Kesä tulee kukkien kukkuloille!

Montefeltron luonnonkaunis alue puhkeaa toukokuussa loistoon. Tässä kuvakirja ilman sen kummempia kommentteja vain silmien iloksi pohjoisempaan Suomeen, missä kesä tulee hieman myöhäisemmällä maitojunalla. Näin voitte jo valmistautua ihanaan kesätunnelmaan ja allergikot ottavat pillerinsä iloisesti esiin, sillä vihreä räjätää sen kaikissa loistoissa silmille ja aiheuttaa jos jonkinlaista tunnemyrskyä myös fyysisellä tasolla.

Pysäytin tänä aamuna auton ja nappasin teille ”Poseeraavat unikot, taustalla Pennabilli”.

Altopoggiossa on tehty ensimmäiset kesän heinätyöt ja kunnia heille, jotka kestävät kuumat päivät heinänteossa, vaikka nykyään se tehdäänkin traktoreiden ja muiden härveleiden sisältä käsin ilmastoiduissa kopeissa iltahämärässä. Traktoreiden valot näkyvät vuorilla, kun ne mönkivät 20% nousuisia kukkuloitamme pitkin ylös kuin etanat jonossa.

Täällä voi vaeltaa ja mennä vapaasti luonnossa: niityillä, metsissä, kukkuloilla ja vuorilla sekä matalavesisissä, kivipohjaisissa joissa aivan kuin Suomessa paitsi että maut, tuoksut, maisema sekä ilmasto on erilainen….Italia odottaa sinua ja tempaa sinut mukaansa. Benvenuto di cuore, sydämellisesti tervetuloa turvalliseen Montefeltroon. Täällä on tilaa olla ja hengittää. Safe by nature. Kurkkaathan loma-asuntojemme kuvaukset täältä: www.altopoggio.it jos haluat tulla yksin tai pienessä ryhmässä ja autan luomaan lomasi juuri sellaiseksi, mistä olit unelmoinut !

Tunne olosi enemmän kuin VIP:iksi…tepastele punaisen kukkamaton keskellä vaikka laulaen sydämesi pohjasta!

Hiirenvirnan tyyppinen, herkän lila palkokasvi haluaa säväyttää vihreän keskellä.

Istutin viitisen vuotta sitten Altopoggion loma-asuntojen viereen Passifloran ja se viihtyy tällä aurinkoisella paikalla aivan hurjan hyvin. Etanat meinasivat tappaa sen mutta sain noukittua ne myös juurien ympäriltä n. 20 cm maan alta pois asumaan läheiselle pellolle, joten köynnös pelastui.

Sininen herkkä löytö heinäpellossa
Marecchiajoki ja kivi, jolta voi pomppia vihreävetiseen laguuniin; vettä kaulaan asti ja läheiset kukat saavat vettä.

Altopoggion köynnösruusut koristavat terassia ja houkuttelevat tuholaiset pois läheisestä viiniköynnöksestä!

Villiruusut ovat niin kauniita toukokuussa ja on pistettävä nenä lähelle jotta tuntisi sen tuoksun..niistä tulee välittömästi mieleen lapsuuden aurinkoiset ja loputtoman ihanat kesät.

Carpegnan vuoristo taustalla ja jasmiini kukassa huhtikuisessa Montefeltrossa

Ciao…olen kaunis roosa villikukkka, ja en viihdy maljakossa.

Tästä alkaa kasvaa joka vuosi viiniköynnöksen rypäleet. Ensin lehdet ja sitten terttu ja syyskuussa poimimaan herkut suuhun. Valkoinen syömärypäle. Ennen vanhaan tehtiin vaaleaa leipää lounaaksi ja päälle murskattiin makeita rypäleitä jos ei lihaa ollut saatavilla.

Laventeli on yksi lempikukistani jo sen tuoksun ja helppohoitoisuuden takia. Talveksi kerään pieniin pussukoihin sen kuivia kukkia tuomaan kesän tuoksua vaatekaappeihin! Myös laventelihyydyke on aika jännän makuista esim. pecorinojuuston päällä.

