Modernin taiteen näyttely 900 vuotta vanhassa linnantornissa, jonka hyytävä historia saa ihon kananlihalle…kuka huusi sen sisältä ”Pariisi, Pariisi, auta”?!

Ajellessa roomalaisten rakentamaa kaunista ja rauhallista Marecchiese-maantietä pitkin Pennabillin kunnan kaukaisimpaan ”lähiöön” eli ”frazione”, kuten näitä kyläyhteisöjä täällä kutsutaan, saavumme Toscanan rajalle paikkaan nimeltä Bascio. Tänne laahusti hiki päässä Dante Alighieri 1200-luvulla matkallaan Ravennaan. Hän ihastui paikan kauneuteen niin, että pysähtyi vetämään Bascion linnantornin juurella henkeä, varmaankin juomaan vettä ja syömään kuivan leipäpalan pecorino-juuston kera ja kirjoitti Jumalaista näytelmää mainiten myös Basciosta. Suuri kunnia. Torni on Pennabillin kunnan omistuksessa ja kuuluu Italian kulttuuriperintökohteisiin. Keksin järjestää sen sisälle taidenäyttelyn. ..

Bascion tornin alla veti henkeä Dante Alighieri. Kunnanvaltuutettuna v. 2016 ostin 30 litraa kyllästettä ja sudin linnalle vievän puisen kaiteen ensitöikseni uuteen uskoon. Näin meillä pienissä kunnissa tehdään kaikkea.

Danten aikaan linna oli vielä ”uusi”, rakennettu 1100-luvun alussa Capuccinomunkkien toimesta. Nykyään itse linna on raunioina. Sen suorakaiteinen harmaakivinen torni on kunnostettu läänin toimesta ja kurkoittaa 21 metriä ylhäästi ylös sinitaivaan valkoisiin pilviin ja muistuttaa sen kerran tärkeästä tehtävästä kommunikoida muiden Pennabillin linnojen vartiotornien kanssa. Noin 5-10 km:n säteellä oli aina linna vartiotorneineen; yhdestä näkyi aina vähintään toiseen. Tämä oli siis sen ajan WhatsApp viestittämään tyyliin: ”hei pankaa heti tervakattila tulelle…taas tulee Federico da Montefeltro Urbinosta 200:n sotilaan joukkoinen sotimaan”.

Marecchiajoki soljuu alhaalla, rauhallinen maantie tuo ylös tornille. Rauhaa ja tilaa olla ja puhdas luonto ympärillä!

Linnoja oli Pennabillin alueella ainakin kahdeksan näin äkkisesti laskien; hallinnolliset rajat ovat tosin muuttuneet niistä ajoista. Osa alueesta kuuluu nyt Toscanan lääniin. Montefelto on Italian linnaisinta aluetta. Renessanssiajalla, 1400-luvulla niitä kunnosteiin ja tehtiin oikein olan takaa ja muoti oli tärkeää; lempiarkkitehit olivat ylityöllistettyjä kuten mm. Francesco di Giorgio Martini.

Sisältä noin 3 metriä per 3 metriä kanttinen minitorni kantaa mukanaan paljon salaisuuksia. Sen maan alla on salakäytäviä (varauloskäytäviä hyökkäyksen varalta), joista löytyi vielä muutama kymmen vuotta sitten kultakoruja ja aarteita ennen kuin niiden sisäänkäynnit muurattiin umpeen sortumavaaran pelossa; paikalliset nuoret seikkailivat niiden käytävissä.

Tornille vie pieni tie ja sen varrella asuu vain eremiittinunna Sveva sekä yksi perhe: he myyvät mm. salamia, jauhoja ja kananmunia omasta tuotannosta.

Sen puolikaaren muotoisesta pienestä tornin ikkunasta huuteli apua yksinäisyydestä seonnut ja hovielämää kaipaava pariisilainen prinsessa nimeltä Fanina Conte´ (Bourbonin sukua ja kuvitelmissani valkoinen huntu päässä) toivoen, että tuuli kantaisi hänen viestinsä koti-Pariisiin asti: ”Pariisi, Pariisi, auta minua!” Prinsessaparka oli järjestetty tänne, aikanaan ”Jumalan selän taakse”, avioliittoon läheisen Carpegnan sotapäällikön kanssa. Tämä heppu oli aina työmatkalla hevostensa ja sotilaidensa kanssa valloittaen maita ja mantuja, voittaen ja häviten, piittaamatta pätkääkään kotiintuloajoista ja vaimonsa psykologisesta terveydentilasta.

