavaa tai canapaa. Emanuele tekee myös mielellään canapa-kenkiin painatusta. Voit näin personalisoida omat kenkäsi, mikäs sen hauskempi lahja-idea! Teet vaikka vasemman jalan kenkulin erilaiseksi kuin oikean.

See the source image
Ruoste on kaunis vaalealla pinnalla.
DCIM\100MEDIA\DJI_0929.JPG
Image result for Castagnaccio Ricetta. Size: 214 x 165. Source: www.lifegate.it
Castagnaccio-kakkupala on todella täyttävää ja sen tekoon ei tarvita muuta kuin kastanjajauhoja, vettä, suolaa, sokeria, pinoli-ja muita saksanpähkinöitä, rusinoita sekä oliiviöljyä. Rehellinen, ravitseva ja perinteinen välipala!
Pähkinät ovat myös näin lokakuussa saatavia herkkuja, suoraan noce-eli pähkinäpuusta kerättävinä talvea varten. Altopoggion saksanpähkinät kerkeävät koiramme suuhun hetkessä jos emme kerää niitä maasta.
Image result for antica stamperia carpegna

Suosittuja ostoksia ovat myös pastakaulimien säilytyspussit. Valikoimista löytyy patalappuja, essuja sekä kaiken kokoisia pöytäliinoja sekä astiapyyhkeitä.

Emanuele on aina oma itsensä, hymyilevä ja stressitön kaveri- tykkää ratsastaa vapaa-aikanaan hevosellaan ja nauttii asua täällä ”ei missään” rauhan tyyssijassa. Torin pieni kuhina ei häntä haitannut. Näin Covidin jälkiaalloissa tuntui oudolta, kun kuuli ja näki monia ihmisiä ja ääniä. Italiassa on tilanne edelleen hyvin hallinnassa ja maskipakko vielä kaikissa sisätiloissa. Ulkona suositellaan pidettäväksi maskia jos on ruuhkaisia paikkoja tai muita ihmisiä lähellä. Usein näkee papparaisia Fiat-autoissaan ajelemassa aivan yksin- maski visusti suun ja nenän edessä.

Uva, vite eli viinirypäle ja köynnös olkipaperille, jota aikoinaan käytettiin keittiöissä imeyttämään rasvaa friteeratuista ruoista

Kastanja-aikana meillä laitetaan niitä usein pari kourallista jälkiruoaksi uuniin. Tee vain x-risti veitsellä kastanjan päälle, laita ne uunipellille risti ylöspäin noin puoleksi tunniksi (riippuen kastanjan koosta) ja ravitseva luomu-jälkiruoka on valmis! Puusta suuhun. Myös kastanjajauhoja saa kaupasta erilaisia jälkiruokia varten; erityisesti Castagnaccio -piiras on kovaa huutoa Emilia-Romagnankin läänin keittiöissä näin syksyisenä jälkkärinä. Alun perin siihen laitettiin myös tuoretta rosmariinia. Kaikki syksyn maut; pähkinöitä ja rusinoita myöten iloisesti mukaan!

See the source image
Emanuelen työpaja vuoristossa Montefeltrossa. Täällä lähellä kypsyy myös kuuluisa Carpegnan ilmakuivattu kinkku, Emanuele järjestää myös maistajaisia ja voimme kilistellä kuplivaa näissä maisemissa herkutellen luonnonmukaisista suolaisista mauista viinien kera.
Myyntivalikoimaa
Image result for antica stamperia carpegna
Arabesque-tyyli on ihana pienillekin jaloille

200 vuotta käsityötaitoa suvussa. Toivon Emanuele sinulle voimaa jatkaa tätä upeaa perinnettä! Tulkaa tutustumaan ja vaihtamaan muutama sana hänen kanssaan. Benvenuti nel Montefeltro!

Emanuele Carpegnan työpajassaan