”Kuka olen..en ehkä itsekään tiedä mutta ei se aina ole niin tärkeää nimitellä”…olen olemassa ja ”basta”, se riittää!”
Altopoggioon tuova tie ja viimenen mäki…kakkosta auton pesään ja 200:n metrin päästä alkaa LOMA!

Juhannuskori Italian kesäisistä mauista; jätä vene valkamaan ja istu valmiiseen pöytään, prego!

Nauti Italian Juhannus ja sen herkut turvallisuusvälein. Sommelier Ross ja Altopoggion Jussiemäntä Virpi odottavat sinua JUSSIZOOMissa Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla. Saat etukäteen kuriirilla ”Juhannuskorin” kotiisi tarkkaan valitsemistamme uusista herkuista. Syömme ne yhdessä 26.6. Valitse kahdesta ajankohdasta itsellesi sopivin. Jos et pääse mukaan Zoomiin, niin haukkaa korin herkut omassa seurassa. Annamme myös viini-ja ruokayhdistelmien vinkit.

JuhannusZOOM-paikkoja on rajoitetusti, benvenuto! Riittää kun klikkaat ennen tapahtumaa lähettämäämme linkkiä ZOOM-istuntoon. Tule rohkeasti mukaan syömään ja juomaan hyvässä seurassa 26.6 klo 16.00 tai klo 17.30.

Annamme ideoita uusista ruoka-ja viiniyhdistelmistä ja kivoja pikareseptejä, joita ”kalastella koristasi”. Helppoja ja ihanteellisia mökkeilyyn. Livenä Toscanan rajalta, Umbrian ja Toscanan erilaisilla mauilla.

Ruokapaketin hinta ja sisältö:

Juhannuskori tulee luotettavalla kuriirilähetyksellä (sisältyy hintaan) suoraan kotiovellesi ennen JUSSIZOOMIA sisältäen seuraavat laadukkaat kesätuotteet. Kaikki ovat pientuotantoa, artisaanituotteita joita et löydä kaupoista:

Kurpitsa-inkivääri ja limoncellolikööriyhdistelmä tässä hillossa on mahtavan makuinen juuston kera!

Hintaan: 145 eur (sis.alv) sisältyy kuriirikuljetuksen lisäksi :

  • ”Formaggio Grana bufalino”; 35 kuukautta kypsytetty puhvelin-ja lehmänmaitojuusto. Tyhjiöpakattu n. 300 gr lähetystä varten, säilyy hyvin avattunakin. Maku ei liian voimakas, hivelee kitalakea! Umbriasta.
  • Toscanan Anghiarista erinomainen extra vergine oliiviöljy; lasipullo 500ml säilyy vuoden verran (Faggeto)
  • PinsiCotte -tyhjiöpakattu focaccia/pizzatyyppinen leipä, joka lämmitetään grillissä tai uunissa (myös leivänpaahdin tai pannu käy). Sen päälle levitämme korin herkkuja. Taikinan kypsyminen&kohotus 48 tuntia.  Perugia, Umbertide
  • ”Brutti ma Buoni” eli käännettynä ”Rumia mutta hyviä”- mummo Ledan itse käsin leipomat pienen leipomon pähkinäiset pehmeät marenkikeksit. Ne sulavat suussa..
  • Oliivipatè levitteenä nettopaino 80 g netto mustia oliiveja  Citta´ di Castello, Perugia, ( Bianconi ) ihanteellinen pastan kastikkeena ja grillatun lihan tai leivän päällä
  • Valkoinen tryffeli&sienilevite nettopaino 80 g netto Citta´ di Castello, Perugia, taivaallisen hyvää pastan kastikkeena ja grillatun lihan tai leivän päällä
  • 3 pientä lasipurkkia 40 g netto Badia Tedaldan pienestä kylästä Arezzosta, metsäiseltä vuoristotilalta Podere di nonni Luisella-rouvan tekeminä:
    • Mansikka-balsamiviinietikkahillo
    • Seljankukkahyytelö
    • Keltakurpitsa-inkivääri-limoncelloliköörihillo

+Toscanan punaviini 14% vuosikerta 2016 ”Vino Tu”eli Sinä (Teroldego rypäle) 0.75cl