Fanina Pariisista päätyi hovitamineissaan tänne yli 400 vuotta sitten . Näkymä Altopoggion kukkulalta.

Linna oli 650 metrin korkeudella ja tässä kukkulan kohdassa käy erityisen kylmä viima ja voimakas tuuli talvella…aina kun tulen tänne kävelemään saan extra-viileitä väreitä iholle kun ajattelen Fanina-raukkaa yksin vaeltamassa linnan saleja kärpännahkaturkissaan ja silti viluissaan, ilman yskänlääkettä tai tehokkaita troppeja ja no party. Hän eli kuin Covid19-tilanteessa…kauniit puvut roikkuivat kaapeissa mutta keitä varten olisi pukeutunut? Pyjama 24/7 vaan rennosti, tyttöseni. Linnan kaikissa huoneissa ei ollut takkaa, koska paikka ei ollut niin ”in” kuten esimerkiksi Firenzen hovi. Eräänä päivänä prinsessa heittäytyi tornin ikkunasta tehden itsemurhan. Näin sai rauhan sielulleen ja tuuli vaikeni Pariisin suuntaan (huom. allekirjoittaneen oma lisäys).

The end. Miehestä ei ole sen kummemmin tarinaa historian kirjoissa..hän varmaan jatkoi sotimista entistä vimmakkaammin.

Kuuluisa on myös lausahdus, jota lukuisat pyhiinvaeltajat toistivat ennen lähtöä matkalle Riminiltä Roomaan tällä tärkeällä Apenniinien ylittävällä reitillä. Muistakaa että porukka käveli ylipäätäänkin jalan, ei pelkästään pyhiinvaeltajat. Hevoskyytiin ei ollut kaikilla varaa.

Alkuperäinen tie tosin oli alempana joen varressa mutta joka tapauksessa on mentävä Bascion tornin ohi: katolisen ristinmerkin rintaan tehtyään he hokivat ”saavumme Roomaan jos Jumala ja Bascion ihmiset suovat”. Täällä oli kuulkaa sotaista porukkaa keskiajalla ja myös raivokkaita naislaumoja, joiden kynsiin ei kuulemma miesten kannattanut joutua. Puhuttiin jopa naisten harjoittamasta kannibalismista koska heidän miehensä olivat menehtyneet sodissa ja jäätyään yksin, ruoka piti saada jostain. Heille ei ilmeisesti uuden avioliiton solmimisen käsite ollut tuttu. Voi jos supermarketti olisi silloin jo ollut Bascion kylässä kuten nyt. Huh sentään! Onneksi elämme 2000-luvulla.

Täytyy tosin puolustaa primitiivisen epätoivoista naisparkayhteisöä muistuttamalla teitä siitä, että sudet eivät olleet siihen aikaan harvinaisia ja etenkään rauhoitettuja….niitä hölkytteli täällä laumamäärin ja ne saivat ainakin yhtä tuhoisaa jälkeä aikaan kuin vandaalit.

Iltaisin katselen Altopoggion asunnoilta tornille; aurinko laskee sen taakse ja tulee unelmoiva olo. Romanttisessa rosan värissä oleva torni pitäisi herättää eloon. Soitin kunnanjohtajalle ja kysyin saanko avaimen, luudan siivoamista varten ja voinko panna pystyyn ystävättäreni, Basciossa syntyneen herttaisen taitelija Liliana Borgian näyttelyn?

Vastaus oli ”totta kai”. Kysyin vielä kunnan teknisestä virastosta miten panna seinälle tauluja, nauloja ei saanut tietystikään vasaroida seiniin mutta löysimme siihen niksit.

Lähdimme taitelija Lilianan kanssa siivousreissulle, hämähäkin seitit neljästä nurkasta pois ja kunnon valaistus. Tein esitteet ja jaoimme tietoa näyttelyn päivästä. Ystäväni Maria Rosa (ulkogrillin omistaja) ja nykyinen lähikunnan pormestari Fabiano Tonielli (myös kauppias) toivat paikallisia herkkuja linnan tornin juurella olevaan ravintola ”Agriturismo La Torre” ja valmistin kesäisen kuohuviini-seljankukkaboolin mintunlehtineen vierailijoille, joten näin yhdistimme taiteen, nautinnollisen ruoan ja upean maiseman.

