Tämä on sarjamme viimeinen video Piero della Francescan noin 600 vuotta sitten maalaamasta teoksesta-yhdestä niistä, jotka muuttivat taiteen suuntaa.
Marecchiajoki alhaalla, Pennabilli vastapäätä ja tässä seisoi Piero pensseliensä kanssa n. 600 v. sitten.
Olen suunnattoman innostunut erityisesti taulujen taustamaisemista, koska asun ja opastan tällä alueella joten minulla on, voisiko sanoa, ”oma Piero ojassa” vaikka kaikki kunnia Hinduille lehmien pyhästä asemasta ja pidetään nekin ”poissa ojista”. Alla lyhyt video. Toivotan mukavia katseluhetkiä ja odotan teitä Petrella Guidissa, Pennabillin vastapäätä, toispuol´ Marecchiajokkee.
Petrella Guidin nk. Renessanssiajan ulkoilmaparvekkella
Keski-Italiasta löytää vielä seutuja, joilla luonto ja ihmiset pienissä linnakylissä elävät symbioosissa. Paikalliset italialaiset hymyilevät ystävällisesti ja joskus jopa hämillään, turisteihin tottumattomina, ja haluavat vaihtaa kuulumisia kanssasi, vaikka yhteistä kieltä ei aina olisikaan.
Petrella Guidin kylä on helmi. Tästä niityltä ovat vaeltaneet myös vandaalijoukot aikoja sitten…
Kaikki onnistuu, kaikki menee hyvin – va tutto bene vedrai- saat nähdä. Positiivisuus kuiskailee ja lomalla tulee hyvä olo. On tilaa olla ja hengittää; ei jonoja, ruuhkia tai ahdistavaa ”turistimeininkiä”.
Ei ole pelkoa Covidista, näillä harvaan asutuilla seuduilla se ei ole päässyt jylläämään, onneksi. Voit tallustaa peltojen reunaa, poiketa kastanjametsään, kävellä joen uomaa pyöreiden kivien päällä tutkaillen sen kirkasta vettä ja bongata vedenpinnassa lentäviä kauniita sudenkorentoja, kurkia, joutsenia ja vesilintuja tai pikkukaloja.
Maioletton valloitus suomalaisen ryhmän johdolla (MATKAMIELI Helsingistä, kiitos Esko&porukka)
Kukaan ei komentele tai aseta vapaudellesi liikaa rajoituksia. Tämä ei ole massaturismiseutua. Pienille, noin 20:n hengen ryhmille löytyy upeat mahdollisuudet liikkua ja nähdä- startaten urheilusta aina kulttuurijanoisille ja enogastromiasta kiinnostuinelle, sillä hyvä ruoka ja viinit ovat täällä ”henki ja veri”.
Hinnat ovat edulliset laatuun nähden, koska kaikki on suhteutettu paikallisten palkkatasoon ja vaativaan makuun ruoan suhteen, eikä turismista elantonsa saaville laumaturismipaikoissa.
Lähellä asuva iäkäs ystäväni neuvoo että tomaatti-jauhelihakastike on pantava jo aamulla kiehumaan jotta se olisi valmis illaksi…hänelle ei onnistu syöttämään mitään ”tunnin” kastikkeita. Valmistukseen on pantava aikaa, vaikka sitten 9 tuntiakin, ja myös iloista mieltä mukaan. Ehkäpä tämän takia hänen elinikänsä on korkea, ja ehkäpä myös tämänkin takia häntä hoitavat rouvat vaihtuvat niin usein…vaatimukset ovat mummolla liian korkealla. Tiedä häntä, kuka vetää pisimmän korren ajan mittaan? Perinteet, vai ”take away” muoviin pakatut lunchit.
Yhdistä samalle lomalle monipuolinen tarjonta sekä koe kolmen läänin ”tradizioni” eli perinteet ja maut viineineen erilaisessa, aidossa Italian luonnollisessa meiningissä.
Marecchiajoki yhdistää Emilia-Romagnan, Toscanan sekä kivenheiton päässä ovat Marche ja Umbria. Mikä MIX!
Ota yhteyttä niin kerron mielelläni lisää ja Carpe Diem kaikille!
Presalino-vesiputous, mistä löytyi jokirapuja. Tämän suihkun alla lähtee hartiakivut.
Nämä paikat ovat yhtä kauniita, vaikkakin minikoossa, kuin esim. Firenze, mutta ah-niin paljon tuntemattomampia eli myös vähemmän ”tallattuja”, ruuhkattomia ja siten autenttisia vierailukohteita. Ei myöskään tule sitä tuskaa etteikö ehtisi nähdä koko paikkaa päiväretken merkeissä, kuten suurkaupungeissa juostessa monumentilta toiselle. Stressitöntä lomaa ja puhdasta ilmaa hengittää ympärilläsi. Kukaan ei töni, metelöi tai hoputa ja autot parkkeerataan keskustan ulkopuolelle.
Pienten italialaisten linnakylien kiireettömässä tahdissa-auringonkukkapellolta ylös ”centro storico” eli vanhaan keskustaan. Tulkaa kanssani löytöretkelle nykypäivään ja historiaan sekä kuuntelemaan kirkonkellojen kaikua sen kivisillä kujilla (klikkaa alla videosta).
Mahtava ruoka ja viinit ovat kunnia-asia ja baareihin on pakko pysähtyä tauolle joko jäätelön, pikkusuolaisen ja aperitiivin tai makeiden pasticcinien (leivonnaisten) seurassa.
Anghiarin idyllinen kaupunki on kuuluisa Leonardo da Vincin 1501 maalaamasta frescosta ”Anghiarin taistelu”. Tästä ja muustakin alhaalla olevassa videossa. Mukavia katseluhetkiä lämpimästä Toscanasta ja tervetuloa mukaani!
Ritarit ja sotilaat nostattivat tomupilviä ilmaan nyt auringonkukkia kasvavilla pelloilla vuonna 1440
Kukkia ja viiniä Anghiarin aurinkoisilla kujilla. Puutarha on 1200-luvulta (vas)Näkymä keskustasta alas Tiberjoen laaksoon. Tarkastamme aina bussin jarrut ennen tätä ”laskua”…:-)Paikallinen baari ja kaunis seinätauluMukaan voi lähteä tällainenkin historiallinen ”mekko”, vaikkapa ensi karnevaaleihin asuksi!Haluaisitko tästä asunnon ? Mennään kysymään!
Huippuhyvät hymyt huipulta! Tulkaa kaikki mukaan tunnelmaan metsästämään yli 500 vuoden takaisia maisemia LIVENÄ. Tähän olisi hyvä yhdistää geokätköily. Kuka bongaa taulun maisemasta sitä vastaavan vuoren Marecchiajoen laaksossa?
Mielenkiintoista on havaita Pieron kahden vierekkäisen teoksen maisemien yhteensulautuvuus: Urbinon herttuoiden taustamaisema nousee ylä-Marecchiajoen laaksoon päin ja San Girolamon maisema laskee Adrianmereen päin. Yhdistämällä näiden kahden taulun maisemat, saamme palapelin valmiiksi eli näkyviin tulee koko Marecchiajoen laakso.
Kävelykeppi löytyi metsiköstä-luulen että myösPiero della Francesca käytti sellaista matkoillaan näillä seuduilla.
Piero della Francescan signeeraus taulun vasemmassa alanurkassa puun kannossa: ”PETRI DE BÛ[R]GO S[AN]?[T]I SEPULCRI OPUS.”