+Umbrian valkoviini 12.5% vuosikerta 2019 ”Vino Trian” (Malvasia, Sauvignon verde “Friulano”, Grechetto) ​0.75cl

(Viintila “St.Andrean auringonkukat/Perugia)

Lähetämme sähköpostilla tarkat tuoteselosteet niitä haluaville, kirjoita tilauksesi meille ja kerro haluatko osallistua zoomiin : [email protected]   (Virpi Virta)  

Tilaukseen tarvitsemme vain osoitteesi ja puh.numerosi kuriiria varten sekä kerrothan haluamasi ajankodan zoom-linkkiin, jos osallistut siihen. Lasku tulee etukäteen sähköpostiisi (Valton Italia). Kiitos ja grazie!

Varaa vain omat viinilasit, lautanen, juusto&leviteveitsi ja korkinavaaja ja juhla voi alkaa!

Huom. ruoat säilyvät avattuinakin, joten kaikkea ei tarvitse nauttia samana päivänä. Voit myös jakaa pakettisi ystävien kesken, no problem.

Sprintti Ross antaa vinkkejä viineihin sopivista antipasto- ja ruokayhdistelmistä ja kertoo laatuviineistä, jotka tällä kertaa viinit ovat siis eri viinitilalta kuin edellisessä VAPPUZoomissa.

Italiassa 28 vuotta asunut opas, Pennabillin kunnanvaltuuston turismivastaava, allekirjoittanut Virpi, juontaa wine tastingin Rossin ohella suoraan Altopoggion loma-asunnoilta Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalta ja kertoo samalla seudun lomamahdollisuuksista. Aikaa meillä on vain puolisen tuntia, mutta tunnelma on sitäkin hauskempi.

Ajankohta Jussi-ZOOM 26.6.2021 (Suomen aikaa):  klo 16.00-16.30  tai     klo 17.30-18.00

Jätä vene valkamaan ja nostetaan Suomen ja Italian liput korkealle enogastronomian ja turismin uudelleen elpymiseen Covid-vuoden jälkeen! Tutti insieme, kaikki yhdessä.

Charlie-kissa ja Spilla toimivat assistentteina kuvauksissa!

Tervetuloa nostamaan malja Suomelle ja Italialle! Odotan viestiäsi: [email protected]

Ulkoilmakioski ”ei kenenkään maalla”, missä hermo lepää ja silmät ahmivat luonnon kauneutta ja suu lähiruokaa

Aivan Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla keskellä kesäistä laaksonäkymää on pieni ”La Mollica”. Aina hymyilevän rouva Maria Rosan unelma päästä pois kotiäidin hommista mutta lähelle kotia, toteutui kuusi vuotta sitten. Kilometrin päässä hänen kodistaan on asumaton piskuinen kirkonkylä nimeltään San Gianni. Maria Rosa sai Arezzon hiippakunnalta luvan rakentaa kioskin kirkon maille ja pitää siinä kesäulkoilmaravintolaa.

Maria Rosa ja Aldo siivoamassa asiakkaiden lähdettyä (kuva otettu ennen Covid-19)
Hugon tarkat ainekset paljastaa sinulle Maria Rosa kun tulet, mutta paljastan että siinä on seljankukkamehua paikallisen Luisella Gorin pieneltä suoramyyntitilalta (kukat on metsästä poimittu), kuohuviiniä sekä Schweppes tms.Tuoreet mintunlehdet ja jääpalat kuuluvat asiaan ja lime antamaan pirtsakkuutta. Iso muki 3,50 eur kioskilla.

Kioskin nikkaroi lähellä asuva taitava puuseppä poikansa kanssa. Maria Rosan mies Aldo on metsänhoitaja, joten hän suunnitteli ulkokalusteet, leikkasi nurmet, tainnutti kioskin takana kasvaneen viidakon ja hoisi metsikön sellaiseen kuntoon, että nyt siellä voi lojua riippumatossa Hugo-drinkkimuki kädessä taivaan pilviä tuijotellen.