Liliana kertoo pienen tornin sisällä taiteestaan heinäkuussa 2017

Paikalle tuli noin nelisenkymmentä ihmistä ja tämä on seuduillamme menestys! Täällä ei asu paljon porukkaa eivätkä paikalliset liiku kovin mielellään. He ovat tottuneet olemaan kotioloissa. Rauhallista maalaiselämää. Lähibaari on monille kaukaisin paikka, missä tavata ystäviä, pelata korttia ja juoda kahvikupponen tai kuohuviinilasillinen töiden päätteeksi aperitiivina.

”Plastica (contro) natura” eli muovi versus /vastaan luonto. Tässä on sanaleikki ja sanomaa. Liliana käyttää paljon kierrätysmuovia ja metalleja jne. materiaaleja töissään.

Alakylän Molino di Bascion asukkaita sekä tornin vieressä asuva Bovin perhe (keskellä).

La Torre-ravintolassa oli tunnelmaa auringonlaskussa, tiskin takana Fabiano ja Elisa

Jatkoin torinissa pidettävää näyttelyperinnettä ja seuraavana vuonna siellä oli kylän kirjailijapoika Lorenzo Lunadei tuotantonsa kanssa esitteillä! Luotsaan tänne tulevat suomalaisryhmät aina tornin alle maalaamaan ulkotaidetta: kaunis näköala vetää puoleensa. Amerikkalaiselle Tornin vieraallemme omistan oman blogin.

Lilianan kierrätysmuoviperhosella on yhtä herkän värikäs sielu kuten hänellä itsellään.

Manteli-, kirsikka- ja aprikoosipuut nyt kukassa

Altopoggion puutarhassa, 650 metrin korkeudella, putkahtaa hedelmäpuista ensimmäisenä kukkaan MANTELI, aloittaen kukinnan helmikuun lopulla ja se jatkuu aina maaliskuun lopulle. Istutin seitsemisen vuotta sitten ”La mandorla del diavolo” eli paholaisen mantelipuun. Nyt se on saavuttanut aurinkoisella etelärinteellä noin 5 metrin pituuden. Nimelle ei ole nàkyvää selitystä, sillä kukka on mitä kaunein ja mantelit ovat puolikovan kuoren sisällä kuin simpukan liha; pehmeän makeita. Käytän niitä ruoanlaitossa vaikka kanapadassa, makeissa piirakoissa tai matkaeväänä trekking-retkillä.

Italiassa erityisesti joulun aikaan syötävä makea ”torrone” on mantelin ehkä paras habitat, sanoisin. Myös mantelista tehdyt keksit, pienet mignon-leivonnaiset eli pasticcini tai mantelimaito ova herkullisia nauttia. Oletko kokeillut kotijäätelöä eli gelato alla mandorla? Sana lausutaan ”màndorla” eli aksentti ensimmäisen ”a”-kirjaimelle, grazie mille. Tullessani Italiaan 28 vuotta sitten tilasin ylpeänä gelateriassa tällaista jäätelöä ja muistan jätskiä minulle tehneen tytön yrittäneen tukahduttaa hymyään parhaansa mukaan siinä mantelijäätelöpalloa vääntäessään, koska aksenttini oli o-kirjaimella. Tällaiset pienet kömmähdykset jäävät mieleen kun on nuori ja epävarma, eikö totta?

Image result for Il mandorlo del diavolo. Size: 216 x 160. Source: www.giardinaggio.mobi
tästä puolikova kuori käsin avaamalla pois ja sisältä löytyy manteli, kuivata vaikka auringossa pari päivää

Mantelipuu voi kasvaa pikkuhiljaa jopa 30 metrin korkuiseksi ja elää n. 70 -80 vuotta, ihmisiän. Siitä saa silmän iloa, ruokaa ja varjoa. Tuholaiset eivät siihen myös hevillä iske, ehkä siksi tämä ”diavolo”-nimitys. Paikalliset lajikkeet, kuten tämä diavola, kestävät parhaiten. Mehiläiset pörräävät heti iloisina sen kukissa. Manteli on Kiinasta peräisin mutta Välimeren rannikolla elää yksi täältä alkuperäinen mantelilaji ja tämä tunnettiin jo Kreikassa 300 ennen ajanlaskumme alkua ja 100-luvulla (JAA) Roomassa. Tämän mantelin veivät espanjalaiset sitten Kaliforniaan, missä nykyään on maailman laajimmat suurviljelmät.