Kioski on auki joka päivä aina aamuseitsemästä iltakymmeneen tai kauemminkin, Covid-vuosi piti sen kiinni viime kesänä. Onneksi Maria Rosa uskaltautui avaamaan sen tänä kesänä, sillä ulkona on tilaa olla turvallisesti. Talvella täällä sataa luntakin, joten kioski on vain kesän juttu, mutta tärkeä sellainen yhdessäoloon lähiseudun pienille ja isoille, näkevät näin toisiaan ulkio-ilmassa eikä vain pleikan äärellä, työmiehille jotka pistäytyvät pasta-annokselle tai leivälle ruokatauoillaan ja yksinäisille ihmisille, jotka haluavat vaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa . Sen harvat turistit hullaantuvat paikkaan. Täällä on pyöriä, joilla voi ajella viereisellä hiekkatiellä (suunnittelemme jopa pientä downhill-rataa läheiselle kukkulalle) tai kirmaista kirkon ympäri ja seikkailla lammella tai purolla. Monta sataa vuotta vanha mylly on piipahtamisen arvoinen paikka. Sattuipa kerran ratsastusporukkakin tulemaan kahville. Pollet sidottiin kuin ennen vanhaan pappilan entisen hevostallin eteen ja tunnelma oli suoraan sanoen kuin Astrid Lindgrenin kirjoista.

Enduro-MTB tai sähköpyöräporukoille tämä paikka on keidas heidän reitillään! Carpegnan vuoristosta tullut iloinen pieni miesporukka varasi myös illallisen jo etukäteen ja silloin he laskettelevat pyrien valot vilkkuen alamäkeen kioskille kuin kaunis kulkue konsonaan. Ja tagliatellet maistuvat!

Kukkia saa kerätä niityltä ja sen päässä näkyy Bascion torni. Altopoggion asunnot häämöittävät satavuotisten tammien takana. Olen tuonut kioskille suomalaisia pieniä maalausryhmiä, olemme istuneet sen nurmikolla maalaten laaksonäkymää. Olemme kävelleet suomalaisten vaellusporukoiden kanssa sen ohi pysähtyen hyvin ansaitulle viini-ja huikopalatauolle. Maria Rosa on aina antelias ja laittaa ylimääräsiä juusto-ja leikkelesiivuja sekä kaataa lisää viiniä senttilitroihin katsomatta.

Maku on aito, ruoka on lähiruokaa Toscanasta ja se tuntuu suussa. Täällä tulee hymy suunpieliin vaikka miten yrittäsi murjoittaa! Aamulla voit kohdata kauriita läheisellä pellolla ja linnut livertävät- täällä ei ole koskaan ruuhkaa tai meteliä. Emme ole asutuksen keskellä, ei lähelläkään. Tämä on jo luonnonpuiston esialuetta.

Pecorino-juustoa, kaikki luomua ja eri kypsyysasteita. Karamelloitua sipulilevitettä ja hunajaa päälle!

Maria Rosa onnistuu aina pitämään kioskin hinnat edullisena, koska hän ei omien sanojensa mukaan tajua bisneksestä mitään. Ehkä tästä syystä hän ei myöskään onnistu tienaamaan tällä hommalla, mutta hänelle kuulemma riittää, että saa olla täällä keskustelemassa asiakkaidensa kanssa ja nähdä tyytyväisiä ilmeitä. Muistakaa kiltit antaa tippiä hänelle vaikka se ei yleensä olekaan seudullamme tapana. Hän yrittää aina tarjota alennusta joten kieltäkää se vaan hymyillen, jotta saisimme ensi vuonnakin kioskin auki.

Ennen avaamista autoin häntä paperitöiden kanssa ja printtaamaan erinäisiä Covid-ja muitakin sääntöjä mappeihin, joiden pitää olla esillä jos finanssipoliisi tai terveyslautakunta tai kuka tahansa taho tulee ne tarkistamaan paikan päälle. Italiassa ei olla vieläkään sillä tasolla, että kaikki löytyisi kaikille online. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa vaikkakin hitaasti. Hitaus ja byrokrata rikastuttavat aina joitakin tahoja; ei tosin koskaan meitä pieniä veronmaksajia. Paperin tuottaminen ja erinäisten maksujen maksaminen eri instansseille näin pienenkin kioskin avaamisessa on turhauttavaa ja sekavaa.

Tässä kioskin pitäjän täytettäviä papereitä viranomaisille sekä lupien maksukuitteja jne.

Maria Rosa joutui jopa vaihtamaan kirjanpitäjää pari kertaa kun hän ei saanut selkeitä vastauksia, Hän soitti jopa suoraan verottajalle ja kyseli miten pitää tehdä kassan kanssa koska säännöissä oli päällikkyyksiä ja epäselvyyttä. Viime vuonna piti kassa ja tulot kirjata yhdellä tavalla, tänä vuonna pitää tehdä toisin. Jos erehdyt, selityksiä ei huolita vaan sakko tulee heti ja se on suolainen. Siinä menee koko kesän pienet tienestit. Tarkastukset toimivat myös paikan päällä, autoja ajaa kioskille montakin kertaa kesässä: ”Buongiorno” ja tutkitaan paperit…voi voi. Maria Rosa kantaa kahvia tarkastajille ja selittää ja näyttää lupia ja papereita. Auta armias, että Italiassa vaaditaan joskus liikaakin kärsivällisyyttä !

Leikkeleet ovat Toscanan herkkua ja cascione-leivän sisällä on keitettyjä peltoyrttejä. Juusto sulaa kivasti crostini-leivän päälle ja viini maistuu..tai Michelangelon synnyinpaikassa tehty hyvä kalja.

Eli, hattua nostan Maria Rosalle ja koko perheelle-lapsille ja lastenlapsille, jotta taas tänä vuonna saamme tulla kioskille. Täällä on tilaa olla vaikka 10:n metrin turvavälillä. Kioskin takaa löytyy lisää pöytiä varjopaikoissa tai auringossa.

Maalausporukka Suomesta nauttii kuumana kesäkuun päivänä lounasta.

Haluan auttaa ja mainostaa paikkaa myös pitämällä siellä ilmaisia Englannin kielen tunteja paikallisille lapsille ja nuorille. Olen paikalla joka lauantai tunnin verran ja teemme läksyt yhdessä ulkopöydissä. Vanhemmat voivat juoda sillä aikaa iltapäiväkahvit ja vetää puhdasta ilmaa keuhkoihinsa. Tervetuloa!

Tänne voi hurauttaa Altopoggin asunnoilta Sasso Simonen luonnonpuiston kauttakin kuten tämä ”kurainen” porukka Carpegnasta sunnuntairetkellä. Vuoristoa, maantietä, metsää, metikköpolkuja ja hurjia alamäkiä sekä tietysti sitten myös ylämäkiä tasaisen laakson väliin. Lopputulos oli myös tätä eilisen sateen jälkeen…mies poseerasi hyvin ylpeänä. Muta tekee hipiälle hyvää, eikö totta?

Voihan Pyhä Leo ja Italian upea ex pääkaupunki!

San Leo on edelleen tärkeä kunta Montefeltrossa. Se on jopa niin tärkeä, että siellä on ihanien suomalaisten ystävieni kesä-asunto, yksi harvoista suomalaisista asukeista Marecchiajoen keski-ja ylälaaksossa. Rannikkoa läheisemmällä San Marinon kukkulalla heitä on lukuisiakin.

San Leon linnoituksella on hyytävä historia ja hurmaava nykyisyys vaikkapa häiden viettopaikkana

San Leon historia on pitkä, mutta tässä se tiivistettynä by Virpi:  nuori kivenhakkaaja nimeltään San Leo (tai myös Leone) tallusteli Dalmatiasta, nykyisen Kroatin aluelta, 200-luvun lopulla (JAA) ystävänsä San Marinon kanssa. Edellä mainittu jäi asumaan tälle Leon kukkulalle hurahtaen paikkaan niin täysin, että alkoi levittää ”paikallisille pakanoille” kristinuskoa. Hän teki paljon hyvää ja oli niin pidetty, että hänestä tehtiin pyhimys ja paikka on siis nimetty hänen kunniaksi (synt.noin 275 –k. 366 JAA). San Leoa kutsuttiin myös Monte Feltro (Mons Feretrus latinaksi) ja se oli Italian pääkaupunkina  vuosina 962 -964 JAA. Lyhyestä virsi kaunis.

Viiden minuutin kattava kertomus San Leosta, mukavia katseluhetkiä!