Sen suurtuottajia ovat nykyään USA, Kiina, Espanja ja Italia pienellä osuudella lähinnä etelä-Italiassa : Puglia, Sardegna, Calabria ja Basilicata. Aurinkoa ja kuivuutta ei näiltä seuduilta puutu.

Riittäsi kuin joka perheellä olisi vaikka parvekkeella ruukussa pieni mantelipuu…tämä olisi ihanteellista.

Tyypit erotellaan :

  • Prunus dulcis (mandorlo dolce) eli makeaan ja
  • Prunus amigdalus (mandorlo amaro) amaro-katkeran makuiseen manteliin

Hipiälle manteli on tärkeä ja sitä käytetään kosmetiikan teossa. Se suojaa ihoa, lisää sen kimmoisuutta ja ”tekee ryppyisestäkin siloisen”-voitaisiin sitä näin mainostaa !

Runsassatoinen aprikoosipuu ja kirsikka -sekä omenapuut ovat myös näin maaliskuussa kukassa. Toivotaan kunnon satoa että saisimme tehtyä talven hillot ja niitä saavat maistella myös meidän Altopoggion vieraat jos eivät satu tulemaan juuri hedelmien aikaan tänne lomalle. Tervetuloa tutkimaan pihamme flooraa.

KARHUNVATUKKAJUUSTOKAKKU by Altopoggio

Altopoggion loppukesän ja alkusyksyn satoa ovat herkulliset karhunvatukat, joita kasvaa villeinä puskissa aivan kuin Suomessa vadelmat. Niiden maku on todella makea, pehmeän houkutteleva ja kesäisen lämmin, sadon jatkuessa jopa lokakuun puolelle. Vapaamuotuinen cheesecake-resepti blogin lopussa, nauttikaa!

Käytän karhunvatukoita esim. jogurtissa, myslissä, hillona (lisää minimimäärä sokeria, koska ne ovat jo itsessään makeita), leivonnaisissa tai syö pensaasta suoraan suuhun!

Näitä marjoja poimiessa on tarpeen käsivarret peittävä vaatetus, koska varsien piikit ovat todella teräviä ja vanhoissa oksissa ne ovat verrattavissa ruusun piikkeihin. Hyvä puoli on se, että madot eivät ole niistä kiinnostuneita, joten vatukan sisään ei tarvitse ”kurkistaa” kuten vadelmia poimittaessa. Niissä ei ole koskaan ötököitä sisällä ja näin ollen niiden puhdistaminen on myös tarpeetonta. Italiaksi karhunvatukka on ”mora” (laus. ”moora”).

Loma-asuntojemme pihasta aamulla suuhun: tästä kourallisesta saa päivään vitamiinihuiskeen, ei ruiskeen!

Marjasta lähtevä tumman lila väri on todella voimakas, joten kannattaa välttää vaaleita vaatteita keräämisretkellä. Tieteellinen huomio: suu ei kuitenkaan värjäänny mustaksi kuten mustikoiden keruussa 🙂 Kävelyreitilläsi on mukava ja helppo popsia niitä suuhun tai koriin tarvitsematta poiketa metsään asti. Teillämme ei ole liikennettä.

PALJASTAN SALAISEN OHJEENI vapaamuotoisesti kirjotettuna:

Näin tulee helppo karhunvatukkajuustokakku jälkiruokapöytään, vaikka puolimakean tai makean kuplivan jälkiruokaviinin kera maistettavaksi (kts. ”Vappubrussiblogni, kuohuva Rose´S. Martino on upea yhdistelmä tähän) tai ”välipalana” espresson kanssa iltapäivän relax-hetkeen:

Aloita ottamalla DIGESTIVE (muutkin käyvät mutta itse rakastan näitä original-merkkisiä) keksejä noin 180 g ja muussaa ne 100 grammaan sulatettua, haaleahkoon voihin. Pois margariinit tällä kertaa!