VIP-henkilöitä, jotka asustelivat San Leossa, ovat mm. Dante Alighieri. Hän sai v. 1306 siellä sulkakynän suhisemaan kirjoittaen sen korkealla kukkulalla Jumalaista Näytelmää (Divina Commedia) mainiten San Leon myös ko. opuksessaan. Bravo Dante!

Ihana kulttuurin ystävä vaikka tietysti ajan ”muodin mukainen” sotapäällikkö, Urbinon tuleva herttua Federico da Montefeltro päätti ottaa renessanssiajalla v.1441 koko helahoidon itselleen taistellen Riminin mahtisuvun pääpukaria Sigismondo Malatestaa vastaan. Federico mullisti San Leon linnoituksen oman näköisekseen lemppari-arkkitehdin Francesco di Giorgio Martinin toimesta. Tässä lopputulos, tämän kiven sisään oli vaikea vihollisten tunkeutua ja sen toimiessa Paavin vallan alla vankilana 1600-luvulla, mahdotonta oli päästä myös ulos sieltä.

Tyrmässä päätti päivänsä Palermon köyhästä juutalaiskorttelista lähtöisin oleva kuuluisa alkemisti ja mustan taian hajoittaja, ”Kreivi Cagliostro” (alias Giuseppe Balsamo) 26. elokuuta 1795. Hän oli Euroopan hoveissa kuuluisa ”naisten naurattaja”…mutta erityisesti taitava fyysikko, kemisti ja lääketieteen tuntija. Hän ei ollut kirkon riveissä ja tämä ei sopinut sitten yhtään Paavin pasmoihin ja katolisen kirkon elämäntyyliin.

Hänen Pariisissa olonsa aikana häntä ehdotettiin jopa lääkäriksi Benjamin Franklinille. Matkoillaan Venäjälle Katariina Suuren hoviin, Puolaan, Saksaan jne. hän sai suuren suosion paranormaaleilla kyvyillään ja taioillaan. Hän lojui jopa Bastillen vankilassa 9 kk epäiltynä Marie Antoinetten timanttikaulakorun varkausvyyhtiin mutta mitään yhteyttä ei löydetty a hänet vapautettiin. Kreivi heitettiin Euroopan hoveista San Leon maanalaiseen tyrmään, jossa oli van yksi kyyhkyn mentävä ikkuna- näkymänä oli San Leon pääduomo-kirkko eli tämä oli kirkon rangaistus kreivin iloisesta ja kirkonvastaisesta elämästä. Sinne hän tietysti raukka kuoli muutaman vuoden sisällä tuijoteltuaan tarpeeksi kirkon ristiä.

Maisemia voi ihailla yllin kyllin ylös San Leoon menevältä tieltä. Parkkipaikka on aivan keskustan kupeessa ja siellä on tilaa hyvin turistibusseillekin.

Kuoltuaan kreivi tosin teki temput kirkolle, eli hänen ruumista tyrmästä kirkkoon vievät hautausurakoitsijat pysähtyivät raskaalla matkallaan kukkulalta alas huikopalalle viereiseen Osteriaan lykäten sen edessä olevaan viileään KAIVOON ruumisarkun turvalliseen paikkaan…uskokaa pois, tämän jutun kertoi minulle paikallinen San Leon asukas kun haastattelin häntä samassa paikassa, missä kaivo on edelleen vaikka se toimii nyt vesipostina…tosin en uskaltautunut juomaan siitä kuultuani jutun lopun. Hautausurakoitsijat olivat pihvit syötyään ja viinit juotuaan valmiita raahaamaan taas kreiviparan ruumiin ylämäkeen kuopattavaksi maan alle mutta hupsis, kaivosta ei enää löytynyt muuta kuin tyhjä arkku! Alkemisti oli saanut ruumiinsa haihtumaan ilmaan. ”Siitäs saitte”..kuului varmaan jostain pilvien päältä San Leon kukkulalta.

Seance of Count Alessandro of Cagliostro during a meeting of the Egyptian Rite Masonic Lodge which he founded. Paris, Bibliothèque Nationale De France
Kreivi Cagliostro huvittaa hovinaisia taikatempuillaan

Orso Teobaldo Felice Orsini ( kuollut Pariisissa 1858) oli italialainen kirjailija ja vallankumouksellinen kuumapää. Häntä syytetiiin hirveän verilöylyn tuottamisesta yritettyään murhata Napoleon III. Felice, joka tarkoittaa ”onnellinen”, joutui myös samaisaan tyrmään 1844, mutta hänet päästettin sieltä pois. Onnellinen loppu, nimi toi hänelle ehkä hyvää onnea elämässä. Tyrmän muurit siis ovat kuulleet ja nähneet historian mitä erilaisimpia henkilöitä. Linnoitus  on vaihtanut omistajaansa kuuluisien Italian mahtisukujen kesken kuin taikuri hattujaan: Malatestat, Medicit, I della Rovere…

Tulipa tässä kirjoittaessa idea, että tyrmästä saisikin hienon: ”nuku uneton yö San Leon tyrmässä”-majapaikan. Pitääkin soittaa San Leon kunnanjohtajalle ja kysyä hänen mielipidettään asiasta. B&B, eikä pelkkää vettä ja kuivaa leipää aamiaiseksi kuten aikoinaan vaan Continental Breakfast kanamunine- ja cappuccinoineen.

Italian kuuluisimman pyhimyksen Franciscus Assisilaisen reitti kulki myös San Leon kautta. Hänelle järkättiin jopa pirskeet kukkulan laella vuonna 1213 saaden lahjaksi esimerkillisestä uskonnollisesta työstään koko Vernan vuoren. Eikös ollutkin muuta kuin vaatimaton lahja? Ei mitään ”villapaitoja” paketissa vaikka niitäkin hän raukka olisi todella tarvinnut nukkuessaan kovalla kivellä luolassaan Vernan vuorella nykyisen luostarin kupeessa. Käykää katsomassa hänen kivisänkyään…parku tulee ja reumatismin oireet kuvitellessa hänen askeettista elämäänsä kylmässä, kosteassa ja pimeässä luolassa. Kukahan meistä pystyisi samaan nykypäivänä?  

San Leo on nyt siis oma, pieni kaunis kunta ja elää turismista. Asukkaita on lähes 3000. Linnan karmiva menneisyys on menneisyydessä. Siellä toimii nyt asemuseo ja osan linnasta voi vuokrata häätapahtumiin. Laittakaa korvan taakse ja tervetuloa vaikka kanssani opastetulle retkelle San Leoon.

Pääpiazzalla on pyhän Marian kirkko 800-luvulta, joka on Montefeltron vanhin uskonnollinen kulttirakennus. Sen kryptassa on San Leon pieni alttari ja sisätilan tunnelma huokuu kauneutta ja historiaa toivottaen kaikki tervetulleksi, olit sitten uskovainen tai et. Jäätelöbaari on kokemisen arvoinen makuelämys sekä sen monta historiallista ravintolaa hyvine paikallisine ruokineen ja edullisine viineineen.

Mieleenpainuva on tie, joka johtaa ylös San Leoon Marecchiese SP 258 maantieltä. Huimat San Leon jyrkät kiviseinät kertovat sen historiasta ja saavat miettimään, miten uskomattoman vaikeaa ja taitoja vaativaa näiden linnoitusten rakennustyöt olivatkaan. Siinä tarvittiin suomalainen ja italialainen sisu summattuina.

Bloggarin sieppaus Montefeltroon

Suloiseen Päivi ”Päivänsäde” Kettuseen törmäsin standillämme MATKA-messuilla vuosia sitten. Päivi oli siellä bloggarina ja pysähtyi Montefeltron esitteiden eteen…siinä hetken juteltuamme heitin hänelle kutsun tulla paikan päälle kirjoittamaan blogiansa Montefeltrosta ja Päivi sanoi ”si´”. Tuumasta toimeen. Kesä tuli ja Päivi putkahti Novafeltrian bussista ulos. Tästä se seikkailu alkoi. Järjestin hänelle yöpymispaikat ja tein ohjelman.