Painele tämä seos napakasti n. 24 cm vuokaan (irroitettava reuna) ja pane koko pohja siis jääkaappiin odottelemaan jatkoa.

Upota 10 grammaa liivatelehtiä kylmään veteen lillumaan ja siirry seuraavaan vaiheeseen eli täytteen valmistukseen.

Sekoita hetki vatkaimella tai käsipelin kipossa 250 g mascarpone-tuorejuustoa, 250 g minkä tahansa merkkistä maustamatonta tuorejuustolevitettä (esim. Philadelphia jne.) ja kreikkalaista täysjogurttia n. 100 g keventämään koko hela hoidon kaloripitoisuutta sekä siivilöi sekaan noin 150 g max tomusokeria.

Voit käyttää makean mascarponen sijasta myös ”neutraalimpaa” lehmän ricottajuustoa (huom. jos ricotta on liian nestepitoista niin anna ylimääräisen nesteen herua ensin pois). Lampaan tai vuohen ricotta ovat mielestäni liian vahvan makuisia tähän juustokakkuun.

Kuumenna pienessä kattilassa (ei kiehuvaksi) noin 100 g tuoretta kermaa, sammuta levy ja ota liivatelehdet pois vedestä rutistaen niitä nyrkissä kunnolla, jotta vedet valuvat pois; lykkää ne reippaasti kerman sekaan ja ole valmis sekoittamaan ne heti, ettei niistä muodostu klimppejä. Ota kattila pois levyltä ja anna jäähtyä sekoittaen rauhallisesti. Sekoita tämä kerma-liivateseos juustoseokseen ja hyräile vaikka Italian hymniä samalla tässä jännässä vaiheessa.

Nyt olet jo voiton puolella:

Kaiva esiin keksipohja jääkaapista ja levitä pohjan päälle esim. (meidän perheen lasten rakastamaa) italialaista suklaalevitettä, ei liioitellusti, sillä se on epäterveellista. Tässä pätee taas se toivottoman surullisen ihana laki, että mitä epäterveellisempää, sen parempaa. Ah mikä ainainen dilemma ruoanlaitossa! Mikä tahansa suklaalevite käy, esim. luomusuklaasta tms. tehty. Pieni pohjan peittävä ”harso” riittää, sillä täyte ja marjat ovat jo tarpeeksi makeita.

Suklaan päälle laitan tekemääni karhunvatukkahilloa mutta voit korvata sen esim. vadelmahillolla tai kuningatarhillolla jos et löydy karhunvatukkaa tähän hätään. Muista kirjoittaa Virpille tässä vaiheessa, niin varaan sinulle jo purkin odottaamaan, kun tulet Altopoggioon lomalle.

Juustosekoitus sitten siihen hillon päälle tasoittaen veitsellä tms. Pinnan ei tarvitse olla ”peilityyni järvi”. Tämä on ”rustico” eli maalaiskakku, käden jälki pitää näkyä. Tämä kakku ei tule tehtaasta. Viimeinen vaihe peittää kyllä mahdolliset epätasaisuudet.

Lykkää siis taas koko komeus jääkaappiin (peitä vaikka isolla lautasella niin et tuhlaa alumiinipaperia yms.ja luonto kiittää ) kahdeksi tunniksi. Tiedän! Odottavan aika on pitkä mutta vielä on yksi helppo vaihde edessä ja voit vaikkapa keittää espressokahvit itsellesi ajan kuluksi, panna tiskit koneeseen TAI kirjoittaa minulle viestin miten kokkaaminen sujuu…. [email protected]

Tee nyt myös helppo kuorrutus ja homma on melkein valmis.

Tarvitset MAIZENAjauhoa  30 g ja lasillisen marjamehua. Itselläni oli metsämarjamehutiivistettä jääkaapissa ja se kävi autuaan hyvin kuorrutteeksi. Siivilöi maissijauho marjamehun sekaan pieneen kattilaan ja anna kiehua hyvin sekoittaen noin 5 minuuttia. Tässäkin on hyvä jatkaa sekoitusta rauhallisesti samalla kuin se jäähtyy. Nyt voit hyräillä Finlandia -hymniä tasapuolisuuden nimissä….