Pääpiazzalla Novafeltrian noin kymmenen tuhannen asukkaan kaupungissa. Tänne huristaa Adrianmeren rannalta noin puolessa tunnissa. Hyppäsimme autooni ja varttitunnissa olimme perillä kukkuloiden ympäröimässä Pennabillissä.
Päivi istuskeli katsellen maalari Piero della Francescan silmin 600 vuoden jälkeen samaa Marecchiajoen laaksonäkymää pienessä Petrella Guidin historiallisessa kylässä. Täällä ei ole 99%:sti saman aikaan muita kävijöitä. Rauha olla ja kirjoittaa. Hiljausuus ja historia ympäröi.
Pakollinen pysähdys on Maria Rosan kioski San Giannin pienessä kirkonkylässä ulkoilmakioski/grillillä, Kaikki paikallisia tuotteita, Toscanan laadukasta lähiruokaa piadinaleivän ja pastan kera.
Mikäs tässä hymyillessä, Cin-Cin eli kippis HUGO aperitiivin kera. Ohje: Sambuca-kukan (seljankukka luomumehua; niitä kasvaa villeinä seudulla), kuohuviiniä ja hieman Schweppestä sekä tuoreita mintunlehtiä ja jäitä.
Montefeltro on yllätyksiä täynnä ja tätäkin seinää on voinut kosketella Päiviä ennen vaikka Giotto matkallaan Adrianmerelle tai Dante matkallaan Ravennaan…

Ylh. kuvassa : Nykyinen Casteldelcin kylän kunnanjohtaja Fabiano Tonielli järjesti supermarketissaan iloisen yllätyksen meille tarjoten paikallisia tuotteita aivan liha-ja juustotiskin ääressä! Buon appetito. Elisa ja Christina= vakkaristaff aina hymyillen palvelemassa, samalla kuulumisia kysellen. Täällä hoidetaan vaikka 200 gramman jauhelihatilauksen ohella viereisestä apteekista lääkkeetkin samaan syssyyn Fabianon toimesta autolla mummolle kotiin tai lounasleipä muurareille läheiselle työmaalle. Takaseinällä roikkuu maukkaita ilmakuivattuja kinkkuja. Eivät taatusti maistu muovisiivuille vaan suloiset aromit suorastaan sulavat kielen päälle.

Pistäydyimme paikalliseen ravintolaan ja omistaja kertoi historiallisesta ravintolastaan tarinoita. Kaikki tuoretta lähiruokaa. Karja on omasta takaa ja laiduntaa ulkona suuren osan vuodesta, omia samoin vihannekset ja hedelmät. Viini läheltä. Pasta tehdään käsin keittiössä samoin kuin juustot. Tästä ei maut parane. La Locanda del Federico, Casteldelci. Käymisen arvoinen ravintola.

Bloggari-parka oli hetkittäin kuin ”rolling stones” viedessäni häntä joka paikkaan….tässä hommassa pitää olla hyvä kunto. Brava Päivi! Halusin hänen näkevän aitoa italialaista elämää ja meidän seudun normipaikkoja. Ei mitään turhaa hienostelua tai turistirysiä. Montefeltro ei ole omiaan VIP/julkkisten huvila-uima-allasseutua kaipaaville. Täällä ei katsota perään kuka olet ja miten pukeudut. Paparazzit eivät parveile seuduillamme.

Kävimme Lago (järvi) di Soannen suloisen omistajapariskunnan luona illallisella heidän hotelliravintolassaan. Riccardo on taitava chef ja oli käynyt aamulla keräämässä niityltä tuoreita yrttejä, joista loi hetkessä meille tytöille upeat raviolipastat. Pastanteko käsin on jokapäiväinen homma. Vaimo tarjoili pöytiin. He kertoivat heidän poikansa löytäneen töitä Islannista! Mamma mia.

Soannen tai nk. Andreuccion järvellä voi urheilukalastaa
Päivi nukkui yhden yön myös Pennabillin (taustalla) Agriturismo la Concia-majatalossa heräten kukonlauluun….

Tässä tunnelmallinen kertomus Pennabillistä Päivin blogissa: https://freedomforbreakfast.wordpress.com/…/23/pennabilli/
ja niitä on hänellä enemmänkin luettavaksi!
Kiitos Päivi ajastasi ja kiinnostuksesta Montefeltroon.