Ota hyvin levännyt juustokaakku pois kaapista ja kaada siihen päälle maizena-marjakuorrutus yrittäen tasoittaa tämän parhaalla mahdollisella tavalla. Koristeeksi vaikkapa jäätyneitä marjoja jos tuoreita ei ole saatavilla. Voit myös laittaa syötäviä kukkia silmäniloa tuomaan. Odottele vielä hetki pitäen kakkua jääkaapissa jotta pintakin hyytyy mukavasti.

Buon appetito ja cin-cin eli hyvää ruokahalua ja terveydeksi! Maku korvaa esteettiset puutteet. Kauneushan on katsojan silmässä (tai vatsassa), vero?

Väriherneet kukkivat Altopoggiossa kesäkuulta melkeinpä syyskuun loppuun

Varmista Wappuilo Italialaisella brunssilla ja wine tastingilla livenä Toscanasta 1.5.2021

La Palerna-viinitila Umbriassa Tiber-joen laaksonäkymin

Nauti Italian Vappusäästä ja herkuista turvallisuusvälejä noudattaen. Vietä taatusti erilainen Wappusi ZOOMaten brunssi kanssamme suoraan keski-Italian Montefeltroon. La Palerna-viinitilan sommelier Rossana ja Altopoggion wappuemäntä Virpi odottavat sinua ZOOMissa Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalla.

Saat etukäteen DHL-kuriirilla ruoka-ja viinipaketin kotiisi Umbrian herkuista. Avaamme ja nautimme ne yhdessä 1. toukokuuta. Valitse kolmesta ajankohdasta itsellesi sopivin.

Ajankohta Wappu-ZOOM 1.5.2021 (Suomen aikaa)  :

klo 12.00-12.40  tai

klo 14.00-14.40 tai

klo 15.00-15.40

Sprintti Rossana antaa vinkkejä viineihin sopivista antipasto- ja ruokayhdistelmistä ja kertoo tilan laatuviineistä. Italiassa 28 vuotta asunut opas ja myös Pennabillin kunnanvaltuuston turismivastaava, allekirjoittanut Virpi, juontaa wine tastingin Rossanan ohella suoraan Altopoggion loma-asunnoilta Toscanan ja Emilia-Romagnan rajalta ja kertoo samalla mukavia juttuja Italiasta sekä seudun lomamahdollisuuksista.

Tämä näkymä aukeaa Altopoggion terassilta Toscanaan

Vapputastingpaikkoja on rajoitetusti, benvenuto! Riittää kun klikkaat ennen tapahtumaa lähettämäämme linkkiä ZOOM-istuntoon. Tule rohkeasti mukaan syömään ja juomaan hyvässä seurassa.

Ruokapaketin hinta ja sisältö:

KIT tulee luotettavalla DHL -kuriirilähetyksellä suoraan kotiovellesi hyvissä ajoin ennen tapahtumaa ja sisältää vappuun ihanteelliset ja ennen kaikkea laadukkaat:

-nr. 3  Viinipulloa à 75 cl Umbrian viinitilalta www.lapalerna.it:

Kuohuva rosé Rosa di Martino 75cl vuosikerta 2019
Raikas punainen Rosso di Valdimonte 75cl- vuosikerta 2017
Tumman täyteläinen Cospaia1441 -75cl- vuosikerta 2016

-Umbrian salami 500 grammaa (luomu, pakattu tyhjiöpussiin) www.pigolotti.it

-lampaan pecorinojuusto 500 grammaa (luomu, pakettu tyhjiöpussiin) facebook.com/ilcaciocomera.cheese.shop/

-Umbrian tryffelisienilevite (rajoitettu tuotanto, laatutuote lasipurkki 80 g) www.tartufibianconi.it

Hintaan: 150 eur (sis. lvv) sisältyy edelläoleva ruoka- ja viini -KIT,  DHL kuriirilähetys etelä-Suomen seudulle (tarkistamme etukäteen osoitteeseesi tulevan lähetyksen hinnan jos alueen ulkopuolella)  sekä oikeus ZOOM-linkkiin (valitse ajankohta alta) vappuhappeninkiin! Jos et pääse Zoomiin niin tilaa pelkkä KIT nautittavaksi vaikkapa ystävien kanssa.

Pecorinojuustokiekosta lähtee ilo irti!
Mahtava tryfflilevite sopii lämmitetyn patongin päälle!

Varaa vain omat viinilasit, lautanen, vaaleaa tuoretta patonkia tms. sekä veitsi ja korkinavaaja. Huom. ruoat säilyvät pitkään vaikka paketit ovatkin avattu, joten kaikkea ei tarvitse nauttia samana päivänä.

Myös viinipulloista voi avata halutessa vain esim. yhden ja Rossanan ruokavinkkien perusteella avata seuraavat myöhemmin sopivan ruoan yhteydessä! Voit myös jakaa pakettisi ystävien kesken etukäteen.

Pyydä tarjous jos haluat lisätä viinejä tai ruokia pakettiin!

Lähetämme sähköpostilla tarkat tuote-sekä viinien selostekortit niitä haluaville, kirjoita meille suomeksi tai englanniksi, kiitos ja grazie. Tilaukseen tarvitsemme vain osoitteesi ja puh.numerosi kuriiria varten sekä kerrothan haluamasi ajankohta brunssille. Lasku tulee etukäteen sähköpostiisi.

Viinitilasta :

La Palerna-viinitila on saanut monia palkintoja korkealaatuisista viineistään  (mm. Kultamitali Berliinin Wine Trophy Cospaia-viinistään v.2013), jotka tähtäävät laatuun eivätkä massatuotantoon. Olen vienyt suomalaisryhmiä Rossanan luo maistelemaan viinejä ja kävelemään tässä ”viiniparatiisissa”. Tila sijaitsee Tiberjoen laaksossa 700m:n  korkeudella, kooltaan se on 8 hehtaaria.

Zoom-tapahtumapaikka Toscanan rajalla Altopoggiossa:

www.altopoggio.it on 1800-luvun täysin remontoitu toscanalainen kivitalo jaettuna kolmeen idylliseen loma-asuntoon. Sijainti rauhallisessa laaksossa luonnonpuiston esialueella Apenniinivuorilla Pennabillissä; lähistöllä on paljon nähtävää pienissä keskiaikaisissa kylissä. Täällä ei ole massaturismia vaan löydät aidon, erilaisen Italian. Ihanteellinen kohde kulinaari-, taide- tai sporttisesta lomasta kiinnostuneille. Leonardo da Vinci maalasi Monna-Lisa taulun taustamaiseman täältä.

Pennabillin kunnassa sijaitsee jopa todella edullinen Michelin-tähtiravintola, jonka traditionaaliset herkut ovat luomua ja paikallista tuotantoa. Perheomisteisissa lähiravintoloissa on edulliset hinnat mutta korkea laatu. Kolmen läänin rajalla sijaitseva Altopoggio on keskeisellä paikalla; voit kokea paljon liikkkumatta liikaa lomallasi. Covid ei ole täällä päässyt jylläämään, koska seutu on harvaan asuttua. Tästä voit startata Rossanan La Palerna-viinitilalle vierailemaan!

Osoitteemme:

Rossana Ravacchioli: [email protected] c/c Virpi Virta : virpi[email protected]

Kysy rohkeasti Virpiltä lisätietoja: ja tutki vaikka Italian blogiani kuvine-ja videoineen osoitteessa : www.italianoppaasi.fi          

Cin Cin! Terveydeksi. Kilistellään yhdessä vappuna!

Vas. Rossana, oik. Virpi (kuva otettu v. 2019)

VOI HYVIN LUONNON HELMASSA JUMPATEN

Montefeltrossa ei ole ruuhkaa ja voit vapaasti mennä niityille jumppamatto kainalossa venyttelmään jäseniä alkavaan päivään. Onnellinen on se, joka voi aamutuimaan käydä jumpan päätteeksi aamiaiselle viereisen ulkoilmakahvilan pöytään. Sinne tulevat kauriitkin ihmettelemään cappuccinon tuoksuja. Eviva il chiosco di Maria-Rosa! Eläköön Altopoggin naapurimme Maria-Rosan pienen St. Giannin kyläyhteisön ulkolimakioski- ja ravintola.

Klikkaa videota….katso miten henkinen, ruumiillinen ja vatsan hyvinvointi nivoutuvat keskenään Italian tyyliin.